Mitäpä muutakaan sitä perjantai-iltaisin tekisi, kuin kirmaisi pisteiden perässä suunnistuskartan kanssa? Turku Street-O järjesti nyt alkusyksystä viiden osakilpailun mittaisen syyssarjan. Elokuussa alkanut kisasarja tuli päätökseen nyt perjantaina. Ilokseni pääsin osallistumaan kaikkiin viiteen pistesuunnistukseen. Street-O on siis kaupunkisuunnistusta, aikaa on tunti ja kartan rasteilla on pistearvo, joten tunnissa pitäisi pyrkiä saamaan mahdollisimman iso pistepotti. Olen kirjoittanut lajin perusteista aiemmin mm. postauksessa Koukussa pistesuunnistukseen.
Kun keväältä kaikki peruuntui tai siirtyi siirtyi syksyyn, oli se mulle ihan helpotus. Nyt syksyllä olin jo jonkinlaisessa juoksukunnossa, mutta en ihan täydessä tikissä. Ensimmäistä osakilpailua jännäsinkin oikein kunnolla. Pelkäsin, että kunto loppuisi ja olisi ihan kaameaa. Mutta aurinkoisessa elokuun illassa juoksu sujuikin paremmin kuin osasin odottaa, ja olin tosi hyvillä mielin tuon suunnistuksen jälkeen.
Suhtauduin tähän syyssarjaan kuitenkin kokonaisuudessaan aika rennosti. Viime vuonna kevätsarjassa pyrin aina suunnistamaan mahdollisimman hyvän pistepotin perässä, mutta nyt olen enemmänkin fiilistellyt. En ole edes yrittänyt juosta täysillä, mutta siitä huolimatta kolmannessa osakilpailussa kertyi peräti 7,7 kilometriä juoksua ja viimeisessä huiput 8,5 kilometriä.
Suunnistuskaan ei ole sujunut ihan niin kuin Strömsössä, tai en kyllä tiedä, sujuisiko sielläkään, kun en ole koskaan käynyt. Mutta siis ärsyttäviä pummeja on tullut, ja myös omasta hösäämisestä johtuvaa harhailua. Viime vuoden kevätsarjan päätöksen kaltaisesta pistepotista olen voinut vain haaveilla. Syyssarjan viimeisessä osakilpailussa pääsin sentään lähelle. Miesystäväni tuli tutustumaan lajiin, ja täytyy sanoa, että parityöskentelynä oli paljon helpompi saavuttaa isommat pisteet. Kaikki sellainen omasta hösäämisestä johtuva harhailu jäi pois, kun saattoi jutella reittivalinnat ja katsoa rastit toisen kanssa.
Syyssarjan viidessä osakilpailussa oli onnistuttu valitsemaan kivoja alueita Turusta, Kaarinasta ja Raisiosta. Kaupunkisuunnistus on oiva tapa myös tutustua oman asuinpaikan ympäristöön ja nähtävyyksiin, jos niitä nyt on suunnistuksen lomassa aikaa tiirailla.
Koska en tosiaan elokuussa ollut missään täydessä tikissä, oli ilo huomata, miten kunto kasvoi tässä vain viiden viikon kisailun aikana. Perjantaina juostu 8,5 kilometriä oli mulle ihan huippu matka, kun juoksun lisäksi piti vielä suunnistaakin. Toki tässä oli isona apuna suunnistuskaveri ja loppumatkalla mulla vielä peesihyöty, kun sain väsyneenä vain juosta toisen perässä. Silti kauden paras sijoitus jäi selvästi parinkympin huonommalle puolelle, sillä kilpailu oli kovempaa kuin viime vuoden kevätsarjassa.
Moni muukin oli löytänyt lajin tänä syksynä, sillä kaikissa osakilpailuissa oli osanottajia sadan kieppeillä. Ja hyvä niin, sillä Turku Street-O oli huomioinut hyvin koronatilanteen ja suunnistuksesta oli karsittu lähikontaktia vaativat jutut kuten leimaukset. Vielä kun syksyn säät näyttivät kauneimmat värinsä tapahtumissa, niin syyssarja tarjosi varmasti elämyksiä kaiken tasoisille liikkujille.
Street-O on matalan kynnyksen liikuntaa, jossa on vielä pistejahdin myötä kivan pelillinen elementti. Jos laji kiinnostaa, sivusto street-o.fi on hyvä aloituspaikka. Ainakin pääkaupunkiseudulla on syksyllä tulossa paljon tapahtumia, ja toivottavasti Turun seudullakin saadaan suunnistettua talvisarjassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti