2020: kolmen koon koonti

Vuosikooste on mulla perinteisesti ilmestynyt aina vasta vuodevaihteen jälkeen ja toisinaan uutta vuotta on eletty jo useampi kuukausi ennen kuin olen perannut vanhaa vuotta täällä blogissa. Se on oman laiskuuden ohella ihan harkittukin lähestymistapa. Voi olla, että menneet jutut näkee selvemmin, kun niihin ottaa hiukan etäisyyttä. 

Lähdetäänpä siis kertaamaan ja perkaamaan viime vuotta. Tällä kertaa ei kronologisesti vaan teemoittain. Mitkä kolme asiaa jäi mieleen viime vuodesta?

Tietysti korona

Välillä tuntuu, että koronaan on jo lopen kyllästynyt, ja viime kuukausina se on valitettavasti näkynyt kasvavina tartuntamäärinä ja välinpitämättömyytenä tautia kohtaan. Olihan se kuitenkin vuoden 2020 näkyvin ja mieleenjäävin asia, mutta pliis, eikö voitaisi sopia, että viime vuosi oli se koronavuosi ja sen jälkeen vuodet taas lähempänä sitä normaalia ajanlaskua?

Omassa elämässä koronan vaikutukset tuntuivat tietysti eniten maaliskuussa, kun koko maailma meni mullinmallin tosi lyhyessä ajassa. On jopa vaikea uskoa, että ehdin kaverin kanssa Teneriffan matkalle alle vuosi sitten, juuri ennen koronakriisiä. Blogiin tuli kirjoiteltua reissusta tosi vähän, koska kotiinpalua seuraava kuukausi oli niin ennenkokemattoman kummallinen. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että matka tuli tehtyä vielä vanhan normaalin aikaan. Pääsin patikoimaan ja juoksemaan sulalla alustalla ja sain pikkuriikkisen aurinkoa.

Matkat ovat aina olleet minulle mieleenpainuvia juttuja ja usein vuoden kohokohtia. Onneksi viime vuonnakin pääsi hiukan reissaamaan. Ennen koronakaaosta Teneriffalla ja kesällä minilomalla Tallinnassa. Lisäksi kotimaassa tuli tehtyä pieniä reissuja. Siskon kanssa olin patikoimassa Teijon kansallispuistossa loppukesästä, mutta tuostakin reissusta jäi tuoreeltaan kirjoittamatta blogiin, koska suunnilleen heti reissun jälkeen kesäloma loppui ja töissä oli ensimmäisenä edessä syyskauden perumisia ja koronarajoituksia. Kesä oli huolettomampaa, mutta syksyllä pudotus takaisin koronaeristykseen tuntui ikävältä.

Maaliskuun puolestavälistä olin sitten pääosin etätöissä ja se oli todella iso muutos. Alkuun etätyö toi omat hankaluutensa. Tein aivan liikaa duunia enkä osannut pitää taukoja. Lisäksi meillä oli alkuun todella tiukat säännöt etätyöskentelylle ja mm. normityöhön kuuluva liukuva työaika saatiin etähommissa käyttöön vasta marraskuussa. Etätyöhyvinvointia lisäsi ihan huomattavasti, kun pystyi joustavasti pitämään vihdoin vaikka vähän pidemmän lounastauon ja käymään pikku juoksulenkillä kesken päivän.

Viime kevään jälkeen huoli omasta ja läheisten sairastumisesta koronaan ei enää loppuvuonna onneksi aiheuttanut kamalasti huolta, vaikka edelleen pyrin olemaan tosi varovainen ja välttelen kaikkia ylimääräisiä kontakteja. Oman eristäytymisen ansiosta säästyinkin 2020 kokonaan flunssilta yms. tarttuvilta taudeilta, mikä oli ihan kiva juttu. Tosin terveenä en saanut vuotta viettää, mistä päästäänkin sitten toiseen koohon...

Kilpirauhasen liikatoiminta

Minulle viime vuosi oli yllättävä ja kummallinen myös siksi, että loppukeväästä sain diagnoosin Basedown taudista, joka aiheutti mulle rajun kilpirauhasen liikatoiminnan. Sairauden laukaisee usein stressi, ja niin kävi mullakin. Vuodenvaihde oli töissä tosi stressaavaa aikaa ja alkuvuonna kärsin tietämättäni alati pahenevista kilpirauhasen liikatoiminnan oireista. En tajunnut, että minussa oli jotain fyysisesti vialla, vaan kuvittelin oireiden johtuvan henkisestä stressistä, jota korona tietysti pahensi. Vasta kun olin käytännössä kykenemätön käymään lenkillä, älysin hakeutua tutkimuksiin ja labroissa olikin kilpirauhasarvot reippaasti pielessä.

