sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Ruissalo Summer Trail

Kesän toistaiseksi lämpimin päivä ja tiedossa polkujuoksukisa, joka starttaisi tasan keskipäivältä. Etukäteen hiukan hirvitti, että läkähtyykö sinne puskaan, mutta olin myös aika innoissani, kun pääsi juoksemaan ihanassa kesäkelissä.


Elämäni ensimmäisessä polkujuoksutapahtumassa en vielä yhtään tiennyt, mitä odottaa. Nyt toisessa polkukisassa oli jo varmempi fiilis, varsinkin kun Ruissalon polut olivat jo tuttuja. Ruissalo Summer Trailissa oli valittavana 8,7 ja 12,7 kilometrin reitit, ja itse lähdin lyhyemmälle matkalle polkujuoksemaan. Ennen lähtöä kävin tsekkaamassa sen, miten reitti kulki Saaronniemen rannan liepeillä aivan viimeisellä kilometrillä, ja hyvä olikin käydä tutustumassa tuohon osuuteen, sillä oman juoksun jälkeen pääsin ohjaamaan pariakin kisaajaa oikeaan suuntaan tuossa. Rannalla oli kisan loppuvaiheissa jo aika lailla ihmisiä eikä reitti ollut tuossa kohtaa niin selkeä. Suurin osa reitistä kulki jo aiemmilta lenkeiltä tuttuja polkuja, jotka olivat onneksi tosi hyvin merkittyjä. Postauksen reittikuvat ovat 1,5 viikon takaa juoksemaltani polkulenkiltä.


Järjestäjät kertoivat, että vielä edellisenä päivänä polkujen opastenauhoja oli käyty vandalisoimassa, mutta onneksi porukka sai opasteet kuntoon kisaan mennessä. Heti lähdön jälkeen suunnattiin kapealle polulle, ja se olikin mulle kisan jännittävin osuus. En ole koskaan mennyt polkujuoksua porukassa, ja nyt sekä edessä että takana tuli juoksijoita niin, että oli vaikea mennä omaa vauhtia. Yritin tuossa vain pysyä pystyssä ja olla olematta kenenkään tiellä. Kun polulta siirryttiin hetkellisesti pyörätielle, pääsin ohi edellä menneistä hiukan hitaammista tyypeistä ja asetuin MS Parman asussa kisaavan mimmin peesiin.


Kuuvan lenkillä oli jonkun verran juurakkoista mäntymetsää, kallioita ja pitkospuita, mutta iso osa reitistä kulki myös sorapohjaista ulkoilureittiä pitkin. Olin ajatellut juoksevani noin 6:30 kilometrejä, mutta alkupuoliskolla vain teknisempää polkuosuutta sisältänyt kilometri meni tuohon tahtiin. MS Parman mimmi veti tasaista 6:10 vauhtia, ja vaikka vähän mietin, oliko vauhti mulle liian kovaa, juoksu kulki peesissä kuin itsestään. Vähän ennen nelosen täyttymistä ajattelin mennä vuorostani vetämään, mutta pian tulikin puolen matkan juomapiste ja sen jälkeen peesiapua tarjonnut mimmi jäi taakse.


Ohitin toisenkin selän siinä 5 kilometrin hujakoilla. Mietin, kostautuisiko suunniteltua kovempi alkuvauhti, kun tultaisiin Ruissalon saaren pohjoisosien kallioisemmille osuuksille. Odotettavissa olisi nousua, juurakoita, kiviä ja kiviportaita. Päätin jo etukäteen kävellä kiviportaat ylös, koska en hyötyisi nousussa juoksemisesta vauhdillisesti yhtään ja olisi turvallisempaa kävellä etten toikkaroisi itseäni nurin. Nousun laella jaloissa hapotti silti aika lailla ja alamäkikin oli aika vaativaa. Selvisin kuitenkin yllättävänkin hyvin kivikoista ja kun reitti kaartoi taas ulkoilutielle, sain jalatkin ihan kivasti rullaamaan vauhdikkaampaan menoon. Kisan hitain kilometri oli tuolla vaativimmalla mäkiosuudella 7:18 ja heti sen jälkeen tuli vauhdikkain kilsa 5:40.


Saaronniemessä reitti koukkasi vielä leirintäalueen liepeiltä luontopolulle, joka oli mulle entuudestaan vieras. Jaloissa jo painoi ja oli vaikeuksia pitää juoksuasentoa ryhdikkäänä. Kuskiksi ja kannustusjoukoksi mukaan lähtenyt sisko odotteli Saaronniemen rannalla ja sainkin siitä tsemppiä viimeiseen ylämäkeen. Vielä pieni mutta vaativa (mm. kaatuneita puita) sisältänyt koukkaus metsään ja sitten auringonpaisteinen loppusuora. Jee, maalissa ajassa 55 minuuttia!


Hauskasti mun aika tässä kisassa oli parikymmentä sekuntia nopeampi kuin 1,5 kilometriä lyhyemmällä Länsikeskus Traililla. Kertoo lähinnä siitä, että poluilla kilometrit eivät ole keskenään samanlaisia. Koska mulla ei vielä ole kovinkaan paljon kokemusta polkujuoksusta, pystyn juoksemaan selvästi vauhdikkaammin tällaisessa helpommassa maastossa. Nyt oli myös etua siitä, että polut olivat mulle tuttuja.


Tykkäsin kisasta tosi paljon! Lämpö ja aurinko eivät haitanneet yhtään, ja juoksu tuntui ihan viimeisiä kilometrejä lukuun ottamatta aika helpolta. Olin etukäteen ajatellut, että jos hyvin menee, juoksen alta tunnin ajan, mutta sehän alittuikin peräti viidellä minuutilla. Juoksun jälkeen oli ihanaa päästä samantien uimaan ja hiukan chillailemaan rantsuun. Loistopäivä. :)

4 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...