sunnuntai 19. maaliskuuta 2023

Mitä pysyviä muutoksia korona-aika toi elämääni?

Puhelimeni kuvasovellus muistuttelee aika-ajoin, mitä on tapahtunut päivälleen vuosia sitten. Usein kuvamuistot nostavat hymyn huulille. Yhtä usein olen kuvannut juoksumaisemia tai aamupuuroa, jotka näyttävät vuodesta toiseen samalle, eikä kuvista nouse samalla lailla muistoja. 

Tällä viikolla yksi kuva pysäytti. Kuvana se ei ollut kummoinen, jokin pikaräpsy, jonka olin ottanut viestittelyssä. Kuvassa oli työläppärini silloisen kotini työpöydällä. Kuvasta teki merkittävän se, että se oli otettu ensimmäisenä etätyöpäivänä, jonka tein korona-aikaan. Kuva sai minut pohtimaan, mitä pysyviä muutoksia tuosta kolme vuotta sitten tapahtuneesta hullunmyllystä oikein seurasikaan. (Tuo alla oleva kuva ei suinkaan ole kolmen vuoden takaa, vaan viime syksyn Madeiran matkalta, jolla tein opintoja muutamana reissupäivänä.)



Etätyö


Ennen maaliskuun 2020 puoliväliä työpäiväni olivat lähes kaikki toimistolla. Heräsin aamulla, join kahvia puolisen tuntia ja sitten vartissa sudin vähän ripsiväriä samalla hiuksia ja hampaita harjaten niin, että pääsin jotenkuten ajoissa säntäämään ulos ja töihin. Silloin tällöin kaavaa rikkoi joku työmatka.

Nykyään noin 90 prosenttia työpäivistäni alkaa sillä, että herään aamulla, juon kahvia puolisen tuntia ja siinä samalla siirryn työhuoneeseen työkoneeni ääreen. Katson sähköpostit ja suunnittelen vähän päivän töitä, ennen kuin pidän aamupäivän kahvitauon ja siinä hiuksia ja hampaita harjatessa vaihdan yöasun usein juoksuvaatteisiin tai mukaviin trikoovaatteisiin. 

Työpaikallani etätyö oli lähes täysin pannassa ennen korona-aikaa. Sitten yllättäen meidän tiimi oli useamman kuukauden täysin etänä, kunnes saimme palata silloin tällöin toimistolle, jos työtehtävät sitä vaativat. Vasta loppuvuonna 2020 saimme mobiilin työajanseurannan, sitä ennen etätyötä määrittivät hankalan tiukat säännöt siitä, miten työaika ei joustanut yhtään. 

Koen työelämän huomattavasti mielekkäämmäksi etätyön yleistymisen myötä. Nykyisin etätyössä on meillä liukuva työaika, jolloin voi halutessaan nukkua välillä vähän pidempään tai venyttää lounastaukoa esimerkiksi juoksulenkin myötä. Käyn toimistolla noin kerran viikossa tai harvemmin. Olen etätyössä tehokkaampi kuin avokonttorin hälinässä. Ennen vanhaan olin töiden jälkeen usein sosiaalisesti kuormittunut. Nyt viihdyn vähän turhankin hyvin ilman sosiaalisia kontakteja monet työpäivät... Etätyö ei silti ole yksinäistä, sillä tiimissämme Teams-viestit paukkuvat ahkerasti ja palaverejakin riittää.



Elämäntilanne


Koronakeväänä 2020 siirryin melko pian punkkaamaan miesystäväni luokse. Jos aiemmin oli ollut toisinaan haastavaa sovittaa aikatauluja yhteen, nyt pääsimmekin olemaan yhdessä 24/7. Se osoittautui niin mukavaksi, että sillä tiellä ollaan edelleen. :)

Osittain etätyömahdollisuuden vuoksi rohkenimme muuttaa Naantaliin, vaikka molempien työpaikka on Turussa. En ole koskaan innostunut pitkistä työmatkoista vaan pyrkinyt asumaan kävelyetäisyydellä duunista. Kerran viikossa toimistolle kulkiessa ei haittaa, vaikka matkaan menisi vähän pidempikin aika. 

Etätyön myötä tietysti myös kotona vietettävä aika on kasvanut. Korona-ajan alkuun ei uskaltanut tavata ketään. Kun meininki vähän vapautui, tuntui silti, että monet olivat vielä varovaisia kontaktien kanssa. Pienetkin flunssaoireet peruivat tapaamisia. 

Olen aina ollut introvertti, mutta korona-aika teki minusta entistä epäsosiaalisemman. Olen huomannut, että minulle riittää kovin pieni määrä ihmiskontakteja, enkä kaipaa monien ihmisten tapaamista. Ihan huomaamatta yhteydenpito moniin ystäviin on jäänyt, ja olen siitä pahoillani. Olen edelleen kiinnostunut kavereiden kuulemisesta ja on kiva nähdä ystäviä, mutta olen laiskistunut järjestämään mitään. Sattumalta törmääminen ja töidenjälkeiset ovat tietysti asuinpaikan vaihdoksen ja etätöiden myötä jääneet myös todella vähiin. 

Korona-aikana innostuin opiskelemaan töiden ohella. Tästäkin on kiittäminen etätyötä sekä etäopiskelumahdollisuutta. Opiskelen Jyväskylän yliopistossa, mutta olen käynyt siellä vain pääsykokeissa! Maisterivaiheen opinnot on mahdollista suorittaa lähes kokonaan etänä, ja olen hyödyntänyt mahdollisuutta osin valitsemalla juuri sellaisia kursseja, jotka hoituvat verkko-opintoina. Aikataulujen yhteensovittaminen sujuu mainiosti, kun voin siirtyä etätöistä etäopintoihin viidessä minuutissa. Opintojen suorittaminen työn ohella ei taatusti olisi ollut näin joustavaa ennen korona-aikaa. 



