Viikon treenit

Vaikka viime lauantain hellepuolikas olikin aika koittelemus, ja pidempään juoksuun tottumattomat jalat särkivät puolikkaan jälkeisenä yönä, palauduin juoksusta kuitenkin melko nopsaan. Tiistai-aamuna oli jo fiilistä kuntoilla ennen iltavuoroa ja kun aurinkokin paistoi, suuntasin taas tuonne ulkokuntolaitteille.

Tälle viikolle tuli kaksi samanlaista rentoa treeniä, jossa ensin hölkkäsin noin kilometrin verran tehden muutamia spurtteja. Alkuhölkän jälkeen tein sitten kevyen treenin ulkokuntolaitteilla. 2-3 kierrosta laitteilla on kivan nopea ja helppo treeni, joka uskoakseni kuitenkin parantaa liikkuvuutta ja pitää ainakin jollain tasolla yllä lihaskuntoa. Mulla on päätetyön myötä jotakuinkin kroonisesti jämähtäneet hartiat, ja ainakin siihen vaivaan ulkokuntolaitteet tuo helpotusta. Lisäksi treenin jälkeen aina venyttelen, asia, joka mulla jää usein tekemättä niinä päivinä, kun en liiku muuten.

Eilen hölkkäsin 4,8 kilsaa pk-vauhtia. Polvi hiukan vihoitteli, joten pidempään en viitsinyt sen takia juosta. Oli todella lämmin ja aurinkoinen keli ja nautin siitä täysin siemauksin. Hassua, miten viikko sitten puolikkaalla sulin kuumuuteen ja nyt se tuntui vain ihanan lämpimältä. Ehkä vauhdilla on jotain tekemistä asian kanssa. :) Illalla jouduin laittamaan polveen kipugeeliä, joten voisi olla hyvä ottaa ensi viikko vielä rauhallisesti, että polvi saisi aikaa toipua.

Nyt aurinko pilkistelee pilven takaa, joten naputtelu saa nyt jäädä ja karkaan pihalle! Kesä <3

Mitäs sitten?

Jalat särkivät ja valvottivat lauantai-sunnuntai-yönä puolikkaan jälkeen. En ollut osannut varautua siihen, että kesäkuun vähäisten juoksujen vuoksi puolimaratonin rykäisy saattaisi tuntua jaloissa tavallista enemmän. Pari päivää on siis mennyt kipeiden ja jäykkien jalkojen kanssa, nyt alkaa vähitellen helpottaa. Vaikka hellepuolikas olikin rankka, niin heti juoksun jälkeen mulla oli vielä juoksuhaluja ja intoa alkaa suunnittelemaan kesän ja syksyn juoksuja. Jalkojen kipu ja polvessa sekä lonkassa olevat tuntemukset ovat hiukan hillinneet intoa, mutta olen jo aika lailla pyöritellyt mielessäni, että miten juoksut tästä jatkuvat. Fiilis tuosta hellepuolikkaasta on ollut ihan hyvä. Ympäri somea on saanut lukea osallistuneiden kariutuneista aikatavoitteista ja myös keskeytyksistä, joten rankka keli on muillakin vaatinut veronsa.

Keväällä ehdin jo vähän niin kuin salaisesti sopia itseni kanssa, että syksyllä juoksisin taas maratonin. Tiukka harjoitusohjelma edellytti, että puolikkaalla olisi mennyt hyvin ja että olisin saanut kunnon kilometrit kesäkuulle. Olisin juossut 3 viikon päästä puolikkaasta vuoden ekan 30 km pitkiksen, siitä 3 viikon päästä toisen ja tuosta 3 viikon päästä maratonin. Tämä suunnitelma sitten kariutui aika nopsaan polvivaivan ilmaannuttua. Nyt olen miettinyt, että maraton jää tältä vuodelta väliin. Syys-lokakuun vaihteessa on odottamassa eräs tärkeä työjuttu, joka vie syyskuulta aika lailla työaikaa ja energiaa. En usko, että jaksaisin maratontreenejä samaan syssyyn.

Puolimaratonin haluaisin kuitenkin vielä tänä vuonna juosta. Koska polven tilanne on nyt epävarma, aikataulutan puolikkaan mieluiten mahdollisimman pitkälle syksyyn. Kaarinan syysmaraton olisi 22.10. ja viime vuoden maratonilla jäi hyvät fiilikset tapahtumasta, joten suurella todennäköisyydellä juoksen puolikkaan tuolla. Tapahtuman hintaporras vaihtuu vasta elokuun lopussa, joten miettimisaikaa ja polven toipumisaikaa on. Nyt siis pitäisi saada polvi kuntoon, jotta pääsisin treenaamaan kunnolla. Varmaan tämä viikko menee aika lailla lepäillessä ja kevyesti liikkuessa, mutta ensi viikolla voisi jo kokeilla juoksua. Polvea kuntouttaessa pitää nyt vaan edetä maltilla.

Olo on nyt oikeastaan aika rento. Polven tilanne tietty hiukan huolettaa, mutta ainakaan sen kuntoutukselle ei ole mitään deadlinea. Vaikka olikin ihan kamalaa, kun en polven takia päässyt juoksemaan, niin havaitsin, että voihan sitä vaikka tehdä kävelyretkiä tai lihaskuntoa ulkokuntolaitteilla. Mulla on vielä pari viikkoa töitä ennen kolmen viikon kesälomaa. Ajattelin ottaa nämä viikot rennosti ja jättää suorittamisen duuniin.

P.S. Garmin Express suostui vihdoin siirtämään suoritukset Connectiin. Teknisestä tuesta ei ollut apua, vaan yhteys alkoi vaan äkkiä pelittää. Viime viikon 3 kilsan hölkkälenkki jäi siirtymättä, mutta puolikkaan tiedot ovat nyt palvelussa, huh.

PNM2016 Puolimaraton: Kuuma kisaraportti

On niin kuuma että kuolen, ajattelin jo kolmen kilometrin kohdalla. Eikä meno siitä merkittävästi viilentynyt missään vaiheessa. Huh mikä keli!

Lähtöfiiliksissä yritin miettiä, että nyt vihdoin pääsen juoksemaan, kun kipeän polven kanssa ei ole uskaltanut kirmailla, ja hain positiivista fiilistä sitä kautta. Mulla oli kaksi vaihtoehtoista strategiaa ja vielä aamulla mietin, lähtisinkö yrittämään 5:40 kilsoja, vaikka noilla alkuvauhdeilla olisi ollut varmaan ohjelmassa todella paha hyytyminen. Onneksi järki voitti, ja päätin lähteä juoksemaan noin 6 minuutin kilsoja. No, ei sekään mennyt ihan putkeen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Lähtöalueella kävin miittaamassa Kestävyyttä Pintakaasulla -poppoota ja hengailin paikalle tulleiden perheenjäsenten ja juoksukaverin kanssa. Pelkästään seisoskelu auringonpaisteessa toi hien pintaan. Puoli tuntia ennen starttia imutin geelijuoman ja täytin sitten pakkauksen vedellä. Siinä oli mun ainoa mukaan otettava vesi, aikomuksena oli pärjätä juomapisteiden turvin. Pari geeliä taskuun ja lähtökarsinaan, jossa oli niin hirveä ryysis, että jäätiin kaverin kanssa todella kauas lähtöportista. No, eipä sillä niin väliä, kun ei mitään aikaa aiottukaan juosta. Lähdön jälkeen kesti ainakin minuutti lähtöportille, eikä puhettakaan, että olisi päässyt juoksemaan kunnolla.

Tänä vuonna Paavo Nurmi Maratonin reitti oli tosiaan alkuosaltaan hiukan muuttunut ja teatterin remontin takia ekat sadat metrit oli tosi kapeaa baanaa. Kuulin takaa kuuluttajan kertovan, että yli kolme minuuttia meni saada koko porukka lähtöportista läpi. Eka kilometri oli myös aivan älyttömän ruuhkainen, eikä vielä tokallakaan kilsalla helpottunut. Ja oli aivan mielettömän kuuma! Aninkaistenmäen uusi asfaltti huokui kuumuutta ja hikoilin ihan mielettömästi jo ekoilla kilsoilla. Ensimmäinen juomapiste tuli vasta kolmen kilsan jälkeen, ja sain ruuhkassa mukin, jonka pohjalla oli vain tilkkanen vettä. Kuumuus oli kuin jotain tahmeaa ainetta, jonka läpi piti puskea, eikä juoksua voinut missään nimessä kuvailla kepeäksi. Menin silti hiukan 6 minuutin kilsoja kovempaa, porukassa vauhti nousi ja sain tsemppiä työkaverin kannustuksesta.

