Eilen vuorossa oli vuoden viides vähintään 20 kilometrin lenkki. Tuon pituiset juoksut eivät ole minulle mitään rutiinia, viime vuonna juoksin niitä neljä ja edellisvuonna viisi. Nyt yritän saada enemmän rutiinia pitkistä lenkeistä maratonia ajatellen. Eiliselle lenkille lähtö vähän helpottui sillä, kun sisko ehdotti, että päättäisin lenkin läheisen järven rantaan, käytäis siellä polskimassa ja sitten pääsisin siskon kyydillä lauantaisaunasta nauttimaan. Mainio idea!
Olin viettämässä viikonloppua lapsuudenkodissani maaseudulla, joten pääsin juoksemaan lenkin enimmäkseen metsien ja peltojen keskellä hiekkateillä. Kun useimmiten juoksee kaupungissa niin, että ainakin ensimmäinen ja viimeinen kilometri kotikulmilla on asuinaluetta, ja matkalla on aina vähintään yhdet liikennevalot, on todella kivaa vaihtelua päästä juoksemaan hiljaisia maalaisteitä. Tämän kertaisen lenkin karttamerkit olivat sellaiset, että ensin juoksisin tuon järven ohi, jatkaisin siitä eteenpäin ja kääntyisin takaisin sopivasti siten, että 20 kilometriä täyttyisi järven rantaan.
Ensimmäiset 5 kilometriä menivät aikalailla huomaamatta, juoksuun totutellen. Vitosen jälkeen tiesin tulevan jonkin verran mäkiä, joten laitoin musaa tulemaan kuulokkeista mäkien nousua tsemppaamaan. Kymppiin asti menikin aika kivasti, juoksu kulki suunnitellun rentoa vauhtia, ilma oli mukavan lämmin ja fiilis hyvä.
Pysähdyin kiristämään kengännauhoja 11 kilometrin kohdalla, ja sainkin kimppuuni ötökkäparven. En tiedä olivatko hirvikärpäsiä vai ihan tavallisia, mutta ärsyttäviä pörriäisiä ne olivat. Kilsat 12-14 tuntuivatkin aika ikäviltä ihan ötskien takia. Hikoilusta oli iholleni kuivunut suolakerros, hiukset roikkuivat silmillä, askeleet nostattivat pölypilven ja sitten vielä ympärilläni pörräsi kärpäsparvi - olin kuin mikäkin Raparipa on the run!
Onneksi pääsin kärpäsparvesta eroon tuulenvireen ja aukeamman alueen ansiosta, sillä ötökät ärsyttivät ja nostivat sykettä, kun yritin tahtia nostaen juosta niitä karkuun. 15-16 kilometrin kohdalla taistelin ylös muutaman isomman ylämäen, mutta sen jälkeen loppu oli tasaista ja alamäkeäkin. Viimeiselle kilometrille kiihdytin vielä hiukan vauhtia. Viimeinen kilometri alle 6 minuutin, muut siihen 6:25-6:45 välille. Kokonaisaikaa meni 2 tuntia 12 minuuttia. Tuntui todella fantastiselle päästä lenkin päätteeksi pulahtamaan ilta-auringon valaisemaan järveen!
Ennen lenkkiä olin syönyt kahden maissa tukevan lounaan grilliherkkuja, ja neljän maissa nautiskellut täytekakkukahvit. Puoli kuudelta kun matkaan lähdin, oli maha vielä hiukan täysi, mutta onneksi se ei haitannut kuin ehkä ihan parilla ensimmäisellä kilometrillä. Hyvinsyönyt olotila säilyi kuitenkin koko lenkin ajan, enkä tarvinnut edes mukana ollutta energiageeliä. Ilalla säärten etuosat hiukan kipuilivat, mutta kun tänään sunnuntaina tein aamulla 2,4 kilometrin palauttavan hölköttelyn ja sitten vietin loppupäivän rannalla löhöillen ja uiden, on olo nyt mitä mainioin. Oikein hyvä lenkki maratonia ajatellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti