Juoksen silloin kun voin

Blogitauolta päivää. Kirjoitin lokakuun koosteessa pieleen menneestä viisaudenhampaan poistosta ja tilanne jatkui vielä marraskuussakin. Poistokuopan tulehduksen ja kahden antibioottikuurin myötä olin niin puhki, etten jaksanut sen enempää juosta kuin kirjoittaakaan siitä. 

Nyt olen päässyt jo juoksemaan, mutta elämä on ollut niin kiireistä, ettei blogille ole ollut aikaa. Sairaslomalla tekemättä jääneet työt, opinnot ja muut hommat ovat pitäneet kiireisenä. Olen yrittänyt ottaa juoksemiselle aikaa sopivissa väleissä, mutta lenkit ovat luonnollisesti olleet lyhyitä. Hiukan ylirasitusta on ollut ilmassa, mutta olen silti yrittänyt juosta silloin kun voin, koska hidas hölkkä voi parhaimmillaan vähentää stressiä ja siten edistää palautumista, vaikka jonkinlainen fyysinen rasitus onkin.

Niinpä tässä marraskuun alkupuolella olenkin juossut mm. työmatkalla, hoitokoiran kanssa ja etätyön lounastauoilla. Jos elämässä on kiirettä, priorisoin juoksun esimerkiksi siivoamisen ohi. Oikeastaan priorisoin vähän kaiken aina siivoamisen ohi, mutta pointtina siis se, että olen yrittänyt juosta silloin kun voin ja pitänyt sitä tärkeänä asiana. Esimerkiksi työmatkalla kävin päivän ohjelman jälkeen lenkillä ja sieltä palatessa hain itselleni ruokaa kaupasta sen sijaan, että olisin mennyt työkaverin kanssa ulos syömään. Koen hölkkälenkin rentouttavana ja minun on sen jälkeen parempi olo kuin jos olisin vaikka maannut hotellissa koko illan telkkaria katsoen.

Täällä olisi ollut todella hyvät juoksukelit keskimääräiseen marraskuuhun verrattuna. On ollut lämmintä ja aurinkokin on paistanut. Sateita on tullut vähän eikä ole ollut vielä yhtään liukasta. Siksi onkin vähän sääli, etten ole pystynyt hyödyntämään hyvää juoksukeliä täysipainoisesti. Mutta vähänkin on parempi kuin ei mitään. 

Lokakuussa juoksin "pankkiin"

Hmm, miten tuon otsikon nyt saisi ymmärrettäväksi...? En siis juossut pankkiin, eli kiirehtinyt rahalaitokseen, vaan koitin alkukuusta "tallettaa" juoksukilometrejä ikään kuin varastoon tietäessäni, että loppukuusta ei pääsisi juoksemaan.

Tavoitteena minulla oli tässäkin kuussa juosta sata kilometriä. Minulla oli 16. lokakuuta kasassa 83 kilometriä. Kuun puolivälissä juoksut siis näyttivät siltä, että tasaisen vauhdin taulukolla oltaisiin oltu koko vuoden kilometriennätyksissä kiinni. Ensin tuli kuitenkin syyslomareissu Italiaan ja päivän kotonaolon jälkeen viisaudenhampaan poistoleikkaus. Tällä kertaa olin varautunut hampaan poistoon ajatellen, että voisin hyvillä mielin olla viikon juoksematta, ja silti saisin kuukausikilometrit kasaan, ja sitten jos toipuminen olisi nopeaa, juoksisinkin kivasti yli tavoitteen.

... ... ... Juuh, ei mennyt ihan putkeen. Poistokuoppa tulehtui, ja parin päivän sairauslomasta tulikin yli viikon mittainen! Poistokuoppa tulehtuu herkemmin, mitä enemmän on ikää, ja helpommin naisilla. Jos olisin tiennyt etukäteen tämän, olisin tietysti pyytänyt hammaslääkäriltä ab-kuurin. Jäi hieman kismittämään, että toki lääkärin pitäisi riskitekijät huomioida. Minulla ei kuitenkaan ole perussairauksia ja hyvä yleiskunto, joten varmaan siksi en saanut antibiootteja. Kuopan tulehdus oli todella ikävä homma, särkylääkkeet eivät vieneet kipua pois ja puoli päätä oli turvoksissa. Nyt kuvittelisin, että ollaan jo voiton puolella...

Juoksin lopulta tässä kuussa 101 kilometriä, eli aika lailla minimitavoitteeseen. Ja saan olla tuostakin lukemasta kiitollinen! Reissussa tuli hiukan juostua ja käveltyä, mutta kuten todettua, enimmäkseen juoksin ennen matkaa. Kuun alkupuolella yhden 16 kilometrin polkupitkiksen, ja sen lisäksi vain lyhyitä lenkkejä. Tämä hammashomma vei nyt niin kaikki voimat, että reissusta en ole vielä jaksanut kirjoittaa mitään, mutta katsotaan, ehkä joku matkapostauskin on tulossa. Tämän postauksen kuvat sentään ovat matkalta, Toscanasta. 

Näistä treeneistä en kerro somessa

Huomaan usein postaavani varsinkin instaan silloin, kun juoksen pitkän lenkin. Toki täällä blogissa puhun kuukausikoosteessa muutenkin kuun juoksuista. Kuitenkin somestani voi äkkivilkaisulla saada kuvan, että juoksen lähinnä pitkiä lenkkejä kauniissa maisemissa. Postaan myös mieluummin polkukuvia kuin kuvia sileän lenkeiltä, koska polkujuostessa näkee just niitä nättejä maisemia.

Todellisuudessa juoksen suurimman osan arkilenkeistä pyöräteillä. Suurin osa lenkeistäni on 4-6 kilometrin mittaisia ja yleensä en ota ollenkaan kuvia lenkillä. Jos juoksen vaikka keskellä etäpäivää, lenkki pitää mahduttaa lounastaukoon, ja silloin en käytä ylimääräistä aikaa kuvien ottamiseen. Tykkään polkujuoksusta, mutta useimmiten juoksen ihan ajan säästämiseksikin sileällä. Pitkät polkulenkit tuntuvatkin välillä suorastaan luksukselta, kun on hyvin aikaa juoksuun eikä kiire muihin menoihin.

Jaan someen varsin pienen osan elämääni, ja myös pienen määrän juoksujani, vaikka sometilini ovatkin juoksupainotteisia. Kertoisin mielelläni somessa omalla esimerkilläni, että juoksussa ei tarvitse olla hyvä tai nopea voidakseen nauttia siitä. En kuitenkaan koe mielekkääksi korostaa sitä joka postauksessa. Seuraan instassa joitain tilejä, joiden pääsisältöä on esimerkiksi kehopositiivisuus. Olen huomannut, että yleensä tuo sanoma toistuu postauksesta toiseen. Kai se on sitä vaikuttamista. Ei minua varsinaisesti edes kiinnosta toimia minään vaikuttajana seuraajilleni. En ainakaan jaksaisi tehdä jokaista postausta saman teeman ympäriltä. Usein postauksissani ei ole minkäänlaista sanomaa. Juoksu on mielestäni ihanaa ja helppoa, ja se on tärkein harrastukseni. Siksi tykkään ensisijaisesti jakaa juoksujuttuja. Kerron juoksuista silloin kun sillä hetkellä huvittaa, sitä mitä milloinkin huvittaa, ilman että taustalla olisi mitään suunnitelmaa tai agendaa.

Olen hidas juoksija. Haluaisin kyllä omalla esimerkilläni kertoa, että on ok olla hidas. Hölkkäkin on juoksua. Kun on liikunnallisesti lahjaton ja ollut ensin 30 vuotta sohvaperuna, ei voi olettaakaan, että olisin juoksijana nopea. Kerron aina juoksutapahtumien yhteydessä loppuaikani, joka on yleensä siellä porukan viimeisessä kolmanneksessa. Isommissa juoksutapahtumissa saatan sijoittua hiukan paremmin. Kerran olen tullut maaliin aivan viimeisten joukossa, kun vuoden 2023 Nuuksio Classicissa oli kammokeli, ja käytin vesilammikoissa kahlaamiseen ja suossa rämpimiseen peräti kahdeksan tuntia aikaa. Tiedän kuitenkin, että ilman treeniä ja sitkeyttä, en olisi tuotakaan kisaa päässyt edes maaliin. Olen tyytyväinen juoksukisaan silloin, kun olen juossut sen omalla tasollani ja annan kaikkeni. Minulla on realistinen käsitys omasta vauhdistani, ja usein olenkin onnistunut kisassa tavoitteeseeni.

Syyskuun puolivälissä juoksin puolimaratonin 6:57 min/km keskivauhtia. Kuitenkin koko syyskuun juoksujen keskivauhti oli 8:30 min/km. Tuo kertoo osaltaan siitä, miten hitaita lenkkejä usein juoksen. Saatan käyttää lenkillä usein paljon aikaa luonnon kuvailuun, ja välillä pysähtyä myös vaikka lähettämään viestiä tai naputtelemaan jotain mobiilipeliä. Juostuani lenkin harvoin edes tiedän, kauanko siinä meni, mutta kilometrit muistan aina! En koe mielekkääksi jakaa arkisten lenkkieni kestoa someen, kun en itse siihen juuri kiinnitä huomiota.

Varmaan osittain hitaudestani johtuen lenkkieni kestolla ei ole minulle juurikaan merkitystä. Ainoastaan silloin, kun lenkille on vähän aikaa, mietin sitä, miten kauan juoksuun menee aikaa. Sitä vastoin olen erittäin suunnitelmallinen kilometrien kerääjä. Juoksen kuukaudessa vähintään 100 kilometriä ja vuodessa sitten vähintään 1200 kilometriä. Nuo ovat kuulkaa jo ihan hyviä lukuja. Tavoitteen saavuttaminen on kuitenkin minun tasoiselleni juoksijalle varsin helppoa, sillä satanen kuussa ei vaadi mitään ihmeellistä. Siinä pystyy vaikka olemaan viikon flunssassa ja silti kirimään kilometrit. Rutiinia ja suunnittelua se kyllä vaatii, että saa kalenteriin n. 4 lenkkiä viikkoon. 

Tällä viikolla juoksin kuutena päivänä. Se on minullekin paljon. Juoksin kuitenkin vain alle kympin lenkkejä, ja yhteensä kilometrejä tuli 34 tällä viikolla. En koskaan jaa kaikkia viikon treenejä somessa, enkä tee viikkokoosteita. Tiedän, että ne varmasti joitain kiinnostaisivat. Saattaisinkin jakaa treeniohjelmani silloin, kun tähtään vaikka johonkin juoksutapahtumaan. Mutta nyt, kun tämän vuoden kisat ovat takanapäin, olen siirtynyt juoksun osalta käytännössä ns. talvikauteen, jolloin juoksen lähinnä pk-lenkkejä. Se ei ole ollenkaan kehittävää, mutta se on helppoa ja mukavaa. Tavoittelen käytännössä vain kilometrien keräilyä. Moni lenkki on minulle tärkeä myös pään tuulettumisen kannalta. Tällä viikolla olen lähtenyt juoksemaan myös ihan vain kuvaillakseni ruskaa. Täällä Naantalissa on tänä(kin) syksynä todella upea ruska! Vaikka tämän viikon treeneissä ei ollutkaan mitään erityistä, mitä haluaisin tänne jakaa, niin nämä kuvat ovat jakamisen arvoisia. :)

Ruskalenkki Ruissalossa

Lokakuun ensimmäisenä lauantaina saatiin nauttia upeasta aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Lähdimme polkujuoksemaan Ruissaloon. Moni muukin oli kävelemässä tai juoksemassa, mutta poluilla oli silti varsin väljää. 

Tavallisesti tässä lokakuun alussa on ollut jo paljon ruskaa. Nyt syksy on ollut niin lämmin, ja merivesi on poikkeuksellisen lämmintä, jolloin lounaisrannikolla ruska onkin monin paikoin myöhässä. Erityisesti Ruissalon etelärannan kävelytietä juostessa huomasi, miten monet lehtipuut olivat vielä aivan vihreitä! Veikkaan, että ruska onkin Ruissalossa parhaimmillaan vasta myöhemmin lokakuussa.