Kesä alkoikin kohdallani liikuntakiellolla ja lääkityksellä, joka sai minut toviksi voimaan entistä huonommin. Hetkeksi olo koheni keskikesällä, mutta sitten kilpirauhasarvoni humpsahtivatkin jo vajaatoiminnan puolelle ja olo oli taas surkea. Samaan syssyyn sain Basedowiin liittyviä silmäoireita, jotka onneksi rauhoittuivat kohdallani melko nopsaan.

Mutta ennen kuin lääkitys alkoi syksyllä olla tasapainossa, oli takana melkoista vuoristorataa kilpirauhasarvojen ja terveydentilan kanssa. Loppuvuodesta arvot pysyivät viitteissa ja oloni oli sen verran tasainen, että pystyin taas jatkamaan myös juoksua, mistä päästäänkin kolmanteen koohon...

Kirmailut tai köpöttelyt, miten nyt asian haluaa ilmaista

Juoksu on viime vuoden teemoissa vasta kolmantena, ja täytyy sanoa, että olisikin ollut hankalaa tehdä pelkkää juoksuvuosikoostetta, siitä olisi tullut lyhyt postaus. Mitä saavutin juoksun saralla vuonna 2020? En ainakaan mitään uutta, ja siksi aihe onkin vähän hankala. Ensin oli ihan tiltissä kilpirauhasen liikatoiminnan takia, sen jälkeen jouduin liikuntakieltoon ja koko syyskausikin meni sairauden vuoksi epävarmoissa merkeissä. En juossut viime vuonna puolimaratonia, enkä edes yhtään 20 kilometrin lenkkiä. Kokonaisuudessaan juoksuvuosi oli vähän blaah.

Sain täyteen 1000 kilometriä juoksuja, mutta kun lukema jäi yli 400 kilometriä edellisen vuoden saldosta, niin en vain osaa olla siihen tyytyväinen. Toki 2019 oli sellainen huippuvuosi, että vaikea sitä olisi ollut ylittää ilman sairastumistakin. Mitä jos juoksubloggaajan kumppani juokseekin enemmän kuin itse bloggaaja?

Juoksuvuoden 2020 suurin kohokohta kohdallani olikin oikeastaan se, että miesystäväni innostui juoksusta ja minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni kunnon juoksukaveri. Keväällä ehdimme tehdä yhdessä joitain hienoja polkupitkiksiä, ennen kuin kilpirauhaseni sotki liikuntasuunnitelmat. Kesällä en pystynyt itse juoksemaan, mutta valmensin miehen puolimaratonille ja kisassa alle kahden tunnin. Syksyllä pääsimme onneksi taas yhdessä juoksemaan ja kartoittamaan yhdessä uusia polkujuoksumaastoja, mikä on ollut tosi kivaa.

Juoksu jäi viime vuonna hiukan isompien asioiden jalkoihin. Kun nyt reflektoin viime vuotta, olen kuitenkin kiitollinen monestakin elämysjuoksusta, kyllä niitäkin kertyi. Teneriffalla juoksin taas jännillä vuoristopoluilla ja iltalenkillä hienoa rantareittiä. Etätöissä pystyi käymään lounastaukolenkeillä. Loppukesästä pääsin muutamaan kertaan juoksemaan lyhyen matkan uimarannalle. Pistesuunnistuksen syyssarjassa pääsin jo juoksemaan jokaisessa osakilpailussa ja vieläpä ihan hyviä matkoja. Ja loppuvuodesta tuli vielä hienoja polkupitkiksiä. 2020 oli kummallinen vuosi, mutta onneksi kummallisuuksien kanssa pystyi elämään ja juoksutelakka ei lopulta kestänyt muutamaa kuukautta kauempaa.

Liikuntavinkit korona-ajan talvilomalle

Ensi viikko on hiihtolomaviikko täällä Lounais-Suomessa ja pitkästä aikaa vaikuttaa siltä, että saattaa jopa olla hiihtokelit! Tosin eikös useamman pakkasviikon jälkeen lämpötila olekin nyt äkkiä kääntymässä plussalle viikonlopun aikana. Jospa lumi ei kuitenkaan heti sulaisi ja saataisiin vesisateen sijaan vaikka lisää lunta ja pikkupakkasia. 

Nyt korona-aikana kun ei pääse reissuun eikä sisäliikuntapaikkoihin, voi olla vaikea äkkiä keksiä tekemistä ulkona. Vaikka en itse nyt lomaile, niin ajattelin kuitenkin heittää muutaman vinkin ulkoliikuntaan. Sellaisiin lajeihin, joissa turvavälit on helppo pitää. Ja nämä ovat nimenomaan sellaisia, joita pystyy toteuttamaan ilman sen kummempaa panostusta eli lähiliikuntaa ja ilmaisvinkkejä!

