Olen aika helpottunut, kun tuo kiropraktikon käsittely näyttää tosiaan auttavan. Tuntui se auttavan jo vuodenvaihteessa, mutta en silloin voinut varmuudella sanoa, että se oli nimenomaan kiropraktikko, joka sain tilanteen kääntymään parempaan suuntaan, sillä samaan aikaan olin myös saikulla, napsin lääkkeitä ja tein fyssarin neuvomia jumppia. Kun nyt tuli alkuvuoden pahin jumi, joka korjaantui heti SI-nivelen käsittelyllä, niin tuli vihdoin varmuus, että tuo on se, mikä auttaa. On ollut sellaista vuoristorataa ja diagnoosien arpomista tämä touhu, että on iso voitto vihdoin tietää selkävaivan syy. Ja vielä isompi asia on tietysti se, että toimiva hoitokeino on löytynyt. Aika hintavaahan tuo on, nimittäin maksan 70 euroa hoitokerralta, ja kyseessä on kuitenkin vain vartin käsittely. Toisaalta loppuvuodesta mulla meni älyttömiä summia jo ihan kipulääkkeisiin, joten kaikki on suhteellista. Kiropraktikko oli myös sitä mieltä, että SI-nivelen pitäisi joka hoitokerran jälkeen pysyä paremmin kuosissa, joten hoidossa ei jatkossa tarvitse käydä kovin usein.
Oli tosi kiva päästä taas lenkille, varsinkin, kun sää oli viikonloppuna jo niin keväinen ja aurinkoinen. Tosin tänään oli aika tuulista, ja lenkkeilyreitit olivat lotisevan märkiä. Mä olin vaan, että "jee, mutaa", sillä kyllähän märkyys aina lumen ja jään voittaa! Bongasin lenkkireitin varrelta myös pahimpien lammikoiden ojitusta, joten eiköhän se baana pian kuivu. Tykkäsin lapsena aina keväisin tehdä sulavesille puroja meidän pihatielle ja sitten uittaa niissä kaarnalaivoja. Nuo lenkkireitin purot olivat vähän turhan lyhyitä ja mutaisia moiseen, mutta nostalgisissa mietteissä päädyin kuitenkin kuvailemaan niitä. Saattoi ehkä herättää kanssakulkijoissa kummastusta kuralammikoiden kuvailu. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti