Ruissalon poluilla

Kävin tällä viikolla kahdesti polkujuoksemassa Ruissalossa. Oli huippua kirmailla luonnon helmassa lämpimässä kevätsäässä ja testata polkujuoksua!

Aloitin ekan lenkin vähän turhankin innoissani. Onneksi helpot polut antoivat anteeksi säntäilyni, ja hiukan juurakkoisemmilla ja kalllioisemmalla alueilla olin jo tottunut menoon. Olen toisinaan uusissa liikuntakokeiluissa tai juoksumaastoissa kuin lenkki-innostuksessa hepuloiva pentukoira. Mitä tuolla on, mitä täällä, meniks tuosta joku eläin, oho, kompastuin omiin jalkoihini. Onneksi niin ei käynyt nyt, vaan pysyin pystyssä reissun ajan.

Ennen ekaa lenkkiä katsoin reitin kartasta valmiiksi. Arvioin, että matkaa kertyisi 6 kilsan verran ja aikaa menisi tunti. En tuosta kovin paljoa erehtynyt, matkaa kertyi 6,6 km ja aikaa meni 1h 12min. Lähdin liikkeelle Ruissalon sillan pielestä ja kiertelin saaren itäosan luontopolut päätyen lopulta Honkapirtille. Etukäteen tuntui tosi hassulta lähteä lenkille bussilla, mutta kun kerran kivoja polkuja ei lähde heti kotiovelta, niin ihan toimiva ratkaisuhan tuo oli. Katsoin sopivat bussivuorot, ja kun en ihan toivottomasti jäänyt kuhnaamaan poluille, ehdin vielä vaihtoajan sisällä Ruissalossa paluubussiinkin. Vauhti oli kyllä enimmäkseen todella hidas, ja pysähdyin usein kuvailemaan tai katsomaan ympärilleni.

Ruissalon polut olivat kyllä tosi aloittelijaystävällisiä. Hyvin merkittyjä ja helppoja juosta, korkeuserojakaan ei juuri ole. Jos jotenkin onnistuisi eksymään, niin saari on kuitenkin niin pieni, että päätielle löytää helposti. Koska aiemmin olen juossut poluilla vain pikku pätkiä, oli tosi kivaa päästä nyt kokeilemaan ihan kunnon polkulenkkiä. Viimeinen kilometri oli sorapohjaista kävelytietä, ja muutenkin lenkin aikana oli muutamia tiepätkiä, mutta polkujuoksua tuli kuitenkin yli 2/3 lenkistä.

Reitti tarjosi kivaa vaihtelua. Välillä kirmailin pehmeällä lehtimaapohjalla, välillä oli juurakkoisia ja kallioisia pätkiä. Myös parit portaat ja pitkospuut osuivat reitille. Vappua edeltänyt räntäsade ei onneksi ollut vettänyt polkua kovin märäksi, vain muutamassa paikassa oli hiukan mutaista. Kengät pitivät hyvin, tosin märällä kalliolla vaihdoin suosiolla kävelyksi.

Bongailin polun varrelta sinivuokkoja täydessä kukassa ja nupuillaan olevia valkovuokkoja. Veikeitä olivat myös sammaleen ja pahkojen peittämät puunrungot. Vanhat tammet kurkottelivat korkeuksiin vielä oksat paljaina, mutta sammaleet ja varvut hehkuivat vihreyttä auringonpaisteessa.