Hiihtäminen

Hiihto lienee itsestäänselvyys hiihtolomaliikunnaksi, mutta tiesitkö, että jos ei omista suksia, niin useassa kaupungissa toimii suksivuokraamoja, joista saa lainaksi koko paketin ladulle. Turussa toimii suksivuokraamo Impivaaran hiihtolatujen yhteydessä.

Luistelu ja retkiluistelu

Kaukalot pysyvät toivottavasti kunnossa, vaikka lämpötila nyt nouseekin. Jos jääkentillä luistelu on liian ruuhkaista, niin hyvä vaihtoehto on retkiluistelu meren jäällä. Luonnonjäällä tietysti aina varovaisuus ja järki mukana! Naantalissa on panostettu retkiluisteluun ja luistella voi sekä Luolalanjärvellä että merellä Väskin saaren ympäristössä. Samassa linkissä on infoa myös kaupungin lainaamista retkiluistimista.

Polkujuoksu

Talvijuoksua poluilla kannattaa kokeilla, vaikkei olisi aiempaa kokemusta polkujuoksusta. Talvipolut ovat hyvässä kunnossa täällä Turun seudulla. Polkujuoksu lumisessa metsässä on jopa helpompaa kuin kesällä, kun juurakot ja kivet ovat peittyneet tasaiseen lumeen. Kurkkaa aiemmat postaukseni 10 vinkkiä talvijuoksuun sekä talvipoluilla! Tässä myös Turun talvipoluille reittivinkki, joka on mahdollista hyödyntää vain tällaisena talvena, kun meri on kunnolla jäässä!

Lumikenkäily

Jos ei halua juosta eikä hiihtää, voi metsään lähteä myös lumikenkien kanssa. Matalan kynnyksen lumikenkien kokeiluun voi tarjota paikallinen kirjastosi, sillä lumikenkiä saa lainaksi mm. useammasta Vaski-kirjastosta.

Perinteinen eväsretki

Onpa alla sitten sukset, lumikengät, luistimet tai polkujuoksupopot, niin perinteinen eväsretki kannattaa aina! Mukaan kannatta pakata lämpimämpää taukovaatetta ja tietysti ne herkut eväät. Jos kohteena on laavu ja tulipaikka, voi eväät kypsentää retkellä, mutta suosituilla reiteillä voi olla myös ruuhkaa nuotiopaikoilla. Isompi ruokatermos toimii myös hyvin lämpimien eväiden kanssa ja kahvi maistuu aina mainiolta ulkoilmassa. Kurkkaa tästä juttu toimivista termoksista!

Polkujuoksua meren jäällä ja Hirvensalossa

Upean aurinkoisen laskiaissunnuntain kunniaksi suuntasimme tänään polkujuoksemaan meren jäälle. Kävin jäällä juoksemassa jo viime viikonloppuna, ja nyt halusin toteuttaa ideani juosta jäätä pitkin johonkin saareen! 

Hirvensalon saareen johtaa mantereelta vain yksi silta, mutta pitkän pakkasjakson ansiosta Hirvensaloon pääsi nyt suoraan Uittamon poluilta Pitkäsalmen yli. Olen käynyt usein juoksemassa Uittamolla ja Katariinanlaaksossa, mutta Hirvensalo on minulle varsin vieras. 

Nyt katsoin etukäteen kartasta, että sopivasti vain kivenheiton päässä Uittamon uimarannalta kulkisi pieni luontopolku Hirvensalon kaakkoiskulmassa. Kesällä luontopolulle päästäkseen pitäisi juosta pitkät pätkät tietä, mutta hienon jäätilanteen ansiosta se oli nyt ihan eri lailla saavutettavissa!

Jäälle oli muodostunut jo melkoinen polku- ja latuverkosto. Ilman polkuja jäälläkin olisi ollut raskaampi juosta, sillä pieni lumikerros sekä upotti että paikoin luisti jään päällä. Juoksureittiä piti siis hiukan miettiä jopa tasaisella meren jäällä ja piti myös tarkkailla, ettei kompastunut pilkkiavantoon. Menimme jäälle Uittamon tanssipaviljongin kohdalta ja nousimme saareen venevalkaman kohdalta. 

Hirvensalon luontopolku oli merkitty sinisin Paavonpolun merkein ja se kulki kivaa reittiä lehti- ja mäntymetsässä poiketen myös asuinalueen keskelle. Siirryimme luontopolulta takaisin meren jäälle uimarannan kohdalta ja juoksimme tuossa kohtaa suunnilleen kohtisuoraan vastarannalle Katariinan luontopolulle. Poikkesimme paluumatkalla vielä Uittamon polkuja pitkin Ispoisten uimarannalle, jossa oli laskiaisen kunniaksi reippaasti porukkaa ja pistetty kioskikin pystyyn. Välipalan jälkeen tuosta oli hyvä jatkaa viimeiset kilometrit kohti kotia.

