Vuoden eka juoksutavoite asetettu

Tulen nyt vähän niin kuin kaapista ulos, ja tunnustan, että laitoin juoksutapahtumailmon sisään jo ennen vuodenvaihdetta. Perinteisesti Paavo Nurmen puolikkaalle, joka on tänä vuonna 1. heinäkuuta. Viime vuoden puolella kun ilmoittauduin, niin sain ilman lisämaksua peruutusturvan ilmoittautumiselle, ja siksi uskalsin heittää nimen listaan, vaikka pystyin hölkkäämään vasta kilometrin lenkkejä. Nyt uskaltaudun jo kertomaan julkisesti ilmoittautumisesta ja tavoitteesta.

Olen nyt helmikuussa hölkännyt kahdesti 5 kilometrin lenkin. Maaliskuussa toivon pystyväni nostamaan matkaa 8 kilometriin ja huhtikuussa toivottavasti pystyn juoksemaan jo kympin. Polvi on ollut enimmäkseen oireeton ja olen suurimmaksi osaksi unohtanut koko polvivaivan olemassaolon. Mutta harvakseltaan polvi tuntuu lenkeillä, joten 100% vaiva ei ole vieläkään parantunut. Tällä hetkellä lenkkeilyä rajoittaa kuitenkin eniten alaselkä/SI-nivel, jonka vuoksi joudun aika paljon kuulostelemaan ja ottamaan varovasti. Vaikka vaiva ei juostessa tuntuisikaan, saattaa liian pitkä tai vääränlainen rasitus vetää alaselän jumiin, josta toipuminen kestää.

Tässä vaiheessa ei niinkään huolestuta se, ettenkö ehtisi puolimarakuntoon kesäksi. Jos olisin aloitteleva juoksija, joka pystyisi nyt just ja just 5 kilometrin juoksuun, niin fiksulla juoksuohjelmalla ehtisin hyvin neljässä kuukaudessa puolikkaan kuntoon. Ongelma onkin enemmän siinä, että vaikka vaivoja vielä olisi, niin pelkään, että vedän kisan läpi vaikka toista jalkaa perässä raahaten. Tavoitteena onkin nyt nostaa juoksumääriä maltillisesti ja edetä kroppaa kuunnellen. Puolimaratoniin on aikaa, enkä nyt höntyilemällä voita mitään. Konkreettinen tavoite kuitenkin kannustaa myös kuntouttamaan vaivoja, ja on henkisesti tärkeää, että kuntoutuksesta saisi jonkin palkinnon, tässä tapauksessa sen, että pystyisin juoksemaan puolikkaan kunnialla läpi!

Kulminaatiopiste

Olen totaalisen kyllästynyt talveen. Jonain vuonna tämä piste on saavutettu jo tammikuun puolivälissä, joten kai parempi, että tänä vuonna kyllästyminen saavutti huippunsa vasta helmikuussa. Mutta blaah, talvea on pahimmillaan vielä pari kuukautta jäljellä, tiedossa ei ole matkaa etelään eikä muutenkaan mitään kovin ihmeellistä.

Juoksuharrastuksen myötä talvista on tullut siedettävämpiä, mutta on tämä edelleen inhokkivuodenaikani. En tykkää liukkaista, en pimeästä, en kylmästä. Vaatekerrosten pukeminenkin on niin rasittavaa, ja jos erehtyy pukemaan liikaa tai liian vähän, niin olo on entistä epämukavampi. Tahdon lämpöä, valoa ja sulaa baanaa lenkkareiden alle.

Hölkkäsin tällä viikolla peräti kolme 4 kilometrin lenkkiä. Lukema tuntuu vähäiseltä, mutta tammikuussa tein vasta kaksi samanpituista lenkkiä. En ole vielä uskaltaunut pidentämään yhtään lenkkiä merkittävästi, mutta nämä nykyiset juoksumäärät eivät ole tuoneet selän toipumiseen takapakkia, joten olo on toiveikas. Mieli kirmailee jo reippaasti edellä kevättä ja haaveilen kunnon lenkeistä kevätauringossa. Vielä pitää kuitenkin malttaa, ja toppuutella itseään, etten nyt torppaa kuntoutumista yli-innokkuudella. Oli kuitenkin pakko kaivaa koneelta pari kuvaa viime toukokuun alusta, pitkiksellä napsittuja otoksia totta kai!

Viikonlopun "pitkis": 5km!

Ensimmäistä kertaa sitten lokakuun hölkkäsin näin pitkän lenkin. 5 kilometriä hissukseen, noin 9min/km. Hitaasti, mutta hitaasti taidan olla kuntoutumassa vaivoista!

Lenkin jälkeen olin oikeastaan yllättynyt siitä, ettei mihinkään sattunut. Polvessa hiukan tuntui, mutta kylmä auttoi, enkä ole polvesta huolissani, sillä jo viime elokuun juoksut osoittivat, etteivät lyhyet lenkit vie vaivaa pahempaan suuntaan. Alaselkä taas tuntui hiukan lenkin aikana, mutta kotiin päästyäni se on ollut täysin oireeton. Halusinkin nyt kokeilla juosta pidemmälle kuin pitkiin aikoihin, koska maanantaina on taas kiropraktikko, ja ajattelin, että jos jotain menee jumiin, niin se kyllä fiksaa... :D

Pääsin nyt tammikuussa uudelle fyssarille, ja sain sieltä hyvät jumppaohjeet tukilihaksille. Nyt osaan juostessakin pitää korsetin tiukkana, mutta valitettavasti en jaksa sitä kovinkaan pitkään vielä. Mulle tuottaa myös isoja vaikeuksia juosta teknisesti mahdollisimman hyvin. Yritän polvea säästääkseni juosta enemmän päkiöillä, kiinnittää huomiota askelkontaktiin ja pitää lantion oikeassa asennossa. Joku liikunnallisesti lahjakkaampi varmaan hanskaisi homman nopeammin, mutta mulle tuottaa suuria vaikeuksia pitää paketti kasassa. On niin paljon huomioitavaa, että jotenkin se paketti ja oma keskittyminen alkaa väkisin hajoilla parin kilometrin jälkeen. Silloin kun vaivoja ei ollut, ei ollut niin justiinsa, vaikka lantio välillä putosikin istuvampaan asentoon tai köpsyttelin kanta-askelluksella kilometristä toiseen.

Päivän lenkillä sää oli sumuisan vaaleanharmaa. Tielle satanut suojalumi oli peittänyt liukkauden, ja keli oli talvijuoksuun ihan loistava.

Juoksukokeiluja kilometri kerrallaan

Polven ja selän vaivojen myötä mulle tuli vuoden lopulla pisin juoksutauko varmaan viiteen vuoteen. Lokakuussa jatkoin vielä juoksua, vaikka se taisi olla virhearviointi. Marraskuussa pidin totaalista juoksutaukoa, mutta yritin jumpata selkää ja kävin salillakin muutamaan otteeseen. Tilanne ei tauon aikana kuitenkaan parantunut, mutta alkoi kohentua joulukuussa, kun olin pari viikkoa saikulla. Sairasloman loppupuolella kokeilin varovasti juoksua vain todetakseni, että pystyn juoksemaan maksimissaan kilometrin, mutta siitä kun jatkaa, niin alaselkä vetää jumiin. Myös pidemmillä kävelylenkeillä selkä jumiutui, tai oikeastaan kaikesta tekemisestä. Useamman tunnin istuminen (myös välillä seisten tauottaen) veti selän jumiin ja niin vähän kaikki muukin. Kuitenkin vasta tuo juoksukokeilu herätti tajuamaan, että tämä ei nyt ole yhtään normaalia, ja sen jälkeen varasinkin ajan kiropraktikolle. 

Kun kiropraktikko sai korjattua lantion vinoutta, uskalsin taas kokeilla varovasti juoksua. En uskalla puhua lenkeistä, vaan kilometrin-parin pyrähdykset kulkevat juoksupäiväkirjassakin nimellä kokeilu. Parempi olla toivomatta liikoja. Eli en ole suunnitellut mitään juoksuohjelmaa, vaan teen vain varovaisia kokeiluja. Aloitin kilometrin hölkistä joulukuun lopussa, enkä ole lenkkejä siitä merkittävästi vielä uskaltanut pidentää. Tammikuun puolivälissä juoksin ensimmäisen "pitkiksen", kokonaista 4 kilometriä! :D

Liukkaat kelit ovat asettaneet omat haasteensa, sillä liukkaalla lyhyt kävelykin meinaa vetää alaselän juntturaan. Mulla on nastalenkkarit (Icebugin Anima2), mutta ne eivät ole parhaat mahdolliset omiin jalkoihin, enkä haluaisi käyttää niitä kaikissa ulkoiluissa. Toisaalta kun lenkit ovat niin lyhkäisiä, on helpompi löytää juostavaa alustaa myös huonoilla keleillä, kun ei tarvitse keksiä kympin ympyrälenkkiä kierrettäväksi. Onneksi koko tammikuu ei ole ollut liukkaan ankea, ainakin yhdelle viikonloppulenkilleni sattui aivan mahtava aurinkoinen talvisää. Postauksen kuvat ovat tuolta lenkiltä.

Tammikuu on siis mennyt varovasti kokeillen taas säännöllistä juoksua. Tiedostan, että kuntoutuksen kannalta juoksu ei välttämättä ole nyt se paras vaihtoehto, mutta henkisen jaksamisen kannalta se on tosi tärkeää. Lisäksi juoksu on tärkein motivaattorini kuntouttaa selkää, ja samalla toimii ainakin jonkinlaisena mittarina sille, missä mennään. Tammikuun pikkupätkistä kertyi lopulta juoksua 35 kilometriä. Se on noin puolet kevyen talvikuukauden normisaldosta, mutta silti enemmän, kuin uskalsin vuodenvaihteessa toivoa!

Juoksun lisäksi olen käynyt nyt alkuvuodesta ahkerasti salilla. Kuun alussa aloitin salitreenit hyvin varovasti pienillä painoilla ja kroppaa kuunnellen. Loppukuusta olen jo hiukan nostanut painoja kohti tavoitteellisempaa treeniä. Salitreenini on silti edelleen aika kevyt ja sisältää vähän liikkeitä. Kävinkin salilla peräti 8 kertaa tammikuussa. Noista kaksi kertaa oli sellaisia, että poljin kuntopyörää puolisen tuntia ja sen jälkeen tein vain polven tukilihaksia vahvistavia liikkeitä.

Helmikuussa aion jatkaa samoin kuin tähänkin asti. Varovaisia muutaman kilometrin hölkkiä ja salitreeniä. Niiden rinnalla kulkevat fyssarin neuvomat kotijumppaliikkeet. Mitään tavoitteita en vieläkään aseta, mutta olen kuntoutumisen suhteen nyt varovaisen toiveikas.

Juoksuvuosi 2016

Vähän jälkijunassa laitan viime vuoden juoksuja pakettiin. Loppuvuonna ei ollut oikein fiilistä muistella vuoden juoksuja, mutta mahtuihan sinne hyviäkin hetkiä vaivojen lisäksi.

Vuosihan alkoi kerrassaan mainiosti. Asetin ensin tammikuun tavoitteeksi juosta 100 km, sitten nostin sen 120 kilometriin, joka olisi selvästi enemmän kuin yleensä talvikuukausina. Huolimatta kovista pakkasista, tavoite vielä ylittyikin, ja olin supertyytyväinen juoksuvuoden avaukseen.

Myös helmi- ja maaliskuu menivät suunnitelmien mukaan. Tosin juoksua oli ohjelmassa vähän vähemmän, mutta sen ohessa tein salitreeniä ja vietin viikon Madeiralla. Reissulla tuli patikoitua muutamalla levadalla ja juoksuakin kertyi viikon aikana useampi lyhyt lenkki. Nautin päästessäni lämpimään ja kuivalle alustalle tassuttelemaan ja juoksufiilis reissussa oli hyvä. Huhtikuu olikin sitten hiukan nihkeä. Töissä piti kiirettä ja olin alkukuusta flunssassa, niin kuukausikilometrit jäivät tavoitteesta.

Loppukeväästä juoksukilometrit nousivat kuin itsestään ja tein myös nopeustreenejä ihan eri innolla kuin vaikkapa vuosi aiemmin. Toukokuun kilometrit nousivat korkeiksi, mutta silti tuntui, että juoksuohjelma eteni helponoloisesti. Jälkikäteen olen miettinyt, juoksinko liikaa kuntoon nähdeen, mutta edelleenkään ei tunnu siltä. Toukokuussa vaan kulki hienosti. Osallistuin myös vuoden ekaan juoksutapahtumaan, RunFestiin, ja oletuksena oli, että 2016 saattaisi tulla ennätyksellisesti lappujuoksuja.

Vaan toisin kävi... Kesäkuun alussa kävi jotain vauhtilenkillä, ja heti lenkin jälkeen tajusin, että polvessa ei ole kaikki kunnossa. En edelleenkään varmaksi tiedä, mitä tapahtui, mutta veikkaan, että vauhdissa en huomannut astuneeni jotenkin vinoon ja polven patellajänne otti osumaa. Kävin kesällä kahdesti polven kanssa lääkärissä, ja jälkimmäinen veikkasi diagnoosiksi polven kondromalasiaa, mutta sen ei pitäisi alkaa noin äkkiä, joten en ole missään vaiheessa oikein allekirjoittanut tuota diagnoosia.

Polven kipeydyttyä jouduinkin unohtamaan Paavo Nurmen puolikkaan aikatavoitteen. Halusin kuitenkin juosta kisan, ja yritin kuntouttaa polvea mm. vesijuoksemalla. Paavolla polvi olikin yllättävän ok, mutta hellekeli vei mehut ja tuloksena oli hitain koskaan juoksemani puolikas. Loppukesä meni aika rennosti, lepuutin polvea ja juoksun sijaan uiskentelin ja liikuin muuten.

Valitettavasti vaivat eivät tuohon loppuneet, vaan syyskuussa myös alaselkä meni jumiin ja kärsin pakarassa tuntuvasta hermopinteestä. Diagnoosina iskias, jonka veikkailtiin olevan välilevyperäistä. Olin taas kerran lääkäreiden kanssa hiukan eri mieltä... Koska selkää ei missään vaiheessa suostuttu kuvaamaan, ja polvestakaan ei kustannusten takia magneettikuvia otettu, olenkin ollut varsin turhautunut epämääräisiin diagnooseihin ja eri hoitotahojen antamiin keskenään ristiriitaisiin hoito-ohjeisiin.

Loka-marraskuussa vaivat menivät vain huonompaan suuntaan, ja joulukuun alussa jouduinkin jäämään parin viikon sairaslomalle. Jälkikäteen ajateltuna tein tyhmästi, kun yritin vain sinnitellä töissä, sillä vasta kunnon levolla selkä alkoi toipua. Joulukuussa nähtiinkin jo pieniä toivonpilkahduksia myös liikuntarintamalla. Kävin kiropraktikolla, jonka mielestä selkävaiva johtui kokonaan SI-nivelen virheasennosta. Vaikka tämäkään diagnoosi ei täysin vakuuttanut, oli kiropraktikon käsittelystä kuitenkin eniten apua. Käytyäni hoidossa nyt muutamaan kertaan, uskallan jopa sanoa, että vihdoin näyttää siltä, että vaivat ovat takanapäin. Kirjoittelen jossain vaiheessa vielä juurta jaksain vaivoista ja niiden hoidosta.

Vuoden 2016 isoista juoksutavoitteista ei yksikään täyttynyt. Ekan kerran sen jälkeen, kun olen alkanut asettaa vuosittaista kilometritavoitetta, se ei täyttynyt. Juoksin n. 790 kilometriä, eli tonnin tavoitteesta jäin yli 200 km. Vuonna 2015 juoksin yli 1200 km, joten eivät ole vuodet veljiä keskenään. 

Tällaista tämä joskus on, ei mene käsikirjoituksen mukaan. Hyvinä juoksumuistoina vuodesta jäi kuitenkin mieleen tammikuun pakkaslenkit, Madeiran ihanat lomajuoksut ja toukokuun huikeat vetotreenit. Toivon sydämestäni, että 2017 tarjoaa vielä juoksumuistoja sekin.