Matka Madeiralle - taas! Ja hotellisuositus!

Hiukan hassua, että pääsimme vihdoin viime syksynä Madeiran matkalle koronavuosien odotuksen jälkeen, ja nyt siis seuraava reissukin suuntautuu sinne. Toukokuun alussa on vuorossa seuraava reissu Madeiralle. Se on minulle jo neljäs kerta vihreällä saarella. 

En osaa tarkkaan määritellä, miksi pidän Madeirasta niin paljon. Saaren luonto on toki upea ja ilmasto miellyttävä ympäri vuoden. Madeira on myös melko vauras, eli siellä on hyväkuntoiset tiet ja joka paikassa tuntuu olevan siistiä ja turvallista. Ihmiset ovat peruskohteliaita, mutta pahimpien turistialueiden tyrkytyskulttuuria ei juuri ole. Funchalin keskustassa, jonne isot risteilyalukset lappavat turistilaumoja, on tosin jonkin verran agressiivisempia sisäänheittäjiä ravintoloissa yms. Lidon hotellialue onkin keskustaa rauhallisempi ja myös edullisempi paikka. 

Hotellisuositus: Eden Mar

Hassusti kaksi ensimmäistä kertaa olimme siskon kanssa samassa hotellissa, Lidon pääkadun eli Estrada Monumentalin varrella Girasol-hotellissa. Ja nyt olemme menossa samaan hotelliin kuin syksyllä, eli Eden Mar - huoneistohotelliin. Onnistuneet majoitusvalinnat, kun palataan samoihin paikkoihin. Ensimmäisen kahden reissun jälkeen olin jo bongannut Eden Marin, ja silloin jo ajattelin, että tuohon hotelliin joskus haluan! 

Eden Mar on osa kolmen hotellin kompleksia, jossa laidalla sijaitsevassa Eden Marissa on huoneistoja, keskellä olevassa Porto Maressa hotellihuoneita ja toisen laidan Residencessä taas huoneistoja. Hotelleja yhdistää valtava puutarha-alue, jolla on kaksi isoa uima-allasta ja ravintola. Palveluihin kuuluu myös porealtaita, sisäuima-altaita ja kuntosali. Hotellin alueella on myös useampi ravintola. Puutarha itsessään on todella hieno, ja siellä on eri alueilla hyötykasveja, erilaisia puita, pensaita ja kukkivia kasveja sekä orkideapuutarha. 

Lidon hotellialue on rakentunut Estrada Monumentalin molemmin puolin. Pääkadulla on kauppoja ja ravintoloita, mutta myös jatkuvaa liikennettä, joten aivan kadun varrella olevat hotellit voivat olla varsin meluisassa ympäristössä. Rantapromenadin varrella olevissa hotelleissa on puolestaan upeat merinäkymät, mutta hotellialue levittäytyy pitkälle promenadin varrelle ja alueen kauimmaiselta laidalta on jo melkoinen matka Funchalin vanhaankaupunkiin. 

Omien kokemuksien valossa Eden Marin sijainti on mielestäni mainio. Juuri sen kohdalta alkaa rantapromenadi, mutta kävelymatka vanhaan kaupunkiin on vielä kohtuullinen. Aivan hotellialueen alapuolella on alueen suurin ruokakauppa. Tykkään nykyään mieluummin asua huoneistossa, jossa on keittiövarustus, sillä patikointipäivän jälkeen ei aina ole fiilistä lähteä ulos syömään ja iltapalat yms. on kätevämpi nauttia omassa huoneessa. 

Ehkä osasyy siihen, miksi pidän Madeirasta on, että siellä on mahdollista valita helposti majoitus, joka on ns. saavutettavaa luksusta. Eden Mar on neljän tähden hotelli ja hiukan vanhanaikaisella tavalla fiini paikka. Kuitenkin viikon matkan lentoineen ja aamiaisineen saa alle tonnilla per henkilö. Madeiralla on toki myös moderneja hotelleja infinity pooleineen, samoin kuin viiden tähden luksushotelleja. 

En ole aiemmin ollut Madeiralla näin myöhään keväällä. Toukokuussa voi olla jo hellelukemiakin, mutta todennäköisemmin lämpötila on siinä kahdenkympin kieppeillä, ja yöt ovat vielä viileitä. Odotan jo, että pääsen näkemään Madeiran kukkaloistoa, sillä sen pitäisi olla kauneimmillaan näin huhti-toukokuussa.

 

Kevät on ollut melko kiireinen ja blogi on päivittynyt harvakseltaan. Viime syksyn Madeiran matkan jälkeen innostuin kirjoittelemaan paljon matkapostauksia, mutta nyt en voi luvata samaa, sillä reissun jälkeen vuorossa on kevään opintojen saattaminen loppuun ja loppukeväästä myös juoksumäärät nousevat pitkien polkukisojen lähestyessä. Matkan suunnittelukin on ollut tällä kertaa tosi vähäistä, ainoa suunnittelu tehtiin jo tammikuussa. Matka tuo kuitenkin kaivatun tauon kevään ahkerointiin. Vielä ensi viikko pitäisi jaksaa ja sitten pääsee lomalle!

Maratontreeni vaatii ennen kaikkea aikaa

Tajusin tuossa aamulla juoksulenkille valmistautuessa, etten ole koko viikkona uhrannut ajatustakaan blogille. Olen kyllä juossut, yhteensä 44 kilometriä tällä viikolla, joka tekee tästä kevään kovimman juoksuviikon. Juoksun lisäksi töissä on pitänyt kiirettä ja opintojakin olen väsännyt. Yhdet synttärijuhlatkin oli. Pääsiäismaanantain lisäksi minulla oli opintovapaa perjantaina. Jokaisena vapaapäivänä olen juossut ja viikkoon mahtuu myös yksi lounastauon lyhyt lenkki.

Nämä harjoitusviikot muistuttavat siitä, miten maratonille harjoittelu vaatii ennen kaikkea aikaa. Lähtötason ja juoksukunnon kanssa voi olla vähän niin ja näin, sillä kunhan kisaan on tarpeeksi viikkoja, niin suunnitelmallisella treenillä pääsee kyllä maratonkuntoon. Mutta varsinkin näin hitaalla juoksijalla se tarkoittaa useiden tuntien treenimääriä viikoittain.

Viime viikolla 42 viikkokilometriin meni aikaa 5 tuntia ja 40 minuuttia. Tällä viikolla tuli juostua pitkät lenkit poluilla ja aikaa meni yhteensä 6,5 tuntia.  Ei se viikon ajalle jaettuna lopulta kovin paljon ole, mutta kun laskee mukaan valmistautumiseen ja jäähdyttelyyn menevän ajan, niin jokaiseen lenkkiin saa laittaa melkein tunnin lisää aikaa. Minulla on pitkät hiukset ja lenkin jälkeiseen suihkuun kuluu tovi, puhumattakaan siitä, miten kauan hiuksilla kestää kuivua. Pitkien lenkkien jälkeen ei myöskään yleensä jaksa enää loppupäivänä kauheasti mitään tehdä.

Kun aloitin tavoitteellisen juoksuharjoittelun, sain muutaman kerran kavereilta kommenttia siitä, kun en enää illanistujaisissa juonut juuri alkoholia. Juoksu oli ja on tärkeämpää, ja jos on vapaapäivä, on yleensä myös juoksupäivä, jolloin edellisen illan juominen pilaa suunnitellun harjoituksen. Mitä pidemmälle matkalle treenaa, sitä säntillisemmäksi elämä muodostuu, kun kova juoksuharjoittelu vaatii myös kunnon palautumisen. Joillekin se voi tuntua uhraukselta.

