Marrasputki - miten meni?

Marrasputki. 30 päivää; joka päivä juoksua ulkona vähintään 25 minuutin ajan. Marrasputkihan on liikuntahaasteena siis äärimmäisen yksinkertainen. 25 minuutin hölkkä on lyhyt ja kevyt. 30 päivän liikuntaputki on kuitenkin varsin haavoittuvainen haaste, sillä yhdenkin päivän jääminen väliin katkaisisi putken.

Nyt lähdin ensimmäistä kertaa viralliseen ja alkuperäiseen marrasputkeen. Ja onnistuin! 30/30 juoksupäivää on nyt takana ja marrasputki suoritettu! Juoksin yhteensä 112 kilometriä. Lenkkien keskipituus marraskuussa oli vain 3,7 km, eli aika lailla minimimääriä tuli juostua. Pisin lenkkini oli vain 5,6 kilometriä. Halusin saada putken suoritetuksi, mutta en juuri ylimääräistä hölkkäillyt.

Muutaman päivän juoksentelun jälkeen totesin, että 25 minuutin lenkin minimikilometrimäärä olisi noin kolmen kilometrin lenkki. Tuntui fiksulta asettaa lenkkien minimipituus tuohon 3 kilometriin, sillä en halunnut yhtään "huijata" putkessa. Aika kuluu silloinkin, kun pysähtyy ottamaan kuvia tai tarkistamaan puhelimeen tulleen viestin, mutta kilometrit ovat lahjomattomia. Juoksin kuitenkin marrasputkessa neljä vauhtilenkkiä, eli ihan pelkkää pk-taaperrusta eivät kuun lenkit olleet. 

Olen pari kertaa menneinä vuosina haastanut itseäni omassa marrasputkessa, ja liikkunut marraskuussa joka päivä vähintään puolen tunnin ajan. Mutta siinä olen vaihdellut lajeja, ja se on ollut siinä mielessä armollisempi, että kurjalla säällä tai kurjalla fiiliksellä on voinut jäädä kotiin tekemään vaikka joogaa. Nyt marraskuu meni lenkkeillessä hyvin vaihtelevassa säässä. Alkukuusta oli mukavan lämmintä, ei edes takkia tarvinnut. Jossain kohtaa oli lyhyt liukkaan kelin jakso ja vielä lyhyempi luminen jakso. Loppukuusta lämpötila nousi taas plussalle ja on saanut juosta sulilla baanoilla. 

Lenkkirytmini muuttui putken myötä. Normaalisti olen pyrkinyt käymään lenkillä usein päivänvalon aikaan. Arkena olen pyrkinyt juoksemaan etätyön lounastauoilla ja viikonloppuisin vuorossa on ollut pitkä lenkki. Jos arkena suunniteltu lenkki ei ole toteutunut keskellä päivää, on se usein jäänyt sitten kokonaan välistä sillä ajatuksella, etten jaksa töiden jälkeen lähteä enää pimeään iltaan vaan juoksen mieluummin enemmän sitten jonain toisena päivänä. Nyt marrasputken myötä juoksin paljon myös iltaisin. Jos en päivällä ehtinyt, niin ei auttanut muu kuin töidenjälkeiskoomassa vetää lenkkivaatteet niskaan ja pistää tossua toisen eteen. 

Marraskuu on ollut ihan kamala. Ei juoksuputken vuoksi, vaan koska muistisairas isäni on olllut kipeänä ja olen ollut huolesta soikeana. Lenkille ei useinkaan olisi huvittanut lähteä, mutta juoksusta on ollut apua vaikeana aikana. Myös mieheni lähti putkeen ja sai sen juostua, ja useana päivänä olen voinut luottaa siihen, että vaikka itse en millään jaksaisi juosta, mies saa minut (kuvaannollisesti) varmaan kuitenkin raahattua ulos, ja niin on ollutkin.

Olen tyytyväinen, että sain marrasputken maaliin. Haaste ei ollut fyysisesti raskas, mutta ajankäytöllisesti oli. Ja vähän henkisestikin, kun on pitänyt lähteä sohvanpohjalta lenkille silloinkin, kun ei olisi yhtään huvittanut. Nyt sain taas yhden uuden saavutuksen juoksu-uralla, ja se tuntuu ihan hyvältä.

Parhaat merinot juoksuun ja arkeen

Kukaan muu on tuskin kiinnittänyt huomiota seikkaan, että viimeiset pari vuotta olen juossut ja retkeillyt lämpimillä keleillä todella usein samalla topilla! Kun pitää pakata matkalle monikäyttöistä vaatetta, joka toimii niin urheillessa kuin kaupungilla, on suosikikseni päätynyt merinovillainen toppi, jonka ostin jo joskus viitisen vuotta sitten ja joka on siitä asti ollut luottovaatteeni. 

Merinovilla on ollut tosi suosittu materiaali retkeilyssä jo vuosia. Itse suhtauduin siihen pitkään skeptisesti. Tavallinen lampaanvilla kutittaa minua (jopa villasukissa ohuemman alussukan läpi!) enkä ole sitä voinut juuri käyttää. Merinovillasta usein sanotaan, että se ei kutita. Olen kuitenkin kokeillut kyllä merinovillavaatteita, jotka kutisevat. Jos on herkkäihoinen, niin kyllä merinovillakin voi kutittaa. Kuitenkin, materiaaleja on erilaisia, ja olen nyt onnistunut löytämään joitain merinovillatuotteita, jotka eivät minuakaan kutita! Lisäksi muutama käyttökerta ja pesu pehmentää merinovaatteita, eli alkuun hiukan kutittanut voi muuttua ajan kanssa pehmeämmäksi. 

Usein merinovillaa suositellaan patikointiin, mutta se toimii myös juostessa. Vinkkaan tässä postauksessa omien kokemuksien perusteella merinovaatteita. Näkökulma on enemmän juoksussa kuin patikoinnissa, mutta mukana on myös ihan arkivaatteita ja suosikkivaatteeni toimivat niin liikunnassa kuin arkikäytössäkin. Juoksulenkeillä hikoilee sitten taas aivan selvästi enemmän kuin kävellessä, jolloin vaatteelta myös kaipaa hiukan eri ominaisuuksia. 

Postauksessa on mainoslinkkejä verkkokauppoihin. Mainoslinkit on merkitty tähdellä (*). Jos teet ostoksia mainoslinkin kautta, saan pienen komission ostoksesta. Nyt Black Fridayn myötä vinkkaan myös bf-alennuksista. Hyvälaatuiset merinovaatteet ovat kalliita, joten tarjoukset kannattaa hyödyntää.

*Merinotoppi ja hipster-alushousut sekä *lämpimät merinobokserit ovat North Outdoorilta. *Bridgerdalen merinosukat ovat luottotuotteeni talvijuoksuissa ja ne ovat nyt Black Friday - tarjouksessa. Kerrastopaidan syleilyssä ikisuosikkini *Supernaturalin ohut merinosekoitetoppi.

Kokemuksia merinovaatteista juostessa ja muussa liikunnassa

Merinovilla on siitä vinkeä materiaali, että sen pitäisi tuntua kylmällä lämpimältä ja lämpimällä kelillä viileältä. Urheiluvaatteissa merinovilla toimii myös siksi, että se ei ala haiskahtaa hieltä, ja lämmittää myös kostuessaan. Merinovilla on monien vaeltajien suosiossa, koska merinovaatteet voi vaellukseksella vain tuuletella, eikä mukaan tarvitse pakata montaa vaatekertaa. Merino on myös varsin kevyt materiaali ja hyvälaatuinen merinovaate tuntuu iholla pehmeältä (eikä tosiaan kutita).

Kuitenkin, juostessa tulee eri tavalla hiki kuin vaeltaessa. Olen huomannut, että juoksuun sopii parhaiten merinovillasekoitteet, eli vaatteet, joissa merinoa on yhdistetty tekniseen polyesteriin. Juoksussa tulee aina hiki, ja vaikka merinovilla tuntuisikin lämpimältä myös kosteana, juoksussa se kyllä kastuu ihan kunnolla, ja vaate muuttuu raskaammaksi. Kun villaan on sekoitettu teknistä materiaalia, kosteus haihtuu paremmin. 

Yllätyin siitä, että merinovaatteet toimivat myös kesähelteillä. Eivät kuitenkaan kaikki. Suosikkitoppini on 50/50 merinovillaa ja polyesteriä, ja siinä on aidosti molempien materiaalien parhaat puolet. Toppi on kevyt ja pehmeä iholla, hengittää hyvin ja siirtää kosteutta pois iholta. Olen juossut tuon topin kanssa jo ties kuinka monta pitkää lenkkiä ja juoksukisaa, sekä käyttänyt sitä patikoinnissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Suosikkitoppini on Supernatural-merkiltä, ja olen harmitellut, ettei tuollaisia toppeja ole enempää markkinoilla! Nyt bongasin hiukan vastaavan *Supernaturalin topin Scandinavian Outdoorin BF-alesta. 

Juoksussa käytettäviä merinovillavaatteita olen itse pessyt ihan ronskisti koneessa muiden urheiluvaatteiden kanssa. Jos vaate kastuu hiestä läpimäräksi, en halua vain tuulettaa sitä, vaan laitan sen kyllä pesuun. Polyesterisekoite tekee merinovaatteesta myös kestävämmän, jolloin se kestää paremmin myös jatkuvaa pesua.

Merinovillaiset alusvaatteet juoksuun ja urheiluun

Merinovillakerrasto on yksi talven käytetyimpiä juoksuvaatteita minulla! Ihonmyötäiset pitkät merinokalsarit mahtuvat myös talvitrikoiden alle. Aluspaita on myös niin mukava, että olen lähes tyystiin hylännyt talvikäytössä muut urheilupaidat. Merinokerrastossa suosin tosiaan polyamidi/polyesterisekoitetta, koska mielestäni se sopii paremmin korkean intensiteetin urheiluun kuten juoksuun. Juoksussa aluskerrasto saa myös olla aika ohut, kuten nämä *North Outdoorin pitkät kalsarit. Tätä Devoldin aluspaitaa kuvaillaan puolestaan seuraavasti: *"Rivakkaan liikuntaan sopiva paita hyödyntää merinovillan ja keinokuidun parhaat puolet. Merinovillan ansiosta et muutu jääkalikaksi vaikka pysähtyisit hetkeksi katselemaan maisemia. Tencel-kuitu auttaa siirtämään kosteutta iholta eteenpäin."

Lisälämmikkeenä minulla on talvella myös merinovillaiset polvipituiset pöksyt. Pyöräilyhousumitta tuo lisälämmikettä reisiin ja peppuun, jotka kylmettyvät herkimmin talvella. Minulla on *nämä North Outdoorin pöksyt, jotka ovat hiukan paksumpaa ja lämpimämpää neulosta ja siten toimivat hyvin lisälämmikkeenä pakkaskeleillä. North Outdoorilla on nyt koko valikoima alessa!

Talvisin käytän myös pelkästään merinovillaisia urheilusukkia juostessa. Täällä Lounais-Suomessa on usein aika vaihtelevat kelit, ja merinosukat toimivat niin loskassa kuin kovilla pakkasillakin. 

Ihan kaikki merinovaatteet eivät mielestäni toimi juoksussa. Hommasin merinovillaiset urheilurintaliivit, koska koin, että tavalliset urheilurintaliivit olivat talvikeleillä pidemmillä lenkeillä kylmät sen jälkeen, kun ne olivat kastuneet hiestä. Kokeilin muutamaa eri mallia ja ostin Icebreaker-merkin urheiluliivit, joissa toimivana juttuna oli hakaskiinnitys, säädettävät olkaimet ja mukava istuvuus. Liivit ovat 100 % merinoa ja se ei taida ihan toimia juostessa. Liivit eivät todellakaan ole kylmät, vaan tuntuvat helposti liian lämpimiltä. Lisäksi tuntuu, että juostessa liivit kastuvat tosiaan aivan läpimäriksi hiestä ja toisin kuin polyesterivaatteissa, nuo myös tuntuvat ihoa vasten märiltä. 

Merinovaatteet arjessa

Mulla on myös arjessa käytössä merinovaatteita. North Outdoorin AllDay 260 mekko on sisäpuolelta pehmeää bambua ja ulkopuoli neuloksesta on merinovillaa. Minulla on tuon malliston mekoista vaaleanvihreä kesäversio, jota ei ole enää saatavilla, mutta samaa materiaalia ja mukavuutta on mm. *tässä monikäyttöisessä mekossa. 

Olen tykännyt pitää mekkoa matkoilla, koska mekko pysyy pitkään raikkaan tuntuisena. Lisäksi taskut ovat tosi kätevät, ihan vaikka siinä, jos lompsii aamupalalle avainkortti ja puhelin taskuissa. Minulla oli viime vuoden kesällä mekko mukana 10 päivän Lapin reissulla ja käytin sitä siellä "kotimekkona" majoituksessa hengaillessa. En ihan heti keksi toista mekkoa ja materiaalia, joka olisi viikon päivittäisen käytön jälkeen vielä mukava laittaa päälle, eli tuossa merinon ominaisuudet pääsevät myös oikeuksiinsa. 

Ja tosiaan se alussa mainitsemani suosikkitoppini kulkeutuu mukana ihan joka reissulla, alla olevissa kuvissa olen reippaillut toppi päällä Madeiralla ja Sisiliassa. Juoksinpa sen kanssa myös Nuts Pyhällä!

Lähdin marrasputkeen takki auki

Lähdin tänä vuonna marrasputkeen pohdittuani asiaa "salaa" lokakuun ajan. Kiireiden keskellä en kuitenkaan sen kummemmin asiaa suunnitellut, eli aika takki auki tuli hommaan lähdettyä. Marrasputkea on nyt takana kolmannes, ja roikun mukana. Marrasputken idea on siis yksinkertaisuudessaan, että joka päivä marraskuussa juostaan ulkona vähintään 25 minuuttia. 

Aiemmin olen ajatellut, etten toteuta alkuperäistä marrasputkea, koska ei se ole oikein palvellut juoksuharjoittelua tai sopinut muuhun elämään. Olen pari kertaa tehnyt oman marrasputken, jossa olen liikkunut päivittäin vähintään 30 minuutin ajan, mutta juoksun lisäksi olen tehnyt siis myös muuta liikuntaa ja esimerkiksi lempeä jooga on laskettu mukaan. Nyt ensimmäistä kertaa olen mukana tässä ihan og-marrasputkessa.

Olen aiemmin ajatellut, että pelkästään juoksemalla tulee helposti vaivoja. Nyt minulla on jo valmiiksi kaikenlaista kremppaa. Polvi on juilinut alkukesästä asti ja kohta tulee kaksi vuotta siitä, kun sain jonkun sortin hermopinteen pysyväksi vaivaksi pakaraan/alaselkään. Juoksu tai juoksemattomuus eivät ole vaivoja parantaneet tai pahentaneet, joten lienee niiden kannalta yhdentekevää, juoksenko joka päivä vai en.

Tavallinen juoksuharjoitteluni tähtää vähintään satasen kuukausikilometreihin. Viikossa olen juossut yhden selkeästi muita pidemmän pitkiksen, yli 10 kilometrin lenkin, ja arkena lenkit ovat olleet lyhkäisempiä. Viikkokilometrejä on kertynyt tavallisesti 25-30 ja lenkkipäiviä ollut viikossa keskimäärin neljä. Tänä syksynä olen kuitenkin juossut vain harvakseltaan lyhyitä lenkkejä enkä lainkaan pitkiksiä. Eli voin aivan hyvin jatkaa samaa kaavaa marrasputkessa. Jos marrasputkessa hölkkäilen minimit, eli noin 3 kilometriä päivässä, tulee siitä vähemmän viikko- ja kuukausikilometrejä kuin ns. normaalina harjoituskuukautena. 

Päivittäin toteutettavassa liikuntahaasteessa on se paha puoli, että jos yksikin päivä jää välistä, niin koko kuukausi feilaa. Siinä mielessä juoksuhaaste on paljon haavoittuvampi kuin aiemmin kokeilemani liikuntahaasteet, sillä esimerkiksi pienessä flunssassa voi vielä kuvitella vähän joogaavansa, mutta hölkkäämään ei ole syytä lähteä. Ja aina voi tulla eteen jotain yllättävää. Joten vaikka haaste tuntuukin kilometrien puolesta helpolta, voi elämä tietysti heittää vaikka minkälaista kierrepalloa rattaisiin. (Meniköhän kielikuvat jo liian sekaisin...?)

Elämä on nyt aika täynnä ja lenkkejä voi olla haastava aikatauluttaa muun elämän lomaan. Toistaiseksi olen juossut vain lyhyitä lenkkejä, enkä vielä edes yhtäkään vitosta tai sitä pidempää lenkkiä. Ehkä siksi haastekin on tuntunut aika kevyeltä. Olen juossut vielä enimmäkseen niin hitaita lenkkejä, että keskisykkeetkin ovat pyörineet siellä 120 nurkilla, eli hölkkälenkit ovat rankkuudeltaan vastanneet ehkä reipasta sauvakävelyä. Mutta kaikki lasketaan! 

En ole ihan varma, mutta mielestäni täällä ei ole näkynyt vielä kertaakaan aurinkoa nyt marraskuussa! Sen sijaan pientä tihkusadetta on tullut niskaan lähes joka lenkillä. Silti olen ihan nauttinut siitä, että on saanut juosta lämpimässä ja tuulettomassa säässä. Marraskuun harmauden keskellä lyhyet hölkkälenkit tuovat taukoja päivään ja reippailu ulkona piristää.