Sisilian matkan yksi odotetuimmista jutuista oli vierailu Etnalla. Etna on Euroopan suurin aktiivinen tulivuori, vaikka Teneriffan Teide onkin korkeampi (teknisesti, Teide sijaitsee Afrikan mannerlaatalla...) Siirryimme Sisilian pohjoisrannikolta itärannikolle toiseksi viikoksi ja majoituimme lähes Etnan juurella. Onnistuimme vielä kyttäämään säätilaltaan sopivan päivän tulivuori-vierailuun, ja odotettu patikointi toteutui!
Miten Etnalle pääsee?
Koska Etna on niin aktiivinen tulivuori, ei aivan sen huipulle (3357 m) päästetä matkailijoita ja yli 2800 metriin pääsee vain oppaan seurassa. Etna on kuitenkin myös purkautuessaankin varsin rauhallinen tulivuori, ja siksi sinne tehdään paljon patikointeja. Huipun tuntumaan pääsee köysiradalla (säävaraus), josta tosin joutuu pulittamaan 50 euroa. Opastettu patikointi maksaa toisen mokoman, joten ihan halpaa lystiä vuorella käyminen ei ole. Köysiradan ala-asemalla on iso parkkipaikka, ja siitäkin voi toki kävellä ylös, mutta nousumetrejä tulee sitten todella reippaasti ja patikointiin kannattaa varata paljon aikaa ja eväitä. Jos haluaa sitä vastoin valita nopeimman ja helpoimman vaihtoehdon nousta ylös huipun tuntumaan, voi köysiradalta jatkaa ylöspäin vielä maastobussilla, joka vie matkailijat n. 2800 metriin asti.
Parhaiten köysiradan ala-asemalle pääsee vuokra-autolla tai patikointifirman kyydillä. Myös turistibussit tulevat Etnalle. Cataniasta pääsee paikallisbussilla vuorelle kerran päivässä, joten julkisilla pääsy paikalle on hieman haastavaa. Tie on hyväkuntoinen eikä edes kovin jyrkkä. Etnan rinteet ovat loivapiirteiset ja tulivuori levittäytyykin todella laajalle alueelle. Alarinteillä on maanviljelystä ja mitä ylemmäs kiivetään, sitä harvemmaksi kasvillisuus käy. Siellä täällä rinteillä on kasvillisuudesta paljaampia alueita, jotka ovat jääneet laavavirtojen alle äskettäin.
Opastettu patikointi Etnalla
Me nousimme köysiradalla 2500 metriin ja siitä jatkoimme ylöpäin jalkaisin. Oppaanamme oli paikallinen vulkanologi, Fabio, joka kertoi Etnasta ja yleensäkin tulivuoritoiminnasta murteellisella, mutta selkeällä englannilla. Opastus oli ajoittain mielenkiintoista, ajoittain sitä hortoili kuuntelun sijaan ottamaan kuvia. Opastuksessa tuli paljon asiaa, ja sen ansiosta nousu tapahtui myös varsin hitaasti. Osalla porukasta tuli jo noissa korkeuksissa lievää päänsärkyä ja ylämäkiä tarpoessa kyllä huomasi, että oltiin korkealla, joten hidas nousuvauhti oli varmaan tarkoituksellinen.
Etnalla on useampi huippukraateri ja nykyinen huippu on syntynyt vuoden 2021 purkauksessa. Meidän patikoinnillamme huipulta pöllähteli ruskeaa savua useampaan otteeseen, ja tulivuoren ollessa noin virkeä oppaamme päätös oli, ettemme nousisi yli 2900 metriin turvallisuussyistä. Patikointikierroksella oli kuitenkin paljon mielenkiintoisia paikkoja. Nousimme reitillä mm. vanhaa laavatunnelia pitkin sekä poikkesimme viimeisimmän purkauksen luomalle laavakentälle. Viimeksi Etna on purkautunut tämän vuoden elokuussa, mutta laava oli jäähtynyt jo aivan kiviseksi. Kivipellon keskellä oli kuitenkin joitain kuumia pisteitä, joita opas meille esitteli. Kivenkoloihin ei kannattanut varomattomasti työntää kättä, sillä vesihöyry saattoi olla polttavan kuumaa. Meillä oli suojakypärät, joita piti käyttää parissa paikassa, mutta mitään erityisen kuumottavia kohtia ei patikoinnilla kyllä ollut.
Olin etukäteen hiukan jännittänyt, olisiko patikointireitillä joitain korkeanpaikankammoiselle jänniä paikkoja. Kun lähdimme laskeutumaan reitin korkeimmalta kohdalta, kuljimme vanhan kraaterin reunaa. Siinä kävely oli jännin paikka, vaikka siinäkin oli kyllä hyvin tilaa ja melko loivat pudotukset. Haastetta toi kuitenkin aivan järjettömän kova tuuli. En uskaltanut tuulisimmalla osuudella ottaa yhtään kuviakaan, kun tuntui, ettei puhelin pysy hyppysissä kovassa viimassa. Alaspäin tulimme nousua nopeammin ja tuolta kraaterin reunalta laskeuduttiin rinnettä hienojakoisessa laavahiekassa, johon jalat upposivat nilkkoja myöden. Alas piti liukua kuin lumihangessa ja alhaalla kengät olivatkin aivan täynnä hiekkaa ja soraa.
Kierroksen loppupäässä pysähdyimme ihailemaan maisemia rinteellä. Alla levittäytyi iso laavakenttä sekä matalan kasvillisuuden peittämä harjanne. Niiden takana näkyi Sisilian itärannikko ja merenranta. Tuo paikka oli aivan upea. Maastossa hehkuivat eri värisävyt. Ja on aina jotenkin uskomatonta nähdä rannikko jossain 2,5 kilometriä alempana. Vastaavia näköaloja olen kokenut aiemmin vain Teidellä.
Kävelyä kierroksella tuli n. 6 km ja nousumetrejä lähes 500, sekä tietysti saman verran laskua. Kun merenpinnan tasossa oli noin 25 astetta lämmintä, oli vuorella noin 5-10 astetta ja kuten kerrottua, välillä tuuli ihan hulluna. Maisemat olivat aivan mielettömät, kuvat eivät tee oikeutta. Etnan patikointi oli yksi reissun kohokohtia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti