Nousu Madeiran korkeimmalle huipulle: Achada do Teixeira - Pico Ruivo

Madeiran korkeimpien huippujen patikointi jäi minulla viime vuonna kesken korkeanpaikankammon vuoksi. Nyt lähdimme yrittämään Madeiran korkeimmalle vuorelle toisesta suunnasta. Achada do Teixeirasta lähtevä reitti Pico Ruivolle on alle kolme kilometriä yhteen suuntaan ja kaikin puolin helpompi patikointi kuin Pico do Arieiron reitti. Kirjoitin viime vuonna Pico do Arieirolta lähteneestä patikoinnista tämän blogijutun.  Tällä kertaa kipuaminen Pico Ruivolle onnistui ongelmitta ja huipulla hymyilytti!

Achada do Teixeiraan pääsee vain autolla, mutta tällekin patikoinnille järjestetään paljon opastettuja retkiä, jos vuokra-auto ei ole vaihtoehto. Reitille ei suositella menemään sateella, kovalla tuulella tai kovin pilvisellä säällä, sillä vaikka reitti ei ole kapea, kulkee se kuitenkin tuulelle alttiilla harjanteilla nousten 1500 metristä aina Madeiran korkeimmalle kohdalle 1861 metriin.

Achada do Teixeirassa on kiva kahvila ja maksullinen wc. Reitti lähtee parkkipaikan kulmalta kipuamaan, ja heti ensimmäisten satojen metrien jälkeen aukeaa näkymä vuoristoon ja vuorien välisiin laaksoihin.

 

Reitti on leveä ja kivetty. Toukokuun alussa polun vierellä kukkii jos jonkinlaista kasvia. Keltakukkaiset pensaat peittävät paikoin maisemaa kuin keltaiset matot. Reitillä on hienoja näkymiä, mutta kapeimmillaankin harjanteet ovat varsin leveitä, varsinkin Pico do Arieiron reittiin verrattuna. Välillä mennään porrastettua polkua ylös alas, mutta enimmäkseen kulku on tietysti ylöspäin, ei kuitenkaan kovin jyrkästi.

Ennen huippunousua saavutaan polkujen risteykseen, johon tulee Arieiron huipulta johtava reitti. Siitä muutama kymmenen metriä ylöspäin on vielä kahvila ja maksullinen wc. Talvikaudella kahvila on suljettu, mutta toukokuun alussa siellä kävi melkoinen kuhina ja ruuhka. Se onkin kiva mahdollisuus varikkokäyntiin vielä ennen viimeistä nousua. 

Viimeinen nousu Pico Ruivon huipulle on varsin jyrkkä, mutta myös lyhyt. Polku kulkee porrastettuna rinteeseen, mutta tälläkään osuudella ei ole jyrkkiä pudotuksia. Koko reitti onkin korkeanpaikankammoiselle yllättävänkin leppoisa, ja aivan erilainen kuin toinen reitti. Pico Ruivon huipulla on kaksi tasannetta, joissa voi ihailla maisemia ennen laskeutumista takaisin alas. Alla olevassa kuvassa näkyy kahvila sekä leveää harjannetta kulkeva reitti Achada do Teixeiraan. Pilvet ovat juuri nousemassa reitille. Toisessa suunnassa näkyi pitkälle Madeiran vuoristoon ja vuorien väliseen laaksoon. 

Meille osui patikoinnille mainio sää. Funchalissa oli hyvin tuulinen päivä, mutta vuorella ei tuullut yhtään. Pääsimme nousemaan auringonpaisteessa ja huipulta näimme kauas. Paluumatkalla pilvet nousivat loppumatkasta peittämään maisemaa, mutta kylmä ei silti tullut. Pilvet luovat oman tunnelmansa reitille, mutta näköalojen takia kannattaa yrittää valita aurinkoinen päivä patikointtin.

 

Paikoin polun vieressä on maastopalojen jäljiltä pystyyn kuolleita puita ja pensaita, joiden oksat kurkottelivat aavemaisesti sumun seasta. Harmaiden runkojen vastapainona kukat hehkuivat paikoin keltaisena mattona rinteillä.

Reitti oli mielestäni tosi upea, ja oli niin kiva kävellä, kun ei tarvinnut jännittää, olisiko matkalla pelottavia paikkoja. Reitti oli edestakaisin noin 5,8 kilometriä ja nousua tuli hiukan yli 300 metriä. Patikointi oli tosi kiva ja nousumetrien ansiosta sitä tunsi kyllä päivän jälkeen kävelleensä.

Vuoden (toistaiseksi) kovin treeniviikko

Takana on kevään kovin juoksuviikko ja olo vähän sen mukainen - kuin jyrän alle jäänyt. Onneksi mihinkään ei kamalasti satu, joten eiköhän tästä palauduta nopeasti. Ensi viikko on nimittäin vielä kova treeniviikko ennen kuin sitä seuraa kevennetty viikko. 

Madeiran matkalla tuli patikoitua paljon, yli 30 kilometriä, mutta juoksua kertyi vain 16 km. Siksi vähän hirvittikin tässä kohtaa juosta vuoden kovimmat kilometrit. Onneksi patikoinnistakin on hyötyä juoksuun, sillä se on mukavan matalasykkeistä, peruskuntoa ylläpitävää treeniä. 

Tämän viikon juoksutreenit tein silmälläpitäen Kainuu Trailia, jonne on nyt aikaa 6 viikkoa. Alkuviikosta mäkitunkkausta Hirvensalon laskettelurinteessä, helatorstaina leppoinen kymppi Turun Maarian altaan liepeillä hienolla polkureitillä, joka on tuttu Maaria Trailista. Ja viikon pääharjoituksena viikonlopun pitkis, joka oli koko vuoden pisin, 30 kilometriä. Juoksin lenkin Ruissalossa, ja vaikka polut siellä ovat melko helppoja, tuo pituus teki lenkistä tosi raskaan. Se oli kisanomainen harjoitus, jossa testasin syömisiä, juoksuvarusteita ja -vaatteita sekä tietysti omaa jaksamista ja kurjuudensietokykyä.

Laskettelurinteen kipuamiset ja ylipitkät polkulenkit eivät tietenkään ole helppoja treenejä, mutta nyt fiilis on aika hyvä, kun takana on vuoden kovimmat viikkokilometrit, 45 km juoksua ja lähes tonni nousua. Onnistunut harjoitusviikko siis, ja levon jälkeen kova treeni pitäisi näkyä kunnossa niin, että tulevina viikkoina kunto vielä nousee. Teen vielä toisen pitkän polkulenkin noin 3 viikkoa ennen kisaa. Mäkitreeni kuuluu nyt myös ohjelmaan viikkoittain ja pyrin juoksemaan mahdollisimman paljon poluilla.

Juoksen Kainuu Trailissa 38 kilometrin matkan. Nyt juostu 30 kilometrin pitkis on siihen nähden hiukan ylipitkä harjoitus, sillä hiukan lyhyemmilläkin treeneillä varmaan selviäisi kisasta. Itse tykkään kuitenkin juosta treeneissä kerran tai kaksi ennen kisaa tuollaisen lenkin, koska se antaa varmuutta siihen, että kisassa pitkä matka on mahdollista juosta onnistuneesti maaliin. Nyt en olisi kolmenkympin jälkeen todellakaan halunnut edes yrittää enää kahdeksaa lisäkilometriä, mutta vielä kuusi viikkoa treeniä ja eiköhän se mene, kunhan ei satu mitään yllättävää. Viime vuonna kun kisa peruuntui koronatartunnan takia, niin nyt todella toivon, että päästään Hossaan kisaamaan!

Madeiran reittejä: Monte - Levada dos Tornos

Tein Madeiran matkalla yhden polkujuoksun. Yhdistin lenkin vierailuun Monten kylään ja sen rehevään kasvitieteelliseen puutarhaan. Koko Madeira on kuin yksi jättimäinen vehreä puutarha, mutta Monten palatsin puutarha on varmaan rakennetuista kasvipuutarhoista hienoin, missä olen käynyt. Postauksen ensimmäiset kuvat ovat puutarhasta.

Funchalista pääsee Monteen nopeimmin köysiradalla, mutta myös bussilla tai kiipeämällä Levada Bom Sucessoa, joka tosin on usein suljettuna reitin eroosion ja kunnostuksen vuoksi. Tuo reitti voi olla paikoin vaarallinen, joten en suosittele sitä kipuamaan, ennen kuin nousu on kokonaan kunnostettu ja taas virallisesti auki.

Montesta lähtee muutama patikointireitti ja päätin hyödyntää vierailua lähtemällä sieltä juoksemaan. Kun muut lähtivät takaisin köysiradalla, minä vaihdoin juoksukamat päälle ja lähdin kohti Levada dos Tornosia. Kauniiksi kehutulle levadalle on Montesta 200 nousumetriä, joten ihan kevyt hölkkä ei ollut kyseessä.

Reitti kulkee Monten Babosasta ensin alamäkeen Jardim Botanicon köysiradan ali pienelle sillalle, kunnes lähtee kipuamaan loputtoman näköisesti. Kun Bom Sucesson reitti erkanee, jatkuu Levada dos Tornosille nouseva polku edelleen ylämäkeen. Vanha kivetty polku on loivasti porrastettu ja siksakkaa ylös rinnettä. Rinteen päällä avautuu ensin laaja näkymä Funchaliin ja sitten reitti kaartaa kylänraitille. Pieni pätkä tietä ja kylän kujilla puikkelehtimista, kunnes noustaan levadalle.

Levadat ovat siis Madeiran saarella sijaitsevia kastelukanavia, jotka kuljettavat vettä saaren sateisilta vuoristoseuduilta alas maanviljelysmaille. Levadat ovat pääosin tasaisia ja patikointireitit kulkevat betonisella tai kivisellä levadamuurilla tai leveämmissä kohdissa ihan polulla levadan vierellä. Levada dos Tornos oli jossain oppaassa nimetty Madeiran kaunein levada - nimityksellä, joten odotin sitä mielenkiinnolla. Levadareitin alku oli kuitenkin hiukan epäsiisti, rikottuja pulloja ja roskia, mutta pian se siistiytyi ja muuttui tosiaan hienoksi. Kauniiksi kehutun reitin varrella kasvaa kukkia suunnilleen kaikissa sateenkaaren väreissä.

Levadan vierustan polku kulki enimmäkseen melko leveänä ja tasaisena. Hiukan minua jännitti olla juoksemassa yksin, paikoin korkeille paikoilla, mutta mitään pelottavaa paikkaa ei reitillä ollut. Vastaan tuli yksi patikoijapariskunta, mutta muuten vaikutti, että olin reitillä aivan yksin.

En etukäteen ollut päättänyt, miten pitkään juoksisin. Päätin kääntyä takaisin neljän kilometrin täyttyessä. Päätös osoittautui ihan hyväksi, sillä juuri ennen nelosen täyttymistä polku muuttui epäsiistimmäksi ja alarinteestä alkoi kuulua koirien haukuntaa. Varmaan puolen tusinaa koiraa laittoi kuorohaukun pystyyn ja vaikka yhtään niistä ei näkynyt levadalle, tuli siitä levoton olo. Käännyin takaisin ja kohta haukku vaimenikin. Levada ja polku olisi vielä jatkunut aina Jasmin Teahouselle asti, ja reitti sinne Montesta olisi ollut noin 7 kilometriä. Jos haluaa kulkea koko reitin, voi sen mennä vain yhteen suuntaan ja nauttia teetuvan antimista kävelyn päätteeksi.

Koirien sijaan polun vierellä rapistelivat koko juoksun ajan sisiliskot, joiden väritys vaihteli jadenvihreästä tummanruskeaan. Polun vierustalla kasvoi myös runsaasti erilaisia kukkivia kasveja, jotka tekivät reitistä tosi kauniin. Kukkasiin laskeutui tämän tästä vielä perhosiakin!

Palatessa Monteen pitkä laskeutuminen otti aika lailla jalkojen päälle. Olin helpottunut, kun loppunousu alkoi, vaikka se olikin raskas ja laittoi puuskuttamaan kuin hengenhädässä.

