Polkujuoksukisojen seuraaminen on parhaimmillaan viihdyttävää ja kiehtovaa, mutta myös haastavampaa kuin ns. perinteisten lajien seuraaminen. Olen nuorempana ollut tosi innokas penkkiurheilija, mutta nykyään seuraan tiiviimmin vain ampumahiihtoa ja yleisurheilua. Niitä näkee mukavasti Ylellä, ja jos ei näy, löytyy jostain yleensä tekstiseuranta. Polkujuoksukisojen kohdalla seuraaminen vaatii vähän vaivaa, ja kisojen seuraaminen saattaa olla sitä, että kytätään gps-pallukoita kartalla tai koitetaan metsästää kisakuulumisia somesta.
Vuosi sitten Kainuu Traililla kisatessamme läheiset seurasivat kisan sivuilta Tuomaksen gps-palloa kartalla ja minun osaltani väliaikoja. Kun tietää edes sinnepäin, millaista juoksuvauhtia poluilla pitää, voi väliajoistakin jo päätellä, meneekö kisa hyvin vai huonosti. Sileän kisoissa vauhdin tarkkailu on toki huomattavasti suoraviivaisempaa.
Karhunkierros on joka vuosi sellainen polkujuoksuspektaakkeli, ettei siltä voi välttyä, jos yhtään seuraa polkujuoksijoita somessa. Kelipöhinä alkaa jo useita viikkoja ennen kisaa ja jälkipuinti jatkuu kisan jälkeen kisarapsojen muodossa. Vaikka en itse ole kertaakaan osallistunut, on muiden jutuista tullut kisareitti jo osin tutuksi. 🤭
Seurasin tänä vuonna Kainuu Trailin meininkejä jonkin verran somesta. Muutama viime vuoden tuttavuus oli juoksemassa ja heidän kisansa kiinnosti. Tänä vuonna säälotto kääntyi helteiseksi. Kisakeli oli lopulta tosi hurja, kun aamulla ja päivällä oli hellettä, joka iltapäivällä päättyi rajuihin ukkospuuskiin. Keli meni suorastaan vaaralliseksi ja kisa jouduttiin keskeyttämään. Voin vain kuvitella (ja lukea somesta), miltä tuntuu, kun oma juoksukisa päättyy tuolla tavalla.
Uusimpana penkkiurheiluna tänä vuonna innostuin ensimmäistä kertaa seuraamaan Nuts Distance -kisaa, jossa matkana oli 320 kilometriä Nuts Ylläs-Pallas tapahtuman yhteydessä. Luin muutaman kisarapsan viime vuosilta, ja hämmästelin kisan läpäisseiden uskomatonta sitkeyttä. Maasto on raskasta, paikoin polutonta ja kaukana sivistyksestä. Itikat ja luonnonvoimat rasittavat hurjan matkan lisäksi. Univaje aiheuttaa hallusinaatiota ja erilaisten ongelmien ratkaisu matkan päällä nousee pääosaan kisasta selviytymisessä. Puolisoni nauroi minulle, kun tuijottelin kisan gps-seurantaa tämän tästä. Raportoin maalia lähestyviä sekä pohdin, oliko pitkään paikallaan pysynyt gps-pallukka keskeyttänyt tai unilla.
En itse voi oikein edes haaveilla noista pidemmistä polkukisoista, ei riitä kunto moisiin. Kisoja on kuitenkin kiva seurata, ja jollain lailla niistä saa intoa omaankin treeniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti