Lokakuun lenkit

Lokakuussa kilometrejä kertyi 141 ja lenkkejä 13. Pisin juoksu oli pituudeltaan 42,2 kilometriä. :)

Päällimmäisenä lokakuusta jää siis mieleen maraton ja siihen johtaneet treenit, hiilaritankkaukset ja jännitykset. Lokakuun ensimmäisenä päivänä tein 30 kilometrin pitkiksen, jolloin juoksin Kaarinaan, kiersin siellä maratonlenkin ja juoksin takaisin Turkuun. Sen jälkeen lenkit lyhenivätkin niin, että 2 viikkoa ennen maratonia juoksin vielä 16 kilometrin lenkin, kaikki muut juoksut olivat alle kympin lenkkejä.

Pari päivää ennen maratonia mietinkin, että miten ihmeessä pystyn juoksemaan niin pitkään, kun edellisestä pitkästä lenkistä oli jo yli kolme viikkoa ja edeltävät lenkit olivat vain hitaita ja lyhyitä hipsutteluja. No, keventely selvästi kannatti, sillä maraton meni monin tavoin helpommin kuin olin etukäteen kuvitellut. Seinää ei tullut ja juoksin ekan ja tokan puolikkaan ihan samaa vauhtia niin, että viimeiselle kilometrille irtosi vielä loppukirikin, ja vikalla lenkillä ohitin monta selkää. Itse maratonpäivä oli todella ihana, aurinkoinen ja vähätuulinen päivä kahden sadealueen välissä, ja kyllähän hyvä sää antoi myös lisävirtaa ja ennen kaikkea hyvää mieltä juoksuun. Hyvää mieltä ja ihan konkreettista apua toivat myös maratonilla mukana olleet kannustusjoukot, joille olen tosi kiitollinen.

Joko olen jauhanut tarpeeksi maratonista? En taatusti, vaan enköhän palaile kisaan vielä kerran jos toisenkin tulevissa postauksissa. Hauskaa maratonissa on sekin, että pelkästään maralta tuli jo 30% lokakuun kilometreistä. Tuota tietysti vähän tasapainottaa se, että lokakuun juoksut tulivat tosiaan täyteen jo viikkoa ennen kuun loppua.

Tämä viikko on ollut outo, kun en ole juossut yhtään. Toisaalta viikko on ollut työn puolesta kuormittava ja olen taas kerran nukkunut todella huonosti, joten siinä mielessä hyväkin, ettei ole tarvinnut aikatauluttaa juoksuja. Mutta pään kannalta olisi jo korkea aika päästä lenkille tuulettumaan! En muista, koska olen viimeksi pitänyt näin pitkän juoksutauon. Tänään pitää jelppiä kaveria muutossa, mutta jos en jää sohvan alle tai vastaavaa, niin korkkaan marraskuun juoksut heti huomenna!

Kuulumisia maratonin jälkeen

Olen palautunut maratonista todella hyvin. Jo sunnuntaina kävelin hiljakseen pari kilometriä, ja maanantaista lähtien olen kävellyt normaalisti töihin ja takaisin. Lihakset ovat olleet hiukan arat, mutta eivät erityisen kipeät. Maratonin viimeisillä 10 kilometrillä hiukan vaivannut lonkkakaan ei ole kiukutellut, vaan rauhoittui samantien. Lonkka oli erittäin jäykkä koko lauantai-illan ja sunnuntain, mutta kipuja ei ollut, ja nyt siinä ei tunnu mitään erityistä.

Jo sunnuntaina mietin, että voisin lähteä juoksemaan toista maratonia vaikka jo kuukauden päästä, oliskos siellä jotain sopivaa tapahtumaa..? Ajatus maratonharjoittelusta tuntuu kuitenkin turhan vaativalle ja aikaavievälle, ja tuossa olikin ajatuksena, että jos juoksisin toisen nyt, kun se menisi näillä samoilla treeneillä. :)

Itse maratonin juokseminen oli kokemuksena suorastaan rentouttava. Kun mietin juoksua jälkeenpäin, minulle tulee pelkästään hyvä mieli. Se on ihana tunne, olen tehnyt jotain hienoa ihan itse, ja saan siitä voimaa vielä jälkeenpäinkin. Loppuajan miettiminen tuntuu melko yhdentekevältä. Kokemus oli täysin erilainen kuin millään puolikkaallani, joilla olen yrittänyt ensisijaisesti tehdä suorituksen alle kahden tunnin aikarajassa. Nyt en suorittanut, tein vain matkaa ja kun tiukkaa tavoiteaikaa ei ollut, se ei tuonut juoksuun ylimääräistä jännitystä. Maratonpäivä oli kokonaisuudessaan todella upea hyvänmielen päivä!

Ennen maratonia mainitsin työkuvioista, ja että olin hakenut erästä mielenkiintoista paikkaa. Sain sen työn. :) En ole vielä uskaltanut kauheasti asiaa hehkuttaa, kun työsopimustakaan en ole vielä nähnyt, mutta olen tosi iloinen. Tämä viikko on tosin ollut melkoista hurlumheitä, kun olen jo alkanut perehtyä uuteen työhön, yrittänyt hoitaa nykyisen homman keskeneräisiä juttuja valmiiksi ja miettinyt sijaiseni perehdytystä. Tällä hetkellä työkuviot tuovat elämään hiukan tavallista enemmän kuormitusta, mutta uskon, että kun aloitan uudessa työssä, ja pääsen siihen kunnolla sisälle, niin muutos tulee olemaan positiivinen! 

Mieli tekisi jo hiukan lenkille, mutta ajattelin jo etukäteen, että tämä viikko olisi juoksuton, ensi viikolla sitten. Vaikka haaveilinkin jo viikonloppuna toisesta maratonista, en ala enää sellaista aikatauluttaa tähän loppuvuoteen. Olen kuitenkin miettinyt, että pitkiä lenkkejä voisin tehdä edelleen silloin tällöin, vaikka en erityisesti mihinkään treenaakaan. Ihan vain rentoutumisen vuoksi. En ole kauheasti miettinyt loppuvuoden juoksuohjelmaa, sillä ennen maratonia arvelin, että palautumiseen menisi pitkään eikä juoksuhalujakaan ehkä olisi. Mutta nyt en malttaisi odottaa, että pääsen taas lenkille! Kun sain tuon 1000 km täyteen jo lokakuun alussa, niin ajattelin, että 1200 km olisi hyvä juoksumäärä tälle vuodelle, tulisi sitten keskimäärin 100 km/kk. Tuosta tavoitteesta puuttuu enää 70 kilometriä, iisi piisi. Marraskuussa olisi tarkoitus ottaa myös pieni salikausi työn alle, noin 4-8 salikäyntiä marras-joulukuussa lihaskunnon ylläpitämiseksi. Eli ohjelmaa kyllä riittää, vaikka "kauden" päätavoitteet ovatkin jo takana!

Ensimmäinen maraton: Kisaraportti

Hei, mä oon Anne ja mä oon maratoonari! :)

Ja asiaan. Tässä siis hyvinkin yksityiskohtainen raporttini ensimmäisestä kokonaisesta maratonistani Kaarinan syysmaratonilla 24.10.2015. Maratonaamuna herään viideltä, enkä hermostuksissani saa enää unta. No, nukuin sentään jonkun viisi tuntia, se on parempi kuin ei mitään, ja ainakaan en joudu syömään heti herättyäni, vaan nyt on hyvin aikaa nauttia aamupala. Kahvia ja aamupalasmoothie, joka ei meinaa mennä alas. Maha on ihan sekaisin, ja se tuntuu tietysti vähän ikävältä, mahtaakohan vaikuttaa suoritukseen...

Sisko saapuu ysin maissa, kun yritän vielä vetää leipää nassuun, mutta en saa ihan kaikkea syötyä. Mies ja sisko tulevat mukaan kisapaikalle, heillekin on tulossa pitkä päivä. Olen jo etukäteen antanut tarkat ohjeet siitä, mihin aikaan suunnilleen kierrän maratonin neljä kierrosta ja mitä milläkin kierroksella mulle pitää antaa. Kannustusjoukotkaan eivät siis pääse helpolla! Kisapaikalla Kaarinassa haen numerolapun, vaihdan kengät, moikkaan muutamaa tuttua ja hengailemme kisa-alueella. Ensin lähtevät kympin, sitten puolikkaan juoksijat. 10 minuuttia ennen lähtöä otan geelin ja vähän vettä, sitten käyn pissalla ja siirryn vähitellen lähdön tuntumaan. Lähdön aikaan on vielä melko kylmä, aamuyöstä on ollut pakkasta, ja ilma on selkeä, aurinko kuitenkin lämmittää mukavasti. Maratonille on ilmoittautunut 155 juoksijaa, meitä ensikertalaisia oli 23, jos muistan oikein.

