maanantai 25. syyskuuta 2017

Polkupitkis Ruissalossa

Elämäni ensimmäinen polkupitkis! Vaikka arkisin en olekaan oikein jaksanut lenkkeillä, viikonlopuille olen saanut mahtumaan hyvin juoksua. Olen jo pitkään suunnitellut ihan kunnon pitkistä polkujuoksuna, ja nyt pääsin sen toteuttamaan. Onneksi sääkin suosi, niin polkupitkiksestä tuli ihan huikea elämys!



Olin varannut juoksureppuun vettä ja vähän evästäkin, ja suunnitellut jo etukäteen tekeväni parikin "varikkokäyntiä". En pitänyt minkäänlaista kiirettä ja pysähtelin tämän tästä kuvailemaan ja katselemaan ympärilleni. Saavuin bussilla Ruissalon sillan pieleen ja lähdin siitä Marjaniemen poluille. Ilmassa oli vielä aamu-usvaa ja matalalla paistaneen auringon säteet siivilöityivät upeasti puiden läpi polulle. Uskaltauduin kipuamaan lintutornin ensimmäiselle tasanteelle ja jatkoin siitä kohti saaren eteläosia. Koukkasin pellon yli rantabulevardille, koska kansanpuiston rannasta kaikuva kaakatus kiinnitti huomion. Ylitseni lensikin valtava hanhilauma kuin tilauksesta ja ehdin juuri kaivaa puhelimen esiin ylilennon aikana.



Pysähdyin toviksi tuijottelemaan ruskan punertamien puiden latvuksia ja huomasin samaan syssyyn auringonkukkapellon, josta päätin hetken mielijohteesta käydä poimimassa miehelle tuliaisiksi kukan. Tyhjentynyt kierrekorkillinen geelipullo oli passeli kukanvarrelle ja sain kuin sainkin pienen auringon tuotua ehjänä ihan kotiin saakka.




Ekan pit stopin pidin Honkapirtillä, jossa join mukilillisen kahvia ja kävin vessassa. Matka jatkui hyvillä mielin pohjoisosan polkujen kautta Kuuvan poluille. Hiukan ennen Kuuvannokkaa kävin kuvailemassa vanhaa tammea ja kuulin jostain puiden takaa mää'intää. Kas, lampaitahan siellä laidunsi. Päkäpäiden jälkeen matka jatkui kohti toista taukopaikkaa Kuuvannokassa. Oli niin lämmin, että riisuin hikisen juoksupaitani kallioille kuivumaan ja nautiskelin eväitäni seuraten meressä lipuvaa joutsenpariskuntaa. Ties vaikka olisivat olleet samat linnut, jotka bongasin jo toukokuun Kuuvan polkujuoksussa.




Viimeinen etappi kulki jo tuttuja polkuja Saaronniemeen, jossa päätin vielä kiertää Kolkanniemen rannat. Matkalla kohtasin oravan ja kaksi pikku peuraa! Kolkassa sijaitsee epävirallinen nudistiranta, jonka olemassaolosta en tiennyt, ennen kuin harhauduin alueelle vahingossa eräällä kesäretkellä. Nyt rannan puskissa liikkui vain vaatetettuja henkilöitä, joten uskaltauduin kirmaamaan ja kuvailemaan alueen polkuja.




Halusin juoksukelloon tasakilometrit ja bussin lähtöön oli vielä tovi, joten lenkin loppuun koukkasin vielä Saaronniemen rannan kautta luontopolulle. Juoksukelloon kertyi lopulta matkaa 18 kilometriä ja kokonaisuudessaan aikaa meni yli kolme tuntia. Olipahan kertakaikkisen hieno reissu!



4 kommenttia:

  1. Nyt kyllä oli mahtava lenkkikeli, lämpimämpää kuin heinäkuussa! Ihana värimaailma, kyllä vaan syksykin on kivaa juoksuaikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi lämpimiä kelejä on osunut viikonlopuille ja olen päässyt nauttimaan lenkeillä ruskasta. Kun syksy on ollut muuten kuormittava, on ollut tosi kiva päästä lenkeillä rentoutumaan ja nauttimaan!

      Poista
  2. Upeita kuvia! Ja mahtava pitkis, oikein hyvän mielen tarina 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli kyllä hyvänmielen lenkki! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...