Kirjoitin jokin aika sitten siitä, miten juoksuohjelmani joustaa arjessa. Niin nytkin. Vaikka olen nyt juossut paljon ja elämä on muutenkin kiireistä, on aikaa ollut kuitenkin myös levolle. Kotimme on kylläkin kamalan siivoton ja pyykkivuoren perkaamisen sijaan pesukoneessa pyörivät kerta toisensa jälkeen vain lenkkikamat. Myös arki näköjään joustaa hiukan juoksun takia.

Ensi viikolla en todellakaan tavoittele sellaisia kilometrejä kuin huhtikuun alkupuolella. Luvassa on kaksi yön yli työmatkaa, joiden välissä koitan hiukan hölkkäillä päätä tuulettamaan. 

Vaikka maratonharjoittelu vie aikaa, viimeisen parin viikon aikana kova juoksutreeni on tarjonnut myös sopivaa nollausta arkeen ja monet viikon parhaat hetket ole viettänyt juoksupoluilla. 

Lenkit ja päivät pitenee

Toisin kuin kuvan noidalla, on täällä pääsiäinen sujunut varsin lennokkaasti. :) Ihana keväinen auringonpaiste on siivittänyt vuoden pisintä lenkkiä ja kovinta juoksuviikkoa. Kävi tuuri, että saatiin sopivasti pääsiäiseksi kunnon keväiset kelit. 

Oltiin miehen kanssa kalenteroitu pääsiäispyhien juoksut niin, että pitkäperjantaina juostiin alkuvuoden pisin lenkki, joka mulla tarkoitti ekaa puolimaratonin pituista juoksua ja yhteensä 22 kilometrin lenkkiä. Lauantai ja sunnuntai nautittiin kummankin lapsuudenkodissa maistuvat ja erittäin runsaat pääsiäisateriat. Tänään kun kotiuduttiin, oli vielä illansuussa mahtava aurinkoinen keli juosta lyhyt palauttava lenkki Naantalin rannoilla. Valoisan ajan piteneminen illoissa on ihanaa! Ja koska pyhät jatkuvat, on huomennakin juoksupäivä! Toivottavasti aurinko olisi nyt jo sulattanut ja kuivattanut polkuja, kun edelliset polkujuoksut on juostu lumella, jäällä ja vetisillä poluilla.

Mainion viikon myötä sain tällä viikolla kasaan 42 juoksukilometriä ja ekaa kertaa tänä vuonna menin yli 40 viikkokilometrin. Tuossa oli kyllä monta vaikeaakin kilometriä. Yli kaksikymppiset lenkit lähes vuoden tauon jälkeen ovat iso rasitus jaloille. Pitkäperjantain pitkiksellä vaikeinta olivat viimeiset neljä kilometriä, vaikka niihin pystyi kuitenkin vielä vähän nostamaan vauhtia.

Olen joskus pohtinut, että siinä missä puolimaraton juostaan hengitys- ja verenkiertoelimistöllä, niin maraton juostaan jaloilla. Maratonmatka vaatii iskutuksen sietoa ja kestävyyttä jalkojen lihaksilta. Lihaskivut pitkien treenilenkkien jälkeen ovatkin tulleet tutuksi nyt kevään edetessä, kun olen päässyt juoksemaan taas pitkiä, yli parituntisia lenkkejä. Pikku hiljaa jalat vahvistuvat ja kestävät paremmin iskutusta. 

Juoksuohjelman edetessä viikon pitkä lenkki on suunnilleen joka toinen viikko tuollainen noin kahdenkympin kirmaisu, mutta ei siitä enää kauheasti pitene. Ennen kisaa juoksen kuitenkin yhden tai kaksi noin 30 kilometrin harjoituslenkkiä, jotka ovat maratonille treenatessa pisimmät lenkit. Niillä testataan kunnon lisäksi myös juoksuvarusteita ja tankkausta. 

Viikonlopun pitkien lenkkien lisäksi pidennän myös arkipäivien pk-lenkkejä siten, että juoksen useammin ns. puolipitkän, noin 8-10 kilometrin lenkin. Ne ovat pk-tasoisina vielä suht kevyitä. Joka viikko ei ole tarkoitus kasvattaa määrää, vaan joukkoon mahtuu tietysti myös kevyitä viikkoja, jolloin juoksumäärät putoavat selvästi kovien viikkojen kilometreistä.

Kevätkelit ovat innostaneet ulkoilemaan. Juoksulenkeillä on mahtavaa bongailla kevään etenemistä ja ensimmäisiä kukkia polkujen viereltä. 

Mainio maaliskuu

Vuodenvaihteessa kun suunnittelin tämän vuoden juoksukalenteria ja treenejä, mietin, että kunhan saan tammi- ja helmikuun talvikeleillä taaperrettua kilometrit kasaan, maaliskuussa pääsee varmasti jo sulalle alustalle ja kasvattamaan kilometrejä. No joo, olihan täällä muutamia päiviä sulat baanat, mutta kyllä tämä loppukuun lumimyräkkä ja kevään tulon lykkääntyminen ärsyttää.

Sain silti juostua maaliskuussa aika lailla suunnitelmien mukaan. Alkuvuonna tavoittelin satasen kuukausikilometrejä ja maaliskuussa nostin tavoitteen 120 kilometriin. Tavoite täyttyi ja ylittyi, juoksin yhteensä 135 kilometriä! Juoksuohjelmassa viikkokilometrit nousivat 30 kilometriin. Noudatin ohjelmaa siten, että kokonaisilla kalenteriviikoilla juoksin 35 - 30 - 35 kilometriä. Tämä viikko on ollut kevyt viikko.

Tavoitteena oli myös kasvattaa viikon pitkää lenkkiä. Juoksin kuun alkuun 16 km lenkin ja kuun lopulla 20 kilometrin pitkiksen. Siinä välissä sitten 12 kilometrin pitkiksiä. Pitkät lenkit sujuivat suunnitelmien mukaan, tosin kelit olivat ajoittain haastavat. Vähän yllärinä nyt maaliskuussa oli alkuvuoden ainoa kerta, kun jäiset polut vähän yllättivät. Tuo 20 kilometrin lenkki olikin ajallisesti vähän ylipitkä, kun polkujuoksuun meni yli kolme tuntia! Syytän osin jäisiä, osin lumisia ja osin veden vallassa olleita polkuja. 

Muuten tuo vuoden pisin lenkki meni aika lailla nappiin. Olin levännyt hyvin ennen lenkkiä, nautin neljän kilometrin välein energianamuja ja palautuminen lähti heti lenkin jälkeen käyntiin saunan ja massiivisen aterian myötä. Tuntuikin, että palauduin lenkistä varsin nopeasti. Palautumisessa auttoi myös pitkä viikonloppu sunnuntaibrunsseineen ja maanantain kylpyläkäynnillä lähtivät viimeiset kolotuksetkin.

Maaliskuussa juoksin yllättävän paljon siihen nähden, että sekä töissä että opinnoissa piti kiirettä. Toisaalta elämä oli aika pitkälti tasaista arkea, ei ollut mitään reissuja tai erityisiä rientoja sotkemassa. :) Loppukevään aikana juoksumäärien olisi tarkoitus vielä kasvaa, mutta siellä onkin sitten enemmän juttuja sotkemassa juoksuohjelmaa. Toivon ainakin kevään vihdoin tulevan ja sen helpottavan varsinkin pitkien polkulenkkien juoksua!

Kevyistä viikoista ponnistetaan parempaan kuntoon!

Voisiko tuo talvi hei jo loppua?!? Niinkuin ihan aikuisten oikeasti!

Vuodenvaihteessa kun fundeerasin tämän kevään juoksuohjelmaa, niin mietin, että jos hyvä tuuri käy, niin maaliskuussa pääsee jo juoksemaan sulalla ja jos juoksut menevät hyvin, voin juosta kevään ensimmäisen parikymppisen pitkiksen kuun lopussa. Kelit toivat toki haasteita, mutta onneksi täällä oli sentään hetken sulaa, ja pääsin viime viikonloppuna myös juoksemaan tuon 20 kilometrin lenkin!

Tämän viikon alkaessa olin kuitenkin kiitollinen, että vuorossa olisi kevennetty viikko eikä tarvitsisi lähteä kahlaamaan lumeen ja puskemaan tuiskua vastaan. Nyt ajattelin hiukan avata sitä, miksi pidän välillä kevyitä viikkoja ja miten ne rytmittävät juoksuohjelmaa.

Kun rakentaa kuntoa esimerkiksi kohti kesän juoksutapahtumaa, voi olla houkutus vain koventaa treenejä viikko viikolta.  Se ei kuitenkaan ole läheskään aina toimivin tapa nostaa kuntoa, sillä lepo voi jäädä turhan vähäiseksi ja treenimäärä kasvaa niin nopeasti, että se altistaa rasitusvammoille. Kehitys tapahtuu levossa.

Pidemmissä juoksuohjelmissa on hyvä noudattaa periaatetta, jossa muutamaa nousujohteista viikkoa seuraa kevennetty viikko. Itse olen huomannut toimivaksi rytmityksen 3 nousujohteista + 1 kevennetty viikko. Kirjoittelin aiemmin tässä kuussa siitä, miten tällaisella peruskuntoilijalla on tärkeää, että juoksuohjelma joustaa tarvittaessa arjessa. Kevyiden viikkojen sijoittelulla saa tarvittaessa joustoa arkeen. Vaikka normaalisti noudattaisi 3 + 1 rytmiä, voi välillä vaihtaa esimerkiksi 2 + 1 tai 4 + 1 rytmiin, jos se sopii sen hetkiseen tilanteeseen paremmin. 

Kevennetyn viikon voi pitää myös silloin, jos tuntuu, ettei palaudu treenistä kunnolla ja keho kaipaa lepoa. Silloin kannattaa myös pohtia elämän kokonaiskuormitusta ja treeniohjelmaa muutenkin. Keho ei pääse korjaamaan itseään kovasta treenistä, jos esimerkiksi nukkuu huonosti ja arjessa ei ole aikaa palautua. 

Miten kevyellä viikolla sitten treenataan? Ideana ei tietenkään ole jäädä sohvanpohjalle, mutta määrää ja tehoja voi laskea ihan reippaasti kovemmasta treeniviikosta. Jos kehonhuolto tuppaa unohtumaan, sitä voi mieluusti lisätä kevyellä viikolla. Juoksut saisivat mielellään olla kevyitä lenkkejä, mutta juoksukuntoa kannattaa tietysti pitää yllä. Peruskuntoa voi ylläpitää myös kävellen. 

Kevyen viikon jälkeen pitäisi löytyä taas juoksuintoa! Jos on huilannut useamman päivän, voi ensimmäinen juoksu tauon jälkeen tuntua tahmealta, mutta sitten kun pääsee taas lenkkirytmiin, pitäisi huomata levon suotuisat vaikutukset. Myös kovien viikkojen keskellä on hyvä huomioida palautuminen. Juoksuohjelman avainharjoitukset, esimerkiksi pitkät lenkit tai kehittävät vetotreenit, kannattaa mieluummin juosta lepopäivän jälkeen kuin treeniputken päätteeksi. 

Teen tällä viikolla pari lyhyttä lenkkiä ja viikonloppuna pitkiksen. Juoksun rytmitys on siis suunnilleen sama kuin normaaliviikolla. Lenkit ovat kuitenkin lyhkäisiä. Kun viime lauantaina juoksin 20 kilometriä, tällä viikolla pisin lenkki on noin 12 kilometrinen. Toivottavasti tämän viikon jälkeen juoksu taas maistuu ja se kevätkin etenisi!