torstai 22. helmikuuta 2018

Ero

Blogitaukohan tähän taas tuli. Ja tällä kertaa syynä on ero yli 11 vuotta kestäneestä parisuhteesta.

Eipä tämä nyt varsinaisesti blogin aihepiiriin kuulu. Miksi sitten kirjoitan asiasta? Koska tuntuisi todella kummalliselta olla jakamatta näin isoa elämään vaikuttavaa asiaa täällä. Olen lukenut blogeja, joissa vastaava elämänmuutos on ollut huomattavissa rivien välistä, mutta sitä ei ole suoraan sanottu, ja suhtautumistapa on aina hiukan hämmentänyt. Mielestäni erossa ei ole mitään hävettävää, ei myöskään jätetyksi tulemisessa, eikä se ole asia, jota tulisi piilotella. Näin kävi, ja minä olin se, joka olisi vielä halunnut yrittää, mutta mies halusi erota.

Mulla on edessä muutto, jota en odota ollenkaan innokkaasti. Pikapuolin vuokra-asuntoon, jota en osaa ajatella muuten kuin väliaikaisena asumisratkaisuna. Toivon löytäväni omalta tuntuvan asunnon kuitenkin mahollisimman nopeasti, mutta juuri nyt tarjolla on vain kehnoja asuntovaihtoehtoja, joista valitsen vähiten huonoimman ja toivon, ettei asunto toisi muassaan lisämurheita. Nykyinen koti oli monen haaveen täyttymys, ja siitä luopuminen tekee todella kipeää.


Rutiineista olisi nyt tärkeä pitää kiinni, mutta täytyy myöntää, että vaikeaa on. Töissä käyminen sujuu, tosin olen tavallista ärtyisämpi ja välttelen töissäkin ihmiskontakteja. Mutta kotona tunnen olevani aivan eksyksissä. Erosta on nyt yli kaksi viikkoa, enkä ole laittanut kertaakaan ruokaa. Mulle oli tärkeää, että jompikumpi meistä laittoi joka päivä ruokaa ja söimme yhdessä, se oli mielestäni sellaista hyvää arkea. Nyt en näe mitään mieltä laittaa sapuskaa vain itselleni, sillä se oli juttu, jota tein ilahduttaakseni toista. Nyt syön mitä sattuu, enimmäkseen jotain epäterveellistä einestä ja herkkuja. Siinä vaiheessa, kun rutiineja alkaa pudota pois enemmänkin, on tietysti huolestumisen paikka. Toisaalta jossain määrin pitäisi olla itselleen armollinenkin, ja hyväksyä se, että kaikkea ei nyt jaksa. Tässä asiassa mun on vaikea nähdä, mikä olisi paras toimintamalli. En pysty pakottamaan itseäni siivoamaan, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan itsestäni, mutta toisaalta ahdistaa, kun huomaan elämänhallinnan lipuvan pois. Sitten jos lenkitkin alkavat jäädä enenevässä määrin väliin, tiedän olevani jo hyvinkin syvissä vesissä.

Onneksi olen jaksanut vielä käydä juoksemassa. En mitenkään innokkaasti, mutta juoksu on sentään asia, joka ei ahdista. Mitäpä muutakaan sitä tekisi, olen todennut, ja lähtenyt juoksemaan myös väsyttävän työpäivän jälkeen. Kun ei jaksa ruoanlaittoa tai kotitöitä, eikä kotona ole ketään odottamassa, on kieltämättä jopa helpompi lähteä lenkille. Valitettavasti juoksu ei samalla lailla tuo hyvää mieltä kuin ennen eroa, mutta ainakin pää tuulettuu. Ensimmäisenä viikonloppuna eron jälkeen juoksin 14 kilometrin pitkiksen. Jossain 8 kilometrin kohdalla tajusin ekaa kertaa kunnolla olevani lenkillä. Kroppa oli tehnyt töitä, mutta mieli askarteli murheiden parissa. Se oli hyvä lenkki ja ensimmäinen hetki, kun huomasin ajattelevani, että ehkä jopa selviän tästä erosta. Valitettavasti yhden pitkiksen tuoma parempi mieli ei jaksa kovin pitkälle kantaa.

Hiljaisuus blogissa saattaa edelleen jatkua tai sitten ei, sillä kyllähän kirjoittelu myös tuulettaa päätä ja välillä olisi hyvä keskittyä muuhunkin kuin märehtimiseen. Muuttopuuhat tosin vienevät nekin kyllä voimavaroja ja aikaa. Tällaisia kuulumisia tällä kertaa, ehkä ensi postauksessa kirjoittelen taas juoksujuttujakin.

17 kommenttia:

  1. Hienoa että tuot tällä tavoin esiin myös elämäsi peruspilareita järisyttävän asian. Ei varmasti ollut ihan helppo päätös. Olet ihan oikeassa, erossa ei ole mitään hävettävää.

    Jos kaipaat virtuaalitsemppausta juoksurutiinin ylläpitoon, niin täältä pesee. Juoksu on terapeuttista. Älä kuitenkaan kuormita itseäsi liikaa. Kevät tulee pian. Uusi alku monella tapaa.

    Voimia ja halauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Poppis!

      Juoksu tosiaan on terapeuttista, ja siksi lenkillä käyminen on sellainen rutiini, josta olen yrittänyt eniten pitää kiinni.

      Onneksi kevät tulee ja valo lisääntyy koko ajan. Ajatus siitä, että kesällä olisi jo parempi mieli luo toivoa tulevaan.

      Poista
  2. Olen hieman miettinyt blogisi hiljaisuutta. Kiitos, kun kerroit kuulumisiasi.
    Voimia uuteen elämäntilanteeseen. <3

    VastaaPoista
  3. Onpa kohdallesi nyt sattunut ikäviä tapahtumia. :-( Tuollaista isoa elämänmuutosta ei tietenkään voi kuitata olankohautuksella, joten ymmärrettävää, että rutiineista kiinni pitäminen on hankalaa. Toivottavasti oikea ja iloisempi vire kevään edetessä löytyy! Ja kodilta tuntuva koti, se vaikuttaa ihmiseen paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koti on mulle tosi tärkeä, ja toivon, että ihan oma sellainen vielä löytyy. Nyt väliaikaisratkaisuksi löytyi onneksi siisti ja rauhallinen vuokra-asunto.

      Kiitos Elina!

      Poista
  4. Voimia toivotan uuteen elämänvaiheeseen. Vaikka nyt tuntuu raskaalta, jossain vaiheessa huomaat, että askel on kevyempi taas. Anna auringon helliä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla! <3

      Onneksi nyt on ollut valoisia päiviä ja tulossa on vielä matka aurinkoon, niin sitä kautta saa energiaa.

      Poista
  5. Voimia myös täältä! Hienosti pystyt analysoimaan uutta tilannetta, miettimään sitä milloin pitää huolestua elämän suunnasta. Vaikuttaa siltä että olet pudonnut jaloillesi. En oikein osaa asettaa sanojani oikein, tai niin että saisin sanottua täsmälleen sen mitä ajan takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ollut vähän kissa, joten ehkä olenkin pudonnut jaloilleni. :)

      Kiitos Henna!

