Juoksukenkiä!

Kadehdin juoksijoita, jotka juoksevat saman mallin juoksukengillä vuodesta toiseen, vaihtaen vaan tossut uuteen, kun edellisissä on kilsat täynnä. Mä olen jo ainakin viitisen vuotta etsinyt täydellisiä, omaan jalkaan optimaalisia kenkiä, ja etsintä jatkuu edelleen. Mun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa juoksukengistä, erityisesti, kun olen hankkinut uusia tossuja, mutta jotenkin se on jäänyt. Tässä seuraa vihdoin paketti aiheesta omien jalkojeni ja kenkieni näkökulmasta.

Mulla on naiseksi aika isot jalat. Normi kengänkokoni on 40 ja juoksukengät ovat useimmiten kokoa 41,5. Jalkani on päkiästä leveä, mulla on normaali kantapää ja läskit varpaat. Ihan tosi juttu. Esimerkiksi balleriinoihin varpaani eivät meinaa mahtua ja juoksukengissä myös matala kärkiosa on ihan no-no. Leveän päkiän vuoksi kapeat mallit eivät myöskään minulle sovi. Iso osa juoksukengistäni onkin miesten malleja. Läheskään joka kivijalkakaupasta ei löydy naisten mallista kokoa tai sitten naisten malli on mulle jo lähtökohtaisesti liian kapea. Onneksi tykkään myös miesten kenkien värimaailmasta enemmän (inhoan pinkkiä), joten mulle ei ole mikään ongelma käyttää miesten kenkiä. Tosin vaikka käytössä on sekä miesten että naisten valikoima, ei sopivien kenkien löytäminen tunnu koskaan olevan helppoa. Usein muuten hyvä kenkä on mulle päkiästä kapea tai sitten päkiästä sopivan leveä tossu on kannasta liian leveä.

Vielä 10 vuotta sitten mulla oli tasan yhdet juoksukengät, Asicsin tossut, jotka olin löytänyt marketista huikealla alennuksella. Ennen noita kenkiä aloittelin juoksu-uraani lenkkareilla, jotka oli ostettu mulle yläasteella(!). Käytin noita Asicsin tossuja vuosikausien ajan. Tietysti en juossutkaan juuri ollenkaan nykyiseen verrattuna, mutta mulla ei myöskään ollut opiskelijana oikein varaa ostaa uusia tossuja. Kun kengistä alkoi happi loppua, ostin hätäpäissäni vaan jotkut tossut marketin alelaarista. Tossut olivat kolhot ja tönköt, mutta eivät kuitenkaan aiheuttaneet mitään jalkavaivoja.

Ekaa kertaa panostin juoksukenkiin 2013, kun treenasin ekalle puolikkaalle. Ostin samana keväänä kahdet tossut, Asicsin kevyet Zaracat ja Niken vaimennetut Vomerot. Tuolloin ajatuksena taisi olla, että tarvitsen vaimennetumman kengän puolikkaan treeneihin ja puolimaratonille. Vomeroilla juoksin ekan puolikkaan, mutta sain myös lonkkaani limapussin tulehduksen ja elämäni ensimmäistä kertaa jouduin luopumaan varpaankynsistäni. Lonkkaa parannellessa tulin siihen tulokseen, että mulle sopii ehkä kuitenkin paremmin kevyet, ei-niin vaimennetut tossut. Vomerot dumppasin lapsuudenkotiin, jossa olen niillä aina välillä juossut, ja todennut, ettei ne kyllä ole mun jaloille kovin hyvät.

2014 oli melkoinen kenkäshoppailuvuosi. Hankin New Balancen 890 -mallin popot ja juoksin niillä puolikkaan. Myöskin Asicsin Zaracoille hankin seuraajat, saman mallin päivitetyn version. Ostin myös kahdet Nike Freet, joilla olen juoksennellutkin, mutta enimmäkseen ovat olleet kävelykäytössä, työmatkoilla, reissussa, kaupungilla jne. NB:t juoksinkin aika loppuun, vaikka kenkien elämän ehtoopuolella vihdoin myönsin, että malli oli mulle päkiästä liian kapea. Tästä seurasi mm. säären etuosan kipua ja myös varpaiden kynnet saivat kärsiä.