Lähtö. Ensimmäinen kilometri menee hevosenkengän kierroksella. Olen 4:30 jäniksen takajoukoissa, kunnes tajuan, että hei, nyt mennään selvästi kovempaa, kuin mitä mun piti aloittaa. Jo kilometrin jälkeen porukka on selvästi hajonnut, mä annan jäniksen mennä, samoin kun edellä menevän noin 5 juoksijan porukan. Omaa vauhtia. Yritän miettiä, että nyt ei ole kiire mihinkään, tässä valmiissa maailmassa, ja yritän juosta vain sitä omaa vauhtia. Se on sitä helpompaa, mitä pidemmälle kilometrit etenevät, kun edellä menevä porukka ottaa etäisyyttä ja kuulen takanani vain saman juoksijan askeleet. Ekat kilometrit menevät 6:35 pintaan, hiukan kovempaa kuin piti, mutta siinä marginaalissa, mitä ajattelinkin juosta. Juon omasta juomapullosta 4 km kohdalla. Kilometrilaikat reitin varrella tulevat aina siten, että ensin on viimeisen kierroksen laikka ja viimeisenä ensimmäisen. Tässä vaiheessa mietin, miltäköhän tuntuu sitten, kun ohitan tuon 35 km laikan "oikeasti", tuntuu ihan hullulta, pystynkö oikeasti juoksemaan sinne asti. Vastaan tulee kierroksen ensimmäinen kunnon mäki, en tykkää, mutta hyvin se menee. Mulla on hiukan pissahätä ja mietin, joudunkohan käymään vessassa. Bongaan bajamajan ja totean, että kestän ainakin seuraavalle kierrokselle tähän. Pitkään takanani juossut mies ohittaa mut, ja otan ekan geelin 8 km kohdalla. 11 km kohdalla näen kannustusjoukot ensimmäistä kertaa ja huikkaan, että lämmin on, ja niin onkin, lämpötila on kohonnut 10 asteen pintaan ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, hikoilen ihan runsaasti.

12 km laikka, nyt pitää juosta enää se 30 km, minkä lenkin olen juossut jo kahdesti. Mahassa hiukan kuplii ja tuntuu vaikealta pysyä hyvässä rytmissä, juomapullovyö ei oikein pysy paikallaan ja jaloissa tuntuu hiukan jumitusta reisissä. 15 km kohdalla joku tulee takaa ja lujaa, maratonin kärki, ihan hullua vauhtia. Otan toisen geelin 15 km kohdalla. Juomapullovyö tuntuu aiheuttavan jumitusta alaselkään ja yläselässäkin tuntuu. Mietin, onko sykevyö huonosti. Sykevyö onkin hiukan mutkalla juuri jumin kohdalla, en saa sitä ihan kunnolla setvittyä paidan ja urheilurintsikoiden läpi, mutta auttaa se hiukan. Hiukan vaikeaa, hartiat jumissa, mutta sitten ajattelen, että nyt kone vasta lähtee käyntiin. Se auttaa, juoksu alkaa sujua. Ohitan minut kierros sitten ohittaneen miehen, enkä näekään häntä enää kisan aikana. Käyn pissalla ja päätän juoda seuraavalla juomapisteellä oikein kunnolla, lämmintä on.

Puolimatka ajassa 2:20. Kannustusjoukoille huikkaan, että jos hyvin menee, olen maalissa 4:45 ajassa. Saan kellon laturin ja MP3-soittimen. Laturi paikalleen ja kello juomapullovyöhön lataukseen. Geeli ja vettä, huoltopisteeltä otan vielä hyppysellisen rusinoita, saanpa jotain vatsan täytettä. Katson useamman kerran tyhjää rannettani, olen ehdollistunut kellon vilkuiluun, ja laitan sitten musaa, että olisi jotain viihdykettä. Kellon ollessa latauksessa se mittaa koko ajan, mutta näytöllä seisoo vain latausteksti, joten en näe tahtiani kellosta. Onneksi edellä juoksee pariskunta, joka pysyy suunnilleen samalla etäisyydellä, joten tasaisesti mennään. 24 km totean, että kerrankin mulla on ihan tyhjä pää, mahtavaa. Ohitan kolme nuorta miestä, yksi yrittää välillä juosta, muut kävelevät. 26 km kohdalla otan suolaa, pieni ripaus maistuu ihan hyvälle, mutta sitten pussista tulee vähän enemmänkin ja yääkh, ei tää suurina annoksina ole kovin hyvää, juon paljon vettä päälle. Noin 27 km kohdalla laitan kellon taas ranteeseen, ja onkin menossa hiukan hitaampi kilometri. Yritän kiristää, mutta ei oikein onnistu, ja kenkä hankaa hiukan kehräsluuta. No, enää 15 kilometriä, juoksen sen kyllä, kunhan ei enempää ala sattumaan. 28 km kohdalla geeli, ei maistu nää enää erityisen hyville. Edellä mennyt pariskuntaa joutuu pysähtymään 29 km kohdalla ja ohitan heidät, nyt edellä ei näy ketään. 30 km väliaika Garminin kilometrien mukaan 3:19, virallisen kilometrilaikan mukaan 3:20, hyvässä vauhdissa olen.

Heitän juomapullovyön kannustusjoukoille ja huikkaan, että kaikki hyvin, vähän väsyttää. Huoltopisteeltä suolakurkku ja rusinoita. Vikalle kierrokselle, jessjess. Kävelen huoltopisteen jälkeen, juon kunnolla mukista ja mutustelen syömisiä. Toisen vesimukin otan mukaan, ja se kulkeekin mukana puoli kilsaa, kunnes otan puolet kofeiinigeelistä, joka maistuukin ihan hirveälle. Ilman juomapullovyötä on letkeämpi juosta, saan virtaa liikenteenohjaajien tsempeistä ja kierros käynnistyy hyvissä fiiliksissä. Näen edellä pari selkää, ja tiedän jo, että otan nuo kiinni, mutta eipäs nyt hötkyillä. Oikeassa lonkassa alkaa tuntua kipua, hyvin samanlaista, kuin samaisen lonkan bursiitissa yli kaksi vuotta sitten. On siinä ollut aiemminkin hiukan tuntemuksia, mutta hei, niin on vähän kaikkialla muuallakin. Ohitan selät 33 km kohdalla, mutta lonkka juilii. Ohitan taas 34 km, joku joutuu kävelemään. 35 km kohdalla on vaikeaa, lonkka säteilee kipua reiden sivulle ja takareiteen. Näen edelläni taas selän, mutta en tiedä saavutanko sitä enää. Viimeisen kierroksen eka mäki, inhoan tätä mäkeä. Jo silloin, kun kävin testaamassa reitin, totesin, että tää on alkumatkan ikävin kohta. Siis onko tää vielä jotain hiton alkumatkaa, en kestä. Loput geelistä otan juomapisteellä 36 km kohdassa, voi jessus tää on kyllä hirveintä tauhkaa, mitä olen vapaaehtoisesti syönyt. Koska kävelen juomapisteellä, joudun tekemään ihan tosissani töitä, että kilometrin vauhti pysyy alle 7 minuutin, juoksuasento painuu kumaraan ja on tosi vaikeaa, tuleeko nyt se seinä, tämäpä mielenkiintoista. Ei tule seinää, saan taas jalat liikkumaan hiukan paremmin. Yllätysselkä ja toinenkin yllätys, kannustusjoukot ovat tulleet autolla 38 kilometrin kohdalle. Saan vettä ja kosolti virtaa, ja seuraavalla suoralla ohitan sitten kuitenkin edellä menevän naisen ja nyt pitkään edellä mennyt pariskuntakin on jo ihan lähellä, ohitan heidät 39 km kohdalla, samoin kävelevän miehen. Nyt edellä ei taas näy ketään. Reitin varrella on yllättäen kaksi tosi tsemppaavaa naista kannustamassa, ihan mahtavaa. Kaksi kilometriä jäljellä ja viimeinen pitkä ylämäki. Toimitsijamies kävelee mäen päältä vastaan ja juoksee kanssani mäen ylös ja toisella puolella alas. Kerron olevani ekalla maralla ja mies tsemppaa ihan loistavasti, ihan mahtavaa kannustusta! Äsken näkemäni kannustajamimmit ovat ajaneet jo seuraavaan käännökseen, huipputyyppejä! Kohta jäljellä on enää kilometri, katson kokonaisaikaani ja totean,että loppukirin paikka. Edellä näkyy kaukana vielä yksi selkä, saankohan sen kiinni. Kyllä vaan, puoli kilometriä ennen maalia teen viimeisen ohituksen. Loppu on vaikea, asento hajoaa, mutta saan pidettyä vauhdin ja jess, maalissa! Aika 4:40, olen tyytyväinen!

Maalin jälkeen saan mitalin ja myös söpön pikku pokaalin ensimmäisen maratonini kunniaksi, jee! Kannustusjoukot tuovat kukkia ja onnittelevat. Olo on ihan pöllämystynyt. Olen kohtuullisen hyvävoimainen, mutta jalat eivät oikein taivu. Maassa olevasta kassista pitäisi kaivaa jotain, joo ei onnistu, en kykene kyykistymään. Kävely sentään sujuu, eikä kenkiäkään ole pakko riisua. Palloilemme vielä hetken kisapaikalla. Olen tyytyväinen, mutta ihan pihalla, ja jalat ovat ihan pökkelöt. Hyvä fiilis!

Juoksin todella tasaisesti koko kisan ajan. Olin etukäteen päättänyt, että en anna kilometriaikojen nousta 7 minuutin yli, ja sen pidin. Kilometrivauhdit kyllä vaihtelivat, 6:26-6:58, mutta en sen enempää välittänyt noista, juomapisteillä meni aina aikaa ja helpoilla osuuksilla vauhdit nousivat. Viimeisen kilometrin juoksin alle 6 minuutin, eli voimia oli vielä, ja jälkikäteen mietin, että olisi ollut varaa varmaan pidempäänkin loppukiriin. Mutta turha sitä on miettiä, 5 km ennen maalia oli kuitenkin tosi vaikeaa, ja mieluummin näin, että maalissa ei ole ihan kuitti. Tasaisesta etenemisestä kertovat 5 km väliajat (Garminista):
5 km 33:01
10 km 1:06:01, edellinen 5 km 33:00
15 km 1:39:12, edellinen 5 km 33:11
20 km 2:12:37, edellinen 5 km 33:25
25 km 2:45:29, edellinen 5 km 32:52
30 km 3:18:58, edellinen 5 km 33:29
35 km 3:51:45, edellinen 5 km 32:47
40 km 4:25:37, edellinen 5 km 33:52

Kierroksen eka puolikas oli hiukan helpompi kuin jälkimmäinen. Viimeinen 3 kilometriä kierroksesta juostiin aina vastatuuleen, ja vaikka tuulta ei kisan alussa ollut nimeksikään, se hiukan yltyi päivän edetessä. Järjestelyt toimivat mielestäni hyvin, liikenteenohjaajat tsemppasivat joka kierroksella ja huoltopisteissä oli tarpeeksi mukeja. Yleisöä reitin varrella ei juuri ollut, muutama yksittäinen porukka. Hyvin sai juosta omaa tahtia, vaikka muutamia autoja reitillä kulki, hevokuljetuskin ohitti. Sää oli tosi upea, kannustusjoukotkin tykkäsivät, kun saivat olla ulkona mitä kauneimmassa syyssäässä.

Mulle parasta kisassa oli se, että pystyin tekemään ihan suunnitelmien mukaisen juoksun. Olin etukäteen ajatellut kisaa nimenomaan 4 kierroksen myötä, ja oli kivakin juosta samaa lenkkiä. Eka kierros hiukan himmaillen, ei saa juosta jalkoja alta. Toka kierros hiukan vapaammin, jos hyvältä tuntuu, voi vauhtia hiukan kiristää. Kolmas kierros ihan fiiliksen mukaan. Neljäs kierros sitten sitä vauhtia, mihin siinä vaiheessa vielä pystyy. Vikalla kiekalla ohitin ainakin kymmenen selkää, ja se oli kyllä mahtavaa. Vaikka en näissä mun vauhdeissa kilpaile kuin itseäni vastaan, niin olihan se ihan törkeän siistiä nähdä edellä menevät selät, ja sitten kilometrin päästä painaa niistä ohi! Kannustusjoukot olivat seuranneet mun etenemistä, ja kertoivat, että 4:30 jäniksen takana tuli porukkaa aika tiiviiseen tahtiin, mutta sitten oli ollut aina pidempi väli ennen seuraavia. Siinä seuraavassa porukassa mä olin sitten puolimatkasta lähtien noussut aina muutaman "sijan", kun he mut näkivät. 38 km kohdalla kannustusjoukot näkivätkin mun tekevän pari ohitusta ja maalissa he miettivät, että tuunkohan mä nyt sen porukan kärjessä maaliin. Ja tulinhan mä!

