Tammikuun tavoite täyttyi juuri ja juuri

Olen jo pitkään tavoitellut joka kuukausi vähintään sataa juostua kilometriä. Talvikuukaudet ovat tavoitteen kannalta aina vähän hankalampia, sillä liukkaus, kylmä ja pimeys eivät houkuttele juoksemaan ulkona. Silti juoksen ulkona ympäri vuoden ja tavoitekin on useimpina kuukausina ollut helppoa saavuttaa.

Tässä kuussa korona sotki juoksusuunnitelmia ihan tosissaan. Olin vuoden alkuun suunnilleen pari viikkoa kipeänä. Oireet eivät missään kohtaa olleet erityisen dramaattisia, mutta olin selvästi kipeämpi kuin perusflunssassa ja oireet kestivät myös pitkään. Kuten aina jonkin ylähengitystieinfektion kanssa, juoksun pariin palaaminen sairauden jälkeen oli kysymysmerkki. Tiesin, että jos halusin juosta tammikuussakin satasen, en voisi viikkokausia odottaa täydellistä toipumista. Toisaalta vaara taudin pitkittymisestä tai jälkitaudeista olisi olemassa, ja olisi hölmöä lähteä liikkumaan liian aikaisin vain koska olen tällaisen kuukausitavoitteen asettanut.

Minun oli kuitenkin liian vaikea luopua kuukausitavoitteesta tuosta vain, ja jotenkin heti vuoden alkuun tavoitteesta jääminen tuntui siltä, kuin koko vuosi menisi samalla. Tiedän, ettei tuossa ole mitään järkeä, mutta en aina ole niin järkevä kuin haluaisin. :D En nyt ihan tyhmästikään treenejä aloittanut, sillä olen ennenkin todennut, että hidas hölkkä ei rasita kehoa reipasta kävelyä enempää. Niinpä kokeilin varovasti juosta erittäin hitaasti ja alkuun hyvin lyhyitä lenkkejä, ja kun toipuminen ei siitä ottanut takapakkia, päätin kuun loppupuolella yrittää tavoitella satasen kuukausikilometrejä päästäkseni tavoitteeseeni.

Sain tammikuussa kasaan tasan 100 juoksukilometriä. Tuossa viikko sitten juoksin jo kympin lenkin, joka jäi kuun ainoaksi vähääkään pidemmäksi lenkiksi. Lähdin juoksemaan 6 kilometrin lenkkiä, totesin, että kasikin taitaa mennä helposti ja sitten jatkoin vielä niin, että tuli kymppi täyteen. Siinä kohtaa tuntui, että hyvin jaksoin ja tauti on takana. Kuitenkin tällä viikolla oli taas vähän väsyneempää menoa ja niinpä en yrittänyt ylittää tavoitetta yhtään. 

Kelit olivat tammikuussa aika vaihtelevat. Sai juosta niin nastoilla kuin kesälenkkareilla. Oli kiva, kun tähän kuun loppuun osui sulat tiet, se helpotti kilometritavoitteen saavuttamista. Postauksen ensimmäinen kuva on muuten Ruissalosta viime viikonlopulta, kun päästiin sairastamisen jälkeen ekaa kertaa talviuintiin. Meri on ollut koko talven sula, joten kahlattiin hiekkarannalta uimaan. Aika hauskaa näin tammikuussa. 😅

Vuosi alkoi koronalla

Niisk! Olen sairastanut koko alkuvuoden ja oireita on edelleen, eli vuosi ei ole lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla...

Puolisoni oli hiukan nuhainen ennen vuodenvaihdetta. Itse huomasin uudenvuodenpäivänä, että oloni oli nuutunut ja kurkku karhea, mutta pistin sen silloin vielä vähäunisen yön piikkiin. Kävin vuoden alkuun myös lenkillä, eikä siinä tuntenut oloani sairaaksi. Seuraavana päivänä olin kuitenkin jo kipeä.

