Taivaanrannan juoksija

sunnuntai 13. lokakuuta 2024

Näistä treeneistä en kerro somessa

Huomaan usein postaavani varsinkin instaan silloin, kun juoksen pitkän lenkin. Toki täällä blogissa puhun kuukausikoosteessa muutenkin kuun juoksuista. Kuitenkin somestani voi äkkivilkaisulla saada kuvan, että juoksen lähinnä pitkiä lenkkejä kauniissa maisemissa. Postaan myös mieluummin polkukuvia kuin kuvia sileän lenkeiltä, koska polkujuostessa näkee just niitä nättejä maisemia.

Todellisuudessa juoksen suurimman osan arkilenkeistä pyöräteillä. Suurin osa lenkeistäni on 4-6 kilometrin mittaisia ja yleensä en ota ollenkaan kuvia lenkillä. Jos juoksen vaikka keskellä etäpäivää, lenkki pitää mahduttaa lounastaukoon, ja silloin en käytä ylimääräistä aikaa kuvien ottamiseen. Tykkään polkujuoksusta, mutta useimmiten juoksen ihan ajan säästämiseksikin sileällä. Pitkät polkulenkit tuntuvatkin välillä suorastaan luksukselta, kun on hyvin aikaa juoksuun eikä kiire muihin menoihin.

Jaan someen varsin pienen osan elämääni, ja myös pienen määrän juoksujani, vaikka sometilini ovatkin juoksupainotteisia. Kertoisin mielelläni somessa omalla esimerkilläni, että juoksussa ei tarvitse olla hyvä tai nopea voidakseen nauttia siitä. En kuitenkaan koe mielekkääksi korostaa sitä joka postauksessa. Seuraan instassa joitain tilejä, joiden pääsisältöä on esimerkiksi kehopositiivisuus. Olen huomannut, että yleensä tuo sanoma toistuu postauksesta toiseen. Kai se on sitä vaikuttamista. Ei minua varsinaisesti edes kiinnosta toimia minään vaikuttajana seuraajilleni. En ainakaan jaksaisi tehdä jokaista postausta saman teeman ympäriltä. Usein postauksissani ei ole minkäänlaista sanomaa. Juoksu on mielestäni ihanaa ja helppoa, ja se on tärkein harrastukseni. Siksi tykkään ensisijaisesti jakaa juoksujuttuja. Kerron juoksuista silloin kun sillä hetkellä huvittaa, sitä mitä milloinkin huvittaa, ilman että taustalla olisi mitään suunnitelmaa tai agendaa.

Olen hidas juoksija. Haluaisin kyllä omalla esimerkilläni kertoa, että on ok olla hidas. Hölkkäkin on juoksua. Kun on liikunnallisesti lahjaton ja ollut ensin 30 vuotta sohvaperuna, ei voi olettaakaan, että olisin juoksijana nopea. Kerron aina juoksutapahtumien yhteydessä loppuaikani, joka on yleensä siellä porukan viimeisessä kolmanneksessa. Isommissa juoksutapahtumissa saatan sijoittua hiukan paremmin. Kerran olen tullut maaliin aivan viimeisten joukossa, kun vuoden 2023 Nuuksio Classicissa oli kammokeli, ja käytin vesilammikoissa kahlaamiseen ja suossa rämpimiseen peräti kahdeksan tuntia aikaa. Tiedän kuitenkin, että ilman treeniä ja sitkeyttä, en olisi tuotakaan kisaa päässyt edes maaliin. Olen tyytyväinen juoksukisaan silloin, kun olen juossut sen omalla tasollani ja annan kaikkeni. Minulla on realistinen käsitys omasta vauhdistani, ja usein olenkin onnistunut kisassa tavoitteeseeni.

Syyskuun puolivälissä juoksin puolimaratonin 6:57 min/km keskivauhtia. Kuitenkin koko syyskuun juoksujen keskivauhti oli 8:30 min/km. Tuo kertoo osaltaan siitä, miten hitaita lenkkejä usein juoksen. Saatan käyttää lenkillä usein paljon aikaa luonnon kuvailuun, ja välillä pysähtyä myös vaikka lähettämään viestiä tai naputtelemaan jotain mobiilipeliä. Juostuani lenkin harvoin edes tiedän, kauanko siinä meni, mutta kilometrit muistan aina! En koe mielekkääksi jakaa arkisten lenkkieni kestoa someen, kun en itse siihen juuri kiinnitä huomiota.

Varmaan osittain hitaudestani johtuen lenkkieni kestolla ei ole minulle juurikaan merkitystä. Ainoastaan silloin, kun lenkille on vähän aikaa, mietin sitä, miten kauan juoksuun menee aikaa. Sitä vastoin olen erittäin suunnitelmallinen kilometrien kerääjä. Juoksen kuukaudessa vähintään 100 kilometriä ja vuodessa sitten vähintään 1200 kilometriä. Nuo ovat kuulkaa jo ihan hyviä lukuja. Tavoitteen saavuttaminen on kuitenkin minun tasoiselleni juoksijalle varsin helppoa, sillä satanen kuussa ei vaadi mitään ihmeellistä. Siinä pystyy vaikka olemaan viikon flunssassa ja silti kirimään kilometrit. Rutiinia ja suunnittelua se kyllä vaatii, että saa kalenteriin n. 4 lenkkiä viikkoon.

Tällä viikolla juoksin kuutena päivänä. Se on minullekin paljon. Juoksin kuitenkin vain alle kympin lenkkejä, ja yhteensä kilometrejä tuli 34 tällä viikolla. En koskaan jaa kaikkia viikon treenejä somessa, enkä tee viikkokoosteita. Tiedän, että ne varmasti joitain kiinnostaisivat. Saattaisinkin jakaa treeniohjelmani silloin, kun tähtään vaikka johonkin juoksutapahtumaan. Mutta nyt, kun tämän vuoden kisat ovat takanapäin, olen siirtynyt juoksun osalta käytännössä ns. talvikauteen, jolloin juoksen lähinnä pk-lenkkejä. Se ei ole ollenkaan kehittävää, mutta se on helppoa ja mukavaa. Tavoittelen käytännössä vain kilometrien keräilyä. Moni lenkki on minulle tärkeä myös pään tuulettumisen kannalta. Tällä viikolla olen lähtenyt juoksemaan myös ihan vain kuvaillakseni ruskaa. Täällä Naantalissa on tänä(kin) syksynä todella upea ruska! Vaikka tämän viikon treeneissä ei ollutkaan mitään erityistä, mitä haluaisin tänne jakaa, niin nämä kuvat ovat jakamisen arvoisia. :)

sunnuntai 6. lokakuuta 2024

Ruskalenkki Ruissalossa

Lokakuun ensimmäisenä lauantaina saatiin nauttia upeasta aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Lähdimme polkujuoksemaan Ruissaloon. Moni muukin oli kävelemässä tai juoksemassa, mutta poluilla oli silti varsin väljää.

Tavallisesti tässä lokakuun alussa on ollut jo paljon ruskaa. Nyt syksy on ollut niin lämmin, ja merivesi on poikkeuksellisen lämmintä, jolloin lounaisrannikolla ruska onkin monin paikoin myöhässä. Erityisesti Ruissalon etelärannan kävelytietä juostessa huomasi, miten monet lehtipuut olivat vielä aivan vihreitä! Veikkaan, että ruska onkin Ruissalossa parhaimmillaan vasta myöhemmin lokakuussa.

Teimme lenkin, jossa kiersimme Ruissalon luontopolut Honkapirtin takamaastoissa, kasvitieteellisen puutarhan ympäri, sekä Ruissalon eteläosan ja Marjaniemen polut. Lisäksi juoksimme pitsihuviloiden viertä Ruissalon etelälaitaa. Laitan reittikartan kuvien jälkeen, jos joku innostuu kiertelemään samoja reittejä.

Samalla reissulla tuli avattua talviuintikausi. Vaikka en kyllä tiedä, voiko puhua talviuinnista, kun ilma oli lähes +15 asteista, eikä merivesi juuri kylmempää. :D Joka tapauksessa keli oli kohdillaan pitkällä polkulenkillä!

maanantai 30. syyskuuta 2024

Syyskuun juoksutreenit ennen ja jälkeen puolimaratonin

Syyskuun juoksuja rytmitti kuun puolivälissä ollut puolikkaan kisa. Juoksin 5 vuoden tauon jälkeen sileän puolimaratonin Jyväskylässä Finlandia Marathonilla. Ilman mitään nopeustreenejä päätin juosta kisan tämän hetkiseen kuntoon nähden reipasta vauhtia, mutta en lähellekään täysillä. Pystyinkin kisassa pitämään tasaista, hiukan alle seitsemän minuutin kilometrivauhtia ja tulin maaliin hyvävoimaisena vähän alle 2,5 tunnin ajassa.

Juoksin elokuussa polkupuolikkaan Nuts Pyhällä. Se oli selvästi sileän puolikasta raskaampi, mutta jotenkin tuntui, että palauduin siitä nopeammin. Lapin loma jatkui juoksun jälkeen vielä patikoinneilla ja juoksin 16 polkulenkin vain 4 päivää kisan jälkeen. Jalat eivät olleet tuoreet, mutta toimivat. Silloin väsymys iski vasta kotiinpaluun jälkeen.

Finlandia Marathonin puolikkaalta toipuminen vei viikon verran. Olin ehkä kuvitellut, että kun en juossut kisaa mitenkään täysillä, olisin palautunut nopeammin. Kuitenkin tuollainen minulle reipas vauhti ja vasta vuoden kolmas kahdenkympin lenkki vei selvästi voimia. Jaloissa oli kipuja ja olo oli selvästi normaalia väsyneempi usean päivän ajan. Hölkkäilin pari lyhyttä lenkkiä kisaa seuraavalla viikolla, mutta kun olo oli selvästi rasittunut, en yrittänyt puskea itseäni kovempiin treeneihin.

Ennen puolikkaan kisaa syyskuun juoksut olivat varsin lyhkäisiä ja rentoja lenkkejä. Alkukuussa oli niin lämpimät kelit, etten syyskuun helteessä juossut kuin kevyitä lenkkejä ja usein juoksut päättyivät rantaan ja uimaan pulahtamiseen. Kävin syyskuun alussa myös Sipoonkorven kansallispuistossa patikoimassa. Puolikkaan jälkeenkin lenkit ovat olleet lyhyitä ja köykäisiä. Hellettä ei enää ole ollut, mutta olen vielä syyskuun jälkimmäisellä puoliskollakin käynyt uimassa. Merivesi on ollut vielä niin lämmintä, että on tarjennut pulahtaa ilman saunaa. Aika luksusta, kun uimakausi on kestänyt ihan toukokuun alusta syyskuun loppuun!

Juoksin syyskuussa yhteensä 103 kilometriä. Tavoitteena oli tässäkin kuussa saada satanen täyteen ja se tuli täyteen kohtalaisen helposti, mutta enempää ei kuitenkaan huvittanut juosta. Lenkit olivat tässä kuussa, kuten koko vuonna, pääosin lyhkäisiä. Puolimaratonin lisäksi juoksin yhden kympin lenkin poluilla, muut lenkit olivat lyhyempiä.

Lämpimän alkusyksyn ansiosta tuntuu suorastaan hämmästyttävältä, että vuotta on enää kolme kuukautta jäljellä! Lokakuussa kalenteri on aika täynnä, toivottavasti sinne mahtuu vielä juoksuakin.

keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Kansallispuistojen parhaat kohteet - omia kokemuksia ja viisi vinkkiä

Kuten tuossa aiemmin alkusyksystä kerroin, mulla on käytynä puolet Suomen kansallispuistoista! Kansallispuistobongauksen ollessa näin puolivälissä (tai oikeastaan hiukan yli), ajattelin kertoa mun suosikkikohteita. Postauksen lopusta löytyy myös listaus kaikista käymistäni kansallispuistoista sekä blogijutut kohteista, mikäli olen blogiin kirjoittanut aiheesta.

Nämä omat suosikit ovat täysin omien subjektiivisten kokemuksien perusteella muodostuneita. Olen päiväretkien kävelijä, en mikään vaeltaja. Tykkään tehdä kansallispuistoissa lähinnä lyhyitä retkiä ja arvostan matkailupalvelujen läheisyyttä. Olen reissannut kansallispuistoissa lähinnä kesäisin ja toki kokemukseen vaikuttaa myös vierailun aikainen sää, ötökkätilanne yms. seikat. Joissain puistoissa olen ollut juoksutapahtumassa. Polkujuostessa ehtii katsella kyllä maisemia, mutta ei ihan samalla tavalla kuin patikoidessa. Polkujuoksukisoissa oman juoksun onnistuminen tuo tietysti oman mausteensa kansallispuistokokemukseen.

Jokainen kansallispuisto on erilainen ja jokaisessa on hienoja, käymisen arvoisia luontokohteita. Ajattelin, että nostan tähän postaukseen viisi hienoa kohdetta, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet minuun erityisen vaikutuksen. Valinta oli tosi vaikea, mutta lopulta päädyin näihin kohteisiin. Kyse ei ole viidestä parhaasta kansallispuistosta, koska sitä valintaa en osannut tehdä, vaan nämä kyseiset kohteet kansallispuistoissa ovat olleet minulle omalla tavallaan erityisiä ja jääneet mieleen.

Erityisen kiva pitkä patikointireitti: Helvetinjärven kansallispuisto

Patikoimme Helvetinjärvellä siskoni kanssa kesällä 2019. Lähdimme liikkeelle Helvetin portilta, jossa ylösalaisin käännetyt puunrungot toivottivat hyvää matkaa Helvettiin. :D

Kävelimme ensin lyhyttä Helvetistä itään -reittiä Helvetinkolulle. Tutkimme kolua sekä alhaalta järven rannasta että sen päältä. Näkymät alas olivat upeat. Siitä matkamme jatkui Haukanhiedan upealle hiekkarannalle, jossa keitimme lounaat ja kävimme uimassa. Paluumatka tehtiin osin samaa polkua, kunnes Helvetistä itään -kierrosta menimme ympyräreitin toista puolta. Kävelyä kertyi yhteensä 16 kilometriä.

Tämä reitti jäi mieleen todella monipuolisten maisemien ja maastojen vuoksi. Reitillä on jylhää rotkojärveä, portaita, kalliota ja kivikkoa, metsäpolkua, hiekkaranta sekä suo-osuus pitkospuineen. Päälle vielä hienoja taukopaikkoja ja uintimahdollisuus. Helvetinjärvi on kävijämäärältään varsin rauhallinen puisto, mutta ehdottomasti pidemmänkin retken arvoinen!

Paras lyhyt kävelyreitti: Kauhalammin kierros Kauhaneva-Pohjankankaalla

Kävimme siskoni kanssa kesäkuussa Lauhanvuorella ja Kauhanevalla saman päivän aikana. Mielestäni nämä puistot sopivat hyvin yhdistelmäretkeen. Kauhanevalla eri puolilla kansallispuistoa on kaksi lyhyttä patikointireittiä, joista valitsimme iltapäivän kävelyretkeksi Kauhalammin kierroksen.

Kauhalammin kierros pääsi yllättämään sillä, että lyhyellä pitkospuureitillä (n. 3 km) tuntui pääsevän syvälle suolle. Suo tuoksui ja levittäytyi eri väreissä ympärillä. Kauhalampi oli iso järvi, joka kimmelsi kirkkaansinisenä. Keskikesällä ei lintuja kauheasti näkynyt, mutta järvi on keväisin lintujen suosiossa. Sinne olisi päässyt myös uimaan.

Kauhaneva-Pohjankangas on Suomen hiljaisimpia kansallispuistoja kävijämäärien suhteen. Osittain siksikin haluan vinkata tästä reitistä, jonka kävelee hyvin vaikka ohikulkumatkalla pienellä jaloittelutauolla, jos ei halua jäädä haistelemaan suon tuoksuja tai tuijottelemaan sinisen taivaan heijastuksia suojärven pinnasta.

Paras kokonaisuus: Pyhä-Luoston kansallispuisto

Tänä kesänä olin Pyhä-Luostolla neljä yötä ja yllätyin positiivisesti kansallispuiston monipuolisuudesta suhteellisen pienellä alueella.

Patikoimme Ukko-Luoston huipun kautta menevän kävelyreitin. Kävelimme Luostolla myös Lampivaaran polun ja tutustuimme ametistikaivokseen. Juoksin Nuts Pyhällä puolimaratonin, jossa reitti kulki Aittakurua sekä Peurakeroa ja sivusi Noitatunturia nousten lopulta Kultakeron huipulle. Juoksua seuraavana päivänä käveltiin vielä Tunturiaavan luontopolku. Reiteissä viehätti monipuolinen luonto, hyvät opasteet ja luontopolkujen infotaulut. Reittejä oli soraistettu ja rakennettu niin portaita kuin taukopaikkojakin siten, että kulku oli mukavaa.

Pyhä-Luoston alueella oli myös useampi kiva uimapaikka. Kävimme uimassa sekä idyllisellä Aarnilammella että isossa Pyhäjärvessä. Aarnilammen ranta oli todella upea hiekkaranta, josta näkyi sopivasti edellisenä päivänä kipuamamme Ukko-Luoston nousu. Tosi kivaa oli myös se, että rannalle tuli hengaamaan pieni poroporukka. :D Muutenkin näimme paljon poroja, niitä oli mm. kävelemässä huoneistomme parvekkeen alla. Itselle porot ovat eksoottinen kokemus ja oli kiva nähdä niitä läheltä. Aiemmilla Lapin reissuilla ja tällä matkalla esim. Lemmenjoella ei samalla lailla törmätty poroihon, vaan niitä tuntui olevan eniten juuri Pyhä-Luostolla.

Majoitusvaihtoehtojen paljous oli myös yksi syy, miksi valitsin Pyhä-Luoston tähän lyhyeen listaan. Hiihtokeskusten ansiosta alueella on runsaasti eritasoista majoitusta, ja kesän patikointeja ajatellen majoituksen saa todennäköisesti edullisemmin kuin talvisesonkina. Meillä oli pieni kahden makuuhuoneen huoneisto, jonka sijainti Nuts Pyhää ajatellen oli mitä parhain. Lähtöalueelle oli matkaa ehkä 200 metriä ja kämpiltä pääsi suoraan myös useammalle patikointireitille.

Suppailuun: Kelventeen saari Päijänteen kansallispuistossa

Olen suppaillut muutamassa kansallispuistossa, ja mielelläni tekisin suppailuretkiä enemmänkin! Suplaudat ovat kuitenkin suht painavia, ja sää vaikuttaa suppailuun huomattavasti enemmän kuin patikointiin. Muutamalla reissulla sup-laudat ovat jääneet auton takakonttiin, kun keli ei ole suosinut vesillä retkeilyä. Päijänteen kansallispuistossa vieraillessakin nousi suppailupäivän alkuillasta kunnon ukkoskuuro. Saimme kuitenkin tehdä retken Kelventeen saareen mitä upeimmassa auringonpaisteessa ja varsin tyynellä kelillä.

Kelvenne on Suomen suurimpia harjusaaria, noin 8 kilometriä pitkä ja sen päästä päähän kulkee polku. Täytyy tunnustaa, että vaikka meilläkin oli aikomus hiukan kävellä, vei hieno aurinkoinen keli patikointihalut. Rantauduimmekin retkellä vain syömään eväitä, uimaan ja paistattelemaan päivää hietikoille, emmekä pukeneet edes kenkiä jalkaan saaren kamaralla. Kirkasvetiset luonnonhiekkarannat olivat lumoavia! Päijänteen vesi oli todella kirkasta, ja hiekkapohjaa jatkui kymmeniä ellei satoja metrejä rannasta. Mainio uimapaikka siis. Paikoin veden alla näkyi myös isoja siirtolohkareita ja lähellä Höysniemen rantaa oli veneen hylky. Sup-laudalta näki syvälle pinnan alle ja bongasin myös yhden aivan jättimäisen kalan.

Kelventeelle pääsee vain vesiteitse. Saareen tehdään veneretkiä, mutta sup-laudalla ei ollut riippuvainen mistään aikatauluista. Höysniemen rannasta tuli matkaa vain muutama kilometri Kelventeen isoimmalle hiekkarannalle, joten retki oli varsin leppoisa.

Örön saari Saaristomeren kansallispuistossa

Jos minun pitäisi valita yksi kohde kansallispuistoista, johon palaan aina innolla, se olisi Örö. Sata vuotta suljettuna ollut saari avautui matkailijoille vuonna 2015 ja se on palanen erikoista saaristoluontoa yhdistettynä sotilasmenneisyyteen. Koko saari on osa kansallispuistoa ja sen luonnossa on piirteitä ja kasveja, joita ei muualta Suomesta löydy.

Kokonaisuutena Örön luonto on mielestäni aivan upea. Pidän saaristosta ja Örössä on perinteistä saaristomaisemaa silokallioineen. Niiden lisäksi saaren luonnonhiekkarannat merikaaleineen sekä paahdeniityt ovat erityisen viehättäviä. Saaren perinnemaisemia ylläpitävät lehmät ja lampaat. Öröä halkovat vanhat mukulakivitiet ja koko saaren voi kiertää luontopolkuja pitkin. Näkemistä riittää hyvin kahdelle päivälle, mutta n. 12 km luontopolut kiertää kyllä päiväretkelläkin.

Örössä on myös toimivat matkailupalvelut ja saarelle kulkee säännöllisesti maksullinen yhteysalus. Olen yöpynyt kahdesti saaren hotellissa sekä syönyt useamman maukkaan aterian ravintoloissa. Viime kesänä osallistuin Örössä myös juoksutapahtumaan! Örö on monipuolinen saaristokohde.