maanantai 11. tammikuuta 2016

Pakkaspäivien lämmikkeeksi superhelppo linssikeitto

Pakkasella mehevä ja ruokaisa keitto on mitä parasta ruokaa, joten ajattelin laittaa jakoon helpon linssisopan ohjeen. Jos joku sattumalta kaipaa uusia reseptejä vegaanisen tammikuun viettoon, niin keitto on myös vegaaninen.

Tarvitset soppaan:
  • 3 dl punaisia linssejä
  • 1 purkki chili-tomaattimurskaa 
  • 1/2-1 sipulia
  • 1 paprika
  • Mustia kivettömiä oliiveja

  1. Huuhtele linssit runsaalla vedellä ja heitä ne sitten kattilaan. Pilko sipuli joukkoon.
  2. Lisää tomaattimurska ja 2-3 murskapakkauksellista vettä. Voit lisätä vettä kypsentymisen aikana, riippuen siitä, miten paksua keittoa haluat. Linssit imevät melko paljon vettä, joten keiton tilannetta on hyvä tarkkailla.
  3. Kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia, lisää sitten suikaloitu paprika sekä puolitetut oliivit ja keitä vielä n. 10 minuuttia.
  4. Keittoa tulee noin 4 annosta, joten eikun syömään! Jos ei tykkää oliiveista, ne voi jättää poiskin. Itse asiassa olen jonkun kerran tehnyt keittoa ihan vaan linsseistä ja tomaattimurskasta, se on ihan ok niinkin. :)

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Pakkaslenkillä

Tehdään heti alkuun selväksi, että mielestäni pakkanen on perseestä. Itse asiassa koko Suomen talvi on pyllystä, ja jos olisin rikas, karkaisin Seychelleille aina tammi-maaliskuuksi. Epämieluisa sää ei vaan koskaan ole syy jättää lenkkiä väliin, joten pitihän tämä vapaapäivä käyttää hyväksi ja tehdä lenkki päivänvalossa, vaikkakin vain kuuden kilometrin mittaisena.

Viime päivinä silmiini on netissä osunut useampikin kirjoitus kovilla pakkasilla juoksusta, ja siinä missä toisaalla varoitellaan rehkimisestä näissä celsiuksissa, toisaalla kerrotaan pakkaslenkkien olevan vain asenne- ja pukeutumiskysymys. Mielestäni tämä HS:n juoksublogin kirjoitus aiheesta on hyvä ja kannattaa lukea, jos mielii pakkaslenkille. On oleellista muistaa, että jos kylmän ilman hengittäminen tuntuu pahalle, niin silloin ei kannata kuntoilla pakkasessa. Mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisilla pakkasilla ongelmia hengityksen kanssa, joten kuuluun ilmeisesti niihin onnekkaisiin, joilla ei ole vaarana saada rasitusastmaa pakkaslenkeillä. Silti kyseenalaistan hiukan sitä, että lenkit näillä säillä olisivat vain asennekysymys. Täällä Turussa ei näin kovia pakkasia ole edes vuosittain, ja silloin kun on, ne harvemmin jatkuvat kovinkaan pitkään. Joten ei mun ole mielekästä hankkia jotain teknistä välikerrosta ei erillistä hegityssuojaa, kun ei niille ole juurikaan käyttöä.

Tänään päätin lähteä lenkille, koska on hauskaa kokeilla välillä vähän extreemimpää juoksua ja arvelin, että ainakin ulkona olisi nättiä. Laitoin päällekkäin kahdet sukat, kahdet trikoot & tuulihousut sekä kaksi teknistä paitaa & juoksutakin. Mulla ei ole juoksupipoa, kun yleensä pärjään pannalla tai buffilla, mutta nyt totesin järkevimmäksi estää lämmönhukkaa pukemalla ihan kunnon pipon. Laitoin siihen vielä juoksupannan päälle pitämään pipoa paikallaan ja ekstrasuojaksi korville. Kaulan & kasvojen alaosan suojaksi buffi ja juoksuhanskojen päälle vielä lapaset, niin olin valmis koitokseen!

Kilometrin leppoisan hölköttelyn jälkeen totesin, että yläkropassa on ehkä inasen liikaa päällä, ja koko loppulenkin olikin selkä märkänä hiestä. Tosin en kyllä tiedä, miten saisin tuota yläkropan pukemista tasapainoisemmaksi, kun vain yksi paita juoksutakin alla tuntuu turhan kylmältä ratkaisulta näihin keleihin, ja nytkin, jos hiukankin tuuli, tuntui se käsivarsissa. Puolimatkassa reidet olivat jo aika jäässä, ja viimeisellä kilometrillä myös berberi, eli alakroppa olisi kaivannut vielä villahousuja tai vastaavaa.

Hankalintahan on naaman suojaaminen ja hengitysilman lämmittäminen, kun juostessa on pakko hengittää suun kautta. Mulla tuo buffi toimi aika hyvin, hengittelin sen läpi ja sillä sai mainiosti suojattua nenän ja posketkin. Hiukan mietin jo ennen lenkkiä, että mahtavatkohan lasit huurustua, mutta sitä ongelmaa oli vain pysähdellessä. Suurin ongelma oli se, että näin talvella ulkoillessa mun nenä vuotaa kuin Niagara, ja nytkin räin lenkkipolun varteen varmaan litrakaupalla nenä-eritteitä... Ungh, sori tästä mielikuvasta.

Päivän lenkki oli ihan jees, kun se tosiaan oli vain se 6 km. Mutta saisko jo ensi viikoksi lämpimämpää säätä, kiitos! Muuten mun tammikuun 100 kilsan juoksutavoitteessa on tekemistä...

Kiitämme:
  • Kaunista auringonpaistetta
  • Garminia, joka toimi jähmeästi, mutta ongelmitta
  • Buffia
  • Pipoa

Moitimme:
  • Hillitöntä rääneritystä
  • Puhelinta, joka hyytyi puolimatkassa just ennen kauneimpia maisemia
  • Pukeutumisen vaikeutta

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuoden ekat lenkit ja tavoitteet

Kuten jo ties kuinka monena peräkkäisenä talvena, halusin myös tänä vuonna korkata juoksuvuoden heti tammikuun ekana. Uudenvuodenpäivänä hölköttelin sitten leppoisan kympin muutaman asteen pakkassäässä.

Vuoden vaihteen juhlinta venyi ja nukkumaan mentiin vasta kolmen jälkeen, joka on mun nykyisessä säännöllisyyteen tähtäävässä elämässä aivan järkyttävän myöhään. Join vain 2,5 lasia kuoharia ja nekin vanhan vuoden puolella, mutta olo oli silti vähän pöhnäinen, ilmeisesti ihan huonosti nukutun yön vuoksi. Ekat kilometrit olikin vähän sellaista, että koko ajan mietti, että no niin, tässä sitä nyt ollaan lenkillä vaikka väsyttää ja nuuduttaa, mutta sitten jossain neljän kilometrin kohdalla mun dieselkone lähti vihdoin käyntiin. Tajusin, että voi hyvänen aika sentään, olen viimeksi juossut kympin yli kuukausi sitten. Oli aivan ihanaa tehdä pitkästä aikaa vähän pidempää lenkkiä. Vaikka kymppi onkin viime vuosina ollut mulle jo keskipituinen matka, eikä enää mikään pitkis, niin hissutteluvauhdilla ja tauon jälkeen se tuntui siltä, että ihanaa kun pääsee kunnolla lenkille. Vaikka paikoin tuuli oli aivan jäätävä, ei se onneksi kauheasti laskenut fiilistä, vaan lenkillä tuli oikein hyvä mieli. 10 kilometriä vuoden ekana päivänä, se on jo kokonainen prosentti mun koko vuoden kilometritavoitteesta.

Tänään lähdin sitten lenkille vielä kovemmalla kilometritavoitteella. Mietin jopa 20 kilsan pitkistä, mutta kun pakkasta oli kymmenisen astetta, päätin, että 15 kilometriä olisi hyvä pitkis tälle päivälle. Lenkki sujui hiukan nihkeämmin kuin vuoden eka juoksu. Vaatteet olin osannut valita keliin sopiviksi, mutta naamaa paleli paikoin, ja ei nää pakkaslenkit vaan oikein oo mun juttu. No, kilometrejä kertyi lopulta 16,5 eli hyvin on kyllä juoksuvuosi saatu käyntiin.

Mistä nyt moinen innostus juosta pitkiä lenkkejä laiskan joulukuun jälkeen? Päätin laittaa tammikuulle heti rohkean 100 kilometrin kuukausitavoitteen. En ole aiempina vuosina kertaakaan juossut noin paljon talvikuukausina, mutta kun nyt kelienkin puolesta näytti tulevan ihan ok vuodenvaihde, niin päätiin, että voisi sitä ainakin yrittää! Leppoisan joulukuun päälle kaipaankin jo vähän pidempiä lenkkejä. Tarkoituksena on nimenomaan juosta pitkiä hissuttelulenkkejä, pitää pieni peruskuntokausi tässä heti vuoden alkuun. Helmi-maaliskuulla tavoite sitten laskee jonnekin 60 kuukausikilometrin pintaan, kun harjoittelu painottuu salitreeniin ja todennäköisesti kelitkin saattavat olla liukkaat.

Hyvin siis alkoi vuosi, mutta nyt lupailevat loppiaiselle jopa -20 astetta tänne Turkuun, joten tuolle päivälle kaavailtu pitkis vaihtunee johonkin pikkulenkkiin, jos yleensäkään tarkenen ulos. Toivottavasti sää tuosta alkaisi sitten mahdollisimman pikaisesti lämmetä lumisateiden myötä, niin tulisi taas hyvät juoksukelit!

torstai 31. joulukuuta 2015

Juoksuvuosi 2015

Vuosi 2015 starttasi juoksujen osalta lyhyillä lenkeillä, eikä tammi-helmikuussa mitään kilometriennätyksiä tehty. Maaliskuussa ohjelmassa oli jotain mäkitreenin tynkää ja huhtikuusta lähtien juoksin päälle satasen kuussa. Keväällä olin monin tavoin melko saamaton ja toisinaan hyvinkin väsynyt. Suunniteltuja lenkkejä jäi väliin ja talvikuukausien aikana kertyneet lisäkilot eivät lähteneet sulamaan sitten millään, kun söinkin vähän miten sattuu. Sain vaivoin kasaan suunniteltuja juoksumääriä ja esimerkiksi kevään ensimmäisen 20 kilometrin pitkiksen (huhtikuussa) jäljiltä olin aivan poikki.

Kunto kyllä nousi loppukeväästä, mutta puolimaratonin alla olin selvästi huonommassa kunnossa kuin vuotta aikaisemmin. Ja se kyllä näkyi, sillä juoksu ei oikein puolikkaallakaan maistunut ja aikatavoitteesta jäin. Tämän vuoden puolimaratonraportti luettavissa täällä.
Heinäkuussa himmailin pari viikkoa ennen maratontreenien aloittamista. Heinäkuun lopussa juoksin elämäni siihen astisen pisimmän lenkin, 25 kilometriä. Se tuntui jotakuinkin eeppiseltä suoritukselta, ei vähiten kesken juoksun niskaan sataneen ukkoskuuron myötä. 25 kilometriä tuntui tuolloin rankalta, mutta elokuussa juostu 30 kilometrin lenkki menikin sitten ihmeen helposti. Tuosta elokuisesta lenkistä sain kosolti virtaa syksyn maratontreeneihin. Syyskuussa pieni flunssanpoikanen hiukan sotki juoksuohjelmaa, mutta lokakuun ensimmäisenä kirmasin toisen 30 kilometrin lenkin, joka ei tuntunut ainakaan edellistä pitkistä yhtään raskaammalta. Loput lokakuusta menivätkin sitten jo kevennellen kohti ensimmäistä kokomaratonia

Vaikka itselle juoksutapahtumat eivät olekaan se syy miksi juoksen, niin kyllä ne toimivat kruunuina harjoittelujaksoille, ja toimivat tavoitteellisen harjoittelun kulmakivinä. Vaikka olikin hienoa tehdä noita 25 ja 30 kilometrin lenkkejä ja juosta silloin jo pidemmälle kuin koskaan ennen, niin ilman maratonin läpäisyä juoksusyksy olisi jäänyt vajavaiseksi. Lokakuun 24. päivä lauantaina se päivä sitten koitti, kun juoksin ensimmäisen maratonini. ja 4 tunnin ja 40 minuutin juoksun jälkeen tulin maaliin oikeinkin hyvällä fiiliksellä. Kisaraportti löytyy tästä postauksesta. Maraton meni niin hyvin, että heti sen jälkeen jo tiesin, ettei minulla olisi vaikeuksia saavuttaa 1200 juoksukilometriä tänä vuonna, ja tuo täyttyikin sitten jo hyvissä ajoin ennen marraskuun loppua. Sen jälkeen olenkin jättänyt juoksut vähemmälle ja nyt vuoden lopussa mittari näyttää 1265 tänä vuonna juostua kilometriä.

Yllä näkyvät vuoden juoksut kuukausittain jaoteltuina. Aikaisempien parin vuoden juoksumääriä voi tsekkailla täältä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa ei tullut mitään suurempia notkahduksia, vaan juoksin aika lailla suunnitelmien mukaan. Puolimaratontreenit näkyvät maalis-huhti-toukokuun nousujohteisuutena. Kesäkuussa suunnitelmissa oli kyllä juosta enemmän, mutta laiskottelin siinä puolikkaan alla... Elokuu oli vuoden kovin juoksukuu 154 kilometrin saaliilla. Syyskuussa oli tarkoitus ylittää tuo, mutta pieni flunssa sotki hiukan suunnitelmia. Lokakuussa sitten jo keventelin maratonin alla, ja loppuvuonna tavoitteena oli vain saada kasaan viimeiset kilometrit ja himmailla juoksujen kanssa.

Mielessä on jo jonkin verran olleet ensi vuoden lenkit ja juoksut. Alkuvuoden suunnitelmat ovat selvillä ja ilmoittauduin jo kesän Paavo Nurmen puolikkaallekin. Puolimaratontreeneistä sun muista suunnitelmista lisää sitten vuodenvaihteen jälkeen. Oikein pirskahtelevaa uutta vuotta kaikille!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Loppuvuoden laiskat liikunnat

Jossain vaiheessa joulukuuta ajattelin, että kuun juoksutavoitteeksi olisi ihan hyvä sellainen nelisenkymmentä kilometriä. No, tulihan se täyteen joo, mutta ei ilman ihan selkeää aikatauluttamista ja itsensä maanittelua. Alkukuusta vaivasi flunssa ja koko kuun on vaivannut lorvikatarri. On laiskottanut, mutta olen ollut myös ihan aidosti hyvinkin väsynyt. Välillä noita on vaikea erottaa toisistaan. Syksy on ollut monin tavoin aika rankka, vaikkakin myös antoisa. Marraskuun lenkit menivät vähän kuin itsestään mratontreenien jälkimainingeissa, mutta joulukuun juoksut eivät enää. Mulla ehti syksyn aikana olla kolme eri työsuhdetta, joissa kaikissa työtehtävät vielä poikkesivat melkoisesti toisistaan, vaikka samassa organisaatiossa olivatkin. Tässä vakiduunissa olen ollut nyt 1,5 kuukautta, ja siihen on kulunut paljon uuden oppimista ja työn haltuunottoa, enkä millään laella koe olevani vielä duunissa sisällä, kokonaisia isoja osasia työstä on vielä ottamatta haltuun. Joten oli varmaan ihan hyväkin nyt kevennellä.

Jostain seuraamastani blogista luin, että tyyppi oli kirmannut viikon aikana 30 kilometriä ja huomasin ajattelevani että huhhuh, kovia kilometrejä, en nyt kyllä kykene samaan... öö hetkinen. Vuoden juoksuja kun katsoo, niin nuo 30 kilometrin viikothan on olleet mulle normeja toukokuusta lokakuuhun. Kai koen itseni vielä niin noviisiksi juoksussa, että jos vertaan itseäni muihin, osaan verrata vain sen hetkiseen tilanteeseen. Tästä jo näkeekin, miten mun juoksumäärät vaihtelee vuoden mittaan. Toki olin nyt tuossa flunssassakin, mutta tilanne on myös se, että olen antanut itselleni luvan ottaa rennosti ja tuon luvan kanssa sitten skippaillut lenkkejä vähän turhankin ahkeraan. Eroa on siinäkin, miten treenejä ja muuta elämää priorisoi. Heittääkö viikon juoksulenkit kalenteriin ja katsoo sitten, mitä sinne muille päiville mahtuu. Vai yrittääkö sovitella täyteen kalenteriin muutamaa hölkkälenkkiä sinne tänne. Lenkkejä kertyi joulukuulle kuitenkin 10 kappaletta, mutta niistä pisin oli tämän päiväinen 6,1 kilometrin lenkki. Joululomalla hölköttelin vain noin kolmikilometrisiä pikkulenkkejä, mutta ne sopivat hyvin sinne mässäilyn ja löhöilyn väliin. Kilometrejä kertyi lopulta 43 ihan siksi, että olin katsonut tilannetta hiukan huonosti, ja luulin aiemmin tällä viikolla, että tänään pitää juosta 6 km, jotta nelikymppinen tulisi täyteen. Siitä puuttuikin sitten vielä vähemmän, mikä onneksi selvisi mulle vasta lenkin jälkeen, niin tulipa sitten ylitettyä tavoite. :)

Salilla kävin joulukuussa kahdesti, eli salikäyntejä tuli marras-joulukuulle yhteensä seitsemän. Minimitavoite oli kuusi salikäyntiä, joten se ylittyi, mutta viimeinen joulukuulle suunniteltu käynti jäi tekemättä, kun en joulun alla jaksanut enää aikatauluttaa saleilua muutenkin kiireiseen viikkoon. Nyt pidänkin salista taas taukoa, helmi-maaliskuulla on ohjelmassa seuraava salikausi. Mutta siitä ja ensi vuoden juoksuista ja tavoitteista kirjoittelenkin sitten oman postauksen ensi vuoden puolella. Huomenna yritän ehtiä saada kasaan jonkinmoisen yhteenvedon vuoden juoksuista, ennen kuin vuodenvaihteessa nollaan juoksukellon ja aloitan taas alusta ensi vuonna!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...