keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Vesijuoksemassa

Näin viikon juoksutauon jälkeen alkaa jo vähän tuskastua, kun polvi vammailee edelleen. Eilen päätin yrittää korvaavaa harjoittelua vesijuoksemalla. Olen kokeillut vesijuoksuvyötä joskus aiemmin vesijumpan yhteydessä, mutta pidempään en ole aiemmin juossut vedessä. Pikaisen tiedonhaun myötä tutustuin tekniikkaan ja luin, että vesijuoksu voi olla jopa meditatiivista.

Lapsia täynnä olevassa maauimalassa ja mummojen kansoittamassa vesijuoksualtaassa touhusta oli kyllä mediataatio kaukana. Vesijuoksuvyön säätämisessä oli omat probleemansa, ensin se hölskyi ja parin kiristyksen myötä tuntui, että en pysty kohta enää hengittämään vyön kanssa. Sitten kun vyö istui kohtuu mukavasti, oli vaikeaa löytää oikeaa rytmiä juoksemiseen. Siinä missä kuivalla maalla juoksutahti asettuu ihan itsekseen, vedin altaassa välillä hitaaseen tahtiin ja välillä nopeaa tikkausta. Käsillä pumppaaminen alkoi jossain vaiheessa tuntua hartioissa ja välillä juoksin ilman käsien apua yrittäen rentouttaa hartianseutua.

Kurttu-varpaat :D
Etukäteen ajattelin juoksevani max. tunnin ajan. Vartin jälkeen touhu tuntui sen verran
vaivalloiselta ja tylsältä, että mietin kolmen vartin riittävän. Tai ehkä ei pitäisi ahnehtia, jospa puoli tuntia riittäisi näin ensimmäiselle kerralle. No, kun kolme varttia tuli täyteen, jatkoin sitten kuitenkin ja lopulta treenasin tunnin ajan. En ihastunut lajiin, mutta vähitellen rytmi löytyi ja tunnin jaksoi ihan kevyesti. Mutta aika hidasta ja tylsää homma oli. Yhteen altaan kierrokseen meni monta minuuttia, ja kun kuitenkin koko ajan piti keskittyä tekniikkaan ja varoa muita juoksijoita, ei pystynyt samalla lailla uppoamaan omiin ajatuksiin kuin kuivalla maalla juostessa. Positiivisena asiana polvessa (tai muuallakaan) ei tuntunut pahalta, ja kotiinpäin kävellessä olo oli kivan kevyt, kun oli pitkästä aikaa päässyt liikkumaan. Menen ehkä toistekin, mutta ensisijaisesti toivon, ettei tarvitsisi, vaan että polvi kokisi (ihme)parantumisen ja pääsisin nopsaan taas lenkkipoluille!

6 kommenttia:

  1. Mun ehkä tarvisi kanssa kokeilla vesijuoksua, on vaan olevinaan korkea kynnys kun en koskaan ole sitä tehnyt, enkä edes koskenut vesijuoksuvyöhön. Vähän on olo että kehtaanko mennä uimahalliin ja kehtaanko kysyä uimavalvojalta apua että miten se vyö pitäisi laittaa... Vaikka turhaanhan sitä nolostelee, eka kerta on eka kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no minä nohevana tyttönä selvitin tietty etukäteen netistä, että mitenpäin se vyö kuuluu pukea etc., ettei vaan tarvis keneltäkään kysyä. :)

      Poista
  2. Heippa! Eksyin tänne jonkun toisen blogin kautta ja ajattelin kommentoida. Vesijuoksu on tullut (valitettavan) tutuksi itselle. Seurassa se menee, mutta yksin se on kyllä melkoisen tylsää. Välillä on hetkiä, kun jopa kuvittelen pitäväni touhusta, mutta se hetki menee kyllä aina nopeasti ohi. :D

    Pikaista toipumista polvelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan, jos on tottunut juoksemaan kuivalla maalla, niin tuo altaassa harjoittelu ei ehkä ole sitä ihan ominta aluetta. Plus korvaava harjoittelu tietty aina muistuttaa siitä, mitä ei pysty tekemään, ehkä sekin vaikuttaa.

      Kiitos ja kiva kun kommentoit! :)

      Poista
  3. Hyvä lajikokeilu varmasti, vesilajit (tai minun kohdalla vedessä räpiköinti) kaikkinensa on tosi tehokasta ja monipuolista. Ehkä vesijuoksusta oppii pitämään toistojen kautta? ...siis jos se osoittautuu välttämättömäksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varsinkin näin kesällä on ihanaa uida luonnonvesissä. Enkä vesijuoksukin olisi kivempaa jossain järvessä, jossa maisemiakin voisi katsella. Toivottavasti ei tarvitse montaa kertaa nyt käydä... :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...