Bongasin retkeilyhaasteen jo alkuvuodesta Jonnan blogista, mutta päätin tarttua haasteeseen vasta tämän Marikan postauksen myötä. Tajusin, että saan Kolin reissulla monta kohtaa haasteesta ruksittua, joten miksipä en lähtisi mukaan.
Elina Kynsijärven ja Henni Mustakorven ideoima Retkihaaste 2017 innoittaa lähtemään retkelle. Haasteen Facebook-sivu löytyy täältä. "Tervetuloa tutustumaan retkihaasteeseen 2017. Olemme kirjanneet vuodelle 52 retkihaastetta, joita on helppo soveltaa olit sitten retkeilyssä kokenut konkari tai luontoharrastuksesta hiljattain innostunut vasta-alkaja."
Tavoitteenani on saada vuoden aikana listalta parikymmentä kohtaa
retkeiltyä, ehkä jopa puolet, jos oikein innostun. Postauksen lopusta löytyy tuo listaus 52 retkihaasteesta. Niistä tuli pääsiäisenä rastittua muutama, kun patikoimme miehen kanssa Aurajoen vartta yläjuoksulle. Ohitimme kuohuvan ja paikoin vielä jäähileisen Halistenkosken ja jatkoimme Virnamäen muinaismuistoalueelle ja poluille. Etsimme tuulensuojaisen paikan jokinäkymillä ja istuskelimme siinä tovin nauttien kahvia. Välillä aurinko pilkisteli pilvien lomasta, ja seuraavassa hetkessä taivaalta tipahtelikin pari lumihiutaletta. Oli mukava pikku retki!
52 retkihaastetta vuodelle 2017:
1. Retki lähimetsään.
2. Retki kansallispuistoon.
3. Retki luontokohteeseen, jossa et ole aikaisemmin käynyt.
4. Retki luontokohteeseen, jossa on luola.
5. Retki luontokohteeseen, jossa on pitkospuut.
6. Retki luontokohteeseen, jossa on suo.
7. Retki luonnonsuojelualueelle.
8. Retki luontokohteeseen, jossa on jääseinämä tai jäämuodostelmia.
9. Retki kohteeseen, jossa on kalliomaalaus.
10. Retki saareen.
11. Sieni-/marjaretki.
12. Retki lintutornille.
13. Vietä yö ulkona -retki.
14. Lintubongausretki.
15. Retki luontokohteeseen, jota ystävä suositteli.
16. Retki luontokohteeseen, jota suositeltiin sosiaalisessa mediassa.
17. Retki luontokohteeseen, josta luit lehdestä tai kirjasta.
18. Retki metsään, jossa olet käynyt lapsena.
19. Retki luontopolulle, jonka nimi on kaunis.
20. Retki kodalle tai nuotiopaikalla, jossa syöt lämpimän ruoan.
21. Retki luontokohteeseen, jossa on koski.
22. Kuppi kuumaa kuksasta -retki.
23. Retki luontokohteeseen, jossa olet jo pitkään halunnut käydä.
24. Retki niitylle bongaamaan perhosia.
25. Jälkiä lumessa -retki.
26. Retki vesillä.
27. Retki luontokohteeseen, jossa on vanha puu.
28. Kotipaikkakuntaasi liittyvä luontokohde.
29. Päiväretki luontoon.
30. Luontoretki, jossa patikoit yli 10 km.
31. Luontoretki samaan kohteeseensa neljänä eri vuodenaikana.
32. Retki omaan suosikkiluontokohteeseen
33. Retki luontokohteeseen, jonka teet yksin.
34. Retki luontokohteeseen, kun arki tuntuu raskaalta.
35. Retki luontokohteeseen, jossa on metsälampi.
36. Retki geokätkölle.
37. Retki auringonnousun aikaan.
38. Retki perinnemaisemissa.
39. Retki, jonka aikana opettelet tunnistamaan kasveja.
40. Retki luontokohteeseen, joka on vähintään 120 metriä merenpinnan yläpuolella.
41. Retki luontokohteeseen, jossa ylität sillan.
42. Retki luontokohteeseen, jonka nimessä on eläin.
43. Ruskaretki
44. Retki jäälle.
45. Kerää luonnossa olevat roskat -retki
46. Retki luontokohteeseen, jossa pysähdyt aistimaan luontoa.
47. Retki, jolla havainnoit keväänmerkkejä.
48. Retki sateella.
49. Retki luontokohteeseen, jossa haastat itsesi.
50. Retki luontokohteeseen, johon yhdistät lempiharrastuksesi.
51. Luontoretki keskellä kaupunkia.
52. Luontoretki teemapäivänä.
tiistai 18. huhtikuuta 2017
lauantai 15. huhtikuuta 2017
Downshiftausta tai jotain
Viime vuonna kesälomalla sain ajatuksen
puolivuotisesta nelipäiväisestä työviikosta, ja laitoinkin tuulemaan
heti syksyn aluksi. Hiukan jänskätti, kun tuossa vaiheessa olin ollut
nykyisessä työssä alle vuoden, että miten suunnitelmiin
suhtauduttaisiin.
Pomo oli kuitenkin tosi ihana ja sitä mieltä, että osa-aikaisuus kyllä
järjestyy. Niinpä olenkin ollut nyt vuoden alusta töissä vain
maanantaista torstaihin, ja nelipäiväinen työviikko jatkuu aina
juhannukseen asti.
Mulla oli kaksi syytä ryhtyä tähän. Ensimmäinen oli se, että yksin asuvalla leski-isälläni todettiin pari vuotta sitten muistihäiriö, ja halusin käydä isän luona useammin ja olla siellä paremmin hyödyksi. Mun molemmat siskot asuvat lähempänä, ja varsinkin toinen siskoistani käy isän luona todella usein. Itsekin kävin siellä jo ennen tätä osa-aikaisuutta kyllä lähes joka toinen viikonloppu, mutta tunsin usein olevani työviikon jäljiltä niin puhki, etten oikein jaksanut puuhailla siellä mitään. Nyt olen viettänyt joka toisen viikonlopun isän luona ja vähintään siivonnut tai laittanut ruokaa siellä, ja silti olen päässyt myös hiukan relaamaan lapsuudenkodissani.
Toinen syy osa-aikaisuuteen oli epämääräisempi.
Mulla on jo pidempään ollut sellainen fiilis, että haluan karsia
elämästäni pois turhia asioita ja keskittyä olennaiseen ja kivaan
tekemiseen. En ole koskaan ollut mikään kerskakuluttaja,
mutta viime vuosina olen enenevässä määrin kiinnittänyt huomiota
siihen, etten kantaisi kotiin mitään tarpeetonta. Noin viisi vuotta
sitten myös raivasin entisestä asunnostani vuosikausia nurkissa
hautomiani turhia tavaroita, mm. pinoittain vanhoja aikakauslehtiä ja sekalaista krääsää, jota olin saanut lahjaksi tms.
Haluaisin elämäni ja elinympäristöni olevan selkeä ja siisti, ja että
kaikki tavarani olisivat oikeasti tarpeellisia ja minua miellyttäviä.
Haluaisin, että jaksaisin harrastaa sitä, mistä oikeasti tykkään, ja
turhat velvollisuudet ja epämääräinen mitään-tekemättömyys
jäisivät elämästä pois. Jotenkin tämä pyrkimys on kuitenkin jäänyt
kaiken elämän hektisyyden alle. Vaikka nykyinen vakiduuni onkin todella
antoisa ja paras työ, missä olen ollut, olen joutunut huomaamaan, että
ensimmäinen vuosi uudessa työssä oli myös hyvin kuormittava.
Olen ehkä turhankin tunnollinen enkä osaa sulkea työasioita pois
mielestäni vapaallakaan. Usein (aivan liian usein) joudun esimerkiksi
illalla sängyssä maatessani lähettämään itselleni sähköpostia, jotta
saan mielessä pyörivän työasia-todo-listan vaikenemaan.
Halusin siis myös olla vähemmän töissä, jotta pystyisin paremmin
keskittymään olennaiseen.
Kevät on mennyt todella nopeasti, ja minua surettaa jo nyt, että osa-aikaisuuden loppu on lähempänä kuin sen alku. Minulla oli alun perin paljon suunnitelmia vapaille perjantaipäiville, mutta olen toteuttanut niitä vähän vaihtelevasti. Erityisesti Turussa viettämiini vapaapäiviin olin ehkä ladannut vähän liikaakin odotuksia. Suunnittelin siivoavani kaappeja, vieväni tavaroita kirppikselle ja juoksevani kuin pieni orava. No, vaivojen vuoksi treenisuunnitelmat eivät ole samalla lailla toteutuneet, mutta tuossa maaliskuussa heräsin myös miettimään, että olivatko suunnitelmani turhan kunnianhimoisia muutenkin. Aloinko suorittaa tätä lisääntynyttä vapaa-aikaa, ja tuliko siitä sitten stressiä? Olen kyllä siivonnut ja pidin kirppispöytääkin kahden viikon ajan. Miksi minulla sitten on vähän sellainen olo, etten ole saanut tarpeeksi aikaiseksi?
Perjantai-vapaat ovat olleet ihania, ja parhaimmilla olen todella pystynyt pysähtymään hetkeen ja tekemään niitä asioita, joihin muuten ei tunnu jäävän aikaa tai energiaa. Huhtikuu oli mulla viime vuonna aika kiireinen, ja sama juttu näyttäisi olevan tänäkin vuonna. 80 prosentin työaika ei tällä hetkellä oikein riitä. Pääsiäinen tulikin nyt todella hyvään saumaan, kun tuntuu, että pystyin vapaalla taas keskittymään siihen, mikä on oikeasti tärkeää ja mukavaa. Olen ollut torstai-illasta asti isän luona, ja huomenna aamulla palaan Turkuun viettämään loppuja pääsiäispäiviä miehen kanssa. Olen käynyt lenkillä kirkkaassa kevätauringossa ja sankassa lumisateessa, taisivatpa molemmat sääilmiöt olla jopa samalla lenkilläkin... Olen vetänyt suklaamunaöverit ja katsonut Areenasta Skam-maratonia. Olen yrittänyt saada unta, kun hoitokissa on halunnut käyttää minua patjana, ja olen rapsutellut kissaa kyllästymiseen asti (kissan, minä kyllä jaksaisin). Olen jättänyt kaikki velvollisuudet ja vain ollut, ihan kunnolla leppoistellut. Se on ollut todella rentouttavaa.
Mitenkäs sinun pääsiäisesi on mennyt? Nautitko leppoisasti vapaista tekemättä mitään vai onko toiminnantäyteinen loma enemmän omaan mieleen? Ajatuksia downshiftaamisesta?
keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Kinesioteippaus: kokeiluja ja kokemuksia
Polvi- ja selkäongelmien myötä olen
kokeillut vähän kaikkea keksittävissä olevia helppoja keinoja lievittää vaivoja. Heti polvivaivan ilmaannuttua viime kesänä eräs
ystäväni vinkkasi, että kinesioteippauksesta voisi olla apua, ja kertoi
itse teippailleensa kirjastosta lainattujen kirjojen
ohjeilla. Lainasinkin samantien kaikki Turusta saatavana olevat kirjat
ja tutustuin teippaukseen myös Youtube-videoiden avulla. Myöhemmin
syksyllä pääsin vielä työterveydessä kuntohoitajalle, joka teki pariin
otteeseen teippauksia ja opetti myös tekemään niitä
itse.
Tarkoituksenani ei ole kertoa teippauksen periaatteista ja tekniikoista, koska en ole mikään asiantuntija. Sen sijaan haluan vinkata, että jos kinesioteippaus kiinnostaa, niin lisätietoa löytyy ja itse voi kokeilla. Postauksesta näytti tulevan ihan megalomaaninen, joten jaoin sen kahteen osaan. Tässä ekassa osassa kerron, mistä etsin vinkkejä teippaukseen ja löysin teippejä. Kakkososassa on sitten kokemuksiani itse teippaamisesta ja sen vaikutuksista.
Kinesioteippausta käytetään yleisimmin lievittämään kipua, ohjaamaan liikettä tai kohentamaan asentovirheitä. Kinesioteippaus on tuntunut helpolta ja turvalliselta keinolta hakea lisää tukea kipeytyneille nivelille ja helpottaa kipuja. Mielestäni siitä on ollut myös apua, mutta kyse saattaa osin olla myös lumevaikutuksesta. Kun n on yksi, on vaikea sanoa, missä määrin teippaus vaikuttaa oikeasti.
Kinesioteippausta käytetään yleisimmin lievittämään kipua, ohjaamaan liikettä tai kohentamaan asentovirheitä. Kinesioteippaus on tuntunut helpolta ja turvalliselta keinolta hakea lisää tukea kipeytyneille nivelille ja helpottaa kipuja. Mielestäni siitä on ollut myös apua, mutta kyse saattaa osin olla myös lumevaikutuksesta. Kun n on yksi, on vaikea sanoa, missä määrin teippaus vaikuttaa oikeasti.
Lukemistani kirjoista hyödyllisimmäksi osoittautui englanninkielinen teos Kinesiology taping : The essential step-by-step guide : Taping for sports, fitness & daily life 160 conditions & ailments (Langendoen, John 2014). (Mainoslinkki Adlibris-verkkokirjakauppaan). Kirjan alussa kerrottiin yleisesti teippauksesta, sen hyödyistä, käyttötarkoituksesta ja tekniikasta. Kirjassa oli yksinkertaisesti ja seikkaperäisesti selitetty paljon teippauksia päästä varpaisiin, ja olen teipannut sen ohjeilla niin nilkkaa kuin pakaraakin. Muista tutustumistani teoksista ainakin Tom Kålan Kinesioteippaus oli aivan liian vaikea, tai itsellä tuotti ainakin vaikeuksia ymmärtää ohjetta "Aloita teippaus tuberositas tibiaen päältä Y teipillä ja vie teipin haarakkeet patellan mediaali ja lateraalireunaa pitkin patellan yläpuolelle..." Vaati melkoista tankkausta ensinnäkin tajuta, mihin vaivaan mikäkin teippaus oli tarkoitettu, saati sitten, että olisi osannut teipata oikein sanallisten ohjeiden perusteella.
Kirjat ovat hyviä teippausten perusteiden opiskeluun, mutta läheskään kaikkia mahdollisia teippauksia ei noista opuksista löydy. Itse olen löytänyt toimivia ohjevideoita youtubesta, mutta välillä on vaikea keksiä oikeita englanninkielisiä hakutermejä. Kunhan hallitsee perusteet, kuvallisten ohjeiden perusteella on mielestäni helppoa teipata. Kun kuntohoitaja näytti minulle teippauksia, ne olivat sellaisia, mitä olin jo itsekin kokeillut.
Inspiroiduin kynäilemään tätä postausta juuri nyt, kun huomasin, että Lidliin on taas tulossa myyntiin noita kinesioteippejä. Itse ajattelin huomenna käydä Lidlissä taas teippiostoksilla. Postauksen toisessa osassa kerron sitten enemmän omista kokeiluistani ja hyviksi havaituista teippauksista, stay tuned! :)
perjantai 31. maaliskuuta 2017
Maaliskuun matalalentoa
Maaliskuun juoksusuunnitelmat menivät aika lahjakkaasti vihkoon, kun polvi kipuili suunnilleen koko kuun ja muutenkin oli hiukan nuutumusta ilmassa. Tällä Turussa ilma on ajoittain ollut sakeana katupölystä, ja varmaan tuo aiheutti minullekin tukkoista oloa. Ehkä jonkinlaista kevätväsymystäkin oli ilmassa, ja tietysti vaivat, no, vaivaavat. Vaikka polvikipu ei mikään järjetön olekaan, se vie kuitenkin mielen matalaksi, kun hölkätessä ajatukset ovat suunnilleen koko ajan siinä kivussa ja ikävissä asioissa. Juoksun suhteen tuli siis takapakkia, ja juoksin vain 10 lenkkiä, joista pisimmät hölkät olivat nelikilometrisiä. Yhteensä kilometrejä kertyi 37, eli valitettavasti tässä kuussa tuli selvää takapakkia juoksun suhteen.
Juoksulenkeillä tässä kuussa parasta olivat aurinkoiset päivät, jotka sulattivat lumen ja toivat valoa katupölyn harmaannuttamaan maisemaan. Aurinkoisella säällä on aina muhun mieltä piristävä vaikutus, ja lumen ja jään vaihtuminen märkään, mutta sulaan maahan oli sekin kivaa. Tuuliset kelit sitä vastoin eivät oikein napanneet, eikä tässä kuussa vielä tullut sellaista kunnon kevätfiilistä.
Salilla kävin maaliskuussa kahdeksan kertaa. Pidin kuun puolivälissä viikon tauonkin tukkoisuuden takia, joten olen tosi tyytyväinen treenien määrään. Tämä alkuvuoden ”salikausi” on ollut mulla tehokkain koskaan. Olen yrittänyt kuntouttaa itseäni ja vahvistaa polven ja selän tukilihaksia. Jos olen siinä samalla saanut hiukan lihasta ja voimaa, niin hyvä. Kahdesti viikossa tehtävä salitreeni on kuitenkin vienyt myös melkoisen osan viikon liikunta-ajasta, ja suunnitelmissa on huhtikuussa käydä salilla vain kerta viikkoon.
Toivon todella, että pääsisin vähitellen rakentamaan kestävyyskuntoakin. Kahden kuukauden päästä pitäisi olla Kolilla kipuamassa vaaroja ylös alas, joten kunto pitää nyt saada nousuun ja nopsaan. Siitä sitten kuukauden päästä olisi Paavo Nurmen puolikas, joka sekään ei mene läpi näillä 4 kilometrin treenilenkeillä. Huhtikuu on toivoa täynnä, vai miten se meni :)
Juoksulenkeillä tässä kuussa parasta olivat aurinkoiset päivät, jotka sulattivat lumen ja toivat valoa katupölyn harmaannuttamaan maisemaan. Aurinkoisella säällä on aina muhun mieltä piristävä vaikutus, ja lumen ja jään vaihtuminen märkään, mutta sulaan maahan oli sekin kivaa. Tuuliset kelit sitä vastoin eivät oikein napanneet, eikä tässä kuussa vielä tullut sellaista kunnon kevätfiilistä.
Salilla kävin maaliskuussa kahdeksan kertaa. Pidin kuun puolivälissä viikon tauonkin tukkoisuuden takia, joten olen tosi tyytyväinen treenien määrään. Tämä alkuvuoden ”salikausi” on ollut mulla tehokkain koskaan. Olen yrittänyt kuntouttaa itseäni ja vahvistaa polven ja selän tukilihaksia. Jos olen siinä samalla saanut hiukan lihasta ja voimaa, niin hyvä. Kahdesti viikossa tehtävä salitreeni on kuitenkin vienyt myös melkoisen osan viikon liikunta-ajasta, ja suunnitelmissa on huhtikuussa käydä salilla vain kerta viikkoon.
Toivon todella, että pääsisin vähitellen rakentamaan kestävyyskuntoakin. Kahden kuukauden päästä pitäisi olla Kolilla kipuamassa vaaroja ylös alas, joten kunto pitää nyt saada nousuun ja nopsaan. Siitä sitten kuukauden päästä olisi Paavo Nurmen puolikas, joka sekään ei mene läpi näillä 4 kilometrin treenilenkeillä. Huhtikuu on toivoa täynnä, vai miten se meni :)
tiistai 28. maaliskuuta 2017
Tuulee niin että tukka lähtee
Juoksukeleistä mun inhokki taitaa olla tuulinen sää. Toki tuuli on vielä purevampi silloin, kun mittarissa on miinusasteita, mutta ei nämä tämän kevään kalseat puhuritkaan mitään herkkua ole. Turussa tuulee lähes aina, mutta Aurajoessa vastavirtaan matkaavat vaahtopäät eivät ole kuitenkaan ihan jokapäiväisiä.
Eilen kotiin kävellessä jouduin katupölypyöreen kouriin, ja kotona totesin koko naaman olevan mustien pisteiden peitossa. Kaduilta ja katuojista hiekkaa suu ja silmät täyteen, oh joy! Lenkille lähtiessä keli on myös osoittautunut petolliseksi. Talon toisella puolella näyttää aurinkoiselta ja seesteiseltä, mutta toisella puolella kaikki oravaa pienempi sinkoilee tuulen mukana sinne tänne. Itse asiassa, en olekaan nähnyt hetkeen oravia meidän pihapuissa, hmm...
Mun perinteisellä sinne-ja-takaisin lenkkireitillä olen jo useasti erehtynyt menomatkalla lapsekkaasti kuvittelemaan, että hei, tänään onkin hyvä kulku. Kääntöpaikan jälkeen onkin ollut kuin seinään törmäisi, kun vastatuuleen puskeminen käy työstä. Välillä olen todennut ihan mahdottomaksi pitää sykkeitä tai vauhtia tavoitetasolla. Vastatuuleen juoksu vaan on älyttömän työlästä ja kalsea viima pakottaa kuitenkin laittamaan tossua toisen eteen sellaiseen tahtiin, ettei ihan jäädy. Tänä keväänä en ole harjoitellut minkään ohjelman mukaan, mutta aiempina vuosina olen todennut, että erityisesti vetojen juokseminen vastatuuleen on ihan myrkkyä. Hyvän juoksuasennonkin pitäminen vaikeutuu tuuleen puskiessa.
Kunnon tuulenpitävä juoksuasu on näillä keleillä ihan ehdoton. Itse tykkään käyttää sekä takkina että housuina hyvin ohuita ja vuorittomia tuulenpitäviä vermeitä. Uloimman kerroksen alle voi sitten tarpeen mukaan pukea lämmittäviä kerroksia, ja samat vaatteet menevät syksystä kevääseen. Windstopper-trikoot olisivat varmaan myös kätevät, mutta niitä en ole koskaan kokeillut. Kuvissa mulla on Sportamoren Blacc-merkin juoksutakki, jonka vihreä-mustaan väritykseen ihastuihin viime syksynä. Takki on siitä kiva, että siinä on tarpeeksi pitkät hihat, joissa on mukavat peukaloaukolliset resorit. Takissa on myös kunnon taskut, alhaalla selässä isompi tasku sekä vetoketjulliset taskut edessä. Huppua voi hyödyntää juurikin kovalla tuulella ja sateella, sillä se suojaa samalla myös niskaa ja tyköistuvana pysyy myös päässä. Tosin huppu ei ole ollenkaan yhteensopiva mun letin tai ylikasvaneiden otsahiusten kanssa... :)
Eilen kotiin kävellessä jouduin katupölypyöreen kouriin, ja kotona totesin koko naaman olevan mustien pisteiden peitossa. Kaduilta ja katuojista hiekkaa suu ja silmät täyteen, oh joy! Lenkille lähtiessä keli on myös osoittautunut petolliseksi. Talon toisella puolella näyttää aurinkoiselta ja seesteiseltä, mutta toisella puolella kaikki oravaa pienempi sinkoilee tuulen mukana sinne tänne. Itse asiassa, en olekaan nähnyt hetkeen oravia meidän pihapuissa, hmm...
Mun perinteisellä sinne-ja-takaisin lenkkireitillä olen jo useasti erehtynyt menomatkalla lapsekkaasti kuvittelemaan, että hei, tänään onkin hyvä kulku. Kääntöpaikan jälkeen onkin ollut kuin seinään törmäisi, kun vastatuuleen puskeminen käy työstä. Välillä olen todennut ihan mahdottomaksi pitää sykkeitä tai vauhtia tavoitetasolla. Vastatuuleen juoksu vaan on älyttömän työlästä ja kalsea viima pakottaa kuitenkin laittamaan tossua toisen eteen sellaiseen tahtiin, ettei ihan jäädy. Tänä keväänä en ole harjoitellut minkään ohjelman mukaan, mutta aiempina vuosina olen todennut, että erityisesti vetojen juokseminen vastatuuleen on ihan myrkkyä. Hyvän juoksuasennonkin pitäminen vaikeutuu tuuleen puskiessa.
Kunnon tuulenpitävä juoksuasu on näillä keleillä ihan ehdoton. Itse tykkään käyttää sekä takkina että housuina hyvin ohuita ja vuorittomia tuulenpitäviä vermeitä. Uloimman kerroksen alle voi sitten tarpeen mukaan pukea lämmittäviä kerroksia, ja samat vaatteet menevät syksystä kevääseen. Windstopper-trikoot olisivat varmaan myös kätevät, mutta niitä en ole koskaan kokeillut. Kuvissa mulla on Sportamoren Blacc-merkin juoksutakki, jonka vihreä-mustaan väritykseen ihastuihin viime syksynä. Takki on siitä kiva, että siinä on tarpeeksi pitkät hihat, joissa on mukavat peukaloaukolliset resorit. Takissa on myös kunnon taskut, alhaalla selässä isompi tasku sekä vetoketjulliset taskut edessä. Huppua voi hyödyntää juurikin kovalla tuulella ja sateella, sillä se suojaa samalla myös niskaa ja tyköistuvana pysyy myös päässä. Tosin huppu ei ole ollenkaan yhteensopiva mun letin tai ylikasvaneiden otsahiusten kanssa... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