Kun tauti tuntui ottavat lisää kierroksia muutaman päivän jälkeen, tein kotoa löytyneen testin, jossa koronaviiva piirtyikin tummanpunaisena. Oli yllätys, että puolisolla vain vähän oireita aiheuttanut tauti tulikin minulla paljon voimakkaampana. Sairastin noin viikon, ennen kuin vointi lähti kohenemaan, mutta edelleen olen köhäinen ja nenä on tukossa. Minulle ihan uutena oireena tuli myös hajuaistin menetys! Minulla on tosi herkkä nenä, ja mm. asuntonäytöillä olen haistanut kosteusvauriot aina selvästi. Yhtäkkiä en kuitenkaan haistanut yhtään mitään. Tungin nenääni niin kosmetiikkapurkkeihin kuin tuoksukynttiläänkin ilman, että aistin niistä mitään hajua. Todella jännä ja ärsyttävä oire. Hajuaistin puuttuminen on vaikuttanut myös makuaistiin. Rakastamani kahvi on maistunut erilaiselle, onneksi ei sentään pahalta.

Sairastaessa on tullut myös juoksutaukoa, ja varmaan tässä pitää ottaa tovi aika rauhallisesti liikuntojen suhteen. Hidas hölkkä ei juuri reipasta kävelyä rasittavampaa ole, joten uskaltauduin jo hiukan testaamaan juoksua lyhyellä ja hyvin kevyellä lenkillä, joka ei ainakaan pahentanut oloa. Toivottavasti toipuminen nyt etenee suotuisasti ja pääsen kohta juoksupoluille takaisin.

Joulukuun juoksulenkit

Toivoin joulukuulle vähemmän murhetta ja stressiä. Ei toteutunut. Oli murhetta ja huolta aivan liikaa. Joulukuun puolessavälissä oli lyhyt seesteinen kausi ja siinä kohtaa kyllä juoksinkin muutaman pidemmän lenkin. Muuten tämänkin kuun lenkit olivat lyhyitä ja kevyitä.

Voi kuulostaa hiukan nurinkuriselta, että silloin kun on ollut kiireistä, olen juossut useammin. Kuitenkin olen samalla juossut vain lyhyitä lenkkejä ja periaatteenani on tosiaan ollut tuo juoksen silloin kun voin. Kiireen keskellä juoksulenkki tarjoaa kaivatun tauon vaikka töihin tai opiskeluihin, mutta lenkki on pidettävä lyhyenä. Vapaapäivät, jolloin on aikaa ja juosta pitkä lenkki, ne ovat olleet kortilla. Sain kuitenkin juostua joulukuussa kolme vähintään kympin lenkkiä, kun marraskuussa niitä ei tullut yhtään, eli oli tässä kuussa onneksi joitain päiviä, jolloin oli aikaa juosta pidempäänkin.

Juoksin joulukuussa yhteensä 104 kilometriä. Satasen tavoite täyttyi siis joka kuussa tänä vuonna! Yhteensä koko vuonna juoksin 1300 kilometriä, eli vielä satasen päälle vuositavoitteen. Pienistä puroista kertyi lopulta oikein kivat kilometrilukemat.

Joulukuun juoksukeleissä oli melkoisesti vaihtelua. Muutamana päivänä oli upea luminen talvikeli, ja sitten seuraavana päivänä kaikki lumi suli pois. Nastalenkkareillekin oli käyttöä. Yhden lenkin jätin harmikseni kesken ja palasin kotiin, kun olin laittanut tavalliset juoksukengät keliin, jossa oli mahdoton juosta ilman nastoja. Loppukuusta oli aika märkää ja sumuista, mutta toisaalta pyörätiet olivat sulat ja lämpöä niin monta plusastetta, että oli vaikea valita keliin sopivaa vaatetta.

Olen nyt loppuvuodesta blogannut harvoin ja lyhyesti. Blogi on vähän painunut unohduksiin, kun on ollut kiirettä ja murhetta. En suunnittele blogin suhteen minkäänlaista ryhtiliikettä uudenvuodenlupauksena, vaan kirjoittelu jatkuu edelleen oman innostuksen ja jaksamisen mukaan leppoisana harrastuksena. Vuosi vaihtuu rauhallisissa merkeissä. Pirskahtelevaa vuodenvaihdetta lukijat!

Tekoäly kirjoitti postauksen juoksublogiini - taas!

Kirjoitin tasan kaksi vuotta sitten blogiin otsikolla Tekoäly kirjoitti postauksen juoksublogiini.  ChatGPT tuli saataville vuoden 2022 marraskuussa ja moni näki tekoälyn käytön mahdollisuudet aivan rajattomina. Kuitenkin varsinkin suomeksi oli helposti erotettavissa tekoälyn tekemät tekstit ja niissä oli toistoa, hallusinointia ja muita kökköyksiä, kuten tuo kahden vuoden takainen teksti osoittaa.

ChatGPT on kuitenkin kehittynyt, ja 4-versioon tuli mukaan mahdollisuus käyttää ajantasaisia verkkolähteitä sekä myöhemmin mahdollisuus ladata tiedostoja. Olen itse käyttänyt ChatGPT:tä sekä tekoälyä käyttäviä kuvapalveluita jonkin verran niin töissä kuin opinnoissakin. Nyt päätin kokeilla sitä taas blogissa. 

Pyysin tekoälyä käyttämään lähteenä blogiani ja kirjoittamaan juoksun merkityksellisyydestä. Kun se käyttää omia kirjoituksiani lähteenä, huomaan, miten hyvin tekoäly pystyy löytämään teksteistäni ne kohdat, joissa puhun aiheesta ja tiivistämään sanomisiani. Tosin se taisi käyttää lähteenä vain viimeisen puolen vuoden bloggauksia...? Mutta mitä mieltä olette, kuvaako tämä yhteenveto blogiani?

--------------------------------------------------------------------------------------

Juoksu on monille enemmän kuin pelkkä liikuntamuoto; se on elämäntapa, joka tarjoaa fyysisiä haasteita, henkistä hyvinvointia ja mahdollisuuden kokea luonnon läheisyyttä. Taivaanrannan juoksija -blogi tarjoaa henkilökohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia juoksun merkityksestä.

Fyysinen hyvinvointi ja tavoitteet

Blogin kirjoittaja kuvaa, kuinka juoksu on auttanut ylläpitämään fyysistä kuntoa ja saavuttamaan henkilökohtaisia tavoitteita. Esimerkiksi syyskuussa 2024 hän osallistui Finlandia Marathonin puolimaratonille Jyväskylässä, juosten viiden vuoden tauon jälkeen sileän puolimaratonin aikaan alle 2,5 tuntia. Tämä osoittaa, että säännöllinen harjoittelu ja itsensä haastaminen voivat johtaa merkittäviin saavutuksiin.

Henkinen hyvinvointi ja palautuminen

Juoksu ei ole pelkästään fyysistä suorittamista; se tarjoaa myös henkistä hyvinvointia. Kirjoittaja mainitsee, että vaikka puolimaratonin jälkeen palautuminen vei viikon verran ja olo oli normaalia väsyneempi, kevyet lenkit auttoivat palautumisessa. Juoksu toimii keinona purkaa stressiä ja löytää mielenrauhaa arjen keskellä.

Luonnon kokeminen ja elämykset

Juoksu tarjoaa mahdollisuuden kokea luontoa ainutlaatuisella tavalla. Kirjoittaja kertoo juosseensa elokuussa polkupuolikkaan NUTS Pyhällä, mikä oli raskaampi kokemus kuin sileän puolimaratonin juokseminen. Lisäksi hän mainitsee patikoinnit Sipoonkorven kansallispuistossa ja uintireissut juoksulenkkien päätteeksi. Nämä kokemukset korostavat, kuinka juoksu voi viedä uusiin maisemiin ja tarjota elämyksiä luonnossa.

Yhteisöllisyys ja inspiraatio

Blogi toimii myös inspiraation lähteenä muille juoksijoille ja liikunnasta kiinnostuneille. Kirjoittaja jakaa kokemuksiaan ja vinkkejään, mikä kannustaa muita lähtemään lenkille, asettamaan omia tavoitteita ja nauttimaan juoksun tuomista hyödyistä.