Teimme lenkin, jossa kiersimme Ruissalon luontopolut Honkapirtin takamaastoissa, kasvitieteellisen puutarhan ympäri, sekä Ruissalon eteläosan ja Marjaniemen polut. Lisäksi juoksimme pitsihuviloiden viertä Ruissalon etelälaitaa. Laitan reittikartan kuvien jälkeen, jos joku innostuu kiertelemään samoja reittejä. 

Samalla reissulla tuli avattua talviuintikausi. Vaikka en kyllä tiedä, voiko puhua talviuinnista, kun ilma oli lähes +15 asteista, eikä merivesi juuri kylmempää. :D Joka tapauksessa keli oli kohdillaan pitkällä polkulenkillä!

Syyskuun juoksutreenit ennen ja jälkeen puolimaratonin

Syyskuun juoksuja rytmitti kuun puolivälissä ollut puolikkaan kisa. Juoksin 5 vuoden tauon jälkeen sileän puolimaratonin Jyväskylässä Finlandia Marathonilla. Ilman mitään nopeustreenejä päätin juosta kisan tämän hetkiseen kuntoon nähden reipasta vauhtia, mutta en lähellekään täysillä. Pystyinkin kisassa pitämään tasaista, hiukan alle seitsemän minuutin kilometrivauhtia ja tulin maaliin hyvävoimaisena vähän alle 2,5 tunnin ajassa. 

Juoksin elokuussa polkupuolikkaan Nuts Pyhällä. Se oli selvästi sileän puolikasta raskaampi, mutta jotenkin tuntui, että palauduin siitä nopeammin. Lapin loma jatkui juoksun jälkeen vielä patikoinneilla ja juoksin 16 polkulenkin vain 4 päivää kisan jälkeen. Jalat eivät olleet tuoreet, mutta toimivat. Silloin väsymys iski vasta kotiinpaluun jälkeen. 

Finlandia Marathonin puolikkaalta toipuminen vei viikon verran. Olin ehkä kuvitellut, että kun en juossut kisaa mitenkään täysillä, olisin palautunut nopeammin. Kuitenkin tuollainen minulle reipas vauhti ja vasta vuoden kolmas kahdenkympin lenkki vei selvästi voimia. Jaloissa oli kipuja ja olo oli selvästi normaalia väsyneempi usean päivän ajan. Hölkkäilin pari lyhyttä lenkkiä kisaa seuraavalla viikolla, mutta kun olo oli selvästi rasittunut, en yrittänyt puskea itseäni kovempiin treeneihin.

Ennen puolikkaan kisaa syyskuun juoksut olivat varsin lyhkäisiä ja rentoja lenkkejä. Alkukuussa oli niin lämpimät kelit, etten syyskuun helteessä juossut kuin kevyitä lenkkejä ja usein juoksut päättyivät rantaan ja uimaan pulahtamiseen. Kävin syyskuun alussa myös Sipoonkorven kansallispuistossa patikoimassa. Puolikkaan jälkeenkin lenkit ovat olleet lyhyitä ja köykäisiä. Hellettä ei enää ole ollut, mutta olen vielä syyskuun jälkimmäisellä puoliskollakin käynyt uimassa. Merivesi on ollut vielä niin lämmintä, että on tarjennut pulahtaa ilman saunaa. Aika luksusta, kun uimakausi on kestänyt ihan toukokuun alusta syyskuun loppuun!

Juoksin syyskuussa yhteensä 103 kilometriä. Tavoitteena oli tässäkin kuussa saada satanen täyteen ja se tuli täyteen kohtalaisen helposti, mutta enempää ei kuitenkaan huvittanut juosta. Lenkit olivat tässä kuussa, kuten koko vuonna, pääosin lyhkäisiä. Puolimaratonin lisäksi juoksin yhden kympin lenkin poluilla, muut lenkit olivat lyhyempiä.

Lämpimän alkusyksyn ansiosta tuntuu suorastaan hämmästyttävältä, että vuotta on enää kolme kuukautta jäljellä! Lokakuussa kalenteri on aika täynnä, toivottavasti sinne mahtuu vielä juoksuakin.