Pari sanaa Turun tapahtumista

Aloin kirjoittaa kisarapsaa Maaria Traililta, mutta tekstiä alkoikin tulla ihan muusta aiheesta... Pakko kirjoittaa muutama rivi perjantaisista puukotuksista täällä Turussa. Olin itse vielä duunissa, kun kaverin puhelin soi, ja työkaveri ilmoitti paenneensa kauppatorilla puukkomiestä. Pian toinen työkaveri kuuli somesta, että keskustassa on miehiä liikkeellä puukkojen ja pesäpallomailojen kanssa. Tässä vaiheessa ainakin itse luulin, että keskustassa on menossa jotain mellakkahässäkkää tai kyse on jostain ryhmittymien välienselvittelystä tms. Siinä vaiheessa, kun tietoa alkoi vihdoin tihkua uutissivustoille, selvisi, että ihmisiä on puukotettu ja ainakin yksi on kuollut. Tapahtumat olivat sen verran järkyttäviä, että kotiinlähtö ei käynyt mielessä ennen kuin puoli kuudelta tuli (joltain viranomaistaholta) käsky tyhjentää talo ja laittaa pulju kiinni. Koko ilta kotona menikin uutisia seuraten ja kavereille viestitellen, että ovathan kaikki kunnossa.

Olin poikkeuksellisen järkyttynyt tapahtuneesta. Varmaan, kun tällaista kävi omassa kotikaupungissa ja parikin työkaveria oli kauppatorilla tapahtumahetkellä. Illalla eksyin vielä lukemaan jonkun uutisen kommenttiketjua, ja siellähän tämä rajakkiporukka oli aivan kiimoissaan tapahtuneesta, ja toivoi, että seuraavalla kerralla tapettaisiin mahdollisimman monta suomalaista naista, joilla on heidän mielestään väärä puoluekanta. Kun jokainen normaalilla empatiakyvyllä varustettu henkilö on aivan taatusti ensisijaisesti järkyttynyt ja surullinen tapahtumasta, on mielestäni aivan käsittämätöntä, että joku ilakoi ja toivoo tällaista tapahtuvan toistekin, koska siitäs saatte suvakkihuorat. Hyi helvetti.

Tänään Maaria Trailille vievä bussi lähti aivan kauppatorin surmapaikan vierestä. En ottanut kuvaa kynttilöistä ja kukista, koska se tuntui jotenkin väärältä. Seisoin vain hetken hiljaa katsellen paikkaa. Oli todella vaikea orientoitua tulevaan juoksuun, mutta toisaalta tiesin myös, että polkukisa tekisi todella hyvää ja helpottaisi synkkiä mietteitä. Hulluutta on monenlaista, mietin poluilla tarpoessani mudassa ja koikkelehtiessani kallioilla rankkasateessa.