Yhteenveto

Taivaanrannan juoksija -blogi tarjoaa kattavan katsauksen juoksun merkitykseen yksilön elämässä. Se korostaa, kuinka juoksu voi parantaa fyysistä kuntoa, tarjota henkistä hyvinvointia, mahdollistaa luonnon kokemisen ja inspiroida muita. Olipa kyseessä tavoitteellinen harjoittelu tai rento lenkkeily, juoksu voi rikastuttaa elämää monin tavoin.

Marraskuun minimalistiset lenkit

Näissä kuukausikoosteissa pyrin usein keksimään otsikkoon jonkin alkusoinnullisen sanayhdistelmän. Välillä tämä onnistuu huonosti ja välillä hyvin huonosti. :D 

Marraskuun juoksulenkkejä kuvaa kuitenkin varsin hyvin termi minimalistinen. Olen hölkkäilyt mahdollisimman lyhyitä lenkkejä, mahdollisimman vähällä vaivalla tulleita kilometrejä. Ei mitään ylimääräistä, ei pitkiksiä, ei vauhtilenkkejä, ei juuri polkujakaan. Olen hinkuttanut samoja pyörätiepätkiä hissutellen. Toki tähän kuukauteen mahtuu muutamia erilaisia lenkkejäkin, kun olen juossut muualla kuin kotimaisemissa, mutta ne ovat olleet vähemmistössä. 

Toinen sopiva sana marraskuun juoksuille olisi monotoninen. Samaa vauhtia, samanpituisia lenkkejä. Aika monella juoksulla olen ollut niin ajatuksiini uppoutunut, etten ole pahemmin edes kiinnittänyt huomiota ympäristööni. Lenkkien pituudessa on ollut todella vähän vaihtelua, sillä olen lähes poikkeuksetta juossut 4 tai 6 kilometrin lenkkejä. Tässä kuussa en juossut edes yhtään kympin lenkkiä, vaan pisin lenkki oli 8 km.

Viime vuonna liikuin marrasputkessa ja juoksin marraskuun kilometrienkoiksi 141 kilometriä. En ihan muista, mistä vuosi sitten sain noin paljon virtaa. Tänä vuonna virtaa nimittäin ei ole ollut. Olen ollut työn, opintojen ja muun elämän hässäkässä aika kuormittunut. Juoksulla on ollut tässä kuussa kaksi roolia. Toinen on ollut saada kasaan minitavoitteen mukaiset sata kuukausikilometriä ja sen myötä pitää yllä hyvää rutiinia ja kuntoa. Toinen on ollut tuulettaa päätä kiireen keskellä. Alkukuussa vaivannut hammaskuopan tulehdus tuntuu olevan jo kovin kaukana menneisyydessä, sen verran haipakkaa on elämässä ollut. 

Nyt kun katsoin kuun juoksuja, olen kuitenkin todella tyytyväinen lenkkien määrään, sillä vaikka kilometrimäärillä ei hurrattu, juoksin kuitenkin 4-5 kertaa viikossa. Tuolla lenkkimäärällä myös pääsin tavoitteseeni, eli marraskuussakin meni satanen rikki! Yhteensä juoksukilometrejä kertyi 101 km.

Tavallaan vähän sääli, että marraskuun juoksut ovat jääneet muiden kiireiden jalkoihin, sillä on ollut harvinaisen hyvät juoksukelit tässä kuussa. Täällä Lounais-Suomessa on ollut lähes koko kuukauden plussaa ja sulat juoksubaanat. Ainoa poikkeus tuli, kun hetkellisesti saatiin ensilumi ja samalla ihan reippaasti lunta. Silloinkin oli hyvät juoksukelit, sillä uusi lumi oli varsin pitävä alusta. Sitten kaikki lumi suli pois yhden runsassateisen päivän myötä, jolloin liukkautta ei ollut käytännössä lainkaan. Pahimmat tulvatkaan eivät ole meidän asuinkolkkaa vaivanneet.

Joulukuulle toivon rauhoittumista. Toivon vähemmän töitä ja opintoja, vähemmän murheita ja vähemmän stressiä. Toivon, että pääsisi lakeutumaan joulunviettoon ja aikaa läheisten kanssa.