Patikointia Teiden kansallispuistossa

Aiemmin jo kerroin, että Teneriffan matkalla suunniteltu kipuaminen Teiden huipulle jäi väliin olosuhteiden pakosta. Koska emme päässeet nousemaan Teidelle, oli suunnitelmia muutettava lennosta. Bussilla pääsi tietöiden vuoksi Puerto de la Cruzista vain Portilloon asti, joten päätimme, että lähtisimme sieltä patikoimaan jonkin sopivan reitin Teiden kansallispuistossa.

Vaellusoppaan ohjeilla matkaan

Muutama vuosi sitten Madeiran reissulla luotimme Karttakeskuksen matkaopaskirjaan vaellusreittien valinnassa. Teneriffalle löytyy oma opaskirjansa patikointireiteille, Teneriffa retkeilyopas, josta löytyivät tämänkertaisen reissun kaikki patikointireitit. Vaelluksemme Teiden kansallispuiston pohjoisosassa seurasi kirjan reittiä numero 59. Reitti oli edes-takainen matka Portillosta Fortaleza-nimiselle kivimuodostelmalle. Reittiä kuvattiin karttakeskuksen matkaoppaassa hyväksi tavaksi tutustua Teiden kansallispuistoon, joten päätimme patikoida sen.

Portillo sijaitsee noin kymmenisen kilometriä Teiden köysirata-asemalta ja ja sieltä lähtee useampi vaellusreitti. Bussipysäkin lisäksi Portillossa sijaitsee pieni opastuskeskus sekä kahvila-ravintola. Maastoon reittimme oli merkitty numerolla 1 ja se ristesi useamman muun patikointireitin kanssa matkan varrella. Opasteet olivat todella hyvät eikä eksymisen vaaraa ollut.

Patikointimme kulki karkean hiekan ja laavakivien keskellä polveillen loivasti maaston mukaan. Kasvillisuus oli enimmäkseen kuivaa pensaikkoa, tosin pariin otteeseen sivusimme puurajaa ja mäntymetsikköä. Yli 2 kilometrin korkeudessa kulkenut vaelluksemme kylpi auringonpaisteessa ja Teide oli koko matkan näkyvissä lukuun ottamatta muutamia laaksokohtia, joissa vuori katosi jonkin mäennyppylän taakse. Reitti oli patikoijien suosiossa, eikä ihme, sillä se oli hyvin merkitty ja nousut ja laskut olivat matalia. Ainoastaan muutamassa kohtaa jalan alla luistavat pikkukivet tai hiekka hieman haittasivat. Korkeanpaikankammoisen ei tarvinnut patikoinnilla pelätä. Reitti olisi sopinut mainiosti myös polkujuoksuun.

Saavutettuamme määränpäämme, Fortaleza-kivilinnakkeen, päätimme jatkaa matkaa vielä eteenpäin kivimöntin viertä. Kun saavuimme punaruskean Fortalezan juurelle, maisema muuttui pensaikkoisesta kivikosta hiekka-erämaaksi, joka oli kuin suoraan jostain lännenfilmistä. Reitti jatkui karkean hietikon keskellä aidattujen tutkimusalueiden viertä.

Maisemien ihailua määränpäässä 

Käveltyämme linnake-kivimuodostelman toiseen päähän meitä kohtasi hämmästyttävä näky. Vasemmalla kohosi Teide lumihuippuisenaan ja oikealla Fortalezan massiivi kohosi korkeuksiin. Mutta edessäpäin näimme allamme pilvikerroksen ja sen alla Teneriffan pohjoisrannikon. Kaukana merellä pilvien ylle kohosi naapurisaaren laki. Näimme samaan aikaan Teneriffan korkeimman huipun sekä merenpinnan tasolla rannikon. Huikeaa!

Jatkoimme tuolta paikalta vielä tovin eteenpäin rinnettä alas, mutta irtokivillä päällystetty polku oli alaspäin epämukava edettävä, ja tovin kuluttua palasimme takaisin Fortalezan juurelle nauttimaan lounasta näköalapaikalla. Tauon jälkeen meillä oli vielä hyvin aikaa ja kiipesimme reittiä 29 Fortalezan päälle. Nousu oli jyrkkä ja hiekkainen polku hiukan hankalampi erityisesti takaisin alas tullessa. Kivimöntin laelta aukesi näkymä myös toiseen suuntaan, mutta emme jääneet enää pitkäksi aikaa pällistelemään maisemia vaan aloitimme paluumatkan takaisin Portilloon. Busseja kulki päivässä tasan yksi Puerto de la Cruzista Portilloon ja sieltä pois, eli emme todellakaan halunneet myöhästyä. Portillossa meillä olikin aikaa pieneen välipalaan kahvilassa ennen paluumatkaa bussilla.

Matkaoppaiden mukaan pilvikerroksen yläpuolella Teiden kansallispuistossa on aina aurinkoista. Niin meidänkin vaelluksellamme. Lämpötila oli noin 16 asteen paikkeilla, ja tyvenessä tarkeni mainiosti hihattomassa urheilupaidassa. Sitten kun tuuli osui reitille, piti heittää hupparia niskaan. Kerrospukeutuminen oli todellakin suotavaa, samoin aurinkosuoja.

Karunkaunis maisema ja reitin varrella pusikoissa alituiseen rapistelevat gekko-liskot seurasivat meitä koko vaelluksen ajan. Garmin näytti Portillossa, että olimme patikoineen 13,3 kilometriä. Karttakeskuksen matkaoppaan reitti ei ihan noin pitkä ollut, sillä keräsimme lisämetrejä jatkamalla reitin päätepisteestä vielä pidemmälle. Lumihuippuinen Teide sekä lounaspaikan näkymät alas rannikolle asti kruunasivat aurinkoisen vaelluspäivän!

Mennään metsään! Ilmainen polkujuoksukiertue!

Joko olet kuullut Mennään metsään -kampanjasta, joka tarjoaa polkujuoksua ympäri Suomen?

Mielestäni ihan mahtava juttu, joka tuo sekä kansallispuistoja että polkujuoksua näkyviin ja tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden kokeilla polkujuoksua - ilmaiseksi! Lisätietoja ja polkujuoksukiertueen aikataulu löytyy tästä Ylen jutusta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/04/mennaan-metsaan-polkujuoksukiertue-alkaa-ilmoittaudu-mukaan-nuuksion

Itse syynäsin heti jutun ilmestyttyä kalenteria "sillä silmällä", että mitä ja milloin täällä Lounais-Suomessa polkujuostaan. Harmillisesti Kurenrahkan kiertuepäivä osuu päällekkäin Länsikeskus Trailin kanssa, mutta elokuun alun Saaristomeri tulee olemaan must-juttu. Muutkin kohtuullisen etäisyyden päässä Turusta sijaisevat tapahtumat kiinnostavat jonkin verran. Juoksureittejä löytyy ympäri Suomen, ja vaikka ei taphtumiin pääsisikään, voi reittikartan ladata myös omaan käyttöön. Polkujuoksukartat voi ladata ja tulostaa 13.4 alkaen osoitteesta yle.fi/mennäänmetsään sekä sivustolta Luontoon.fi.

Kuka muu innostui ja on osallistumassa kiertueelle?

Maaliskuu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan

Olin suunnitellut juoksevani maaliskuussa satasen täyteen ja aloittavani tässä kuussa kunnon pitkistelyt maratonia varten. Suunnitelmissa oli myös jatkaa alkuvuoden salikautta. Todellisuudessa juoksin vain 60 kilometriä, aloin luopua maratonhaaveista ja salikausi ei koskaan edes alkanut. Pitkikset jäivät kokonaan tekemättä ja maaliskuun pisimmät lenkit tulikin tehtyä jalkapaikalla Teneriffan reissulla.

Olen juossut eron jälkeen viikko viikolta vähemmän. Kuukauteen on mahtunut niin paljon kaikkea, että jaksaminen on ollut koetuksella. Kuun alussa tsemppasin muuton verran, nyt loppukuusta tsemppasin Teneriffan reissun. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että olen valtavan väsynyt ja apeus ei ole vähentynyt vaan pikemminkin lisääntynyt kevään mittaan. En ole jaksanut käydä lenkeillä, koska en ole jaksanut oikein muutakaan. Nyt voisin varovasti veikata, että tunnelin päässä olisi valoa näkyvissä, sillä pääsiäislomalla olen kipitellyt jo pari lenkkiä. Jospa se tästä.

Matkalla kaikki ei myöskään mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olin ennen reissua pienessä flunssassa, joka tuntui ottavan kierroksia vetoisessa lentokoneessa ja bussissa istumisesta. Ensimmäinen ilta Puerto de la Cruzissa meni tukkoisen nenän ja kurkkukivun kanssa, ja matkan alkuun kaavailtu patikointipäivä vaihtuikin merenpinnnan tasolla makoiluun. Onneksi paikan ilmeisen suotuisa ilmasto paransi taudin pikavauhtia ja kolmantena matkapäivänä olinkin taas täysin kunnossa!

Matkaan tuli vielä hiukan lisää mutkia, kun jouduimme luopumaan suunnitellusta Teiden valloituksesta. Ensinnäkin kevät oli Teneriffalla sen verran myöhässä, että huipun reitit pysyivät suljettuina lumen ja jään vuoksi. Meillä oli pari kuukautta ennen matkaa hankittu lupa kiivetä Teiden huipulle, mutta sille ei olisi ollut käyttöä. Lopulta emme päässeet edes huipulle vievälle köysiradalle, sillä tie vuorelle oli poikki. Kyse ei ollut tietöitä dramaattisemmasta esteestä, mutta päivän ainoa bussi ei sen vuoksi päässyt aikataulussa kulkemaan ja bussin päätepysäkki oli siirretty noin 10 kilometriä köysiradan ala-asemalta. Meillä oli myös ennakkoon ostetut liput köysiradalle. Tovin mietimmekin, olisiko matka ollut mahdollista taittaa jalan, mutta tuntematon vuoristoreitti yhdistettynä vain kerran päivässä kulkevaan bussiin toi suunnitelmaan liikaa epävarmuustekijöitä. Onneksi köysirataliput pystyi peruuttamaan, tosin siitä veloitettiin harmillisesti kuusi euroa lipulta, mutta sentään emme joutuneet maksamaan täyttä hintaa. Ja onneksemme saimme tiedon bussin poikkeusreitistä etukäteen, sillä pystyimme sitten miettimään päivän ohjelman uusiksi. Lopulta meillä olikin oikein kiva vaelluspäivä Teiden kansallispuistossa!

Kirjoittelen Teneriffan patikoinneista vielä lisää myöhemmin. Nyt huhtikuulle en aseta itselleni juurikaan tavoitteita juoksun tai muun liikunnan suhteen. Toivon löytäväni taas lenkkeilyn ilon ja että saisin juoksusta virtaa myös arkeen.

Kuvaterveiset Teneriffalta!

Hola! Terkut ikuisen kevään saarelta, jonka kevätsää on ollut astetta leppeämpää kuin siellä koti-Suomessa. Lomaviikko on kääntynyt jo loppupuolelle, mutta paljon ollaankin jo siskon kanssa ehditty tekemään ja näkemään. Tässä muutama kuva vaelluksiltamme sekä Puerto de la Cruzista. Kirjoittelen reissusta enemmän sitten kotosalla, sillä hotellimme onneton wifi ei ole bloggaaja-ystävällistä lajia :)

Juoksuvuoden 2018 tavoitteista

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa jo tammikuun alusta asti. Ajattelin vuoden alussa, että ehkä keksisin vielä lisää kivoja tavoitteita. Mutta kävikin vähän toisin, kun elämä ei mennytkään ihan suunnitellusti. Yhden tavoitteen kanssa on nyt vähän kiikunkaakun, mutta muut ovat edelleen voimassa, joten tässä juoksuvuoden 2018 tavoitteet!

1000 kilometriä juoksua

Vuonna 2016 tavoite jäi saavuttamatta selkävaivan vuoksi, mutta maratonvuonna 2015 juoksin reippaasti päälle 1200 kilometriä, joten normaalivuonna tonnin tavoite on melko helposti saavutettavissa. Olen ennenkin kirjoittanut, että koko vuoden kilometritavoite sopii mulle, koska vuoden ympäri jokainen lenkki vie lähemmäs tavoitteen saavuttamista. En kuitenkaan halua, että pelkkä kilometrien kerääminen nousee pääosaan. Juoksu on paljon monipuolisempaa kuin pelkkää kilometrien keräämistä.

Juoksuhaaste 2018

Tämä juoksuhaaste kulkee mukana koko vuoden ja suoritan haasteen kohtia hissukseen juoksuohjelmaan sopivissa kohdissa. Tavoitteenani on suorittaa kaikki 40 haastetta.

Polkujuoksua

Toiveenani on päästä myös kunnolla polkujuoksemaan tänäkin vuonna. Ostin loppuvuodesta uuden juoksurepun ja sain joululahjaksi juomarakon, joten pidempienkin polkuretkien pitäisi tällä varustuksella onnistua. Jokusen polkukisankin ajattelin juosta, sillä Turku Trail Cup polkujuoksuttaa porukkaa Turun seudulla myös tänä vuonna. Mukana on uusia kisapaikkoja, ja osakilpailuja on yksi enemmän kuin viime vuonna, joten kalenterista löytyy varmasti jokunen itselle sopiva kisapäivä. Hiukan olen harkinnut myös muun Suomen tapahtumia, erityisesti Aulanko Tower Trail ja Bomarsund Trail kiinnostavat. Mitään päätöstä en kuitenkaan ole vielä osallistumisesta tehnyt, sillä matkustus ja majoitus vaativat suunnittelua ja tietysti myös rahaa.

Maraton

Ilmoittauduin loppuvuodesta elämäni toiselle maratonille Forssan Suvi-iltaan 16.6. Ilmoittautumista en kauaa harkinnut, vaan tarjoushinnasta hurmaantuneena ilmoittauduin ja maksoin osallistumisen ennen kuin kunnolla tajusinkaan, mihin tuli lupauduttua.

Kun harjoittelin ensimmäiselle maratonille, mulle oli todella tärkeää päästä myös juoksemaan kisassa ja pelkäsin viime hetkiin asti, että sairastuisin tai joutuisin keskeyttämään tms. Kun maraton oli juostu, fiilis oli mahtava ja tuntui, että olin saavuttanut jotain ainutkertaista. Selkävaivan myötä, kun juoksut olivat katkolla, olin iloinen siitä, että sain harjoitella ja juosta maratonin ennen vaivoja. Silloin ajattelin, että ehkä ensimmäinen maraton jääkin ainoaksi. Edelleen tuo mahdollisuus on olemassa, ja yritän suhtautua tähän toiseen maratoniin etukäteen rennommin.

Nyt eron jälkeen juoksut ovat jatkuvasti vähentyneet, ja tällä hetkellä maraton tuntuu tavoitteelta, jonka eteen en ehkä vain yksinkertaisesti jaksakaan tehdä töitä. Mieli voi vielä muuttua, mutta en myöskään ole tällä hetkellä siinä kunnossa, mitä pitkien lenkkien tekeminen vaatii. Joten jää nähtäväksi, tuleeko maratonista mitään.

Paavon puolikas

Paavo Nurmi Marathon siirtyi tälle vuodelle elokuun puoliväliin. Aikaisempina vuosina Paavo on juostu kesä-heinäkuun vaihteessa ja olen ollut mukana juoksemassa jo viidesti. Kisan siirto elokuulle sopii omiin suunnitelmiin ihan hyvin ja oli osasyy sille, että saatoin harkita maratonia kesäkuussa. Nopeustreeneihin heinäkuu tosin on huono kuukausi, sillä aikaisempina vuosina keskikesä on osaltani kulunut leppoisempien juoksujen parissa. Niinpä en tänäkään vuonna aseta puolikkaalle mitään aikatavoitetta. Jos saan treenata terveenä, uskon olevani hyvässä kunnossa puolikkaalla.