Otin geelejä tasaisesti, ekan 8 km, tokan 15 km, kolmannen 21,5 km, neljännen 28 km ja vikan puoliksi 32,5 km ja 35,5 km kohdalla. Hyvin riitti energiaa, välillä oli tosin hiukan nälkä, mutta paikkasin sitä vain rusinoilla. Oma juomapullovyö oli ihan hyvä, matka maalin kohdalla olevalta juomapisteeltä kierroksen ekalle pisteelle oli kuitenkin aika pitkä, yli 4 km. Sain vyöhön myös kellon laturin, joten siksikin se oli paikallaan, mutta oli kyllä paljon helpompi lähteä vikalle kierrokselle ilman sitä. Kisan aikana käytin paljon myös trikoiden taskussa ollutta huulirasvaa (olinkin unohtanut sen tuosta ed. postauksen listasta, lisäsin sen nyt siihen). Kun geeli teki aina suun tahmaiseksi, ja vauhdissa vesimukista juominen heitti osat vedestä aina pitkin naamaa, oli kivaa laittaa välillä huulirasvaa, ja se olikin yksi tärkeimmistä mukana olleista jutuista. Musasta sain kosolti virtaa 22 kilometristä eteenpäin. Garmin oli ihan korvaamaton, oli koko matkan ajan puuhaa, kun katsoin km-vauhteja ja väliaikoja. Sykkeitä en katsonut, aika tasaisia nekin olivat jälkeen päin tarkasteltuna, keskisyke 165. Kannustusjoukoista oli valtavasti apua, samoin toimitsijat tsemppasivat mahtavasti. Missään vaiheessa ei ollut sellaista oloa, ettenkö maaliin selviäisi. Puolimatkan jälkeen aloin kävellä juomapisteillä, muuten en kävellyt. Vaikka muutamia vaikeitakin hetkiä oli, meni juoksu kokonaisuutena mielestäni ihan loistavasti. Tästä jäi tosi hyvä fiilis :)

Viime hetken suunnitelmat maratonille

Kolme yötä maratoniin on, laskin aivan itse jne.

Hiilaritankkaus

Eilen alkoi, ja jatkuu vielä huomiseen. Hiilaritankkauksen ideana on täyttää lihasten glykogeenivarastot ennen maratonia. Pointtina on syödä selvästi normaalia enemmän hiilareita ja vähentää rasvaa. Ihana paras juttu siis, niinkö? Herkkuöverit kolme päivää putkeen? No ei ihan. Herkut kyllä maistuvat mulle ihan ylenmäärin, mutta nimenomaan herkut, joissa on sokerin lisäksi myös reippaasti rasvaa. Suklaa ja jätski on mun suosikkeja. Karkkiakin kyllä syön, mutta sokeriöverit ei oikein sovi mulle, maha turpoaa ja olo on huono, jos syön paljon sokeria, ja sokeripitoisia juomia en siedä lainkaan. Siksi hiilaritankkaus ei ole mitään ihanaa "jee - saa syödä pullaa" -aikaa, vaan sellainen juttu, jonka aikana joudun aika tarkkaankin pitämään mielessä, mitä kannattaa syödä ja mitä ei.

Olen ennen kumpaakin 30 kilometrin pitkistä onnistunut hiilaritankkauksessa jotakuinkin täydellisesti. En ole erikseen laskenut hiilareiden määrää, syönyt vain vähän tavallista enemmän ja hiilaripitoisemmin ja nassuttanut myös hiukan karkkeja, mutta välttänyt överit ja huonon olon. Sama tavoite on nytkin. Syön tavallista enemmän leipää ja hedelmiä, maanantaina kävin ostamassa kaksi kiloa persimoneja! Niiden lisäksi sitten hiukan pullaa ja karkkiakin, sekä runsaasti nestettä. Testasin eilen juoda urheilujuomaa, mutta vatsa ei siitä tykännyt, joten juomana on enimmäkseen pelkkä vesi.

