Lenkin jälkeen olin oikeastaan yllättynyt siitä, ettei mihinkään sattunut. Polvessa hiukan tuntui, mutta kylmä auttoi, enkä ole polvesta huolissani, sillä jo viime elokuun juoksut osoittivat, etteivät lyhyet lenkit vie vaivaa pahempaan suuntaan. Alaselkä taas tuntui hiukan lenkin aikana, mutta kotiin päästyäni se on ollut täysin oireeton. Halusinkin nyt kokeilla juosta pidemmälle kuin pitkiin aikoihin, koska maanantaina on taas kiropraktikko, ja ajattelin, että jos jotain menee jumiin, niin se kyllä fiksaa... :D
Pääsin nyt tammikuussa uudelle fyssarille, ja sain sieltä hyvät jumppaohjeet tukilihaksille. Nyt osaan juostessakin pitää korsetin tiukkana, mutta valitettavasti en jaksa sitä kovinkaan pitkään vielä. Mulle tuottaa myös isoja vaikeuksia juosta teknisesti mahdollisimman hyvin. Yritän polvea säästääkseni juosta enemmän päkiöillä, kiinnittää huomiota askelkontaktiin ja pitää lantion oikeassa asennossa. Joku liikunnallisesti lahjakkaampi varmaan hanskaisi homman nopeammin, mutta mulle tuottaa suuria vaikeuksia pitää paketti kasassa. On niin paljon huomioitavaa, että jotenkin se paketti ja oma keskittyminen alkaa väkisin hajoilla parin kilometrin jälkeen. Silloin kun vaivoja ei ollut, ei ollut niin justiinsa, vaikka lantio välillä putosikin istuvampaan asentoon tai köpsyttelin kanta-askelluksella kilometristä toiseen.
Päivän lenkillä sää oli sumuisan vaaleanharmaa. Tielle satanut suojalumi oli peittänyt liukkauden, ja keli oli talvijuoksuun ihan loistava.
Onnea onnea, hienoa että sait kivuttoman lenkin! Hyvä fyssari on kyllä kullan arvoinen, ei välttämättä tarvita paksua paperinivaskaa ohjeita vaan parilla vinkillä saadaan lähes ihmeitä aikaan. Toivottavasti elämäsi jatkuu vaivattomana :)
VastaaPoistaKiitos Henna! :)
PoistaTodellakin, tämä fyssari vaikutti tosi asiantuntevalta, vaikka jumppaliikkeitä tuli vain kolme.