Juoksu


Etätyö muutti myös juoksuaikataulujani huomattavasti. Arkiliikunta valitettavasti väheni päivittäisten työmatkakävelyjen jäädessä pois, mutta tilalle tulivat lounastaukolenkit. 

En ole koskaan ollut innokas liikkumaan heti töiden jälkeen. Haluan hengähdystauon tultuani kotiin töistä, ja kaipaan samanlaista taukoa myös silloin, kun työskentelen kotona. Kun töiden jälkeen sitten jämähtää sohvalle, on siitä toisinaan lähes mahdoton nousta.

Lounastaukolenkit ovat ihan eri maata. Siinä on tiukka aikataulu eikä sohvalle rojahtamiseen ole aikaa. Aamulla heti lenkkikuteet niskaan, niin lounastauon alkaessa pystyy pinkaisemaan pihalle ennen kuin alkaa epäröimään. Lenkin jälkeen pikasuihku ja mikroateria ja sitten takaisin töiden pariin. Lounaslenkki katkoo kivasti työpäivää, mutta toisaalta usein mieli askartelee jonkin työasian parissa lyhyellä lenkillä. Olen saanut joitain parhaita ideoitani juostessa. 

En ole aamuihminen, mutta lounasajan liikunta tuntuu sopivan minulle hyvin. En pidä pimeästä, ja talvella lounaslenkit ovatkin ainoa tilaisuus juosta päivänvalossa. Lounastauolla ei kuitenkaan ehdi tehdä kovinkaan pitkää lenkkiä ja juoksuohjelmani ovatkin muuttuneet. Ennen koronaa juoksin harvemmin, usein vain kolmesti viikossa, mutta yksittäiset lenkit olivat pidempiä. Nykyään juoksen viikoittain yleensä 4-5 lenkkiä, joista suurin osa on lyhyitä juoksuja.

Yksi koronan mukanaan tuoma muutos oli se, että miesystäväni innostui juoksusta kuntosalien ollessa kiinni ja sain vähän yllärinä juoksevan miehen! En ollut koskaan aiemmin osannut kaivata juoksuharrastuksen jakamista puolison kanssa, mutta täytyy myöntää, että se on aika kivaa. :) Kun juoksu on tärkein harrastukseni, tykkään tietysti myös puhua siitä, ja kun elämänkumppani ymmärtää ja voi jakaa harrastuksen, on se ollut positiivinen asia. Lisäksi olemme päässeet yhdessä juoksemaan niin matkoilla kuin tapahtumissakin.



Matkailu


Korona-ajan alkuun ei voinut kuvitellakaan lähtevänsä mihinkään reissuun. Useamman kuukauden kotona kökkimisen jälkeen oli outoa käydä esimerkiksi ostoskeskuksessa, saati sitten lähteä reissuun. 

Ensimmäiset reissut suuntautuivat lähialueen luontoon ja sen jälkeen tuli kokeiltua Staycationeja ja kotimaan kohteita kunnes uskaltauduimme Tallinnan matkalle. Laivalla ja kaupungilla oli niin väljää, että matkustaminen tuntui turvalliselta, mutta ensimmäiselle pidemmälle ulkomaanmatkalle lähdimme vasta syksyllä 2021. Silloin reissussa piti pitää maskeja kaikissa julkisissa kulkuneuvoissa ja tiloissa ja kantaa mukana koronapassia, mutta voi miten ihanaa oli päästä pitkästä aikaa matkalle!

Korona-aikana tuli myös pohdittua omaa suhdetta matkailuun. Matkailu on selvästi joillekin tärkeämpää kuin toisille. Olemme erilaisia, ja varmaan myös saamme matkoilta eri asioita. Itse tunnustaudun elämysnarkkariksi. Janoan uusia kokemuksia ja elämyksiä ja niiden herättämiä tunteita. Nautin siitä, että pääsen irti arjesta myös maantieteellisesti. Toki kotona ja arjessa löytyy myös niitä elämyksiä ja hienoja kokemuksia positiivisine tunteineen. Juoksu, retkeily, leffaelämys, rakkaan seura, erityisen hyvä ruoka esimerkiksi voi olla elämyksellistä ihan kotosalla. Matkustamisessa on kuitenkin oma juttunsa, jota ei oikein muualta löydy. Matkan suunnittelu ja fiilistely ennen ja jälkeen reissun tekevät siitä myös erityisen.

Kaipasinkin matkailua todella paljon korona-ajan alkuun, kun ei voinut suunnitella mitään reissua eikä tiennyt yhtään maailman avautumisen aikatauluja. Matkabloggaajiin verrattuna reissaan vähän, mutta korona-aikana ymmärsin selvemmin, että matkailu on minulle tärkeää. Se, että reissu on suunnitelmissa tuo elämään hauskoja projekteja ja minulle on elämyksellistä nähdä erilaisia paikkoja. Ajatusten kirkastuminen matkailun suhteen on ohjannut kuluttamistottumuksiani enemmän pois materiasta kohti elämyksiä.



On varmasti paljon muitakin pysyviä muutoksia, jotka korona sai aikaan. En nyt kuitenkaan ala tässä jo kovin pitkässä postauksessa niitä enää listaamaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä lukijoiden elämässä on muuttunut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...