      Poista
  6. Kurja kuullla tälläistä..Voimahalaus täältäkin! Muutokset vaativat voimia ja aikaa, mutta uskon, että selviydyt tästä voittajana. Minulla olisi vaikka millä mitalla tsemppisanoja, mutta ne voivat kuulostaa tyhmiltä.. Kannattaa ottaa jokin kiva projekti tai tavoite, johon aloittaa valmistautumisen.. Ja ei sun tarvitsekaan jaksaa, anna itsellesi aikaa. Kannattaa tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli. Ja jos mikään ei tunnu innostavan niin, kirjoita lista asioista,joista tiedät aikaisemmin pitäneen ja ala tekemään niitä, vaikka ei huvittaisikaan. Lähteminen ja aloittaminen on vaikeinta, kun teet vanhoja tuttuja kivoja juttuja saattaa innostus elämään löytyä. Aikaa varmasti tarvitaan paljon. Voisiko elämää lähteä rakentamaan niin, että oma onnellisuus ei ole riippuvainen muista ihmisistä, vaikka sitä voi heidän kanssaan jakaa. Voimia tuhannesti. Usko pois vuoden päästä olet varmasti paljon vahvempi! Olet tsempannut ja kannustanut meitä muitakin liikkumaan ja juoksemaan erilaisten haasteiden kautta. Nyt kun kaipaat itse tseppausta, niin täällä me olemme tsemppaamassa sinua. =)Nyt vaan kirjoittelemaan juoksujutuista ja me odotamme innolla kuulumisiasi jatkossakin. Voimahali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi ja elämänohjeista Marika! Kun on vaikeaa, niin silloin on tosi hyvä, kun joku tsemppaa ja kannustaa. Aloittaminen on tosiaan vaikeinta, tiedän sen entuudestaan itsekin, mutta sitten kun saan itsei liikkeelle, niin asiat yleensä sujuvatkin.

      Juoksutavoitteista en aio luopua, vaikka hiukan takapakkia tässä on tullutkin, joten ne ainakin kannustavat elämässä eteenpäin.

      Poista
  7. Virtuaalinen tsemppaus minultakin! Ero ei ole helppo päätös, varsinkin kun yhteisiä vuosia on kertynyt jo paljon. Kuten moni on jo edellä maininnut, tärkeää on olla itseään kohtaan armollinen ja antaa aikaa - ehjä ei tarvitse vielä olla, vaan sydämeen osuneen kolhun paikkaamisessa menee oma aikansa. Erossa ei ole mitään hävettävää, mutta itselleni se on sen verran henkilökohtainen kokemus, etten ole siitä halunnut tai oikeastaan edes uskaltanut blogiin hirveästi kirjoittaa. Arvostan, että olet rohkeasti kirjoittanut aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit!

      Toivottavasti sulle ei tullut huonoa fiilistä tai ajatusta, että olisin kritisoinut sinua tuolla, kun pohdin, että kaikki bloggaajat eivät erosta blogissa kirjoita. Se ei missään nimessä ollut tarkoitukseni, vaan yritin enemmänkin perustella, että kirjoitan asiasta suoraan, koska se vaikuttaa niin paljon mun elämään. Enkä siis esimerkiksi siksi, että hakisin sääliä tai huomiota.

      Jokainen toki valitsee, mistä asioista blogiin kirjoittaa, ja mullakin on henkilökohtaisia juttuja, joita en täällä jaa. Kun kuitenkin päätin kirjoittaa blogia omalla nimellä ja kuvalla, niin haluan olla myös rehellinen ja kertoa suoraan mm. näistä blogitaukojen syystä.

      Poista
    2. Hah, ei - minua itseäkin ärsyttää vihjailukulttuuri (johon olen tosin oikein onnistuneesti sortunut viimeisten kuukausien aikana). Hatunnosto sulle, että kirjoitat avoimesti aiheesta! Jokainen käsittelee elämänmuutoksia eri tavalla, mutta yksi asia lienee kaikille sama: pitää luottaa tulevaan. Vaikka mitä tapahtuu, ne kuuluista pienet asiat (kuten kivat lenkit, upeat ihmiset ja vaikkapa auringon voima) antavat energiaa.

      Poista
  8. Voimia uuteen vaiheeseen elämässä! <3 Toivottavasti lähestyvä kevät nostaa mielialaa. Hienoa, jos jaksat pitää juoksurutiinia yllä! Uskon, että sekin auttaa eteenpäin. Tästä selviät kyllä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raita! <3

      Tänään on ollut taas sellainen päivä, että tsemppiviestejä todellakin tarvitaan. Mutta kun selvisin pikku lenkille, niin päivään tuli siitä edes yksi positiivinen asia.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...