Juoksuvuosi 2015

Vuosi 2015 starttasi juoksujen osalta lyhyillä lenkeillä, eikä tammi-helmikuussa mitään kilometriennätyksiä tehty. Maaliskuussa ohjelmassa oli jotain mäkitreenin tynkää ja huhtikuusta lähtien juoksin päälle satasen kuussa. Keväällä olin monin tavoin melko saamaton ja toisinaan hyvinkin väsynyt. Suunniteltuja lenkkejä jäi väliin ja talvikuukausien aikana kertyneet lisäkilot eivät lähteneet sulamaan sitten millään, kun söinkin vähän miten sattuu. Sain vaivoin kasaan suunniteltuja juoksumääriä ja esimerkiksi kevään ensimmäisen 20 kilometrin pitkiksen (huhtikuussa) jäljiltä olin aivan poikki.

Kunto kyllä nousi loppukeväästä, mutta puolimaratonin alla olin selvästi huonommassa kunnossa kuin vuotta aikaisemmin. Ja se kyllä näkyi, sillä juoksu ei oikein puolikkaallakaan maistunut ja aikatavoitteesta jäin. Tämän vuoden puolimaratonraportti luettavissa täällä.

Heinäkuussa himmailin pari viikkoa ennen maratontreenien aloittamista. Heinäkuun lopussa juoksin elämäni siihen astisen pisimmän lenkin, 25 kilometriä. Se tuntui jotakuinkin eeppiseltä suoritukselta, ei vähiten kesken juoksun niskaan sataneen ukkoskuuron myötä. 25 kilometriä tuntui tuolloin rankalta, mutta elokuussa juostu 30 kilometrin lenkki menikin sitten ihmeen helposti. Tuosta elokuisesta lenkistä sain kosolti virtaa syksyn maratontreeneihin. Syyskuussa pieni flunssanpoikanen hiukan sotki juoksuohjelmaa, mutta lokakuun ensimmäisenä kirmasin toisen 30 kilometrin lenkin, joka ei tuntunut ainakaan edellistä pitkistä yhtään raskaammalta. Loput lokakuusta menivätkin sitten jo kevennellen kohti ensimmäistä kokomaratonia

Vaikka itselle juoksutapahtumat eivät olekaan se syy miksi juoksen, niin kyllä ne toimivat kruunuina harjoittelujaksoille, ja toimivat tavoitteellisen harjoittelun kulmakivinä. Vaikka olikin hienoa tehdä noita 25 ja 30 kilometrin lenkkejä ja juosta silloin jo pidemmälle kuin koskaan ennen, niin ilman maratonin läpäisyä juoksusyksy olisi jäänyt vajavaiseksi. Lokakuun 24. päivä lauantaina se päivä sitten koitti, kun juoksin ensimmäisen maratonini. ja 4 tunnin ja 40 minuutin juoksun jälkeen tulin maaliin oikeinkin hyvällä fiiliksellä. Kisaraportti löytyy tästä postauksesta. Maraton meni niin hyvin, että heti sen jälkeen jo tiesin, ettei minulla olisi vaikeuksia saavuttaa 1200 juoksukilometriä tänä vuonna, ja tuo täyttyikin sitten jo hyvissä ajoin ennen marraskuun loppua. Sen jälkeen olenkin jättänyt juoksut vähemmälle ja nyt vuoden lopussa mittari näyttää 1265 tänä vuonna juostua kilometriä.

Yllä näkyvät vuoden juoksut kuukausittain jaoteltuina. Aikaisempien parin vuoden juoksumääriä voi tsekkailla täältä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa ei tullut mitään suurempia notkahduksia, vaan juoksin aika lailla suunnitelmien mukaan. Puolimaratontreenit näkyvät maalis-huhti-toukokuun nousujohteisuutena. Kesäkuussa suunnitelmissa oli kyllä juosta enemmän, mutta laiskottelin siinä puolikkaan alla... Elokuu oli vuoden kovin juoksukuu 154 kilometrin saaliilla. Syyskuussa oli tarkoitus ylittää tuo, mutta pieni flunssa sotki hiukan suunnitelmia. Lokakuussa sitten jo keventelin maratonin alla, ja loppuvuonna tavoitteena oli vain saada kasaan viimeiset kilometrit ja himmailla juoksujen kanssa.

Mielessä on jo jonkin verran olleet ensi vuoden lenkit ja juoksut. Alkuvuoden suunnitelmat ovat selvillä ja ilmoittauduin jo kesän Paavo Nurmen puolikkaallekin. Puolimaratontreeneistä sun muista suunnitelmista lisää sitten vuodenvaihteen jälkeen. Oikein pirskahtelevaa uutta vuotta kaikille!

Loppuvuoden laiskat liikunnat

Jossain vaiheessa joulukuuta ajattelin, että kuun juoksutavoitteeksi olisi ihan hyvä sellainen nelisenkymmentä kilometriä. No, tulihan se täyteen joo, mutta ei ilman ihan selkeää aikatauluttamista ja itsensä maanittelua. Alkukuusta vaivasi flunssa ja koko kuun on vaivannut lorvikatarri. On laiskottanut, mutta olen ollut myös ihan aidosti hyvinkin väsynyt. Välillä noita on vaikea erottaa toisistaan. Syksy on ollut monin tavoin aika rankka, vaikkakin myös antoisa. Marraskuun lenkit menivät vähän kuin itsestään mratontreenien jälkimainingeissa, mutta joulukuun juoksut eivät enää. Mulla ehti syksyn aikana olla kolme eri työsuhdetta, joissa kaikissa työtehtävät vielä poikkesivat melkoisesti toisistaan, vaikka samassa organisaatiossa olivatkin. Tässä vakiduunissa olen ollut nyt 1,5 kuukautta, ja siihen on kulunut paljon uuden oppimista ja työn haltuunottoa, enkä millään laella koe olevani vielä duunissa sisällä, kokonaisia isoja osasia työstä on vielä ottamatta haltuun. Joten oli varmaan ihan hyväkin nyt kevennellä.

Jostain seuraamastani blogista luin, että tyyppi oli kirmannut viikon aikana 30 kilometriä ja huomasin ajattelevani että huhhuh, kovia kilometrejä, en nyt kyllä kykene samaan... öö hetkinen. Vuoden juoksuja kun katsoo, niin nuo 30 kilometrin viikothan on olleet mulle normeja toukokuusta lokakuuhun. Kai koen itseni vielä niin noviisiksi juoksussa, että jos vertaan itseäni muihin, osaan verrata vain sen hetkiseen tilanteeseen. Tästä jo näkeekin, miten mun juoksumäärät vaihtelee vuoden mittaan. Toki olin nyt tuossa flunssassakin, mutta tilanne on myös se, että olen antanut itselleni luvan ottaa rennosti ja tuon luvan kanssa sitten skippaillut lenkkejä vähän turhankin ahkeraan. Eroa on siinäkin, miten treenejä ja muuta elämää priorisoi. Heittääkö viikon juoksulenkit kalenteriin ja katsoo sitten, mitä sinne muille päiville mahtuu. Vai yrittääkö sovitella täyteen kalenteriin muutamaa hölkkälenkkiä sinne tänne. Lenkkejä kertyi joulukuulle kuitenkin 10 kappaletta, mutta niistä pisin oli tämän päiväinen 6,1 kilometrin lenkki. Joululomalla hölköttelin vain noin kolmikilometrisiä pikkulenkkejä, mutta ne sopivat hyvin sinne mässäilyn ja löhöilyn väliin. Kilometrejä kertyi lopulta 43 ihan siksi, että olin katsonut tilannetta hiukan huonosti, ja luulin aiemmin tällä viikolla, että tänään pitää juosta 6 km, jotta nelikymppinen tulisi täyteen. Siitä puuttuikin sitten vielä vähemmän, mikä onneksi selvisi mulle vasta lenkin jälkeen, niin tulipa sitten ylitettyä tavoite. :)

Salilla kävin joulukuussa kahdesti, eli salikäyntejä tuli marras-joulukuulle yhteensä seitsemän. Minimitavoite oli kuusi salikäyntiä, joten se ylittyi, mutta viimeinen joulukuulle suunniteltu käynti jäi tekemättä, kun en joulun alla jaksanut enää aikatauluttaa saleilua muutenkin kiireiseen viikkoon. Nyt pidänkin salista taas taukoa, helmi-maaliskuulla on ohjelmassa seuraava salikausi. Mutta siitä ja ensi vuoden juoksuista ja tavoitteista kirjoittelenkin sitten oman postauksen ensi vuoden puolella. Huomenna yritän ehtiä saada kasaan jonkinmoisen yhteenvedon vuoden juoksuista, ennen kuin vuodenvaihteessa nollaan juoksukellon ja aloitan taas alusta ensi vuonna!

Joulunvietossa

Olen täysin epäinspiroitunut kirjoittamaan mitään, mutta bongasin jostain lukemastani blogista tavan kertoa kuulumisia puhelimen viimeisten 10 kuvan myötä. Koska olen tänään räpsinyt hoitokissasta tusinan toinen toistaan tärähtäneempää kuvaa, päätin kuitenkin hiukan valikoida. Tässä siis muutama kuva joulukuun touhuista!

Pikkujoulujen saalista. Kuulin pöytäseurueelta, että jollekin oli sanottu näitä olevan kaksi per naama. Krhm...

Ostin itselleni joululahjan. Otin tästä kuvan, koska voi jessus mitä ylipakkaamista. Ilmeisesti putelit on laitettu isoon muovitelineeseen, jotta paketista saataisiin isompi. Ensi vuonna jätän kyllä nämä pakkausmateriaaleja tuhlaavat jutut ostamatta.

Talvipäivänseisaus. Vuoden lyhyin päivä, mutta itse katselin aurinkoa livenä ensimmäistä kertaa moneen päivään. Tein pikkuisen 3,6 km lenkin. Paljoa en ole nyt joulukuussa juossut, mittarissa on nyt 25 kilometriä. Ajattelin, että 40 km riittäisi joulukuulle, ei turhia paineita kilometreistä, kun vuoden tavoitteet on kaikki jo saavutettu.

Tässä se hoitolapsi. Hän avasi jo yhden paketin. :) (Paketin jämät voi tarkkasilmäinen huomata tuossa puoliksi kissan alla vasemmalla.)

Oikein riemullista joulua kaikille! Olkoon joulunne riehakas tai rauhallinen kunkin toiveiden mukaisesti!

Aamulenkin soundtrack

Puolentoista viikon flunssatauon jälkeen kävin eilen aamulla 5,8 kilometrin lenkillä. Turussa sää on mitä jouluisin, sadetta ja harmautta, joten kaipasin hiukan vuodenajan tunnelmaan virittävää musaa. Mulla on tapana aina joulun alla lainata kaikki Raskasta Joulua -levyt, ja niin tänäkin vuonna. Saa ihan vapaasti pilkata ;)

Sohvaperunointia

Viikon juoksusaldo: 0 kilometriä, 0 lenkkiä. Viikko on mennyt pienessä flunssassa ja nuutuneessa olotilassa sohvanpohjalla suklaata syöden. Flunssa näyttää taas olevan vain sellainen puolittainen tauti, ja siksi onkin aika vaikea arvioida, että pitäisikö vaan levätä vai voiko jatkaa normaalia elämää. Ruokahalua tauti ei ainakaan ole vienyt... Torstain saikkupäivän jälkeen mulla ei enää ollut kuumetta, ja perjantaina menin puolikuntoisena töihin. Jälkikäteen kävi mielessä, että olisi ehkä ollut fiksumpaa levätä toinenkin päivä kotona, sillä olin töiden jälkeen todella poikki, ja muun muassa päivittäinen portaiden nousu omaan asuntoon sai mut haukkomaan henkeä kuin en olisi koskaan juoksulenkillä käynytkään.

Ero vaikkapa alkusyksyyn on melko dramaattinen, kun silloin juoksin 3-5 kertaa viikossa, 35-45 kilometrin viikkoja. Eihän tässä nyt kannattaisi vertailla puolikuntoista olotilaa maratontreeniviikkoon, mutta jotenkin näin se ihmismieli aina toimii. Sitten jos vertailussa siirrytäänkin selvästi kauemmas, jonnekin kuuden vuoden päähän, niin silloin tällaiset viikot olivatkin mulle normeja. En liikkunut yhtään, söin liikaa herkkuja, röhnötin vain sohvalla ja tietokoneen ääressä. Elämässä oli ollut vastoinkäymisiä ja olin aika masentunutkin. Ajatus puolimaratonin juoksemisesta olisi ollut ihan naurettava, saati sitten kokonainen maraton, aivan absurdia. Tuosta on tultu aika pitkälle sentään. Se on hyvä pitää mielessä, kun kurkkukipu vie mielen matalaksi ja koko viikko tuntuu menneen hukkaan.

Mä olen vähän sellainen joko-tai-ihminen. Joko treenataan ja yritetään elää terveellisesti, tai sitten maataan sohvalla mussuttamassa suklaata. Varmaankin esimerkiksi leppoisa kävely olisi kohentanut oloa ja piristänyt, eikä vaikuttanut mitenkään negatiivisesti flunssasta toipumiseen, mutta enpä jaksanut ulos lähteä. Siitä, kun ei tee mitään, tulee väkisinkin vähän epäonnistunut olo. Varsinkin, kun on vaan tällainen lievä flunssa, niin en oiken osaa hyvällä omallatunnolla vaan levätä. Toivottavasti olo - ja mieli - kohenee ensi viikolla!