Uusi juoksukello! Garmin Forerunner 235 ensikokeilussa.

Päädyin hankkimaan ranteeseen murentuvan vanhan Forerunnerini seuraajaksi Garminin Forerunner 235 -mallin. Totesin, että mallista löytyy kaikki tarvittava, ja kalliimmissa juoksukelloissa maksavat lähinnä multisport-ominaisuudet, joille mulle ei ole käyttöä, kun en ole multisporttaaja. :) Ostin uuden juoksukelloni Sportamorelta, koska sieltä löytyi edullisimmin tämä vaalean turkoosi väri. Paketti tulikin tosi nopsaan ja hankintapäätöksestä meni vain pari päivää siihen, että uusi juoksukello oli ranteessa!

Kello on naurettavan helppokäyttöinen. Toki mulla on ennestäänkin Garmin, mutta tuosta 235:sta tuli jopa fiilis, että pitäisikö vakavasti otettavan urheilukellon olla hiukan monimutkaisempi käyttää. Kelloon voi ladata erilaisia sovelluksia, joten niillä saa lisää ominaisuuksia ja muokattavuutta laitteeseen. Itse latasin kellonäyttöä piristämään Nyan Cat -leiskan. En ole vielä ehtinyt tutustua läheskään kaikkiin ominaisuuksiin, sillä olen toistaiseksi vain pitänyt kelloa töissä ja seurannut päivän askelmäärää laitteesta. Sekä tietysti esitellyt uutta kelloa kaikille työkavereille. Mun vakavasti otettavuutta juoksijana ei toivottavasti hälvennä se, että kellon näkyvin ominaisuus on näytössä lentävä ja sateenkaaria piereskelevä kissa..?

Olen juoksuttanut kelloa vasta kerran, ja Forerunner 235 löysi satelliitit muutamissa sekunneissa vanhan kellon minuutteihin verrattuna. Rannesykemittaus näyttäisi olevan hiukan jäljessä perinteistä sykevyön mittausta, eli syke nousi uudessa kellossa hiukan viiveellä. Sykkeissä oli ajoittain myös muutaman lyönnin eroja, mutta rannesykemittaus on mulle aivan riittävän tarkka. Uusi kello yhdistyi myös vanhaan sykevyöhöni ongelmitta, joten sitäkin voi tarvittaessa käyttää. Kirjoittelen kellon ominaisuuksista enemmän sitten, kun olen päässyt ulkoiluttamaan sitä kunnolla lenkeillä. Nyt olemme vasta ensi-ihastuksen kourissa, mutta uusi juoksukaverini vaikuttaa tosi kivalta!

Jätän tän vaan tähän

"Bloggaajien elämä voi näyttää ulospäin pelkältä juhlalta, ja se saa monet lukijat kateuden valtaan". Tässä jutussa ei ehkä puhuttu (polku)juoksubloggaajista..? Tänään lenkillä: mutaa ja kakkaa.

Kiertelin polkuja ja hiekkateitä noin 2 tunnin ja 16 kilometrin ajan. Lämmintä oli kymmenisen astetta ja koko ajan satoi. Pyyhin räkää juoksutakin hihaan ja yritin olla päätymättä liukkaaseen mutaan selälleni. Otin mukaan lenkkiin vähän porrastreeniäkin, koska viikon päästä juoksen Parmaharju Traililla kauden viimeisen polkukisan, ja siellä noustaan viimeisellä kilometrillä hyppyrimäen 192 porrasta. Porrasjuoksukokemukseni on olematon, koska en tykkää portaista sitten yhtään. Juoksin kuvassa olevat 45 porrasaskelmaa tänään kuudesti. Oli aika huippukiva lenkki (ja tämä ei ole sarkasmia)!

Juoksumessuilla ja Hokan kenkiä testaamassa

Käväisimpä tuossa lauantaina Vauhtisammakon juoksumessuilla. Harmi kyllä oma aikataulu oli sellainen, etten ehtinyt jäädä yhteislenkille, joten väliin jäi muiden bloggaajien moikkaamiset, kun piti jo kiirehtiä muualle.

Mulla olikin messuilla ensisijaisena agendana päästä testaamaan Hoka One Onen juoksutossuja. Poppis on Hokan lähettiläänä onnistunut luomaan tossuista niin unelmanpehmeän kuvan, että halusin päästä testaamaan kenkiä, josko ne sopisivat mullekin. Otin testiin Clifton 4 -mallin miesten tossut, sillä naisten mallissa ei ollut tarpeeksi isoa kokoa tarjolla. Ja kyllä, tossut olivat juuri niin pehmeät kuin oli kehuttukin. Kun leveä päkiä mahtui vaivoitta tossuihin ja varpaillakin tuntui olevan kunnolla tilaa. Harvoin juoksukengät tuntuvat noin mukavilta heti ensikokeilulla.

Kenkien lisäksi testattavana oli Suunnon kelloja, joita olivat esittelemässä bloggaajat Tanja ja Jarkko. Nappasin testilenkille mukaan sitten kellonkin, ja pääsin samalla kokeilemaan ensimmäistä kertaa ranteesta sykkeen mittaavaa laitetta. Kesti hetken oppia Suunnon kellon painikkeet ja logiikka, vaikka kello sinänsä helppokäyttöinen olikin. Testilenkin jälkeen päätin edelleen pysyä Garminin leirissä, mutta oli kiva päästä testaamaan rannesykemittausta tositoimissa ja verrata sitä oman kellon ja sykevyön lukemiin.

Hauskana yksityiskohtana; mulla puuttui kuun juoksutavoitteesta 3 kilsaa ennen testijuoksuja, niin otin sitten tilaisuudesta vaarin ja kirmailin kenkätestejä yhteensä tuon kolmen kilometrin verran. Kengät tekivät sellaisen vaikutuksen, että mun seuraavat pitkiskengät tulevat Hoka One Onelta. Yritän jostain löytää kokeiltavaksi vielä pronaatiotuetun Arahin ennen kuin teen valinnan lopullisesta mallista. Tällaiset testitapahtumat ovat kyllä kivoja, kun kenkiä pystyy havainnoimaan kunnolla niiden luontaisessa elinympäristössä! :)

Syysjuoksut

Syyskuussa tein vuoden kilometrienkat, juoksin 120 kilometriä yhteensä kuun aikana. Mulla olikin salaisena tavoitteena saada kasaan tuo 120 kilsaa, ja kun se onnistui, niin olen tosi tyytyväinen.

Kauan siinä kestikin. Selkävaivan ilmaantumisesta on vuosi, ja vihdoin voin kai sanoa, että olen kuntoutunut vaivasta. En edelleenkään ihan täysin ennalleni, mutta sellaiseen kuntoon, että pystyn jatkamaan juoksuharjoittelua täysipainoisesti eikä vain vaivojen ehdoilla. Edelleen mun on syytä kiinnittää huomiota mm. lihaskuntoon, kehonhuoltoon ja juoksuasentoon. Sekä tärkeänä juttuna on muistaa tauottaa istumista ja tehdä tarpeen mukaan taukojumppaa. Nyt kun töissä on ollut taas tosi kiireistä, tuo on vähän unohtunut, ja olenkin ollut aika jumissa...

Jumissa olen vähän myös siksi, että salitreenit ovat jääneet. Olin tässä kuussa poikkeuksellisen väsynyt, ja päätin jo alkukuusta, että en ota paineita kuntosalista. En sitten käynytkään siellä kertaakaan. Toisaalta juoksuun keskittyminen on tuonut arkeen kaivattua rentoutta, kun liikkumaan on voinut lähteä tasan silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Salitreenejä pitäisi kuitenkin vähitellen alkaa lisätä viikko-ohjelmaan, sillä kroppa olisi lihaskuntoharjoittelun tarpeessa.

Syyskuun juoksuissa parasta ovat olleet pitkät viikonloppulenkit ja niillä aurinkoinen sää. Ruskan väriloisto on päässyt oikeuksiinsa, kun aurinko on paistanut kirkkaan siniseltä taivaalta ja puut ovat oikein hehkuneet kirkkaassa säässä. Tein ensimmäisen kunnon polkupitkiksen juuri tuollaisena aurinkoisena päivänä, ja juoksu oli todella elämyksellinen. Muutenkin kuun juoksuissa on korostunut se, että olen vihdoin päässyt kunnon pitkiksille. 10 km, 14 km, 18 km & 18 km, siinä ovat kuun pitkikset. Ensimmäistä kertaa sitten heinäkuun alun Paavon puolikkaan juoksin noin pitkiä lenkkejä, ja mikä parasta, (lähes) ilman vaivoja! Pitkikset ovat olleet mulle aina sellaista omiin ajatuksiin ja juoksun rytmiin uppoutumista, lenkkejä joilla pääsee kunnolla tuulettumaan. Kun vaivojen myötä en ole pystynyt juoksemaan näin pitkiä lenkkejä, on tuntunut, että juoksuharjoittelusta on puuttunut jotain olennaista.

Kuun juoksuharjoittelu on tosin ollut hyvin polarisoitunutta. Jossain vaiheessa tuntui, etten millään jaksa lähteä töiden jälkeen lenkille. Jos jaksoin, niin arkisin lenkit olivat hyvin lyhyitä. Niiden vastapainona juoksin sitten viikoppuisin pitkään. Nyt loppukuusta olen onneksi päässyt useamminkin ylös sohvalta lenkkipoluille. Toivottavasti hyvä juoksufiilis jatkuu lokakuussa!

Polkujuoksutapahtumassa

Jouduin miettimään tarkkaan, kirjoitanko tätä postausta ollenkaan, koska tapahtuma osoittautui pettymykseksi. Aina kun olen jostain juoksukisasta tai muusta häppeningistä kirjoittanut, ja hehkuttanut tapahtumaa, on innostus ollut ihan aitoa ja olen halunnut jakaa kivat fiilikset. Kun keväällä kirmasin ensimmäisen polkujuoksukisani minimaalisella polkujuoksukokemuksellani, olin superinnoissani ja sitä mieltä, että tätä pitää saada lisää. Mutta jos eilinen polkujuoksutapahtuma olisi ollut ensikosketus lajiin, niin enpä tiedä, olisiko innostus siitä saanut oikeasti kipinää vai hiipunut heti alkuunsa...

Osallistuin siis eilen Suomen ladun, Salomonin ja Intersportin järkkäämään polkujuoksutapahtumaan, joka oli osa laajempaa polkujuoksukiertuetta. Tapahtumassa esiteltiin ja sai testata Salomonin polkujuoksukenkiä. Lisäksi juostiin lyhyt polkujuoksulenkki ohjaajan johdolla. Miksi tapahtuma sitten oli pettymys, tässä syitä:

• Jo paikalle löytäminen osoitti haasteita. FB-tapahtuman karttalinkki vei väärään paikkaan, mutta onneksi olin paikalla hyvissä ajoin ja muutaman muun osallistujan kanssa huomasimme, että ohitsemme menee juoksijaporukkaa jonnekin ihan muualle. Tapahtuman jo alettua muutama porukka saapui vielä tuosta virheellisestä osoitteesta, joten tiedotus ei tältä osin mennyt ihan putkeen.
• Tapahtuma lupaili mm. tekniikkavinkkejä. Juoksuohjaaja antoi kaksi vinkkiä, nostakaa polvia ja huomioikaa lantio. Jos lenkin aikana tuli lisää vinkkejä, niitä ei kuulunut ainakaan porukan keskivaiheille, jossa itse olin.
• Juoksulenkki oli vain 2,7 km, mikä oli mielestäni ihan ok. Ilmeisesti pienelle matkalle oltiin haluttu vaihtelevuutta ja rankkaa maastoa, mutta itse jouduin miettimään, oliko reitti oikeasti turvallinen aloittelijoille. Useamman kerran mentiin rinteen päällä hyvin kapeaa uraa tai keskellä kivikkoa. Harha-askel olisi hyvinkin mahdollisesti johtanut siihen, että rinnettä tullaan alas päistikkaa. 
• Juoksulenkkiä suunnitellessa ei oltu otettu huomioon, että osallistujia voisi olla paljonkin. Nyt menimme jojo-liikettä tekevässä jonossa, ja useita ihan juostavia pätkiä oli tämän vuoksi pakko kävellä. Pari häiskää katsoi asiakseen ohitella jatkuvasti. En osaa sanoa, pitikö perää joku järjestäjistä, vai jätettiinkö viimeisenä tulevat oman onnensa ojaan. Ainakaan tästä ei sanottu mitään alkuinfossa. Toivottavasti kaikki osasivat pois metsästä...

Voi hyvin olla, että olen yksin pettymykseni kanssa, ja kaikilla muilla osallistujilla oli huisin kivaa. Kuulin kyllä jonossa juostessa myös paljon positiivisia kommentteja, joten toivottavasti muut osallistujat aidosti tykkäsivät polkulenkistä.

Testasin polkulenkillä Salomonin S-Lab Sense Ultraa. Kenkä toimi lenkillä mielestäni ihan ok, mutta lesti oli mulle liian kapea. Olihan se ihan kiva päästä testaamaan tuollaista professionaalimpaa polkujuoksukenkää. Kaikki osallistujat saivat myös yllärilahjana pehmojuomapullon, jolle varmasti tulee vielä käyttöä. Ja olihan se kiva päästä taas hiukan poluille kirmaamaan. Eli ihan täysi floppi tapahtuma ei suinkaan ollut. Kuitenkin sellainen fiilis jäi, että paremmalla suunnittelulla ja ennen kaikkea varmasti turvallisella reitillä kokemus olisi ollut kivempi.