Tunti liikuntaa joka päivä

Mistä näitä haasteita oikein tulee?!? Jotenkin sormi lipesi Stravassa niin, että klikkasin vuodenvaihteessa itselleni haasteen liikkua 30 tuntia tammikuussa. Koska tammikuussa on 31 päivää, halusin tietysti vielä nostaa hiukan haastetta ja liikkua keskimäärin tunnin päivässä tässä kuussa.

Liikunnaksi laskettiin haasteessa kaikki sovellukseen tallennetut treenit. Eli juoksut, voimatreenit ja myös lempeät joogat. Otin lisäksi itselleni vielä haasteen joogata 10 tuntia tammikuussa. Se osoittautui ehkä koko homman isoimmaksi palaksi.

Olen kerran aiemmin toteuttanut saman haasteen liikkua keskimäärin tunnin joka päivä. Silloin totesin haasteen jopa helpommaksi kuin marrasputken, jossa liikunnan määrä oli noin puolet tästä haasteesta, mutta pointtina liikkua joka päivä. Tosin nyt tammikuussa liikuin ihan joka päivä, mutta en suinkaan tuntia päivittäin. Jonain päivänä liikuntaa kertyi parisen tuntia, toisena vain parikymmentä minuuttia.

Liikuntahaaste ei tuntunut erityisen vaikealta. Minulle toimii se, että yhdistän juoksuun runsaasti joogaa ja pikkuisen voimatreeniä. Tammikuu on mennyt pääosin kotosalla. Se on osittain mahdollistanut liikuntahaasteen, kun ei ole ollut juuri reissuja sotkemassa aikatauluja. 

Juoksin tammikuussa 101 kilometriä. Satku tuli täyteen parin kuukauden tauon jälkeen. Juoksin myös ensimmäisen kympin lenkin sitten elokuun! Syksyllä riesanani oli polvivaiva sekä muun elämän murheita ja kiireitä, ja olen juossut vain lyhyitä lenkkejä monta kuukautta putkeen. Polvivaiva valitettavasti kiusaa edelleen. Joudun kinesioteippaamaan polven ja silloin kun teippaus onnistuu, se tukee polvea sen verran ettei se lenkillä juili. Ihan joka kerta en ole tässä onnistunut ja siksi on ollut tosi epävarmaa lähteä juoksemaan, kun en oikein voi tietää, sattuuko polvi vai ei. 

Tunnin päivässä liikkuva Anne on sellainen ihanneminä. Ei ole realistista ajatella, että pystyisin jatkamaan samaa tahtia koko ajan. Olisi houkuttelevaa ajatella, miten hyvään kuntoon pääsisin, jos jatkaisin liikuntaa samalla tavoin vaikka vuoden ympäri, mutta todellisuudessa en siihen pystyisi ja jossain kohtaa määrästä tulisi turhaa suorittamista ja stressiä. Joskus kesällä määrä täyttyy kuin itsestään, mutta näin talvella lenkeille lähtö on aina työläämpää. Varsinkin kovilla pakkasilla ei olisi oikein hotsittanut juosta, mutta haaste kannusti lähtemään liikkeelle.

Talviretki Kurjenrahkan kansallispuistoon

Kansallispuistoretkeni ovat ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet kesäaikana. Olen vähän sellainen hyvän sään retkeilijä ja lisäksi talvilomalla lähes aina mieluummin jossain lämpimässä paikassa. 

Talviretkiäkään en ole juuri lapsuuden jälkeen harrastanut, vaikka monena talvena on ollut toiveissa tehdä päiväretki jonnekin kivaan kohteeseen. Nyt oli sen verran pitkään kivaa lumista talvisäätä täällä lounaisrannikollakin, että idea talviretkestä otti lisää kierroksia. Ehdittiin sitten juuri ennen viikonlopun lauhtumista päästä talviretkelle lumisiin maisemiin.

Suuntasimme perjantaina Kurjenrahkan kansallispuistoon. En ole sielläkään kovin montaa kertaa käynyt, vaikka se on yksi lähimmistä kansallispuistoista. Kävelimme Savojärven kierroksen, joka on helppo ympyräreitti. Polku kulkee suurimman osan kierroksesta suoalueilla pitkospuilla ja kierroksella on vain pari metsäisempää pätkää. 

Lähdimme liikkeelle Kurjenpesän parkkipaikalta noin varttia yli kolme. Tiedossa oli, että päivänvaloa riittäisi vain noin tunnin verran, joten olimme varustautuneet otsalampuilla. Alla oli merinokerrasto ja päällä tuulenpitävä kerros, sekä repussa lisävaatetta ja eväitä.

Keli oli sikäli tosi kiva, että kireiden pakkasten jälkeen lämpötila oli nyt suunnilleen nollassa. Lauha sää ja sateet eivät olleet onneksi ehtineet vielä sulattaa lunta. Savojärven kierroksella saatiin kävellä mukavilla talvipoluilla eikä liukasta ollut kuin ihan paikoin. Suoluonto oli peittynyt valkeaan, mutta oranssit reittimerkit näkyivät hyvin polun varrella.

Lähdimme kiertämään Savojärveä myötäpäivään. Päivänvalossa ehdittiin nähdä Kuhankuonon rajakivi, joka on alueen seitsemän kunnan rajapaikassa. Rajakivelle johdatti leveä esteetön reitti, joka kohta vaihtui kapeampiin pitkoksiin. Reitin länsilaidalla pitkokset kulkevat suoalueen keskellä, kunnes kierroksen pohjoisosassa piipahdetaan metsäkaistaleella.

Kierroksen itäosa kulkee pidemmän matkaa Savojärven rantaa. Tuossa kohtaa päivä oli alkanut jo hämärtyä ja katseltiin sinertävää maisemaa otsalamppujen valossa. Lampuilla näki hyvin kulkea. Paikoin pitkoksia oli vaikea nähdä lumen alta ja muutaman kerran tuli astuttua harhaan tai jalka lipesi lumessa suon puolelle. Pudotusta tuli jonkun verran, mutta vältin kaatumisen. 

Kierroksen loppuun maasto hiukan kohoaa, mutta korkeuseroja ei muuten reitillä juuri ole. Kurjenpesällä ollaan joskus käyty uimassakin, mutta nyt reitti laiturille oli suljettu ja laituri käyttökiellossa (toki järvi oli myös jäässä... 😁). Matkaa Savojärven kierrokselle tuli noin 6,5 kilometriä ja meillä meni siihen aikaa hiukan päälle pari tuntia. Kurjenpesän tulipaikalla viritimme vielä valkean makkranpaistoa varten. Pimeässä illassa oli tunnelmallista istuskella nuotion loimussa.

Olin aika iloinen, kun tämä pieni talviretki saatiin toteutettua. Nyt täällä onkin jo aivan jäiset baanat, kiva kun päästiin retkelle vielä hyvän sään aikana.