Back on track

Juoksutauosta tuli tällä kertaa viikon mittainen, nyt viikonloppuna uskaltauduin taas lenkille, kun keskiviikon visiitti kiropraktikolle auttoi. Näyttää nyt aika vahvasti siltä, että tuo SI-nivelen lukkiutuminen oli selkävaivojen syy. Selkäjumi helpotti heti kiropraktikkokäynnin jälkeen. Edelleen hiukan murhetta tuottaa tuo polvi, joka kipeytyi viime viikolla aika pian selkäjumin myötä ja on edelleen vähän arka. Polvi mitä ilmeisemmin reagoi selän/lantion virheasentoon hiukan viiveellä ja sillä kestää myös toipua pidempään. Jotain siellä polvessa on siis edelleen pielessä, mutta positiivista on, että kun lantio pysyy oikeassa asennossa, ei polvikaan juuri oireile.

Olen aika helpottunut, kun tuo kiropraktikon käsittely näyttää tosiaan auttavan. Tuntui se auttavan jo vuodenvaihteessa, mutta en silloin voinut varmuudella sanoa, että se oli nimenomaan kiropraktikko, joka sain tilanteen kääntymään parempaan suuntaan, sillä samaan aikaan olin myös saikulla, napsin lääkkeitä ja tein fyssarin neuvomia jumppia. Kun nyt tuli alkuvuoden pahin jumi, joka korjaantui heti SI-nivelen käsittelyllä, niin tuli vihdoin varmuus, että tuo on se, mikä auttaa. On ollut sellaista vuoristorataa ja diagnoosien arpomista tämä touhu, että on iso voitto vihdoin tietää selkävaivan syy. Ja vielä isompi asia on tietysti se, että toimiva hoitokeino on löytynyt. Aika hintavaahan tuo on, nimittäin maksan 70 euroa hoitokerralta, ja kyseessä on kuitenkin vain vartin käsittely. Toisaalta loppuvuodesta mulla meni älyttömiä summia jo ihan kipulääkkeisiin, joten kaikki on suhteellista. Kiropraktikko oli myös sitä mieltä, että SI-nivelen pitäisi joka hoitokerran jälkeen pysyä paremmin kuosissa, joten hoidossa ei jatkossa tarvitse käydä kovin usein.

Oli tosi kiva päästä taas lenkille, varsinkin, kun sää oli viikonloppuna jo niin keväinen ja aurinkoinen. Tosin tänään oli aika tuulista, ja lenkkeilyreitit olivat lotisevan märkiä. Mä olin vaan, että "jee, mutaa", sillä kyllähän märkyys aina lumen ja jään voittaa! Bongasin lenkkireitin varrelta myös pahimpien lammikoiden ojitusta, joten eiköhän se baana pian kuivu. Tykkäsin lapsena aina keväisin tehdä sulavesille puroja meidän pihatielle ja sitten uittaa niissä kaarnalaivoja. Nuo lenkkireitin purot olivat vähän turhan lyhyitä ja mutaisia moiseen, mutta nostalgisissa mietteissä päädyin kuitenkin kuvailemaan niitä. Saattoi ehkä herättää kanssakulkijoissa kummastusta kuralammikoiden kuvailu. :D

Pieni juoksutauko

Olen joutunut nyt jättämään hölköttelyjä väliin, kun alaselkä on edelleen jumitellut ja tuntuu ärtyvän herkästi ihan kävelystäkin. Viime perjantaina onnistuin kuitenkin tekemään tehokkaan salitreenin ilman, että selkä otti nokkiinsa, joten ongelma ei onneksi näyttäisi koskevan salitreeniä.

Lauantaina hipsuttelin nelisen kilometriä hidasta hölkkää, mutta varmaan osittain liukkaudenkin takia selkä otti nokkiinsa. Päätin sitten, että ennen huomista kiropraktikkoa en turhaan ärsytä selkää ja jätän juoksut väliin. Olokin on ihan vino. Toivon todella, että kiropraktikko saa vaivan fiksattua, sillä tämän vuoden puolella tämä on toistaiseksi pahin jumi, enkä ole oikein saanut nukuttuakaan kipujen kanssa. Tänään ajattelin kokeilla vielä saleilua. Kun vaiva ei pahentunut viime perjantain treenistä, uskoisin pystyväni tänäänkin tekemään salitreenin ongelmitta.

Eihän tämä nyt vielä ole pitkä juoksutauko, mutta viime viikolla jo lyhentelin hölkkiä selkävaivan vuoksi, niin nyt vähän hirvittää, että mitenköhän homma etenee. Miksi pitikään kirjata ylös tuo 60 kilometrin kuukausitavoite maaliskuulle? Se näyttää nyt tyssäävän heti alkuunsa…

Kiropraktikolla

Kuten tuossa helmikuun yhteenvedossa kirjoittelin, on parin kuukauden melko hyvän jakson jälkeen alaselkä taas jumitellut. Selkävaiva alkoi parantua joulukuussa, kun menin kiropraktikolle, ja mietinkin tässä, johtuvatko jumit nyt siitä, että edellisestä käynnistä on jo aikaa. Kiropraktikko on manipuloinut SI-niveltä, ja sitä kautta saanut lantion vinouden ja jalkojen pituuseron korjattua. Ajattelinkin tässä nyt hiukan naputella omia kokemuksia tuosta hoidosta.

Mulle heräsi epäilys SI-nivelestä selkävaivan aiheuttajana jo syksyllä, kun työfyssari totesi mulla jalkojen pituuseron. Valitettavasti en osannut edetä asian kanssa itse, kun kyseinen fyssari torppasi omat arveluni ja oli sitä mieltä, että jaloissani on aina ollut pituueroa ja lantio vinossa. Kuitenkaan tuota ei esimerkiksi aiemmin ole toinen fyssari todennut, joten mulle jäi epäilys, että vinouma olisi polvivaivan ja sen aiheuttaman toispuoleisen kuormituksen aiheuttama. Tän vuoden alussa, kun pääsin toiselle fyssarille, tämä olikin kanssani samaa mieltä. Uuden fyssarin mukaan toispuoltainen askellus on voinut saada SI-niveleni toiselta puolelta lukkoon, joka on vinouttanut lantion aiheuttaen siten jalkojen pituuseron.

Joulukuussa, kun menin kiropraktikolle ekaa kertaa, mulla ei siis ollut mitään diagnoosia SI-nivelongelmista, vaan selkävaivaa pidettiin välilevyperäisenä. Kun olin pari viikkoa saikulla, totesin kuitenkin, että liikunta (vähääkään pidempi kävely tai varovainen hölkkä) vetää alaselän jumiin. Tuntemus oli tuossa vaiheessa aika vahvasti sellainen, että vaiva oli vetänyt mua aina vain enemmän vinoon ja jotain tarttis tehdä. Kiropraktikkohan oli sitten sitä mieltä, että kaikki vaivani johtuvat SI-nivelestä ja lääkärit eivät tiedä mitään. Kiropraktikko totesi jaloissa 2 sentin pituuseron, joka korjattiin heti ekalla hoidolla nollaan. Myöhemmillä hoitokerroilla ei ole ihan noin iso pituuseroa ollut, mutta hoitojen tauoilla olen kuitenkin vinoutunut taas.

SI-nivelen manipulaatio on aika outoa touhua. Ensin kiropraktikko vääntää mut hoitopöydällä sellaiseen asentoon, että olen tippumaisillani alas. Sitten väännetään ja käännetään vielä vähän lisää, jonka jälkeen uloshengityksen aikana tyyppi hyppää päälle ja selästä kuuluu kamalaa rutinaa.

Ensimmäisellä kerralla tuo rutina säikäytti aika paljon, ja muutenkin jännitin hoitoa. Ensimmäisen hoidon jälkeen alaselkä oli myös todella kipeä usean päivän ajan. Alkuun kävin kiropraktikolla hoidossa viikon välein kolmasti, sen jälkeen käyntivälejä on pidennetty. Ensimmäisen kerran jälkeen hoitokipua ei onneksi ole samalla lailla tullut, mutta edelleen vähän jännittää tuo hoito. Samalla kertaa mulla on aina käsitelty myös lapaluiden välissä olevaa jumia sekä tehty pakaroiden triggerpiste-manipulaatiota.

Suhtauduin alusti aika skeptisesti koko kiropraktiikkaan, mutta muutamien käyntien jälkeen oli pakko myöntää, että hoito tehosi. Mulle oli myös iloinen yllätys, että lapaluiden välin manipulointi poisti mua vuosikausia vaivanneen ikuisuusjumin, jota esim. hieronnalla ei ole saatu pois. Kiropraktikko itse on aika jyrkkä monissa kommenteissaan, enkä ole suinkaan hänen kanssaan aina samaa mieltä, mutta koska hoito on tepsinyt, olen jatkanut käyntejä. Toivoisin kuitenkin, että hoidot voitaisiin jossain vaiheessa lopettaa, sillä "lysti" on todella tyyristä, ja suhtaudun hiukan huolestuneesti myös siihen, että SI-niveltäni manipuloidaan kerta toisensa jälkeen. Siinä on vaarana, että nivel löystyy ja siitä seuraa sitten taas ongelmia.

Nyt, kun alaselkä on taas hiukan oireillut, odotan mielenkiinnolla, mitä kiropraktikko toteaa ensi viikon käynnillä. Onkohan jalkoihini tullut taas lisää pituuseroa? Toisaalta, jos hoito veisi ongelmat mennessään, se olisi vahva signaali siihen suuntaan, että toimiva hoitokeino on kuitenkin olemassa ja oikeaan suuntaan on menty. Katsotaan...

Helmikuun hipat

Helmikuussa pääsin juoksemaan jo 48 kilometrin verran. Tammikuussa hiukan jo haaveilin jopa 15 kilsan viikoista, mutta vielä ei ollut niiden aika. Olen kuitenkin ilahtunut näistä 12 kilometrin viikoistakin, sillä täytyy pitää mielessä, että tammikuun alussa taapersin vasta kilsan-parin lenkkejä.

Pisin lenkkini helmikuussa (ja koko vuonna) oli 6 kilometrin hölkkä viime viikonloppuna. Lenkki meni mielestäni hyvin, eikä mitään ongelmia ollut juoksun aikana. Mutta päivän mittaan tuo oikea pakara veti kuitenkin jumiin, vaikka yritin kuinka venytellä ja putkirullailla. Se juuri on inhottavaa tässä selkävaivassa, että jumit voivat tulla viiveellä eikä liikunnan aikana huomaa välttämättä mitään, mutta ilta tai seuraava päivä onkin kärvistelyä. 

Eli vaivoja ei siis vieläkään ole selätetty. Viime käynnistä kiropraktikolla on aikaa, ja nyt alkuviikko onkin ollut tavallista tuskaisempi. Mietinkin, että onkohan lantioni taas vääntynyt vinoon, ja se aiheuttaa nyt ongelmia. En osaa itse katsoa, olenko suorassa tai näkyykö jaloissa pituuseroa, joten joudun vain arvailemaan, mistä vaivat kulloinkin johtuvat. Lauantain lenkin jälkeen oli tosiaan hiukan kipuja, mutta sunnuntaina olo oli taas kivuton. Sunnuntaina tulikin istuttua iso osa päivästä lautepelipöydän ääressä, ja kuten todettua, nyt alaselkä on taas oireillut. En osaa kuitenkaan sanoa, johtuuko oireilu lenkistä, istumisesta vai yleisestä vinoutumisesta, ja tuntuu, että vaikka kuinka venyttelen ja putkirullailen, kestää jumilla vaan aikansa.
 

Olen toki jatkanut kuntoutusta nyt helmikuussakin, ja kotijumppien lisäksi kävin salilla 7 kertaa. Yhtä viikkoa lukuunottamatta kahdesti viikossa, joka on mulle jo saavutus. Olen mennyt koko alkuvuoden lähestulkoon samalla ohjelmalla, ja nyt mietin, pitäisiköhän sitä jo maaliskuuksi jotenkin päivittää. Nykyinen salitreeni on mukavan lyhyt ja kompakti, siksi oikeastaan olenkin jaksanut käydä sen kaksi kertaa viikossa.

Uskaltaisikohan asettaa maaliskuuksi jo kilometritavoitteen? Jos selkäjumi nyt helpottaa, niin uskoisin pystyväni maaliskuussa kirmaamaan jopa 60 kilometrin verran. Tietysti, jos takapakkeja tulee, niin sitten tavoitteesta täytyy luopua. Salitreenejä aion jatkaa maaliskuussakin, ja miettiä ehkä hiukan erilaista ohjelmaa. Jospa maaliskuu toisi tullessaan myös kevään, tää talvi on jo niin nähty!

Lumilenkillä

Okei, pari viikkoa sitten kirjoitin olevani totaalisen kyllästynyt talveen. Ja tällä viikolla, kun keskiviikkona satoi räntää vaakasuoraan, niin tuntuikin, että talvi on niin nähty, yäk. Tänään onnistui kuitenkin olemaan niin ihastuttava ulkoilusää, että pakko myöntää, silloin tällöin, toisinaan, kun aurinko on oikeassa asennossa ja lumi pöllyää lenkkareiden alla, voivat talvipäivät olla ihan kivojakin.

Vapaapäivän kunniaksi päätin käynnistää perjantain aamulenkillä. Kahvia juodessa taivaalta hipsutteli hiljakseen isoja hiutaleita, mutta siinä vaiheessa kun sain itseni ovesta ulos, lumisade oli lakannut ja aurinko pilkisteli ajoittain pilvien takaa. Tuoreen lumen kuorruttamassa lenkkimaisemassa oli ihanaa hölkkäillä hissukseen noin neljän kilsan lenkki. Vauhti oli luokkaa "kävellen olisit jo perillä", ja pysähtelin ajoittain kuvailemaan, mutta sään mukainen pukeutuminen ja vapaapäivä, niin eipä ollutkaan kiirettä takaisin kotiin. Loppulenkistä aurinko meni taas pilvien taakse, ja puhelinkin hyytyi pakkasessa, mutta oli kokonaisuudessaan aivan ihana talvilenkki!

P.S. Bongaa kuvasta harakka! :)