Reitti ja juoksusuunnitelma

Reittiin voi tutustua Kaarinan syysmaratonin sivuilla. Kävin tutustumassa reittiin lokakuun ekan päivän 30 kilometrin pitkiksellä, jolloin juoksin ensin Kaarinaan, kiersin maratonlenkin ja juoksin takaisin Turkuun. Maratonin alkuun kierretään noin 1km lisälenkki, ja sen jälkeen peruskierros neljästi. Reitti on todella tasainen, mutta myös sen verran aukeaa maastoa, että jos tuulee, niin tuuli pääsee esteettä puhaltamaan reitille. Reitti kulkee alkuun pyörätietä asuinalueen laitaa, sitten asfalttitien piennarta, kunnes tie muuttuu soratieksi, joka johtaa puolestaan teollisuusalueen reunamilla kulkevaksi pyörätieksi. Lenkin kiertäessäni tykkäsin eniten tuosta soratie-osuudesta, ja vähiten alkupätkästä asuinalueella. Johtuu varmaan siitä, että normisti tykkään juosta lähinnä jossain puskassa, missä ei ole juuri asutusta eikä muita ihmisiä.

Olen miettinyt paljon sitä, mitä vauhtia lähden juoksemaan. Kun maratonprojektin aloitin, mietin, että tähtään viiden tunnin alittavaan loppuaikaan. 7min/km, sitä jaksaa kyllä ja tuolla vauhdilla 5 tuntia alittuu kivalla marginaalilla. Kuitenkin syksyn juoksut ovat sujuneet sillä lailla mallikkaasti, että olen alkanut miettiä, miten hyvänä päivänä mulla olisi varmaan mahdollisuus jopa 4,5 tunnin alitukseen. Kuitenkin mulla oli ideana, että maraton menisi sellaista helppoa vauhtia ilman sellaista aikatavoitetta, jonka eteen tulisi tehdä koko ajan töitä. Niinpä päätin yksiselitteisesti unohtaa tuon neljän ja puolen tunnin alituksen, ja lähteä vain helppoa 6:40-6:50 vauhtia matkaan, ja vaikka kiristää sitten, jos kulkee. En missään nimessä halua juosta maratonilla jalkoja alta ekalla kympillä, joten parempi aloittaa varovasti.

Maratonreitti on siis noin 10,3 km pitkä lenkura, joka juostaan neljästi. Juomapisteet ovat peruskierroksella noin kohdissa 4 km, 7 km, 10,3 km jne. Koska maratonin alkuun kierretään noin 1km lisälenkki, niin ensimmäinen huoltopiste on siis noin 5 km kohdalla, jos olen oikein ymmärtänyt. Mietin, että pitäisikö ottaa eka geeli jo siinä..? Normisti olen holaissut ensimmäisen geelin jossain 7,5 km kohdalla, mutta jotkut lähteet neuvovat aloittamaan geelit jo ekan puolen tunnin jälkeen. Täytyy ehkä katsoa vasta kisapäivänä, miten saan aamupalaa alas ja maistuuko geelit heti alkuun. Juomaksi otan pelkkää vettä.

Varusteet

Sääennusteet näyttävät tällä hetkellä hyviltä, sillä kahden sadealueen väliin ennusteet lupaavat yhden kuivan päivän lauantaiksi. Edeltävä yö saattaa olla kylmä, mutta lauantaina lämpö voi nousta jopa +10 asteeseen. Takki lienee siis turha, mutta jos lähdön aikaan on vielä kylmä, ajattelin pukea hanskat ja buffin ja heittää ne sitten ekan kiekan jälkeen siskolle säilöön. Pitkät trikoot ja pitkähihainen ohut juoksupaita, niillä pitäis pärjätä. Toivottavasti ei tuule tai sada, mutta jos, niin vain vähän.