Reitti oli erikoinen sekoitus rankkaa mäkitreeniä ja tasaista, kukkien reunustamaa levadaa. Kun nousin rinnettä köysirata-asemien jälkeen, pysähdyin tasaamaan hengitystä ja koin pientä epäuskoa, että miten paljon lyhyellä matkalla oikein voi olla nousua. Silti tuo osuus oli inhottavampi tulla alas, kun alusta on kivinen ja kova, se otti kovasti polviin. Silti tunsin polkujuoksun ja sen tuoman vapauden riemua. Takaisin Montessa olin kahdeksan kilometriä mittarissa ja noin 250 nousu- ja laskumetriä myöhemmin. 

Viikon reissulla ehdin juosta vain 16 kilometriä, mutta patikointia kertyi yli 30 km. Patikointipostauksiakin on siis tulossa!

Kuvaterveiset Madeiralta!

Takana on hiukan turhan polveileva kotimatka Madeiralta ja ehdin vasta aloittaa kuvakirjaston perkaamista. Tulossa on patikointipostauksia, mutta tässä alkuun muutama kuva reissun ei-reippailu-osuuksilta. Saatiin nauttia aivan upeista keleistä ja Madeiran keväisestä kukkaloistosta!

Huikea huhtikuu

Asetin etukäteen huhtikuun tavoitteeksi juosta 140 kilometriä. Tavoite tuntui vuoden alkuun melko kunnianhimoiselta, mutta kun jo maaliskuussa sain mainiot kilometrit kasaan, ei kilometrimäärä ollut mitenkään epärealistinen. Lopulta tavoite ylittyi reilusti ja juoksin huhtikuussa yhteensä 163 kilometriä. Olikin aika huikea juoksukuu kaikkinensa!

Pääsin tässä kuussa keräilemään kilometrejä monipuolisissa maastoissa. Koko talven olemme käyneet juoksemassa Ruissalon poluilla, ja nyt siellä pääsi vihdoin lumettomille ja kuiville poluille. Ruissalon lisäksi juostua tuli Katariinanlaaksossa, Kaarinan Kuusistossa, Naantalin luonnonmaalla ja työmatkaankin sain yhdistettyä pienen lenkin. Kovat kilometrit tulivat hyvän suunnittelun ja vapaapäivien pitkien lenkkien myötä kasaan. 

Tavoittelin huhtikuussa myös 2000 nousumetrin keräämistä. Pari verttitonnia ei monelle polkujuoksijalle ole mitään, mutta minulle tuo tarjosi mukavasti haastetta. Mäkitreenit ovat sekä kamalia että ihania. Niissä saa todella haastaa itseään, ja itse kun tykkään lähinnä tehdä helppoja treenejä, ovat mäkitreenit usein jääneet vähäisiksi. Kuitenkin, jos aikoo juosta polkumaratonin, on syytä treenata mäkiä.

Kootut selitykset, mutta syytän mäkitreenien vähäisyydestä osin asuinpaikkaani. Täällä Lounais-Suomessa ei ole ihan hirveän helppoa saada kunnon nousumetrejä kasaan normilenkillä. Itse tahkosin läheisen luontopolun ainoaa kunnon nousua edestakaisin, ja tulipa kuukauden aikana juostua myös useampi mäkinen polkulenkki, jotta sain nousumetrit kasaan. Lopulta kaksi tonnia nousumetrejä täyttyi jo hyvissä ajoin ennen kuun loppua ja ylittyi useammalla sadalla metrillä!

Juoksin huhtikuussa vuoden pisimmän lenkin, 22 kilometriä. Tuo lenkki tuli juostua sileällä, mutta kuun toinen kahdenkympin lenkki suuntautui poluille. Muutenkin sain hyvin polkukilometrejä kasaan tässä kuussa, ja tietysti samalla niitä nousumetrejä. Minun oli tarkoitus juosta vielä kolmaskin 20 kilometrin lenkki, mutta oli arjessa sen verran kiirettä ja kuormitusta, että viimeinen pitkis lyheni 16 kilometriin. Silti aika huikeat kilometrilukemat, joita osaltaan selittää se, että sellaisia puolipitkiä lenkkejä, 10-12 kilometrisiä, tuli juostua. 

Toukokuussa on tarkoitus jatkaa mäkitreenejä ja pidentää vielä pitkää lenkkiä ennen kesän pitkiä polkukisoja. Kuu alkaa Madeiralla, jossa nousuja kyllä riittää, mutta ne mennään varmaan enimmäkseen kävellen.