Vuonna 2015 totesin sitten tarvitsevani maratonille ja maratontreeneihin hiukan tuetummat kengät. Olin aiemmin ajatellut, että vaikka jaloissani onkin ylipronaatiota, voisin silti juosta kevyillä neutraaleilla kengillä. Vaikka olen yrittänyt vahvistaa tukilihaksia salilla, ongelmana on silti varsinkin oikean jalan askellus sisäsyrjällä. Luin juoksijan kenkäklinikasta, että Asicsin Noosan pronaatiotuki on melko huomaamaton ja ohjaa askelta lähinnä sitten, kun juoksija väsyy. Ajattelin, että nuohan on kuin mulle tehdyt! Noosilla juoksinkin maratontreenit ja ekan maratonin. Kengät pelittävät mulla muuten tosi hyvin, mutta korkealle nouseva kantakuppi hankaa oikean jalan kehräsluuhun ja se on toisinaan tosi häiritsevää.

Asics Gel Noosa Tri 10

Viime vuonna ostin heti alkuvuonna kahdet kengät. Salomonin polkujuoksupopot sekä vauhdikkaaseen menoon New Balancen Vazee Pacet. Varsinkin nuo Salomonin Sense Mantrat ovat olleet tosi monipuoliset ja hyvät tossut, ja olenkin käyttänyt niitä lumilenkeillä, patikoinnissa ja polkujuoksussa siihen malliin, että loppuvuonna ostin toisetkin samanlaiset. Tänä vuonna jätin vanhemmat Mantrat lapsuudenkotiin ja otin käyttöön nuo uudet kengät. Nyt, kun olen juossut noilla uudemmilla tossuilla noissa kurakisoissa, niin eivätpä ne enää kovin uudenkarheilta tunnu... Vazee Pacet ovat olleet jaloissa vauhtilenkeillä, ja ne ovatkin tosi köykäiset, mutta sen vuoksi myös vähän heppoisen oloiset.

Niin puhtoiset Salomon Sense Mantra 3 tossut viime kesältä.

Samat tossut 4 kuukautta ja muutamaa mutaista polkukisaa myöhemmin.

Mietiskelin jo viime vuonna uusien pitkiskenkien hankkimista, mutta vaivojen myötä tarve jäi, kunnes aktivoitui taas alkusyksystä. Noosilla on takanaan noin 750 kilometriä ja mietin vaimennetumpien kenkien hankkimista. Sopivaan saumaan tuli mahdollisuus kokeilla Hoka OneOnen kenkiä ja paria mallia kokeiltuani päätin hankkia Clifton 4 -mallin kengät. Uusimpia tossujani olen sisään ajanut vasta parinkymmenen kilometrin verran, joten niistä en osaa vielä ihmeempiä sanoa.

Mulla on aktiivisessa käytössä nyt kahdet Salomon Sense Mantra kolmoset, Asicsin Zaracat sekä silloin tällöin NB Vazee Pacet vauhtilenkeillä ja Asicsin Noosa 10-tossut pitkiksillä. Nasturitkin on, ja niillä tulee joka talvi juostua hiukan. Pitkään tuntui, että Asicsin kengistä löytyi parhaiten omaan jalkaan sopivaa lestiä ja kenkää. Tosin olen huomannut, että useat mun Asicsit ovat menneet rikki kannan sisäpuolelta ja saattavat alkaa hiertää ennen kuin kilometrit kengissä ovat täynnä. Siksi olen katsellut myös muiden valmistajien kenkiä "sillä silmällä". Viime vuodesta lähtien olen ollut tosi tykästynyt noihin Salomonin kenkiin. Ne toimivat hyvin hiekkateillä, helpommilla poluilla ja lumella, joten olenkin juossut niillä vähän kaikenlaisia lenkkejä. Vauhtikengät ovat jääneet aika vähälle käytölle, mutta eiköhän niillekin vielä käyttöä tule.

New Balance Vazee Pace, vetoihin ja vauhtilenkeille.

Merkkailen Garmin Connectiin aina kulloisellakin lenkillä jalassa olleet tossut, jolloin ohjelma ynnäilee juoksukenkien kilometrit automaattisesti. Uusia tossuja harkitessani luen aina mielenkiinnolla arvosteluja kengistä ja aina tulee tsekattua Juoksijan kenkäkilinikasta tossujen ominaisuuksia. Mulla on ollut vähän huonona tapana hankkia uudet kengät siinä vaiheessa, kun vanhoissakin olisi vielä kilometrejä jäljellä, jolloin melkein loppuun asti juostut popot jäävät nurkkiin pyörimään, kun innostun kuitenkin enemmän uusista kengistä... Tykkään kyllä siitä, että mulla on kierrossa useita erilaisia kenkäpareja eri tarkoituksiin. En osaisi valita vain yksiä kenkiä ja juosta niillä kaikkia lenkkejä.

Huh, tästähän tulikin melkoinen maratonpostaus ja historiikki juoksukengistäni... Sellaista se on, kun jostain innostuu. :)