Mun ei onneksi tarvitse kauheasti harrastaa mitään teippauksia yms, saan harvoin rakkoja tai hiertymiä, ja kaikki päälle puettavat varusteet olen testannut jo monilla lenkeillä. Varpaiden väliin laitan Compeedin rakonestopuikkoa, koska hikiset varpaat tuppaavat pidemmillä lenkeillä hankaamaan toisiaan vasten. Varpaiden kynnet leikkaan mahdollisimman lyhyiksi. Aikaisempina vuosina olen uusinut joitain varpaankynsiäni näin syksyllä, nyt vain oikean jalan keskivarpaan kynsi on hiukan tummunut. Jos se ottaa maratonilla lämää, ei sillä ole niin väliä, lähtee sitten toivottavasti joskus talvella siististi pois. Kenkien kanssa mulla on ollut sellainen pieni ongelma, että oikean jalan kenkä saattaa toisinaan painaa nilkan kehräsluuta. Iho ei hankaudu rikki tai mitään sellaista, mutta kipeää se tekee. Syynä on osittain ylös nouseva juoksukengän (Asicsin Gel Noosa) reuna, osittain varmaan se, että olen joskus venäyttänyt/reväyttänyt tuon oikean nilkan nivelsiteet, ja ehkä siitä johtuen kehräsluu on tuossa jalassa painunut jotenkin alemmas. Tähän ongelmaan olen ostanut apteekista erilaisia suojalaastareita ja teippejä, ja pääosin onnistunutkin teippaamaan jalan niin, ettei satu, mutta hiukan arpapeliä tuo teippaaminen, toivottavasti onnistun maralle saamaan hyvän suojauksen aikaan.

Muistilista, mitä mukaan kisapaikalle:

• Kopio ilmoittautumisvahvistuksesta
• Geelejä (kofeiinigeelit 30+km)
• Pari pikkupussia suolaa
• Juomapullovyö
• Pari palaa tummaa suklaata vikoille kilometreille
• Pari banaania
• Juoksukello
• Sykevyö
• Kellon laturi
• Rakkolaastaria & urheiluteippiä, sakset
• Juoksuhanskat & buffi
• Nenäliinoja
• MP3-soitin
• Puhelin (jää siskon huomaan) 
• Huulirasva
• Kivennäisvettä kisan jälkeen
• Sandaalit & lämmintä vaatetta kisan jälkeen
• Kertakäyttösadetakki
• Hyvä mieli! :)

Maratonaamiainen

Olen todella huono heräämään ja toimimaan heti herättyäni. Normiaamuina käytän ensimmäiset 45 minuuttia koomaten kahvimukin äärellä, ja vasta kun heräämisestä on kulunut pari tuntia, tekee mieli syödä jotain. Yleensä työpäivinä syönkin aamupalan vasta töissä päivän ensimmäisellä kahvitauolla. Maratonin lähtö on kuitenkin jo kello 11, joten koska en halua herätä ihan kamalan aikaisin, minun pitää saada ruokaa koneistoon jo yhden kahvimukillisen jälkeen ja vielä ihan kunnon annos. Onneksi smoothiet on keksitty, ja testasin jo hyvissä ajoin etukäteen tällaista reseptiä, jonka voin surauttaa valmiiksi jo edellisenä iltana.

Mango-kookos-maratonsmoothie:
1 dl soijamaitoa (tai vastaavaa)
2 dl soijakookosjogurttia
1 päärynä
1,5 dl mangososetta
1 tl neitsytkookosöljyä
1 tl maca-jauhetta

Normisti heittäisin mukaan vielä tavallista maitorahkaa, mutta maitotuotteita kehotetaan välttämään ennen suoritusta, joten siksi pelkkiä soijatuotteita. Kookosöljystä ja macasta voisi ehkä päätellä minun olevan joku superfood-fani, mutta itse asiassa, jos kotimaisia marjoja ei lasketa, tuo maca on ainoa epäsäännöllisesti käyttämäni superruoka. Macan pitäisi nostaa suorituskykyä, ja koska siitä ei ole ollut ainakaan haittaa, laitan sitä smoothieen. Kookosöljyä ostin kokeiluun, kun se oli Ruohonjuuressa tarjouksessa, ja sehän olikin tosi hyvää, nam! Tosin tuossa smoothiessa sitä on vain nimeksi, mutta tuopahan hiukan makua. Tykkään hulluna kookoksesta, ja tuo Alpron kookos-soijajogurtti on yksi ehdottomia lemppareitani, siksi heitän sitä usein smoothieihini. Smoothien lisäksi maratonaamiaiseeni kuuluu pari ruisleipää, joiden päällä juustoa ja (suola)kurkkua. Juominen pitää muistaa lopettaa hyvissä ajoin ennen starttia, mutta siinä puoli tuntia ennen ajattelin vielä mutustella banaanin ja hörpätä ihan pikku kulauksen vettä. Näillä eväillä siis mennään!