6 kilometriä täyttyi juuri ennen Ruissalon siltaa. Seuraavat 4 kilometriä mäkiä, oh joy. Ajattelin, että jos selviän mäkisen osuuden, niin sitten jaksan maaliinkin asti. Sillan jälkeen ylämäki jatkui aina 7 kilometrin laikalle asti, ja siinä pakostikin vauhti hiipui yli 6 minuutin. Jo tuossa vaiheessa tiesin, että tästä tulee mun hitain puolimaraton. Toisaalta hetken aikaa askel kulki kevyemmin, kun tajusi, että kolmannes matkasta oli jo takana. Alamäessä polvessa oli pientä tuntemusta, mutta seuraavaa ylämäkeä kavutessa polvi oli taas täysin oireeton. 8,5 kilometrin juomapisteellä otin kaksi täyttä mukia vettä ja kaadoin toisesta selkään niin, että alkkaritkin kastuivat, kai se vähän viilensi. Mulla ei ollut varsinaisesti jano, mutta kaipasin epätoivoisesti jotain helpotusta helteeseen. Juomapisteen jälkeen tajusin, että hei mun olis kai pitänyt ottaa geeli tuossa äsken veden kanssa. Helle näköjään pehmitti aivotkin.

Bongasin siinä espoolaisen kollegan, ja jutusteltiin jonkun matkaa aina kympin väliaikapaikalle asti. Garminin mukaan 10 kilsaa täyttyi huomattavasti väliaikapisteen jälkeen ja mietinkin siinä, että onko laite sekoamassa lopullisesti. Kympin jälkeen oli hetken aikaa helpompaa menoa, metsän siimeksessä oli vähän vilpoisampaa ja tiesi, että mäet ovat takana. Sain geelinkin imutettua seuraavalla juomapisteellä ja ohitin juoksukaverin geelin voimalla. 12,5 kilsan juomapisteellä oli aika käsittämätöntä, että pöydillä ei ollut yhtään vesimukia valmiina, ja siinä joutui jonottamaan juomaa! Koskaan ennen ei ole Paavolla juomahuolto pettänyt tuolla tavalla.

13-15 alkoi olla jo aika vaikeaa. Silti ohittelinkin muutamia tyyppejä ja naurahdin ihan ääneen, kun äkkiä etuoikealta kuului lampaan määintää laitumella. On toi Ruissalon paluu-osuus vaan aika kiva. Polvi ei ollut vaivannut, mutta nyt alkoi oikeassa lonkassa tuntua. Vanha vaiva, mulla on ollut lonkassa limapussin tulehdus 2013 ja varmaan tuo polvikin vaikutti siihen, että lonkassa alkoi tuntua. Vauhti hidastui entisestään, enkä löytänyt lainkaan hyvää rytmiä kipeän lonkan kanssa. Ruissalon sillalle kun tultiin, niin hiukan helpotti, tuuli viilensi ja aurinkokin oli mennyt pilveen. 16 kilometrin kohdalla oli perhe kannustamassa, tuli niin hyvä fiilis, kun näin heidät. <3

Jos jo aiemmin oli ollut vaikeaa, niin 17 kilometristä eteenpäin meno tahmautui entisestään. Enää 4 kilsaa -ajattelu ei auttanut yhtään. Vilkaisin vieressä juoksevaa mimmiä ilmeisen merkityksellisesti ja tämä tokaisikin, että rankkaa on. Vastasin, että on kyllä tosi vaikeaa meno. Jotenkin tuo pieni sananvaihto piristi, samassa veneessä ollaan. Kamalalta tuntuu, mutta silti vaan juostaan!

Kilometrilaikat 17-18-19 tulivat Garminin mukaan 200 metriä etumatkassa, mikä hiukan ihmetytti. Juoksu ei tässä vaiheessa ollut todellakaan kaunista eikä mukavaa. En ollut enää jaksanut seurata kilometrivauhteja, sinne jonnekin reippaasti päälle 6 minuutin ne menivät. Nyt aloin kuitenkin vilkuilla kelloa tiuhaan, mutta matka ei tuntunut edistyvän ollenkaan. Sadan metrin juoksuun meni puoli-ikuisuutta. Jossain 18 kilsan kohdalla totesin, että mun on pakko jaksaa nyt juosta vähän ryhdikkäämmin, tai muuten saan kaikenmaailman rasitusvammat laahustaessani kumarassa. Yleensä lantion nosto ja askeleen lyhennys tuovat kuin itsestään lisää vauhtia, nyt ei. 20 kilsan laikka tuli vihdoin oikeassa kohtaa, ja totesin Garminin olevan sittenkin vielä tolkuissaan. Ekaa kertaa puolikkaalla 20 kilsaa ei mennyt alle kahden tunnin, olin tuossa kohtaa ajassa 2:02. Tuntui uskomattomalta, että kaksi vuotta sitten meni 10 minuuttia nopeammin tuohon.

Viimeinen kilometri, mutta ei puhettakaan vauhdin kiristymisestä. Kunhan nyt juoksen maaliin, loppuajalla ei mitään väliä. Lonkkakipu oli onneksi painunut jonnekin taka-alalle. Vaikka juoksu olikin tosi jäykkää, niin mihinkään ei pahemmin sattunut. Loppusuoralla etsin miestä katseellani, hän oli luvannut tulla samoille hoodeille kuin viime vuonna. Vaan ei näkynyt, olin jo vähällä hätääntyä, kunnes bongasin hänet edessäpäin. Jaksoin vielä yrittää vähän ryhdikkäämpää juoksua ja vääntää kasvoilleni jonkun hymyntapaisen. Väsyneet aivoni yrittivät tajuta, missä maali oikein on, huh tuossahan se, joko nyt vihdoin saa lopettaa?

Jess, ylitin maalilinjan, selvisin! Aika painui vähän päälle 2:10, mutta täysin yhdentekevää tuossa vaiheessa. Maalin jälkeen onnittelut perheeltä, juoksukaveri maaliin ja sitten Paavo Nurmen Stadionille. Kahvijonossa bongasin Karkin ja vaihdettiin siinä juoksukuulumisia, molemmilla helle oli vienyt voimat. Hierontapiste tuli tällä kertaa todella tarpeeseen, sillä mun pohkeet oli aivan jumissa. Olin matkalla kaatanut siihen malliin vettä päälleni, että hierontapöytään jäi mun jäljiltä iso märkä läntti! :D

Tällä kertaa oli siis tällainen juoksu. En näköjään ole kovin hyvä ennustaja, kun eilen veikkasin, että kuuma keli on pienin mun murheista. Juoksun jälkeen kuulin todella monesta suusta, miten helle oli tehnyt tepposet, joten en ollut ainoa kuumaan kangistunut. En ole koskaan ennen nähnyt useampaa pientareelle tuupertunutta, yksi näytti jopa aika pahalle, ja joku vietiin Ruissalosta pillit soiden pois. :(

Loppujen lopuksi mulle jäi kuitenkin juoksusta ihan hyvä mieli. Tämä oli puolikkaistani varmaan fyysisesti rankin, mutta henkisesti oli helpompaa kuin vaikka viime vuonna. Kun loppuajalla ei ollut väliä eikä keskeyttämishaluja ollut, niin siinähän se meni. Tossua vaan toisen eteen, vaikka rankkaa olikin, onhan sekin jonkinmoinen saavutus. Lonkkakipu vaimeni jo tuossa juoksun aikana, mutta polvi vihloi todella ikävästi kisan jälkeen portaissa. Yritän varmaan ensi viikolla päästä taas lääkäriin sen kanssa, jos saisin vaikka lähetteen fyssarille, niin pääsisin kunnolla kuntouttamaan polvea.

On tää Paavo Nurmi Puolimaraton vaan aika kiva perinne, kyllä täytyy taas ensi vuonna pistää ilmo sisään. Ekaa kertaa jouduin pääsin juoksemaan helteessä, ja olihan tää aika kokemus. Kaikki Paavon rapsat löytyy muuten tunnisteella Paavo Nurmi Puolimaraton ja kaikki kisaraportit tunnisteella kisaraportti. Loppuun pakko jakaa vielä kuvapari siitä, mitä letille tapahtuu, kun hellepuolikkaalla kaataa toistuvasti vettä päähän ja juoksee vikat 5 kilsaa pesusieni niskassa :D

Fiilikset päivää ennen puolikasta

Kehtaanko sanoa ihan suoraan, että juoksufiilistä ei oikein ole? Kun viimeisen kuukauden valmistautuminen on ollut mitä on, niin jotenkin ei mene oikein kunnolla edes jakeluun, että huomenna pitäis juosta päälle 20 km. Silti eilen ja tänään on jännitys alkanut nousta, ja viime yö meni unettomana pyörien. Väsymyskin nyt vähän latistaa fiilistä, mutta ennen kaikkea tietysti tuo...

Polvi

Onko polven kanssa järkevää lähteä juoksemaan puolikasta? En todellakaan tiedä. Vaiva ei ole juoksun aikana tuntunut, vaan kipuilu on viime viikoina tullut vasta jonkin aikaa liikunnan jälkeen. Jos polvi alkaa kipuilla jo juostessa, niin pystynkö edes keskeyttämään? Olen joissain asioissa niin pahuksen jääräpäinen, ja epäilen, että keskeyttäminen tulisi olemaan tosi kova pala. Ystävät ja perhe ovat vähän huolissaankin kyselleet, että kai mä sitten keskeytän, jos alkaa sattua. Mutta en pysty lupaamaan heille mitään... Tiedän kyllä, että jos jatkan juoksemista ja kierrän ehkä kisojakin tulevaisuudessa useammin, niin jossain vaiheessa varmaan pakostikin tulee eteen ekat DNS ja DNF. Mutta en osaa ollenkaan henkisesti valmistautua siihen, että joutuisin huomenna keskeyttämään. Sekä ekalla että kolmannella puolikkaalla olen molemmilla halunnut tulenpalavasti keskeyttää, viime vuonna vielä ihan ilman järkevää syytä, jos huonoa valmistautumista ei sellaiseksi lasketa. Mutta se, että oikeasti keskeyttäisin, no, jotenkin se ei vaan tunnu vaihtoehdolta.

Reitti 

Alkumatkan osalta reitti on muuttunut siten, että kaupunkialueella juostaan pidempi lenkki. Tuo alkuosuus hiukan hirvittää. Samaan aikaan juoksureitin viereisillä kaduilla on käynnissä keskiaikamarkkinat, ruokamarkkinat, käsityöläismarkkinat ja ostaturhaakrääsäämarkkinat. Mitä jos joku markkinavieraista tai katusulkemisiin turhautunut autoilija tryykää reitille? Keskiviikkona, kun 13000 ihmistä valui pois Paavo Nurmen Stadionilta, virastotalon parkkiksella joku autoilija tööttäili lähes tauotta, ilmeisesti koska jonossa ensimmäinen ei ajanut ihmismassan päälle ja tieltä pois... Näin meillä Turussa.

Muuten uudistunut reitti on kai ihan ok. Ruissaloon tullaan nyt kilometri aiempaa myöhemmin, eli myös saaren mäet tulevat vähän myöhempään juoksussa. Tämä saattaa olla henkisesti helpompaa. Eniten tuolla reitillä tykkään osuudesta, jossa käännytään takaisinpäin kaupunkia kohti ja juostaan Ruissalon ulkoilureittiä.

Sää

Ennusteet lupaavat huomiselle aurinkoa ja hellettä. En ole koskaan juossut puolikasta helteessä, joten tulee varmaan lämmin. Toisaalta 2014, kun tein toistaiseksi ainoan kahden tunnin alitukseni, lämpöä oli karvan verran yli 20 ja aurinko paistoi, eikä se mun menoa haitannut. Joten lämmin sää taitaa olla pienin mun huolenaiheista.

Valmistautuminen

Tein eilen kevyen 3 km hölkkälenkin, ja siinä olivatkin tämän viikon juoksut. Onneksi olen kuitenkin juossut muutaman parikymppisen tänä keväänä, niin eiköhän kunnon puolesta juoksun pitäisi sujua. Geelejä on, juoksuvaatteet on, sinänsä kaikki ok. Jännityskään ei ole ihan niin kauheaa, kun kyseessä on jo neljäs Paavon puolikas. Tällä hetkellä eniten ärtymystä aiheuttava asia onkin tuo Garmin, joka ei suostu enää synkronoimaan tietoja nettipalvelu Garmin Connectiin. Tuki kehotti asentamaan uuden version yhteysohjelmasta, mutta siitäkään ei ollut apua. Mälsää, kun en saa siirrettyä dataa koneelle. Onneksi kello sentään toimii, ilman sitä en pystyisi huomenna edes lähtemään liikkeelle!

Kaiken tämän rutinan jälkeen täytyy todeta, että vaikka fiilis onkin vähän kateissa, niin haluan silti ehdottomasti lähteä matkaan. Polvivaivan ja juoksemattomuuden myötä en jaksa uskoa kahden tunnin alittuvan, mutta kumpa saisin juosta ilman kipua ja fiilis löytyisi viimeistään kisassa.

Kesäkuun kooste

Eipä oo liikuntojen puolesta paljoa hehkutettavaa tässä kuussa. :(

Juoksin 47 kilometriä. Siitä puolet kesäkuun ensimmäisellä viikolla, jonka jälkeen yllättänyt polvivaiva sotki loppukuun juoksut. Fiilikset ja tuntemukset polvessa ovat vaihdelleet kuun mittaan. Kivun alettua ihan yllättäen pidin jonkin verran totaalitaukoa juoksusta. Sitten kun varovasti kokeilin lenkkeillä, polvi selvästi otti nokkiinsa juoksusta, mutta lepo ja lääkekuuri tuntuivat vievän tilannetta koko ajan parempaan suuntaan. Tällä viikolla polvi on kuitenkin käyttäytynyt ihan epäloogisesti ja tuntuu, että toipuminen on pysähtynyt. Liikunta ei tunnu juurikaan muuttavan tilannetta suuntaan tahi toiseen, vaan polvi saattaa kipuilla vaikka pidemmän istumisen jälkeen. Tai sitten havahdun yöllä siihen, että asentoa vaihtaessa polvi vihloo.

Polvivaivan ilmaantumisen jälkeen kaikki juoksukokeilut ovat olleet sellaisia, että olen alkuhölkän jälkeen juossut kovavauhtisia vetoja. Ajatuksena, että kovatehoinen treeni pitäisi juoksukuntoa edes jollain tavalla yllä, kun pitkille lenkeille en ole polven kanssa uskaltautunut. Olen myös käynyt kahdesti vesijuoksemassa ja muutaman kerran tehnyt lihaskuntotreenit ulkokuntolaitteilla. Muuten olen aika lailla sohvaperunoinut. Näin jälkiviisaana olen todennut, että olisi varmaan ollut fiksua harjoittaa aerobista kuntoa edes jonkinlaisilla pidempikestoisilla liikuntasuorituksilla.

Olo lauantain puolimaratonin alla onkin todella epävarma. Tuntuu ihan absurdille lähteä juoksemaan puolikasta, kun viime viikkojen pisin matka on ollut 4,2 km. Ylihuomenna pitäisi juosta viisi kertaa tuo. Valmistautuminen ei todellakaan ole ollut sitä, mitä etukäteen ajattelin. Kesäkuusta piti tulla kova juoksukuu ja puolimaratontreenien huipentua vetotreenien ja vk-lenkkien osalta, vaan toisin kävi. Heinäkuulle en myöskään pysty nyt tekemään oikein mitään juoksusuunnitelmia, katsotaan nyt ensin, pääsenkö edes maaliin lauantaina.

Postauksen kuvat on napsittu eilen, kun oli Paavolla katsomassa Paavo Nurmen kisoja. Aurinkoisessa kesäillassa oli hienoa fiilistellä Thomas Röhlerin 91-metrisiä keihäskaaria ja NoLon rutiininomaisia 13 sekunnin alituksia sekä ihastella Petr Svobodan fysiikkaa ja 5000 m voittajan kepeää askelta.