Kinesioteippaus: kokeiluja ja kokemuksia

Polvi- ja selkäongelmien myötä olen kokeillut vähän kaikkea keksittävissä olevia helppoja keinoja lievittää vaivoja. Heti polvivaivan ilmaannuttua viime kesänä eräs ystäväni vinkkasi, että kinesioteippauksesta voisi olla apua, ja kertoi itse teippailleensa kirjastosta lainattujen kirjojen ohjeilla. Lainasinkin samantien kaikki Turusta saatavana olevat kirjat ja tutustuin teippaukseen myös Youtube-videoiden avulla. Myöhemmin syksyllä pääsin vielä työterveydessä kuntohoitajalle, joka teki pariin otteeseen teippauksia ja opetti myös tekemään niitä itse.

Tarkoituksenani ei ole kertoa teippauksen periaatteista ja tekniikoista, koska en ole mikään asiantuntija. Sen sijaan haluan vinkata, että jos kinesioteippaus kiinnostaa, niin lisätietoa löytyy ja itse voi kokeilla. Postauksesta näytti tulevan ihan megalomaaninen, joten jaoin sen kahteen osaan. Tässä ekassa osassa kerron, mistä etsin vinkkejä teippaukseen ja löysin teippejä. Kakkososassa on sitten kokemuksiani itse teippaamisesta ja sen vaikutuksista.

Kinesioteippausta käytetään yleisimmin lievittämään kipua, ohjaamaan liikettä tai kohentamaan asentovirheitä. Kinesioteippaus on tuntunut helpolta ja turvalliselta keinolta hakea lisää tukea kipeytyneille nivelille ja helpottaa kipuja. Mielestäni siitä on ollut myös apua, mutta kyse saattaa osin olla myös lumevaikutuksesta. Kun n on yksi, on vaikea sanoa, missä määrin teippaus vaikuttaa oikeasti.

Lukemistani kirjoista hyödyllisimmäksi osoittautui englanninkielinen teos Kinesiology taping : The essential step-by-step guide : Taping for sports, fitness & daily life 160 conditions & ailments (Langendoen, John 2014). (Mainoslinkki Adlibris-verkkokirjakauppaan). Kirjan alussa kerrottiin yleisesti teippauksesta, sen hyödyistä, käyttötarkoituksesta ja tekniikasta. Kirjassa oli yksinkertaisesti ja seikkaperäisesti selitetty paljon teippauksia päästä varpaisiin, ja olen teipannut sen ohjeilla niin nilkkaa kuin pakaraakin. Muista tutustumistani teoksista ainakin Tom Kålan Kinesioteippaus oli aivan liian vaikea, tai itsellä tuotti ainakin vaikeuksia ymmärtää ohjetta "Aloita teippaus tuberositas tibiaen päältä Y teipillä ja vie teipin haarakkeet patellan mediaali ja lateraalireunaa pitkin patellan yläpuolelle..." Vaati melkoista tankkausta ensinnäkin tajuta, mihin vaivaan mikäkin teippaus oli tarkoitettu, saati sitten, että olisi osannut teipata oikein sanallisten ohjeiden perusteella.

Kirjat ovat hyviä teippausten perusteiden opiskeluun, mutta läheskään kaikkia mahdollisia teippauksia ei noista opuksista löydy. Itse olen löytänyt toimivia ohjevideoita youtubesta, mutta välillä on vaikea keksiä oikeita englanninkielisiä hakutermejä. Kunhan hallitsee perusteet, kuvallisten ohjeiden perusteella on mielestäni helppoa teipata. Kun kuntohoitaja näytti minulle teippauksia, ne olivat sellaisia, mitä olin jo itsekin kokeillut.

Ostin ensimmäisen teippirullani kalliilla hinnalla Intersportista, ja kyllähän tuo teippi (Mueller) oli varmaan pysyvyydeltään paras. Olen kuitenkin testannut myös Cittarissa vastaan tulleita tarjousteippejä sekä Lidlin Sensiplast-teippiä. Lidlin teippi oli hinta-laatusuhteeltaan ylivoimaisesti paras. Vaikka se ei ole yhtä kestävää tai pysyvää kuin kalliimmat teipit, se ajaa kuitenkin mainiosti asiansa todella huokeaan hintaan. Lisäksi tuon kalleimman, Mueller-teipin liima oli sen verran tujua, että herkemmillä ihoalueilla se ärsytti. Jos teippejä ei pidä pitkään, ei liiman pitävyys ole niin olennaista.

Inspiroiduin kynäilemään tätä postausta juuri nyt, kun huomasin, että Lidliin on taas tulossa myyntiin noita kinesioteippejä. Itse ajattelin huomenna käydä Lidlissä taas teippiostoksilla. Postauksen toisessa osassa kerron sitten enemmän omista kokeiluistani ja hyviksi havaituista teippauksista, stay tuned! :)

Maaliskuun matalalentoa

Maaliskuun juoksusuunnitelmat menivät aika lahjakkaasti vihkoon, kun polvi kipuili suunnilleen koko kuun ja muutenkin oli hiukan nuutumusta ilmassa. Tällä Turussa ilma on ajoittain ollut sakeana katupölystä, ja varmaan tuo aiheutti minullekin tukkoista oloa. Ehkä jonkinlaista kevätväsymystäkin oli ilmassa, ja tietysti vaivat, no, vaivaavat. Vaikka polvikipu ei mikään järjetön olekaan, se vie kuitenkin mielen matalaksi, kun hölkätessä ajatukset ovat suunnilleen koko ajan siinä kivussa ja ikävissä asioissa. Juoksun suhteen tuli siis takapakkia, ja juoksin vain 10 lenkkiä, joista pisimmät hölkät olivat nelikilometrisiä. Yhteensä kilometrejä kertyi 37, eli valitettavasti tässä kuussa tuli selvää takapakkia juoksun suhteen.

Juoksulenkeillä tässä kuussa parasta olivat aurinkoiset päivät, jotka sulattivat lumen ja toivat valoa katupölyn harmaannuttamaan maisemaan. Aurinkoisella säällä on aina muhun mieltä piristävä vaikutus, ja lumen ja jään vaihtuminen märkään, mutta sulaan maahan oli sekin kivaa. Tuuliset kelit sitä vastoin eivät oikein napanneet, eikä tässä kuussa vielä tullut sellaista kunnon kevätfiilistä.

Salilla kävin maaliskuussa kahdeksan kertaa. Pidin kuun puolivälissä viikon tauonkin tukkoisuuden takia, joten olen tosi tyytyväinen treenien määrään. Tämä alkuvuoden ”salikausi” on ollut mulla tehokkain koskaan. Olen yrittänyt kuntouttaa itseäni ja vahvistaa polven ja selän tukilihaksia. Jos olen siinä samalla saanut hiukan lihasta ja voimaa, niin hyvä. Kahdesti viikossa tehtävä salitreeni on kuitenkin vienyt myös melkoisen osan viikon liikunta-ajasta, ja suunnitelmissa on huhtikuussa käydä salilla vain kerta viikkoon.

Toivon todella, että pääsisin vähitellen rakentamaan kestävyyskuntoakin. Kahden kuukauden päästä pitäisi olla Kolilla kipuamassa vaaroja ylös alas, joten kunto pitää nyt saada nousuun ja nopsaan. Siitä sitten kuukauden päästä olisi Paavo Nurmen puolikas, joka sekään ei mene läpi näillä 4 kilometrin treenilenkeillä. Huhtikuu on toivoa täynnä, vai miten se meni :)

Tuulee niin että tukka lähtee

Juoksukeleistä mun inhokki taitaa olla tuulinen sää. Toki tuuli on vielä purevampi silloin, kun mittarissa on miinusasteita, mutta ei nämä tämän kevään kalseat puhuritkaan mitään herkkua ole. Turussa tuulee lähes aina, mutta Aurajoessa vastavirtaan matkaavat vaahtopäät eivät ole kuitenkaan ihan jokapäiväisiä.

Eilen kotiin kävellessä jouduin katupölypyöreen kouriin, ja kotona totesin koko naaman olevan mustien pisteiden peitossa. Kaduilta ja katuojista hiekkaa suu ja silmät täyteen, oh joy! Lenkille lähtiessä keli on myös osoittautunut petolliseksi. Talon toisella puolella näyttää aurinkoiselta ja seesteiseltä, mutta toisella puolella kaikki oravaa pienempi sinkoilee tuulen mukana sinne tänne. Itse asiassa, en olekaan nähnyt hetkeen oravia meidän pihapuissa, hmm...

Mun perinteisellä sinne-ja-takaisin lenkkireitillä olen jo useasti erehtynyt menomatkalla lapsekkaasti kuvittelemaan, että hei, tänään onkin hyvä kulku. Kääntöpaikan jälkeen onkin ollut kuin seinään törmäisi, kun vastatuuleen puskeminen käy työstä. Välillä olen todennut ihan mahdottomaksi pitää sykkeitä tai vauhtia tavoitetasolla. Vastatuuleen juoksu vaan on älyttömän työlästä ja kalsea viima pakottaa kuitenkin laittamaan tossua toisen eteen sellaiseen tahtiin, ettei ihan jäädy. Tänä keväänä en ole harjoitellut minkään ohjelman mukaan, mutta aiempina vuosina olen todennut, että erityisesti vetojen juokseminen vastatuuleen on ihan myrkkyä. Hyvän juoksuasennonkin pitäminen vaikeutuu tuuleen puskiessa.

Kunnon tuulenpitävä juoksuasu on näillä keleillä ihan ehdoton. Itse tykkään käyttää sekä takkina että housuina hyvin ohuita ja vuorittomia tuulenpitäviä vermeitä. Uloimman kerroksen alle voi sitten tarpeen mukaan pukea lämmittäviä kerroksia, ja samat vaatteet menevät syksystä kevääseen. Windstopper-trikoot olisivat varmaan myös kätevät, mutta niitä en ole koskaan kokeillut. Kuvissa mulla on Sportamoren Blacc-merkin juoksutakki, jonka vihreä-mustaan väritykseen ihastuihin viime syksynä. Takki on siitä kiva, että siinä on tarpeeksi pitkät hihat, joissa on mukavat peukaloaukolliset resorit. Takissa on myös kunnon taskut, alhaalla selässä isompi tasku sekä vetoketjulliset taskut edessä. Huppua voi hyödyntää juurikin kovalla tuulella ja sateella, sillä se suojaa samalla myös niskaa ja tyköistuvana pysyy myös päässä. Tosin huppu ei ole ollenkaan yhteensopiva mun letin tai ylikasvaneiden otsahiusten kanssa... :)

Matkasuunnitelmissa vaellusreissu Kolille

Hiphei, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olen parin kuukauden päästä, toukokuun lopulla Kolilla vaeltamassa. Aikomuksenamme on siskon kanssa kiertää Herajärven pohjoispään kierros. Idean reissuun sain Hennan blogista. :)

Olemme siskon kanssa käyneet kahdesti Madeiralla ja kerran Gardajärvellä Italiassa, ja noilla reissuilla tehneet päiväpatikoita. Tämä on mulle kuitenkin ensimmäinen kotimaan vaellusreissu ja ensimmäinen yli yön kestävä patikkamatka. Hiukan hirvittää. Siskolla on onneksi kokemusta Karhunkierrokselta ja Saariselältä, joten luotan siihen, että sisko osaa vaellushommat, ja mun pitää vain kävellä. Joka sekin kyllä vähän jänskättää näiden vaivojen takia. Toivottavasti kuntoudun reissuun mennessä ja saan itseni sellaiseen kuosiin, etten pökrää Kolin vaaroja kivutessa.

Koska olen tosiaan ihan noviisi vaellushommissa ja inhoan telttaa, varasimme hyvissä ajoin yöpymiset vuokratupiin ja maatilamajoitukseen. Viimeisen yön ajattelimme viettää hotellissa, varmaan Sokos Hotel Kolilla, niin päästään patikoinnin päätteeksi oikeisiin sänkyihin ja saadaan kunnon aamiainen ennen kotimatkaa. Hotellia ei vielä varattu, mutta sitä tuskin bookataan täyteen. Koska ajomatka Suomen halki vie käytännössä koko päivän, yövymme reissussa 4 yötä, mutta varsinaisia vaelluspäiviä on vain kolme.

Olemme suunnitelleet päivämatkat siten, että ensimmäisenä varsinaisena vaelluspäivänä tehtäisiin pisin etappi, noin 15 km Herajärven länsipuolta, ja kahden seuraavan päivän aikana patikoimme itäpuolta lyhyemmin päivämatkoin. Reissuun on nyt pari kuukautta aikaa, joten pitää alkaa tosissaan treenaamaan, jotta jaksetaan!

Kevät! Aurinko!

Tänään hölköttelin hyvillä mielin 4 kilometrin pk-lenkin kirkkaassa auringonpaisteessa. Kyllä tuo sään keväistyminen vaan kummasti piristää! Alkuviikolla olo oli jostain syystä tosi nuutunut, ja jätin viikon toisen salitreeninkin väliin. Mietin, että olenkohan tulossa kipeäksi, mutta se taisikin onneksi olla vain katupölyn aiheuttamaa tukkoisuutta, sillä nyt viikonloppuna olo on ollut taas ihan reipas. Mulla on edelleen ollut hiukan polven kanssa ongelmia, mutta eilinen hieronta tuntui auttavan siihen. Juoksut ovat kuitenkin jääneet odotettua vähäisemmiksi, mutta onneksi tänään pääsin pikku lenkille!