perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kiireinen kesäkuu

Kesäkuu on mennyt yhdessä hujauksessa. Mun kesäloma on edessä vasta heinä-elokuussa, ja töissä työteliäs toukokuu vaihtui lähes yhtä kiireiseen kesäkuuhun. Vapaa-ajalla on myös riittänyt vipinää, sillä kesäkuuhun mahtui mm. vuoden eka juoksutapahtuma, urheilutapahtumaa katsojana, viikonloppureissu Helsinkiin ja juhannuksen viettoa kahdessa eri osoitteessa.

Salilla kävin kesäkuussa neljästi, eli suunnilleen kerta viikkoon. Treenit olivat kevyitä ja enemmänkin ylläpitäviä kuin kehittäviä. Pääsin vihdoin juoksemaan täysipainoisesti, ja kilometrejä kertyikin - ensimmäistä kertaa polvivaivan ilmaannuttua - yli sata, tarkalleen 102 km tuli juostua.


Alkukuusta kroppa tuntui vielä vähän tukkoiselta Kolin vaellusreissun jäljiltä. RunFestissa meno oli hiukan tahmeaa, mutta juoksin silti vain 16 sekuntia viime vuotista kisaa hitaammin. Tuon jälkeen juoksu alkoikin sitten kulkea, ja kesäkuussa sain vihdoin pari pitkistäkin juostua. Ensin 12 kilsan lenkin ja kuun puolivälissä 18 kilometrin juoksun, joka toimi samalla testilenkkinä puolikkaalle. Varsinkin tuon pitkän lenkin jälkeen juoksu on sujunut ja juhannuksen tienoilla en malttanut pysyä poissa lenkkipoluilta. Juoksin sitten torstaista sunnuntaihin joka päivä, mutta lenkit olivat lyhyitä ja pari juoksuista oli hyvin hidasta, palauttavaa hölkkää. Kaatosade juhannuspäivän lenkillä ei sekään haitannut pätkääkään, vaan juoksufiilis oli tosi hyvä.


Tämä viimeinen viikko ennen puolikasta on tosin mennyt ihan päin mäntyä. Osallistuin tiistai-aamuna juoksun tekniikkatreenin, jossa pompittiin tunnin verran kovalla juoksuradalla, ja pohkeet menivät tuosta aivan hirveään jumiin. Etukäteen ajattelin, että tiistaista on lauantaihin niin paljon aikaa, että ehdin varmasti palautua treenistä. Väärin. Keskiviikkona totesin, että pohkeet ei tästä voi varmaan kipeämmiksi mennä, torstaina ne olivat vieläkin kipeämmät. Kävelin kuin ankka ja ke-to yö meni tuskallisesti sängyssä pyöriessä, kun pohkeet olivat ihan kosketusarat. Tyhmästä päästä kärsii jne...

Lisäksi mulla on eilisestä asti tuntunut kurkku karhealta ja olo on muutenkin vähän tukkoinen. Tämä on mulle kyllä ihan tyypillistä kisajännitykseen kuuluvaa, enkä ole edes huolissani, että tulisin oikeasti kipeäksi. Jumittavat pohkeetkin varmaan vain hidastavat menoa, joten olen huomenna lähtöviivalla Paavo Nurmen puolikkaalle, toivottavasti pääsen myös maaliin!

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti pohkeiden jumitus helpottaa ja olo on huomisaamuna muutenkin hyvä. Tsemppiä Paavolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pohkeet ovat edelleen jumissa, mutta puoliltapäivin ollaan lähtöviivalla. :)

      Poista
  2. Oho, olipa melkoinen treeni, jos sait jalkasi noin kipeiksi! Missä kävit treenaamassa? Ja miten Paavo meni? Ainakin oli kuuma!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli Elixian tarjoama tekniikkatreeni. Itse harjoitukset ei olleet mitenkään erityisen rankkoja, mutta kovalla alustalla pomppiminen veti pohkeet jumiin. Paavo meni ihan ok, kisarapsa on tulossa!

      Poista
  3. Ompas pohkeet mennyt jumiin, hui! Toivottavasti Paavo meni hyvin? mittes pohkeet reakoi paavolla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohkeet olivat puolimaratonin jälkeen paremman tuntuiset kuin ennen juoksua :D

      Kisaraportti on nyt naputeltu!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...