Puolimaraton vanhoilla pohjilla: Finlandia Marathon 2024

Tätä kisaa en hehkuttanut etukäteen somessa. Vielä kisaviikolla fiilis oli sen verran epävarma, että päätin olla hiiskumatta osallistumisesta. Jos keskeyttäisin tai kisa menisi muuten penkin alle, voisin olla hissun kissun ja jättää kertomatta kisasta mitään! 😅

Juoksin edellisen sileän puolikkaan kisan 5 vuotta sitten. Sitä seuraavana vuonna sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan ja siitä toivuttuani olen juossut vain polkukisoja. En tee nykyään nopeustreeniä juuri koskaan. Siksi tämä puolimaraton jännitti etukäteen paljon. 

Osallistuin Finlandia Marathonille, koska opinahjoni Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunta tarjosi opiskelijoille osallistumisen. Lisäksi sain hienon juoksupaidan! Osallistuminen tänä vuonna sopi kalenteriin, joten päätin lähteä puolimaratonille käytännössä täysin vanhoilla pohjilla.

Toki treenasin Nuts Pyhälle sen mitä kevään vaivanneen piriformiksen vaivan kanssa pystyin. Sileällä pitkät tai kovavauhtiset lenkit ovat kuitenkin jääneet tänä vuonna vähiin. Silloin kun juoksin kerran vuodessa puolikkaan, tein myös nopeustreeniä ja minulla oli selkeä käsitys omasta vauhdistani. Juoksin vuosina 2013-2019 puolimaratonit aikaan 1:59 - 2:12. Nyt arvelin, että noin seitsemän minuutin kilometrivauhti olisi sellainen, jota pystyisin pitämään yllä 21,1 kilometriä. Sillä pääsisin hiukan alle 2:30 loppuaikaan, joka tuntui hyvältä tasalukuiselta tavoitteelta.

Finlandia Marathonilla juostiin kahtena päivänä, ensin perjantaina lyhyemmät matkat ja sitten lauantaina maraton ja puolikas. Puolimaratonille lähti iso porukka juoksijoita, n. 1300 juoksijaa. Puolikas juostiin kahtena kierroksena Jyväsjärveä kiertävällä kevyen liikenteen väylällä. Vaikka olen tehnyt opinnot kokonaan etänä, olen muutaman kerran käväissyt Jyväskylässä ja sekä kävellyt että tehnyt pienen juoksulenkin järven rannassa. Tiesin siis hiukan, mitä odottaa juoksun maisemilta. 

Lähtö oli todella ruuhkainen ja ensimmäisellä kilometrillä oli mahdoton juosta tavoitevauhtia. Sääennusteessa oli luvattu sadetta, mutta juoksuun lähdettäessä taivas oli kyllä harmaa mutta ei satanut. Olin pukenut päälle MaratoonarIT-paidan ja pitkät trikoot. Vaatetus oli varsin sopiva tuohon n. 15 asteen lämpötilaan ja pilviseen keliin.

Ensimmäisen ruuhkaisen kilometrin jälkeen juoksun rytmi alkoi löytyä. Samaa vauhtia taivalsi isompi porukka, josta oli helppo ottaa välillä peesiä. Ensimmäinen huolto tuli n. 3,6 km kohdalla. Olin varannut jokaiseen huoltoon Noshtin energianamun ja otin huollosta mukin vettä. Ensimmäisellä kympin lenkillä oli helppo juosta, katsella mistä reitti menee ja vilkuilla sen verran kelloa, että menee tavoitevauhtiin. 

Reitin kaukaisimmassa päässä oli yllättäen melko jyrkkäkin ylämäki ja muutamia kävelysiltojen ylityksiä. Siinä mietin, hiipuuko vauhti, mutta sitten 7 km huollon jälkeen huomasinkin, että taakse jäi joitain juoksijoita, joiden kanssa olin taivaltanut alkumatkan. Kun kierroksella käännyttiin takaisin päin kohti Lutakkoa ja maalialuetta, oli pyörätielle vedetty asfaltti vain muutamia päiviä vanhaa. Kengistä lähti outo narskuva ääni uutta baanaa askeltaessa. 

Puolikkaan kärki meni ohi juuri oman 10 kilometrin täyttyessä. Muutama sata metriä juostiin Lutakossa kaduilla. Ensimmäinen kierros oli mennyt osaltani todella hyvin. Juoksin hyvin tasaisesti n. 6:55 kilometrejä ja vauhti tuntui helpolta, ei puuskututtanut. Maalialueella mieheni huuteli, että juoksu näyttää hyvältä ja tuntuikin kyllä siltä.