Oli todella hauskaa juosta jäällä ja sellaista reittiä, jota ei edes pysty juoksemaan kuin tällaisina talvina, jolloin jää kantaa kunnolla. Jäällä oli hyvä juosta, ei yhtään liukasta eikä luonnollisesti yhtään mäkiä. :D Polkujuoksun metsäisämpi osuus oli sekin helppoa polkua. Näin lumisena talvena poluilla on itse asiassa helpompi juosta kuin kesällä, sillä kaikki juurakot ja kivet peittyvät tasaisen lumipinnan alle. 

Talvipoluilla

En ole talvikeleillä kovin paljoa juossut poluilla. Tänä viikonloppuna tuli kuitenkin poikettua myös metsään ja totesin, että myös polkujuoksu onnistuu näillä keleillä mainiosti! Metsäpoluilla oli pehmeää lunta, mutta polut olivat jo sen verran tallatut, ettei juoksu ollut yhtään sen raskaampaa kuin ulkoilureiteilläkään.

Polkujuoksu talvella edellyttää katsomaan varusteet vielä hiukan tarkemmin kuin kesäkeleillä. Turvallisuus ja mukavuus on ykkösasia vaatteissa ja varusteissa. Varsinkin, jos lähtee pitkälle polkulenkille, kannattaa mieluummin ottaa hiukan ylimääräistä kantamusta reppuun kuin niin, että jos jotain sattuisi, on keskellä metsää pakkasessa vähissä vaatteissa. Toisaalta talvella on helppoa löytää asuinalueiden liepeiltä koiranulkoiluttajien ja peurojen polkuja eikä edes tarvitse lähteä kauas kotoa nauttiakseen talvisen metsän hienoista polkujuoksumaisemista.

Talvijuoksu on kivaa, kun on tarpeeksi vaatetta ja tarkoituksenmukaiset pukineet. Kerrospukeutumisen lisäksi kannattaa suosia asusteita, joiden avulla voi säädellä asun lämpötilaa tarpeen mukaan. Jopa -10 asteessa voi välillä tulla niin lämmin, että kauluksen vetoketjun avaaminen tai hanskojen riisuminen on tarpeen. Polkujuoksuun kannattaa laittaa jalkaan säärystimet tai gaiterit, niin lumi pysyy poissa kengistä ja helposti kylmettyvät akillesjänteet saavat lisäsuojaa.

Jäisille poluille nastalenkkarit ovat ihan ehdottomat, mutta lumisella alustalla tavalliset polkujuoksukengät toimivat hyvin. Alamäissä joutuu välillä liukumaan juoksun sijaan, ja välillä saattaa liukastuakin, mutta lumi tarjoaa myös pehmeän alustan pyllähtää. Lumen peittämä polku on alustana kuitenkin paljon tasaisempi kuin juurakkoiset ja kivikkoiset kesäpolut ja polkujuoksu voi olla talvella jopa fyysisesti kevyempää kuin kesäkeleillä.

Jos haluaa haastetta, voi kokeilla umpihankijuoksua. Mitä paksumpi hanki, sitä raskaampaa touhua, mutta usein myös todella hauskaa pienissä määrin. Umpihankijuoksu toimii hyvänä lajinomaisena voimaharjoituksena, mutta pitkille lenkeille se on liian uuvuttavaa. Ja jos juoksee metsässä, voi lumen alta paljastua ikäviä yllätyksiä, joten maltti mukana.

Täällä Turussa myös meren jäälle oli jo muodostunut melkoinen polkuverkosto. Olen haaveillut, että olisi hienoa juosta mantereelta johonkin pikku saareen, mutta en vielä tänä viikonloppuna lähtenyt tuota toteuttamaan, vaan pysyttelin rannan lähelle muodostuneella polulla, jonka turvallisuudesta olin varma. Jäillä liikkuessa kannattaa mieluummin olla liian varovainen kuin uhkarohkea.

Nyt on ollut niin hyviä talvikelejä, että suurimmalle osalle kuntoreiteistä on ajettu ladut. Toivottavasti on kaikille selvää, että ladulle ei mennä kävelemään eikä juoksemaan. Itse en omista suksia ja olen hiihtänyt viimeksi joskus lukioikäisenä. Pysyttelen siis talvella pääosin pyöräteillä juoksulenkeillä. Polkujuoksu tarjoaa kuitenkin talvellakin kivaa vaihtelua lenkkimaastoihin.