Patikointia Gran Canarialla: Altavistan reitti

Talviloma tuli vietettyä tänä vuonna Gran Canarialla. Reissu oli varsin leppoisa, vaikka sulat baanat ja auringonpaiste innostivat myös liikkumaan. Matkan ainoa polkujuoksu oli Altavistan hienolla patikointireitillä vuoristossa. Reitillä tuli todettua, ettei juoksu ollut juuri reipasta patikointia nopeampi etenemismuoto, kun koko ajan piti pysähtyä ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Meitä oli isompi porukka, joista osa patikoi ja osa juoksi, mutta tauot pidettiin kuitenkin yhdessä. Reitti soveltuu mielestäni niin kävelyyn kuin juoksuunkin. Tässä postauksessa kerron tuosta reitistä tarkemmin.

Patikointi Gran Canarialla 

Naapurisaaret Teneiffa ja La Gomera ovat tunnettuja patikointireiteistään, mutta Gran Canarialla on myös useita hienoja reittejä. Vietin kuusi vuotta sitten juoksulomaa saarella ja silloin tein kaksi retkipäivää vuoristoon polkujuoksemaan. Silloin rajoituksena oli kohteeseen pääsy bussilla. Nyt alla oli vuokra-auto, joka mahdollisti reitin valinnan saaren länsipuolelta. 

Viralliset patikointireitit Kanarian saarilla ovat hyvin merkittyjä, mutta mukana on silti fiksua olla kartta, niin reittien risteyksissä ei mene sormi suuhun.

Etelän lomakylistä on jonkin verran matkaa vuoristokohteisiin ja tiet ovat melkoista serpentiiniä. Saaresta jää kuitenkin vihrein osa kokonaan näkemättä, jos pysyttelee merenpinnan tasolla, joten suosittelen ehdottomasti vierailemaan vuoristossa. Vuorten eteläpuolella maisema on kuivaa ja kivikkoista, mutta ylängöllä kasvillisuus lisääntyy ja kosteammilla rinteillä näkymä on aivan erilainen. 

Me ajoimme Maspalomasista ylös vuoristoon Fatagan ja Ayacatan kylien viertä vievän tien kautta, ja takaisin vehreämpää ylänköä pitkin kohti saaren itäreunaa mm. Los Martelesin kalderan viereistä tietä. Reissulla tuli nähtyä näin hyvin erilaisia maisemia. Itselle olivat jo tuttuja Rogue Nublon ympäristön patikointireitit aiemmalta juoksulomalta, joten emme suunnanneet sinne tällä kertaa, osittain myös siksi, että tämän vuoden alusta turistien pääsyä alueelle on rajoitettu. 

Altavistan patikointi pitkin harjannetta ja nousu huipulle 

Kanarian paras patikointi, mainosti yksi opaskirja Altavistan patikointireittiä. Altavista-nimi tulee espanjan kielen sanoista "alta" (korkea) ja "vista" (näkymä), viitaten paikan korkeaan sijaintiin ja sieltä avautuviin upeisiin maisemiin. Altavistan näköalapaikka tarjoaakin hienot näkymät lähes joka suuntaan.

Altavistan patikointireitti lähtee Mirador del Sargentolta, eli näköalapaikalta sekin. Lähtöpisteessä on parkkipaikka vain kolmelle autolle, mutta tie on siinä kohtaa sen verran leveä, että tienvarteen uskaltaa hyvin pysäköidä. Reitti ei ole lainkaan ruuhkainen, joten suurella todennäköisyydellä autolle saa kyllä paikan. Mutta paikalle pääsee vain autolla, joka tietysti rajoittaa kulkijoiden määrää. 

Reitti nousee alkuun jyrkästi, kunnes ollaan ylempänä harjanteella (Altavista ridge). Etukäteen hiukan jännitin, olisiko harjannetta pitkin kulkeva polku kapea ja korkeanpaikankammoiselle jännä. Reitti osoittautui kuitenkin mukavan turvalliseksi eikä siinä ollut kuin pari hyvin lyhyttä ilmavampaa kohtaa. Pääosin polku on leveä eikä rinne sen vierellä ole erityisen jyrkkä. Käytännössä polku kulkee vain lyhyen matkaa aivan harjanteen päällä, jolloin se on varsin suojainen ollen lähes koko matkan rinteen suojassa. Maasto on kuivaa ja kivikkoista, mutta reitin vierellä kasvaa niin kanarianmäntyjä kuin erilaisia pieniä pensaita ja kukkivia kasvejakin. 

Polku on alkuun kivikkoinen, mutta kun päästään nousun jälkeen tasaisemmalle pätkälle, myös polku tasoittuu helppokulkuisemmaksi. Polku suuntautuu aluksi kohti pohjoista kunnes kääntyy länteen ja kohti Altavistan huippua. Melko pian näkymä avautuu länteen ja hyvällä säällä näkyy naapurisaari Teneriffa ja Teiden huippu.

Altavistan huippu nousee n 1400 metriin ja sieltä on näköalat joka suuntaan. Näköalapaikka on huipun jälkeen hiukan sen alapuolella, mutta tietysti huipullekin piti nousta. :D Näköalat Gran Canarian korkeimmille huipuille avautuvat etelään ja itään ja pohjoisessa välkkyy meri kaukana alhaalla. Pilvisellä säällä ei reitille välttämättä kannata lähteä, sillä avarat näköalat ovat tämän patikointireitin juttu. Matka parkkipaikalta Altavistan näköalapaikalle ja huipulle on noin 5 km yhteen suuntaan. Edestakaisella matkalla nousua kertyy yli 500 metriä ja opaskirjoissa reitti on määritelty keskivaativaksi. Useamman pysähdyksen taktiikalla meillä meni menomatkaan noin 1 h 45 minuuttia ja paluuseen noin tunti ja vartti. 

Menomatkalla noustaan enemmän kuin paluumatkalla. Alun nousun lisäksi punnerrus huipulle on hiukan haastava. Alaspäin meno on helpompaa, mutta paikoin irtokivet hiukan luistivat jalan alla ja sai olla tarkkana. Reitti sopi kuitenkin varsin hyvin polkujuoksuun, vaikka hienoja näköaloja olikin niin paljon, että matkanteko oli varsin hidasta!

Tammikuun tavoite täyttyi juuri ja juuri

Olen jo pitkään tavoitellut joka kuukausi vähintään sataa juostua kilometriä. Talvikuukaudet ovat tavoitteen kannalta aina vähän hankalampia, sillä liukkaus, kylmä ja pimeys eivät houkuttele juoksemaan ulkona. Silti juoksen ulkona ympäri vuoden ja tavoitekin on useimpina kuukausina ollut helppoa saavuttaa.

Tässä kuussa korona sotki juoksusuunnitelmia ihan tosissaan. Olin vuoden alkuun suunnilleen pari viikkoa kipeänä. Oireet eivät missään kohtaa olleet erityisen dramaattisia, mutta olin selvästi kipeämpi kuin perusflunssassa ja oireet kestivät myös pitkään. Kuten aina jonkin ylähengitystieinfektion kanssa, juoksun pariin palaaminen sairauden jälkeen oli kysymysmerkki. Tiesin, että jos halusin juosta tammikuussakin satasen, en voisi viikkokausia odottaa täydellistä toipumista. Toisaalta vaara taudin pitkittymisestä tai jälkitaudeista olisi olemassa, ja olisi hölmöä lähteä liikkumaan liian aikaisin vain koska olen tällaisen kuukausitavoitteen asettanut.

Minun oli kuitenkin liian vaikea luopua kuukausitavoitteesta tuosta vain, ja jotenkin heti vuoden alkuun tavoitteesta jääminen tuntui siltä, kuin koko vuosi menisi samalla. Tiedän, ettei tuossa ole mitään järkeä, mutta en aina ole niin järkevä kuin haluaisin. :D En nyt ihan tyhmästikään treenejä aloittanut, sillä olen ennenkin todennut, että hidas hölkkä ei rasita kehoa reipasta kävelyä enempää. Niinpä kokeilin varovasti juosta erittäin hitaasti ja alkuun hyvin lyhyitä lenkkejä, ja kun toipuminen ei siitä ottanut takapakkia, päätin kuun loppupuolella yrittää tavoitella satasen kuukausikilometrejä päästäkseni tavoitteeseeni.

Sain tammikuussa kasaan tasan 100 juoksukilometriä. Tuossa viikko sitten juoksin jo kympin lenkin, joka jäi kuun ainoaksi vähääkään pidemmäksi lenkiksi. Lähdin juoksemaan 6 kilometrin lenkkiä, totesin, että kasikin taitaa mennä helposti ja sitten jatkoin vielä niin, että tuli kymppi täyteen. Siinä kohtaa tuntui, että hyvin jaksoin ja tauti on takana. Kuitenkin tällä viikolla oli taas vähän väsyneempää menoa ja niinpä en yrittänyt ylittää tavoitetta yhtään. 

Kelit olivat tammikuussa aika vaihtelevat. Sai juosta niin nastoilla kuin kesälenkkareilla. Oli kiva, kun tähän kuun loppuun osui sulat tiet, se helpotti kilometritavoitteen saavuttamista. Postauksen ensimmäinen kuva on muuten Ruissalosta viime viikonlopulta, kun päästiin sairastamisen jälkeen ekaa kertaa talviuintiin. Meri on ollut koko talven sula, joten kahlattiin hiekkarannalta uimaan. Aika hauskaa näin tammikuussa. 😅

Vuosi alkoi koronalla

Niisk! Olen sairastanut koko alkuvuoden ja oireita on edelleen, eli vuosi ei ole lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla...

Puolisoni oli hiukan nuhainen ennen vuodenvaihdetta. Itse huomasin uudenvuodenpäivänä, että oloni oli nuutunut ja kurkku karhea, mutta pistin sen silloin vielä vähäunisen yön piikkiin. Kävin vuoden alkuun myös lenkillä, eikä siinä tuntenut oloani sairaaksi. Seuraavana päivänä olin kuitenkin jo kipeä.

Kun tauti tuntui ottavat lisää kierroksia muutaman päivän jälkeen, tein kotoa löytyneen testin, jossa koronaviiva piirtyikin tummanpunaisena. Oli yllätys, että puolisolla vain vähän oireita aiheuttanut tauti tulikin minulla paljon voimakkaampana. Sairastin noin viikon, ennen kuin vointi lähti kohenemaan, mutta edelleen olen köhäinen ja nenä on tukossa. Minulle ihan uutena oireena tuli myös hajuaistin menetys! Minulla on tosi herkkä nenä, ja mm. asuntonäytöillä olen haistanut kosteusvauriot aina selvästi. Yhtäkkiä en kuitenkaan haistanut yhtään mitään. Tungin nenääni niin kosmetiikkapurkkeihin kuin tuoksukynttiläänkin ilman, että aistin niistä mitään hajua. Todella jännä ja ärsyttävä oire. Hajuaistin puuttuminen on vaikuttanut myös makuaistiin. Rakastamani kahvi on maistunut erilaiselle, onneksi ei sentään pahalta.

Sairastaessa on tullut myös juoksutaukoa, ja varmaan tässä pitää ottaa tovi aika rauhallisesti liikuntojen suhteen. Hidas hölkkä ei juuri reipasta kävelyä rasittavampaa ole, joten uskaltauduin jo hiukan testaamaan juoksua lyhyellä ja hyvin kevyellä lenkillä, joka ei ainakaan pahentanut oloa. Toivottavasti toipuminen nyt etenee suotuisasti ja pääsen kohta juoksupoluille takaisin.

Joulukuun juoksulenkit

Toivoin joulukuulle vähemmän murhetta ja stressiä. Ei toteutunut. Oli murhetta ja huolta aivan liikaa. Joulukuun puolessavälissä oli lyhyt seesteinen kausi ja siinä kohtaa kyllä juoksinkin muutaman pidemmän lenkin. Muuten tämänkin kuun lenkit olivat lyhyitä ja kevyitä.

Voi kuulostaa hiukan nurinkuriselta, että silloin kun on ollut kiireistä, olen juossut useammin. Kuitenkin olen samalla juossut vain lyhyitä lenkkejä ja periaatteenani on tosiaan ollut tuo juoksen silloin kun voin. Kiireen keskellä juoksulenkki tarjoaa kaivatun tauon vaikka töihin tai opiskeluihin, mutta lenkki on pidettävä lyhyenä. Vapaapäivät, jolloin on aikaa ja juosta pitkä lenkki, ne ovat olleet kortilla. Sain kuitenkin juostua joulukuussa kolme vähintään kympin lenkkiä, kun marraskuussa niitä ei tullut yhtään, eli oli tässä kuussa onneksi joitain päiviä, jolloin oli aikaa juosta pidempäänkin.

Juoksin joulukuussa yhteensä 104 kilometriä. Satasen tavoite täyttyi siis joka kuussa tänä vuonna! Yhteensä koko vuonna juoksin 1300 kilometriä, eli vielä satasen päälle vuositavoitteen. Pienistä puroista kertyi lopulta oikein kivat kilometrilukemat.

Joulukuun juoksukeleissä oli melkoisesti vaihtelua. Muutamana päivänä oli upea luminen talvikeli, ja sitten seuraavana päivänä kaikki lumi suli pois. Nastalenkkareillekin oli käyttöä. Yhden lenkin jätin harmikseni kesken ja palasin kotiin, kun olin laittanut tavalliset juoksukengät keliin, jossa oli mahdoton juosta ilman nastoja. Loppukuusta oli aika märkää ja sumuista, mutta toisaalta pyörätiet olivat sulat ja lämpöä niin monta plusastetta, että oli vaikea valita keliin sopivaa vaatetta.

Olen nyt loppuvuodesta blogannut harvoin ja lyhyesti. Blogi on vähän painunut unohduksiin, kun on ollut kiirettä ja murhetta. En suunnittele blogin suhteen minkäänlaista ryhtiliikettä uudenvuodenlupauksena, vaan kirjoittelu jatkuu edelleen oman innostuksen ja jaksamisen mukaan leppoisana harrastuksena. Vuosi vaihtuu rauhallisissa merkeissä. Pirskahtelevaa vuodenvaihdetta lukijat!

Tekoäly kirjoitti postauksen juoksublogiini - taas!

Kirjoitin tasan kaksi vuotta sitten blogiin otsikolla Tekoäly kirjoitti postauksen juoksublogiini.  ChatGPT tuli saataville vuoden 2022 marraskuussa ja moni näki tekoälyn käytön mahdollisuudet aivan rajattomina. Kuitenkin varsinkin suomeksi oli helposti erotettavissa tekoälyn tekemät tekstit ja niissä oli toistoa, hallusinointia ja muita kökköyksiä, kuten tuo kahden vuoden takainen teksti osoittaa.

ChatGPT on kuitenkin kehittynyt, ja 4-versioon tuli mukaan mahdollisuus käyttää ajantasaisia verkkolähteitä sekä myöhemmin mahdollisuus ladata tiedostoja. Olen itse käyttänyt ChatGPT:tä sekä tekoälyä käyttäviä kuvapalveluita jonkin verran niin töissä kuin opinnoissakin. Nyt päätin kokeilla sitä taas blogissa. 

Pyysin tekoälyä käyttämään lähteenä blogiani ja kirjoittamaan juoksun merkityksellisyydestä. Kun se käyttää omia kirjoituksiani lähteenä, huomaan, miten hyvin tekoäly pystyy löytämään teksteistäni ne kohdat, joissa puhun aiheesta ja tiivistämään sanomisiani. Tosin se taisi käyttää lähteenä vain viimeisen puolen vuoden bloggauksia...? Mutta mitä mieltä olette, kuvaako tämä yhteenveto blogiani?

--------------------------------------------------------------------------------------

Juoksu on monille enemmän kuin pelkkä liikuntamuoto; se on elämäntapa, joka tarjoaa fyysisiä haasteita, henkistä hyvinvointia ja mahdollisuuden kokea luonnon läheisyyttä. Taivaanrannan juoksija -blogi tarjoaa henkilökohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia juoksun merkityksestä.

Fyysinen hyvinvointi ja tavoitteet

Blogin kirjoittaja kuvaa, kuinka juoksu on auttanut ylläpitämään fyysistä kuntoa ja saavuttamaan henkilökohtaisia tavoitteita. Esimerkiksi syyskuussa 2024 hän osallistui Finlandia Marathonin puolimaratonille Jyväskylässä, juosten viiden vuoden tauon jälkeen sileän puolimaratonin aikaan alle 2,5 tuntia. Tämä osoittaa, että säännöllinen harjoittelu ja itsensä haastaminen voivat johtaa merkittäviin saavutuksiin.

Henkinen hyvinvointi ja palautuminen

Juoksu ei ole pelkästään fyysistä suorittamista; se tarjoaa myös henkistä hyvinvointia. Kirjoittaja mainitsee, että vaikka puolimaratonin jälkeen palautuminen vei viikon verran ja olo oli normaalia väsyneempi, kevyet lenkit auttoivat palautumisessa. Juoksu toimii keinona purkaa stressiä ja löytää mielenrauhaa arjen keskellä.

Luonnon kokeminen ja elämykset

Juoksu tarjoaa mahdollisuuden kokea luontoa ainutlaatuisella tavalla. Kirjoittaja kertoo juosseensa elokuussa polkupuolikkaan NUTS Pyhällä, mikä oli raskaampi kokemus kuin sileän puolimaratonin juokseminen. Lisäksi hän mainitsee patikoinnit Sipoonkorven kansallispuistossa ja uintireissut juoksulenkkien päätteeksi. Nämä kokemukset korostavat, kuinka juoksu voi viedä uusiin maisemiin ja tarjota elämyksiä luonnossa.

Yhteisöllisyys ja inspiraatio

Blogi toimii myös inspiraation lähteenä muille juoksijoille ja liikunnasta kiinnostuneille. Kirjoittaja jakaa kokemuksiaan ja vinkkejään, mikä kannustaa muita lähtemään lenkille, asettamaan omia tavoitteita ja nauttimaan juoksun tuomista hyödyistä.

Yhteenveto

Taivaanrannan juoksija -blogi tarjoaa kattavan katsauksen juoksun merkitykseen yksilön elämässä. Se korostaa, kuinka juoksu voi parantaa fyysistä kuntoa, tarjota henkistä hyvinvointia, mahdollistaa luonnon kokemisen ja inspiroida muita. Olipa kyseessä tavoitteellinen harjoittelu tai rento lenkkeily, juoksu voi rikastuttaa elämää monin tavoin.