Uudelle kierrokselle lähtiessä tiesi jo mitä odottaa. Matka alkoi myös jo painaa. Huomasin vauhdin hiipuvan ja yritin puhua itselleni lempeästi. "On ihan ok, jos tulee muutama hitaampi kilometri, oot jo toisella kierroksella ja edellisestä puolikkaasta on 5 vuotta, ei tarvitse tavoitella negative splittiä...". Jaloissa oli hiukan jumituksia ja hissukseen tihkutus muuttui myös ihan kunnon sateeksi. 

Muutaman kilometrin vauhti painuikin päälle 7 minuutin, mutta edelleen juoksu pysyi varsin hyvin rytmissä. Sadevaroituksia uhkailleet sääennusteet realisoituivat n. 15 kilometrin maissa ja kohta sitä olikin ihan läpimärkä. Paikoin myös tuuli sen verran, että alkoi tulla kylmä. Olin peesannut pitkään yhtä naiskaksikkoa. N. 17 kilometrin ja lenkin kauimmaisen kulman kohdalla mietin, etten kehtaa tulla enää peesissä ja otin linjan hiukan sivummalla. Meninkin puolivahingossa ohi. Etsin seuraavan peesin ja kohta menin siitäkin ohi.

Aloin saada selkiä kiinni ja ohitin aika paljon porukkaa viimeisten 4 kilometrin aikana. En mitenkään rynnimällä, vaan hitaasti hivuttaen. En seurannut enää kilometriaikojani. Todella leveällä väylällä keskityin enemmän siihen, että sain optimaalisen juoksulinjan ja pidettyä oman rytmin. 

Ajattelin, ettei loppukiriä enää lähtisi, mutta sain kuitenkin viimeisille sadoille metreille vielä rytminmuutoksen aikaan. Maalilinja ylittyi n. ajassa 2:28, eli pääsin tavoitteeseeni, alle kahden ja puolen tunnin! Maalissa olin märkä ja kylmissäni, joten mitalin ja tuotekassin kanssa lähdettiin vauhdilla kohti lämmintä suihkua. 

Finlandia Marathon oli kiva tapahtuma ja alkukilometrien jälkeen kun ruuhka hellitti, pystyi nauttimaan kauniista rantareitistä. Tosin en ottanut reitiltä yhtään kuvaa, ja postauksen kaikki kuvat ovatkin puolisoni ottamia. Peukku kaikille, jotka sadesäässä olivat reitin varrella kannustamassa! Erityiskiitos puolisolleni, joka ylitti Kuokkalan sillan neljästi päästäkseen kannustamaan minua reitin varteen. <3

Oli jännittävää juosta sileän puolimaraton viiden vuoden tauon jälkeen! Vahvuuteni on ollut ja oli nytkin hyvin tasainen vauhdinjako. Varsinkin ensimmäisellä kierroksella nakutin km-vauhteja vain muutaman sekunnin sisään. Toisella kympillä vauhdeissa oli hiukan enemmän vaihtelua. Sain negative splitin viimeisten vauhdikkaampien kilometrien ansiosta. Esimmäiseen kierrokseen meni aikaa 1:14:45, toiseen 1:13:24, aika tarkkaa työtä. :D

Juoksu meni osaltani siis aivan suunnitelmien mukaan. Sade ja siitä seurannut kylmyys hiukan haittasi, mutta en kuitenkaan palellut pahasti, onneksi pahin sade osui kisan loppuun. Ennakkoon oma juoksu jännitti ja mietin, että miksi olen kisaan lähdössä. Jälkeenpäin oli hyvä fiilis! Tämä vauhti oli itselle sopiva. En joutunut erityisesti rehkimään eikä syke ollut edes lopussa tapissa. Olin varsin hyvävoimainen koko kisan ja vielä maalissakin. 

Kevyttä treeniä lämpimänkosteassa kelissä

Syyskuun alun treenejä on leimannut vuodenaikaan nähden yllättävä lämpö. Ilma on ollut myös melkoisen kosteaa ja kevyetkin lenkit tosi hikisiä!

