Tämä piskuinen blogini täytti 10 vuotta elokuussa! Koska olen laiska ja saamaton, en saanut tätä postausta ulos blogin synttäripäivänä, mutta tänään on ensimmäisen maratonini 10-vuotispäivä, joten eiköhän tämä ole ihan ok päivä julkaisuun. Blogin aiemmat synttärit olen myös autuaasti unohtanut tai ignoorannut, paitsi 5-vuotissynttäreiden kunniaksi kirjoitin sentään tällaisen postauksen, jossa loin katsauksen blogin ensimmäiseen viiteen vuoteen.
Kesällä törmäsin jossain somessa hauskaan vertailuun siitä, miten postauksen tekijän elämä oli viidessä vuodessa muuttunut. Päätin hyödyntää samaa kaavaa tässä postauksessa. Tässä siis vertailua siitä, miten asiat olivat blogin alkutaipaleella ja miten ne ovat nyt. (Postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu v. 2025 ja 2015, mutta minulla on niissä ihan samat juoksuhousut - ainakaan vaatevarastoni ei ole 10 vuodessa ihan mahdottomasti uudistunut. 🤭)
Bloggaaminen 10 vuotta sitten vs. nyt
Blogimaailma oli vielä 10 vuotta sitten laajempi ja vaikka blogien suosion huippu oli jo saavutettu, blogeja luettiin edelleen paljon. Nyt todella moni suosittukin blogi on lopettanut. Vaikuttajat toimivat muualla, kuvallisemman ja nopeamman median parissa. Kymmenen vuotta sitten suosituimmissa blogeissa saattoi ilmestyä uusia postauksia jopa päivittäin, vaikka toki nämä olivat usein esim. päivän asu - postauksia, joissa ei ollut juuri tekstiä.
Blogin alkuaikoina minulla oli jonkinlainen julkaisuaikataulu ja lista aiheista, joista voisin kirjoittaa silloin kun inspiraatiota ei löytyisi. Pyrin julkaisemaan uuden tekstin pari-kolme kertaa viikossa. Mietin blogitekstejä paljon erityisesti juoksulenkkien aikana ja usein lenkin jälkeen kirjoitin innostuneena seuraavaa postausta.
Nykyään saatan unohtaa koko blogin olemassaolon viikoiksi. Postaukset jäävät välillä luonnoksiin viikoiksi, kuukausiksi tai jopa vuosiksi! Kirjoitan silloin kun huvittaa juuri siitä mistä silloin huvittaa.
Ajatukset juoksubloggaamisesta ennen ja nyt
Perustin blogin vähän sillä ajatuksella, että voisin kertoa entisen sohvaperunan matkasta juoksijaksi. Vielä vuonna 2015 identiteettini oli vahvasti sellainen, että mielsin itseni liikunnallisesti lahjattomaksi ja vähän jopa liikunnanvihaajaksi. Olinhan ollut vuosia liikkumatta ja koululiikuntatraumojen myötä suhtauduin vähän kaikkeen urheiluun lähtökohtaisesti kielteisesti.
Vuosien säännöllinen juoksuharjoittelu muutti kuitenkin mielikuvan itsestäni ja vaikka olen edelleen sitä mieltä, että olen ns. huono liikunnassa, olen nykyään paljon avoimempi kaikenlaista urheilua kohtaan. En lopulta ole kirjoittanut entisen sohvaperunan näkökulmasta juuri mitään. Kun juoksuharjoitteluun on päässyt kunnolla sisälle, siitä on tullut tapa ja olennainen osa arkea. En ajattele lenkkeillessäni, että tässä sitä nyt menee entinen liikunnanvihaaja, vaan mietin ihan muita juttuja. Siksi tuosta näkökulmasta on myös vaikea kirjoittaa, koska eipä se oikein arjessa ole koskaan mielen päällä.
Silti haluaisin edelleen tuoda blogissani esiin sitä, että ei haittaa, vaikka on hidas ja liikunnallisesti lahjaton, on silti juoksija! Suurin osa somessa juoksujuttuja jakavista on minua nopeampia. Jaan aina kisoista loppuaikojani ja sopivassa kohtaa kerron juoksuvauhdeistani, sillä mielestäni ne kertovat omalta osaltaan juoksuvauhtien moninaisuudesta.
Juoksuharjoitteluni vuonna 2015 vs. 2025
Perustin blogin, kun olin treenaamassa ensimmäiselle maratonilleni sillä ajatuksella, että saisin blogista lisämotivaatiota harjoitteluun. Ensimmäinen blogisyksy menikin pitkälti maratonharjoittelun merkeissä ja sitten ensimmäiseltä maratonilta palautuessa. Juoksumotivaationi oli korkealla ensimmäisen maratonin onnistuttua! Seuraavana vuonna minulle tuli kuitenkin vaivoja, ja siinä kohtaa tulikin koko juoksuharrastukseni pisin telakka. Sen jälkeen juoksuharjoittelu on vaihdellut; olen tehnyt uusia aluevaltauksia ja treenannut enemmän kuin koskaan, mutta ollut myös sairaana ja into treeneihin on myös välillä ollut kateissa.
Tuntuu, että ihan joka kohtaan kirjoitan, miten olen laiskempi nyt kuin 10 vuotta sitten! Ja on se niinkin. Ikääntyessä ei myöskään jaksa samalla lailla kuin nuorempana, ja tämä ei ole edes mikään eläkeikäisen juttu vaan muutoksen huomaa tässä 37 - 47 - vuotiaan jaksamista miettiessä.
10 vuotta sitten juoksuharjoitteluni tähtäsi selkeästi juoksumatkan ja juoksunopeuden kasvattamiseen. Nykyään juoksuharjoitteluni tähtää enemmänkin siihen, että pysyisin kunnossa. Nopeusennätyksistä en enää haaveile, ja matkan kasvattamisen kanssakin on vähän niin ja näin.
Juoksin luonnollisesti ensimmäiselle maratonille harjoitellessani pitkiä harjoituslenkkejä. Kävin lenkillä yleensä 3 - 4 kertaa viikossa, ja juoksin (lähes) joka viikko viikonloppuna pitkän lenkin. Nykyään käyn pääsääntöisesti lenkillä useammin, noin 4 - 5 kertaa viikossa, mutta lenkkini ovat enimmäkseen lyhyitä. Tästä on osin kiittäminen korona-aikaa. Teen nykyään enimmäkseen etätöitä ja se mahdollistaa lyhyet lounastaukolenkit työpäivän keskellä.
Tämä vuosi ei ole ollut hyvä juoksuvuosi. Elämässä on ollut niin paljon muuta, että juoksu on jäänyt sivuosaan ja pieniä vaivojakin on ollut juoksua haittaamassa. Ero kymmenen vuoden takaiseen on aika iso, silloin treeni oli tavoitteellista ja sujui hyvin.
Tavoittelen nykyään muutamaan juoksutapahtumaan osallistumista vuosittain, ja se on pysynyt samana jo pitkään. Välillä olen innostunut kisaamaan enemmänkin, mutta useimmiten juoksutapahtumia on ollut pari vuodessa. Se tuo mukavasti rytmiä harjoitteluun. Tuon ensimmäisen maratonini jälkeen olen juossut niitä vielä kaksi lisää, mutta sairastelujen ja vaivojen vuoksi maratonit olen juossut vain joka neljäs vuosi. Jos mennään tasaisen vauhdin taulukolla, seuraava maraton olisi vuorossa vuonna 2027. Olisi itse asiassa aika kivaa, jos saisin siinä kohtaa itseni taas maratonkuntoon!
Yksityiselämä 10 vuotta sitten vs. nyt
10 vuotta sitten tein työkseni kivaa sijaisuutta joka oli juuri loppumassa. Olin siirtymässä toiseen, ei-niin-innostavaan sijaisuuteen ja jatkoin pätkätöitä. Nyt voin todeta, että elin 10 vuotta sitten muutosten syksyä, sillä saisin myöhemmin syksyllä vakiduunin, jossa olen edelleen. Työnkuva on 10 vuodessa muuttunut paljon ja osittain siksi olenkin varmaan viihtynyt samassa työssä niin pitkään. Töiden ohella olen kuitenkin alkanut myös opiskella. Välillä pää surisee, kun yritän yhdistää töitä, opintoja, juoksua ja muuta elämää samaan kalenteriin.
Kymmenen vuotta sitten elin avoliitossa, jossa oli paljon ristiriitoja, vaikka en sitä silloin tainnut myöntää edes itselleni. Tuosta pitkästä parisuhteesta eroaminen oli opettavainen kokemus. Ymmärsin paremmin, millaista elämää haluan elää ja opin olemaan rehellisempi itselleni.
Nyt olen juuri kesällä mennyt naimisiin ja tiedän, että tämä on Se Oikea. Suhtaudun suurella luottamuksella parisuhteeseen ja tiedän, että se on voimavara, joka kannattelee silloin, kun on muuten hässäkkää.
Arkeni ei ole koskaan ollut omasta mielestäni erityisen tasaista. Olen koko aikuisikäni reissannut usein lapsuudenkotiini ja muutenkin minulla on aina joku projekti meneillään. Viikot ovat keskenään aika erilaisia ja en esimerkiksi halua harrastusta, jossa pitäisi olla joka viikko samaan aikaan samassa paikassa. Siinä mielessä arkeni on kuitenkin tasaista, että samat peruspalikat ovat läsnä; juoksu, parisuhde, perhe, työ, opiskelu, kirjat ja pelit.
Olen aina halunnut matkustaa erilaisiin paikkoihin ja nähdä ja kokea erilaisia juttuja. Viime vuosina matkusteluun on ollut entistä enemmän mahdollisuuksia ja täytyy myös myöntää, että matkajutut inspiroivat minua nykyään juoksujuttuja enemmän ja ne ovat myös blogin luetuinta sisältöä, eli niitä tulee ainakin ajoittain tehtyä enemmän kuin juoksujuttuja.
Blogin tulevaisuus
Tässä kohtaa tulee tietysti myös mietittyä blogin tulevaisuutta. Into kirjoitteluun on vuosien varrella hiipunut, mutta koen blogin kirjoitusharjoituksena, jota on hyvä tehdä aika ajoin. Tämä toimii minulla myös päiväkirjan sijaisena, vaikka kirjoitankin lähinnä vain juoksu- ja matkajuttuja. Niitä on itsekin kuva muistella välillä jälkeenpäin blogia selailemalla.
Toivon, että pääsen taas pikku hiljaa parempaan juoksukuntoon. Minulla ei ole nyt ollut vuoteen erityisen onnistuneita juoksuprojekteja, mutta kaipaan niitä! Haluaisin päästä treenaamaan nousujohteisesti ilman vaivoja.
Olen ajatellut, että pidän blogia niin kauan kuin siihen on fiilistä. Toivottavasti tulossa on vielä juoksujuttuja, jotka inspiroivat kirjoittamaan jatkossakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti