Sunnuntain satunnaiset

Monessa seuraamassani blogissa on tänä viikonloppuna kisailtu HCRllä, mutta itse jouduin viettämään pientä liikuntataukoa. Kisahuumasta innostuneena heitin kuitenkin ilmoittautumisen sisään polkujuoksutapahtumaan, joka on jo viikon päästä! Kääk!

Pieni liikuntatauko

Multa poistettiin muutama luomi, ja olin kertakaikkisen järkyttynyt, kun lääkäri kehotti välttämään hikiliikuntaa seuraavat 3 päivää. Siis... sehän on koko viikonloppu! Olin ajatellut, että luomien poisto on niin pikkujuttu, että pääsen seuraavana päivänä taas lenkille. Lisäksi yhteen haavaan laitettiin tikit, ja koska se on tuossa hartiassa hyvin liikkuvassa paikassa, suositteli lääkäri välttämään salitreeniä tikkien poistoon asti. Käytännössä en siis pääse salille enää toukokuussa. En myöskään saisi käyttää reppua ennen tikkien poistoa, joten myös rinkan testailut jäävät nyt pois. Alkaa tuntua, että myös mun Kolin reissuun valmistautuminen jää aika kehnoksi... Sairaanhoitajakaverilta sain luvan liikkua jo pari päivää operaation jälkeen, mutta olen yrittänyt ottaa maltillisesti, etten haittaa haavojen paranemista.

Länsikeskus trail

Pyörittelin mielessäni osallistumista polkujuoksukisaan jo pari viikkoa sitten, ja nyt heitin ilmoittautumisen sisään, vaikka aika lailla hirvittääkin. Viikon päästä lauantaina olen juoksemassa Kuninkojan kukkoilla, Länsikeskus Trailissa. Mun olematon polkujuoksukokemus yhdistettynä yleiseen kömpelyyteeni tuo aika lailla epävarmuustekijöitä. Yritän mennä rauhallisesti, ja jos maasto on mulle liian vaativaa, vaihdan kävelyksi. Lähden porukan jälkijoukossa liikkeelle, niin en ole sitten ainakaan kenenkään tiellä.

Kaksi viikkoa Kolin reissuun

Olen valmistautunut vaellusreissuun todella kehnosti. Töissä on ollut mieletön kiire koko toukokuun, ja vapaa-ajalla olen mieluummin vain juossut ja löhöillyt, joten valmistelut ovat jääneet. En ole tosiaan tehnyt yhtään kokeilupatikkaa lainarinkan kanssa, ja muutenkaan en ole juuri valmistautunut. Ruokalista on sentään sovittu siskon kanssa kuntoon, eikös se ole tärkeä juttu kuitenkin? :D Suoraan sanottuna hiukan harmittaa, että töissä on nyt niin stressaavaa, että se heijastuu vapaa-aikaankin. Mutta eiköhän reissussa ihan kiva kuitenkin tule, ja onhan tässä vielä noin 1,5 viikkoa aikaa hankkia puuttuvat tarpeelliset tavarat...

Kuuvan lenkki Ruissalossa

Ruissalon poluista innostuneena tein viime viikon lopulla toisenkin juoksuretken saareen. Tällä kertaa juoksin Ruissalon päätieltä Kuuvanniemen itäpuolta niemennokkaan ja sielä takaisin saaren keskiosiin läntisempää reittiä pitkin.

Menomatka oli sorapohjaista kävelytietä ja kulki pitkiä pätkiä golfkentän laitaa. Matkalle osui myös merenrannan kaislikkoa sekä lintutorni, jonka ensimmäiselle tasanteelle kiipesin korkeanpaikankammoani uhmaten. Olin jo mielessäni lausumassa reittiä hiukan tylsemmäksi, kunnes pysähdyin ihailemaan isoa vanhaa tammea ja bongasin samalla valkohäntäpeuran. Elikko ei minusta juurikaan välittänyt, vaan käveli vain rauhallisesti poispäin valkoista pyllyään heilutellen.

Bongasin menomatkalla muitakin eläimiä, mm. tikan ihan lähietäisyydellä. Tienvierrus oli paikoin myös aivan sinisenään kukkivista sinivuokoista. Varsinaista polkujuoksua pääsin treenaamaan vasta Kuuvannokassa, mutta siellä olikin sitten jopa pientä esterataa, kun puita oli myrskyssä kaatunut polun varresta oikein urakalla.

Kun pääsin Kuuvannokan päähän, oli pakko pysähtyä, istua ja vain katsoa. Korkeilta kallioilta oli huikeat näkymät ja alhaalla meressä joutsenpariskunta kuherteli. Katselin merta ja ihailin maisemaa sekä lintuja. Oli aivan tyyntä. Tuossa hetkessä taas kirkastui se, miksi juoksu on niin hienoa ja miksi näitä juttuja tekee. Pääsee paikkoihin ja mielentiloihin, joihin voi matkata vain omin jaloin juosten.

Paluumatka saaren keskiosiin olikin sitten pääosin kivaa ja helppoa polkua. Välillä lehtimetsässä, välillä juurakkoisemmassa mäntymetsässä ja kallioilla. Pitkospuitakin oli, mutta keli oli tosi kuiva, joten alusta oli koko matkan pitävä ja helppo juosta. Olin arvioinut etukäteen reitin noin kuusikilometriseksi, mutta tuon matkan täyttyessä olinkin vielä keskellä metsää. Pian kuitenkin golfkenttä taas pilkisteli puiden lomasta ja saavuin takaisin Ruissalon Puistotielle. Totesin, että seuraavan bussin lähtöön olisi vielä reilusti aikaa ja päätin hölkätä saman tien bussin päätepysäkille Saaronniemeen. Samalla sain 8 kilometriä täyteen.

Reitillä ei tällä kertaa ollut varsinaista polkujuoksua kuin noin 2 kilometriä. Eläinhavainnot ja Kuuvannokan upeat maisemat tekivät reissusta kuitenkin tosi kivan. Pilvisen aamun jälkeen Kuuvannokassa istuskellessani aurinko alkoi pilkistellä pilvien raoista ja paluumatkalla sain paistatella lämmittävässä auringonpaisteessa.

Ruissalon poluilla

Kävin tällä viikolla kahdesti polkujuoksemassa Ruissalossa. Oli huippua kirmailla luonnon helmassa lämpimässä kevätsäässä ja testata polkujuoksua!

Aloitin ekan lenkin vähän turhankin innoissani. Onneksi helpot polut antoivat anteeksi säntäilyni, ja hiukan juurakkoisemmilla ja kalllioisemmalla alueilla olin jo tottunut menoon. Olen toisinaan uusissa liikuntakokeiluissa tai juoksumaastoissa kuin lenkki-innostuksessa hepuloiva pentukoira. Mitä tuolla on, mitä täällä, meniks tuosta joku eläin, oho, kompastuin omiin jalkoihini. Onneksi niin ei käynyt nyt, vaan pysyin pystyssä reissun ajan.

Ennen ekaa lenkkiä katsoin reitin kartasta valmiiksi. Arvioin, että matkaa kertyisi 6 kilsan verran ja aikaa menisi tunti. En tuosta kovin paljoa erehtynyt, matkaa kertyi 6,6 km ja aikaa meni 1h 12min. Lähdin liikkeelle Ruissalon sillan pielestä ja kiertelin saaren itäosan luontopolut päätyen lopulta Honkapirtille. Etukäteen tuntui tosi hassulta lähteä lenkille bussilla, mutta kun kerran kivoja polkuja ei lähde heti kotiovelta, niin ihan toimiva ratkaisuhan tuo oli. Katsoin sopivat bussivuorot, ja kun en ihan toivottomasti jäänyt kuhnaamaan poluille, ehdin vielä vaihtoajan sisällä Ruissalossa paluubussiinkin. Vauhti oli kyllä enimmäkseen todella hidas, ja pysähdyin usein kuvailemaan tai katsomaan ympärilleni.

Ruissalon polut olivat kyllä tosi aloittelijaystävällisiä. Hyvin merkittyjä ja helppoja juosta, korkeuserojakaan ei juuri ole. Jos jotenkin onnistuisi eksymään, niin saari on kuitenkin niin pieni, että päätielle löytää helposti. Koska aiemmin olen juossut poluilla vain pikku pätkiä, oli tosi kivaa päästä nyt kokeilemaan ihan kunnon polkulenkkiä. Viimeinen kilometri oli sorapohjaista kävelytietä, ja muutenkin lenkin aikana oli muutamia tiepätkiä, mutta polkujuoksua tuli kuitenkin yli 2/3 lenkistä.

Reitti tarjosi kivaa vaihtelua. Välillä kirmailin pehmeällä lehtimaapohjalla, välillä oli juurakkoisia ja kallioisia pätkiä. Myös parit portaat ja pitkospuut osuivat reitille. Vappua edeltänyt räntäsade ei onneksi ollut vettänyt polkua kovin märäksi, vain muutamassa paikassa oli hiukan mutaista. Kengät pitivät hyvin, tosin märällä kalliolla vaihdoin suosiolla kävelyksi.

Bongailin polun varrelta sinivuokkoja täydessä kukassa ja nupuillaan olevia valkovuokkoja. Veikeitä olivat myös sammaleen ja pahkojen peittämät puunrungot. Vanhat tammet kurkottelivat korkeuksiin vielä oksat paljaina, mutta sammaleet ja varvut hehkuivat vihreyttä auringonpaisteessa.

Siellähän on lämmin!

Piti tulla blogiinkin päivittelemään tätä hämmästyttävää sääilmiötä. Kun viikko sitten satoi vielä räntää, ei sitä ole oikein pysynyt muuttuneen kelin perässä, enkä tänään tajunnut, että lenkillä olisi riittänyt t-paita. Tuli sitten kuuma.

Tämä viikko on mennyt vaihtelevissa fiiliksissä. Maanantaina kävin Ruissalossa testaamassa polkujuoksua, ja mielettömän hyvällä fiiliksellä nautin aurinkoisesta vapaapäivästä. Tiistaina piti olla samalla lailla hyvänmielenpäivä, mutta onnistuin salilla kipeyttämään taas tuon pitkään vaivanneen polven. Fiilikset laskivat sitten "mitä nyt taas" -tasolle. Eilen kuitenkin hieroin reisilihaksia ja lihaskalvoja ja jo tänään tuntui paremmalta. Menin varovasti kokeilemaan juoksua, ja sehän sujui ilman kipua! Iso helpotus, että polvikipu ei tällä kertaa tainnutkaan olla mitään vakavaa.

Puiden silmut kasvavat nyt ihan silmissä ja alkaa vihdoin olla sellainen olo, että kyllä se kesäkin tulee taas tänä vuonna. Kolin reissuun on enää kolme viikkoa, kääk! Pitää alkaa hamstraamaan sapuskoja ja miettimään, miten saa repun/rinkan mahdollisimman kevyeksi. Kenkäpuoli on myös vielä vaiheessa, sillä olen kokeillut lukuisia vaelluskenkiä, mutta edelleenkään en ole löytänyt täydellisen sopivia ostettaviksi. Kohta alkaa olla kiire kenkien sisäänajossa, tai sitten pitää vaan mennä lenkkareilla. Jotenkin reissun suunnittelu on jäänyt muiden kiireiden alle. Miten tää kevät menikin näin äkkiä!

Kinesioteippaus: omia teippailujani

Kirjoittelin kinesioteippauksesta jo aiemmin tässä postauksessa: Kinesioteippaus: kokeiluja ja kokemuksia. Nyt ajattelin kertoa enemmän omista teippailuistani ja siitä, mikä on auttanut mun vaivoihin.

Valitettavasti aihe on edelleen ajankohtainen, sillä tänään onnistuin taas satuttamaan kipeää polveani salilla. Olen nyt neljästi kokeillut salilla varovasti smithissä kyykkäämistä. En tiedä, mitä tänään kävi, mutta lämmittelysarjassa tunsin polvessa ikävän vihlaisun, joka tuntui sitten myös seuraavassa toistossa. Oli pakko jättää kyykkäilyt sillä kertaa, ja kipu tuntui myös salin jälkeen esim. portaissa. Perhanan polvi! Toivottavasti ei ole nyt mistään vakavammasta kyse, mutta varmuuden vuoksi teippasin polven heti kotosalla.

Lähes vuosi sitten, kun polvi kipeytyi ensi kertaa, kokeilin siihen useampaa erilaista teippausta. Aika nopsaan totesin, että kaikki polvilumpion päältä tai juuri alapuolelta menevät teipit tuntuvat ikävältä. Simppeli polvea tukeva teippaus sitä vastoin toi kaivattua vakautta ja samanlaisen myös kuntohoitaja teippasi mulle myöhemmin.

Olen opiskellut kinesioteippausta lähinnä netistä ja kirjasta Kinesiology taping (mainoslinkki Adlibrikselle), ja tuosta kirjasta löytyy hyvin vinkkejä myös muihin kuin tässä jutussa esiteltyihin teippauksiin.

Polvea tukeva kinesioteippaus

Tämän teipin on tarkoitus tukea polvea ja sen normaalia liikkumista sekä kevyesti estää ylimääräistä kiertoa (kuva alla). Polven ollessa hiukan koukussa teipataan polven molemmin puolin hiukan venytetyt teipit. Polven ala- ja sisäsivulle hiukan enemmän venytetty tukiteippi, jonka laitan päällimmäiseksi, jotta saan sen tarvittaessa aikaisemmin pois, mikäli se ärsyttää patellajännettä. Teipit voi laittaa lähemmäs polvilumpiota kuin mitä mulla nyt on.

Toinen mulla hyvin toiminut polven tukiteippi on polven ylimääräistä sisäkiertoa estävä teippaus polven sisäsivulla (kuva alla). Tuossa molempia teippejä venytetään melko paljon, ja teippaus tehdään polvi koukussa. Molemmat teipit laitetaan alhaalta ylöspäin, ensimmäinen teippi polvikulman mukaisesti ja toinen suoraan. Tätä kinesioteippausta ei ole tarkoitus pitää päiväkausia, vaan teippi tukee suorituksen, esim. juoksulenkin ajan.

SI-niveltä ja alaselkää tukeva teippaus

SI-nivelen tukemiseksi olen myös tehnyt kinesioteippauksia, ja varsinkin talvella ekoja lenkkejä tehdessä ne tuntuivat tukevan mukavasti alaselkää liikunnan aikana. En laita tähän nyt kuvaa teipatusta persiistäni, sillä tässä Youtube-videossa on ohjeistettu hyvin SI-nivelen teippaus. Teippauksen pystyy tekemään itsekin peilin ja harjoittelun avulla, kunhan tietää, mihin kohtaan teipit tulevat.

Olen käyttänyt lähinnä Lidlin hinta-laatusuhteeltaan erinomaista teippiä, mutta sitä on myynnissä vain kahdesti vuodessa. Apteekin kalliit teipit eivät mielestäni ole yhtään sen parempia kuin edullisemmat versiot, esim. Tokmannin teippi toimii aivan yhtä hyvin ja maksaa suunnilleen puolet siitä mitä kalliimmat teipit.

Tuossa ekassa postauksessa mainituista kirjoista olen kokeillut myös nilkkaa tukevaa teippausta ja kipukukkas-kinesioteippausta. Mulla nimenomaan tuossa oikeassa jalassa on sitä ongelmaa, että sekä nilkka että polvi kiertyvät liikkeessä liikaa sisään. Tuollaista liiallista sisäkiertoa estävät teippaukset ovatkin toimineet mulla hyvin. Haittaa ei teippailuista ole mielestäni ollut, mitä nyt viime kesänä tuli muutamat hyvin omituiset rusketusraidat. :)