Kävin tällä viikolla retkeilemässä Sipoonkorven kansallispuistossa. Sipoonkorpi syyskuussa oli mun back-up pläni siltä varalta, etten saisikaan kesällä kasaan puolia kansallispuistoista. Sain kerättyä puistoja suunnitelman mukaan, mutta lähdin silti myös Sipoonkorpeen ja siitä tulikin mun 22. kansallispuisto.

Olin suunnitellut käveleväni lyhyen (n. 4,8 km) Kalkinpolttajanpolun. Hikisessä kelissä päätinkin suunnata tuon lenkin puolivälistä Bisajärven kautta Kuusijärven ulkoilualueelle, jossa pääsisin myös uimaan. Matkaa tuli noin vähän enemmän, eli 8,6 km, mutta näin monipuolisemmin maisemia ja pääsin patikoinnin lopuksi uimaan ja kuivattelemaan laiturilla auringonpaisteessa. Kalkinpolttajanpolulle oli suht helppo päästä Helsingin keskustasta ja Kuusijärveltä oli vielä enemmän bussivaihtoehtoja takaisin, eli ihan toimiva reitti julkisilla liikkuvalle.

Tämän viikon juoksut ovat nekin päätttyneet uimarannalle. Ehdin viikon aikana peräti viidelle eri rannalle. Uimavesi on edelleen lämpöistä, mutta viilentää silti ihanasti juoksun kuumentamaa kroppaa. Juoksutreenit ovat olleet kevyitä, sillä lämmin ja kostea keli on tuonut mukaan ylimääräistä rasitusta. On vielä ollut sen verran tuuletonta, että varsinkin metsälenkeillä ilma oikein seisoo eikä tuulenvirekään viilennä. Lämmin keli ei ole kyllä mitenkään haitannut, vaan olen nauttinut täysillä poikkeuksellisesta lämmöstä!

Elokuun ulkoilurieha

Hyvää Suomen luonnon päivää! Tänään oon juhlistanut päivää jo käymällä lenkillä ja uimassa. :)

Elokuu oli kokonaisuutena reipas ulkoilukuukausi, kun suuntasimme pidemmälle reissulle Lappiin. Matkalla tuli vierailtua kolmessa kansallispuistossa, valloitettua useampia tuntureita, uitua sekä joessa että järvissä ja ulkoiltua muutenkin reippaasti.

Tavoittelin elokuussa vähintään sataa juoksukilometriä ja tavoite täyttyi, kuten toistaiseksi joka kuussa tänä vuonna. Juoksin yhteensä 113 kilometriä. Lapin reissulla tuli lisäksi patikoitua n. 36 kilometriä, eli mukavasti tuli kuntoilua tässä kuussa. Matkalla juoksin myös vuoden toistaiseksi ainoan juoksukisan, eli Nuts Pyhän puolimaratonin. Juoksukisa oli virallisesti 21,8 kilometriä ja se olikin kuun pisin lenkki. Sen lisäksi Lapissa juoksin Lemmenjoella Joenkielisen kierroksen, 16 kilometriä. Kuun muut lenkit olivat maksimissaan kympin juoksuja. 

Elokuussa sain kasaan myös vuoden isoimmat nousumetrit. Hiukan nurinkurisesti näistä suurin osa tuli Nuts Pyhän kisan jälkeen... Kisassa olin vaikeuksissa raskaissa pitkissä ylämäissä, kun en ole pahemmin mäkitreeniä tehnyt. Mäkiä tuli sitten tarvottua sekä kisassa että sen jälkeen siihen malliin, että elokuussa tuli juosten yli 2000 nousumetriä ja patikoiden vielä verttitonni siihen päälle.

Kelit suosivat meitä Lapin matkalla, ja olihan tässä kuussa muutenkin vielä tosi ihania kesäkelejä. En käynyt ihan yhtä ahkeraan uimassa kuin keskikesällä, mutta edelleen tarkeni hyvin uida meressäkin. Minun puolestani lämpimät kelit voisivat hyvin vielä jatkuakin!

Kansallispuistojen bongaus

Asetin tälle vuodelle tavoitteeksi vierailla vähintään viidessä itselleni uudessa kansallispuistossa. Tavoitteella saisin täyteen puolet Suomen kansallispuistoista. Kansallispuistoja on 41 ja olen nyt käynyt niistä 21, eli tavoite täyttyi!

Kansallispuistobongareita on Suomessa paljon. 41 puiston saaminen kasaan voi olla haastavaa, mutta tavoite on kuitenkin jokaisen saavutettavissa hyvällä suunnittelulla ja tarpeeksi pitkän ajan kuluessa. Itse en erityisemmin välitä mistään bucket list - tyyppisistä jutuista. En halua, että jostain kivasta ja mielenkiintoisesta tekemisestä tulee rasti ruutuun -suoritus. En esimerkiksi mieti matkakohteita sillä mielellä, että tuonne on pakko päästä, vaan suunnittelen reissuja enemmän fiiliksen mukaan. On paljon paikkoja, joissa olisi kiva käydä, mutta niihin tulee sitten ehkä aikanaan lähdettyä tai sitten ei, riippuen sen hetkisestä tilanteesta. 

Suomen kansallispuistot haluaisin kuitenkin kerätä kaikki! Olen innostunut kotimaan matkailusta oikeastaan vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana ja kansallispuistot tarjoavat luontoelämyksiä, joita yleensä matkoilta kaipaan. Samalla tulee tutustuttua Suomen matkailukohteisiin ja saa yleensäkin paremman kuvan kotimaasta.

Kuka muistaa vielä vuonna 2018 kaikki Suomen silloiset kansallispuistot kiertäneen Ylen Mennään metsään -polkujuoksukiertueen? Kiertueen tarkoituksena oli osittain innostaa luontoliikuntaan ja ainakin minun kohdallani siinä se onnistui! Olin toki käynyt ennen polujuoksukiertuetta kansallispuistoissa, mutta en ollut ajatellut meneväni juuri kansallispuistoon, vaan ihan vain yksittäiseen hienoon luontokohteeseen. Kiertueen myötä tajuntaan iski kuitenkin oivallus siitä, että kaikissa Suomen kansallispuistoissa on jotain erityistä nähtävää ja jokaisella on se oma juttu, miksi juuri se kohde on erityinen. Niinpä viime vuosina onkin tullut katseltua Suomen karttaa sillä silmällä, että minnekäs seuraava kansallispuistoreissu voisi suuntautua.

Kansallispuistojen bongaus nosti suosiotaan koronavuosina ja sosiaalisesta mediasta löytyy paljon puistoista innostunutta porukkaa, esim. Facebookissa toimii tosi aktiivinen Kansallispuistot tutuksi -ryhmä. 

Milloin sitten kansallispuisto lasketaan omaan listaan? Tässä on tietysti jokaisella omat kriteerinsä. Olen lapsena ja nuorena vieraillut (ehkä) joissain puistoissa, mutta kun niistä ei ole selkeää mielikuvaa, enkä voi olla ihan varma, ollaanko oltu kansallispuiston alueella vai jossain vieressä, en laske niitä mukaan. Käytännössä lasken mukaan käytyihin kansallispuistoihin vain aikuisiällä vieraillut paikat. Lisäksi minulle on olennaista, että kansallispuistossa on kävelty tai muuten omin lihasvoimin liikuttu joku reitti. 

Suomen kansallispuistot ovat keskenään hyvin eri kokoisia ja eri tyyppisiä. Joissain suopuistoissa on mahdollisuus vain parin kilometrin polkukävelyyn, muu osa kansallispuistosta on rauhoitettu ja mahdoton kulkea ainakin kesäaikaan. Saaristopuistot edellyttävät venematkaa ja osa kansallispuiston saarista voi olla hyvinkin vaikeasti saavutettavia. Toisaalta pohjoisessa on laajoja erämaa-alueita, jolloin kansallispuistoon tutustumiseen paras tapa olisi monen päivän vaellus. Itse suosin päiväretkiä ja hotellitasoista majoitusta myös patikointireissuilla. Olen vain kerran ollut yön yli vaelluksella, kun vietimme Kolilla kolme yötä vuokratuvissa. Tuo reissu riitti kertomaan, että nukun tuollaisella patikoinnilla huonosti tai en ollenkaan ja se on suurin syy, miksi en suunnittele monen päivän vaellusreissuja. Lisäksi olen ihan suoraan sanottuna tosi mukavuudenhaluinen, ja kävelyretken jälkeen haluan lämpimään suihkuun ja puhtaisiin lakanoihin. Arvostan siis kansallispuistoreissuilla myös palveluiden läheisyyttä ja mukavaa majoitusta. 

En ole ainut, joka käyttää kansallispuistoreissuilla paikallisten yritysten palveluja, sillä viimeisen kymmenen vuoden aikana kansallispuistokävijöiden vaikutus lähialueiden talouteen on 2,5 kertaistunut. (Maaseudun tulevaisuus 22.7.2024) Nykyään luontomatkailijat tuovat alueelle yhä enemmän rahaa, ja vaikutus on iso erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Onkin sääli sekä luonnon että paikallisten yrittäjien kannalta, että Orpon hallitus on leikkaamassa Metsähallituksen Luontopalveluilta ja samalla kansallispuistojen rahoituksesta. Tosin ei mikään ihme, kun hallitus näyttäytyy lähinnä luontovihamielisenä... Kansallispuistojen reittien ja retkeilyä tukevien palveluiden lisääminen ja kunnostus lisää kuitenkin suoraan retkeilyintoa ja tuo alueelle lisää rahaa. Itselleni monipuolisten ja hyväkuntoisten patikointireittien olemassaolo kansallispuistoissa on tärkeää, samoin puistojen saavutettavuutta lisäävät palvelut. Tänä kesänä tuli hyödynnettyä paikallisten yrittäjien palveluja niin majoituksissa kuin mm. venekuljetuksissa Tammisaaressa ja Lemmenjoella. Varsinkin noissa hieman vaikeammin saavutettavissa puistoissa palvelut ovat olennaisessa osassa puistojen houkuttelevuudessa. 

Helpointa on tietysti ollut suunnitella retkiä lähialueen kansallispuistoihin. Tosin ilman autoa myös iso osa lähialueen puistoista on mahdottomia saavuttaa. Niinpä olenkin kolunnut puistoja lähinnä siskoni ja mieheni kanssa, jolloin autokyydin lisäksi mukana on ollut mitä mainiointa seuraa. :) Yli 20 kansallispuiston kasaan saamiseksi on toki pitänyt miettiä myös pidempiä retkiä. Nyt elokuussa olimme reissussa kymmenen yötä, joista kaksi meni yöjunassa. Se olikin kätevä keino päästä lähemmäs Pohjois-Suomen kansallispuistoja. Tätä pitkää reissua pitikin suunnitella vähän tarkemmin, että vapaat, matkat ja majoitukset sai plänättyä. 

En ole vielä tehnyt suunnitelmia loppujen 20 kansallispuiston näkemiseksi. Jonkinlaisia aihioita mielessä kyllä pyörii. Jos kotoa piirtää 200 kilometrin säteisen ympyrän, on siltä alueelta kaikki puistot käytynä. Itä-Suomessa on kuitenkin vielä paljon vieraita puistoja, samoin keskisessä Suomessa. Aika ajoin tuijottelen kansallispuistoja kartalla luontoon.fi -palvelussa ja mietin seuraavien retkien suuntaa.

Ennen seuraavia reissusuunnitelmia aion vielä tehdä jonkinlaista koontia vierailluista kansallispuistoista. Tästä postauksesta oli tarkoitus jo tullakin sellainen, mutta sitten aloin jaarittelemaan kansallispuistobongauksesta yleensä, enkä päässyt vielä puistojen listaukseen asti... Tulossa on!

Polkujuoksua Lemmenjoella: Joenkielisen kierros

Lemmenjoen reissu jatkui veneretkipäivän jälkeen mun ja miehen osalta Joenkielisen kierroksella - juosten! Nuts Pyhän jälkeen mun jalat protestoivat erityisesti alamäkiä. Joka päivä tuli kuitenkin patikoitua, eli täyttä lepoa ei todellakaan tullut. Kolme päivää kisan jälkeen jalat olivat sellaisessa kunnossa, että ajatus 16 kilometrin polkujuoksusta ei tuntunut mahdottomalta.

Joenkielisen reitti lähtee samalta parkkipaikalta kuin muutkin Lemmenjoen kävelyreitit (jos ei ota jokivenekyytiä). Reitti on 16 kilometriä pitkä ja siinä noustaan Joenkielisen tunturin huipulle. Tiedossa oli siis varsin raskas reissu. Edellisten päivien patikoinnin jälkeen oli kuitenkin kiva päästä juoksemaan ja ajatuksena oli, että vaikka mentäisiin rentoa retkijuoksua, aikaa menisi huomattavasti vähemmän kuin kävellen. Reitin ohjeellinen kävelyaika on 8-9 tuntia, ja halusimme suoriutua nopeammin, kun samana päivänä piti vielä ehtiä pyykkäämään ja pakkaamaan kotimatkaa varten.

Reitti suositellaan kierrettäväksi myötäpäivään. Lähdimme hölkkäämään polkua aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä. Ensimmäiset pari kilometriä polku oli leveä, mutta varsin kivikkoinen ja juurakkoinen ja hiukan mietitytti, kuinka raskas reissu oikein olisikaan edessä. Reitti sivusi muutamia soita, mutta nyt oli superkuivaa, eivätkä kengät kastuneet missään vaiheessa. Normivuonna reitillä on kuulemma paikoin varsin märkää.

Olimme juosseet muutaman kilometrin, kun säikäytimme aivan polun vieressä muutaman kanalinnun. Kauhean pulputuksen saattelemina linnut kipittivät hiukan kauemmaksi, jääden kuitenkin varvikkoon ihmeteltäviksi. Taisivat olla riekkoja.

Noin 4 kilometrin jälkeen polku kääntyi kohti länttä ja kapeni selvästi. Reitti kulki Juurakkojoen vieritse ja päältä sekä ohitti hienon kodan. Tunturit alkoivat näkyä edessäpäin, vaikka polku kulkikin enimmäkseen tasaisena ja mukavan juostavana.

Vähän ennen seitsemän kilometrin täyttymistä alkoi sitten nousuosuus tunturiin. Vähitellen puusto muuttui männiköstä koivikoksi kunnes saavuttiin puurajalle. Joenkielisen tunturi kohoaa 534 metriin. Nousu ei missään kohtaa ollut erityisen haastava, vaan se nousi melko tasaisen loivana ja polku oli helppokulkuinen ihan kivikkoiselle huipulle asti.

Joenkielisen huipulla pidimme ihan kunnon evästauon ja ihailimme näköaloja, jotka jatkuivat kauas joka suuntaan tunturin laelta. Huipulla tuuli, mutta oli myös reissun lämpimin päivä ja lämpö kohosi hellelukemiin. Tuossa kelissä tarkeni hyvin.

Laskuosuus kulki pienen pätkän tunturin lakea viistosti alas, kunnes alkoi laskeutua jyrkemmin. Samalla avautui näkymä Lemmenjoen laaksoon. Lasku ei ollut missään kohtaa erityisen jyrkkä, mutta juokseminen oli tosi haastavaa erittäin kivikkoisessa maastossa.

Laskuosuus jatkuu kolmisen kilometriä. Polku on varsin möykkelöinen ja juoksuyritykset olivat poukkoilevia. Kun laskuosuus loppuu, reitti siirtyy kulkemaan harjuosuudella, jossa juostiin pitkiä pätkiä harjun päällistä. Tämä osuus oli tosi hieno! Harju oli paikoin varsin kapea ja korkea, jolloin polun molemmin puolin oli jyrkät pudotukset. Kuivuuden vuoksi koivujen lehdet olivat monin paikoin kellastuneet ja tippuneet lehdet täplittivät maastoa.

Nuts Pyhän juoksussa kipeytynyt selkä alkoi tosissaan vaivata minua jossain kympin kohdalla. Kokeilin kääntää juoksurepun etupuolelle ja mieskin juoksi välillä molempien reppujen kanssa. Lopulta päädyin riisumaan rintaliivit ja se auttoi eniten, pystyin ottamaan repun itselleni ja juoksemaan reitin loppuun. Viimeiset kilometrit olivat samaa polkua kuin Lemmenjoen luontopolun reitillä, joten siinä ei enää kauheasti maisemia katseltu.

Takaisin parkkipaikalla olimme 16 kilometriä mittarissa ja hiukan yli 4 tuntia lähdön jälkeen. Nousua tuli n. 450 metriä. Joenkielisen kierros sopi polkujuoksuun tietyin varauksin. Paikoin reitti oli niin kivikkoinen, ettei juoksu onnistunut, ja toki nousu tunturin huipulle meni kävellen. Tasaisilla pätkillä pääsi kuitenkin välillä hyvään juoksurytmiin ja ainakin tekniikkatreeniä tuli kiitettävästi. Tasaisella on myös paljon aika samanlaista maastoa, jolloin on kiva juosta ja ihailla maisemia sitten hitaammilla pätkillä sekä tunturin huipulla. Joenkielisen kierros oli hieno reitti monipuolisessa maastossa!