Helmikuun hölkät

Helmikuuhun lähtö ei ollut paras mahdollinen. Vuoden alun sairastelun myötä tammikuun juoksujen kanssa tuli painetta loppukuulle. Mieluummin rytmitän kuun juoksut aivan päinvastoin eli alkupainotteisesti. Nyt kuitenkin helmikuun alkaessa oli alla ylimääräistä kuormitusta tammikuulta. Helmikuun koen myös vuosi toisensa jälkeen hankalaksi juoksukuuksi, kun päiviä on muita kuukausia vähemmän ja kelit usein mitä sattuu.

Asetin tavoitteeksi juosta helmikuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla 30 kilometriä samoin kuin Kanarian lomaviikolla. Kuun ensimmäisen viikon osalta jäin tavoitteesta pari kilometriä, lomalla tavoite puolestaan ylittyi parilla kilsalla. Niinpä kuun loppuun olikin mahdollista keventää juoksuja. Silti sain todella helposti helmikuun juoksukilometrit kasaan ja yhteensä juoksua tuli 105 kilometriä.

Loma teki hyvää! Aurinko ja lämpö olivat aika lailla sitä, mikä tähän vuodenaikaan piristää kaikkein eniten. Söin reissulla paljon hedelmiä, luin kaksi kirjaa ja nautin niin juoksulenkeistä kuin löhöilystäkin. Tuntui, että palasin matkalta virkistyneenä. Alkuvuoden koronan jälkeen palautumisessa on ollut haasteita, ja vaikka matkustus onkin aina keholle rasitus, tuntui, että reissu auttoi lataamaan akkuja.

Kelit olivat reissulla kohdillaan, mutta eivät ne Suomessakaan olleet lainkaan niin ikäviä kuin joskus helmikuussa. Täällä Lounais-Suomessa sai juosta pääosin pitävillä baanoilla ja paikoin jopa keväisen oloisissa keleissä, vaikka aurinko ei kyllä koko kuussa näyttäytynyt kuin harvakseltaan. 

Olen kirjoittanut blogia harvoin jo useamman kuukauden. Tällä viikolla vasta mielessä kävi, että miksiköhän. En voi väittää olleeni erityisen kiireinen kuin ajoittain. Mutta sen sijaan mieleni on askarrellut aivan muiden asioiden parissa. Minulla on ollut tapana miettiä blogikirjoituksia usein juoksulenkeillä, mutta nykyään mietiskelen ja suunnittelen lenkeillä jotain muuta. Aina välillä saatan blogistakin innostua, mutta tällä hetkellä se ei ole elämäni projekteista prioriteettilistalla kovinkaan kärjessä.

Saatan innostua kirjoittamaan juoksusta, jos tässä kevään aikana saisi treenit käyntiin kohti kesän juoksutapahtumaa. Olen ilmoittautunut kesälle yhteen juoksutapahtumaan, mutta siitä ei nyt ole kannattanut pahemmin hiiskua, koska alkuvuoden sairastettu korona ja palautumisen haasteet ovat vaikuttaneet siihen, että olen hölkännyt vain itselleni helppoja lenkkejä ja suunnitelmallinen, nousujohteinen juoksuohjelma on jäänyt odottamaan parempaa oloa. 

Patikointia Gran Canarialla: Altavistan reitti

Talviloma tuli vietettyä tänä vuonna Gran Canarialla. Reissu oli varsin leppoisa, vaikka sulat baanat ja auringonpaiste innostivat myös liikkumaan. Matkan ainoa polkujuoksu oli Altavistan hienolla patikointireitillä vuoristossa. Reitillä tuli todettua, ettei juoksu ollut juuri reipasta patikointia nopeampi etenemismuoto, kun koko ajan piti pysähtyä ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Meitä oli isompi porukka, joista osa patikoi ja osa juoksi, mutta tauot pidettiin kuitenkin yhdessä. Reitti soveltuu mielestäni niin kävelyyn kuin juoksuunkin. Tässä postauksessa kerron tuosta reitistä tarkemmin.

Patikointi Gran Canarialla 

Naapurisaaret Teneiffa ja La Gomera ovat tunnettuja patikointireiteistään, mutta Gran Canarialla on myös useita hienoja reittejä. Vietin kuusi vuotta sitten juoksulomaa saarella ja silloin tein kaksi retkipäivää vuoristoon polkujuoksemaan. Silloin rajoituksena oli kohteeseen pääsy bussilla. Nyt alla oli vuokra-auto, joka mahdollisti reitin valinnan saaren länsipuolelta. 

Viralliset patikointireitit Kanarian saarilla ovat hyvin merkittyjä, mutta mukana on silti fiksua olla kartta, niin reittien risteyksissä ei mene sormi suuhun.

Etelän lomakylistä on jonkin verran matkaa vuoristokohteisiin ja tiet ovat melkoista serpentiiniä. Saaresta jää kuitenkin vihrein osa kokonaan näkemättä, jos pysyttelee merenpinnan tasolla, joten suosittelen ehdottomasti vierailemaan vuoristossa. Vuorten eteläpuolella maisema on kuivaa ja kivikkoista, mutta ylängöllä kasvillisuus lisääntyy ja kosteammilla rinteillä näkymä on aivan erilainen. 

Me ajoimme Maspalomasista ylös vuoristoon Fatagan ja Ayacatan kylien viertä vievän tien kautta, ja takaisin vehreämpää ylänköä pitkin kohti saaren itäreunaa mm. Los Martelesin kalderan viereistä tietä. Reissulla tuli nähtyä näin hyvin erilaisia maisemia. Itselle olivat jo tuttuja Rogue Nublon ympäristön patikointireitit aiemmalta juoksulomalta, joten emme suunnanneet sinne tällä kertaa, osittain myös siksi, että tämän vuoden alusta turistien pääsyä alueelle on rajoitettu. 

Altavistan patikointi pitkin harjannetta ja nousu huipulle 

Kanarian paras patikointi, mainosti yksi opaskirja Altavistan patikointireittiä. Altavista-nimi tulee espanjan kielen sanoista "alta" (korkea) ja "vista" (näkymä), viitaten paikan korkeaan sijaintiin ja sieltä avautuviin upeisiin maisemiin. Altavistan näköalapaikka tarjoaakin hienot näkymät lähes joka suuntaan.

Altavistan patikointireitti lähtee Mirador del Sargentolta, eli näköalapaikalta sekin. Lähtöpisteessä on parkkipaikka vain kolmelle autolle, mutta tie on siinä kohtaa sen verran leveä, että tienvarteen uskaltaa hyvin pysäköidä. Reitti ei ole lainkaan ruuhkainen, joten suurella todennäköisyydellä autolle saa kyllä paikan. Mutta paikalle pääsee vain autolla, joka tietysti rajoittaa kulkijoiden määrää. 

Reitti nousee alkuun jyrkästi, kunnes ollaan ylempänä harjanteella (Altavista ridge). Etukäteen hiukan jännitin, olisiko harjannetta pitkin kulkeva polku kapea ja korkeanpaikankammoiselle jännä. Reitti osoittautui kuitenkin mukavan turvalliseksi eikä siinä ollut kuin pari hyvin lyhyttä ilmavampaa kohtaa. Pääosin polku on leveä eikä rinne sen vierellä ole erityisen jyrkkä. Käytännössä polku kulkee vain lyhyen matkaa aivan harjanteen päällä, jolloin se on varsin suojainen ollen lähes koko matkan rinteen suojassa. Maasto on kuivaa ja kivikkoista, mutta reitin vierellä kasvaa niin kanarianmäntyjä kuin erilaisia pieniä pensaita ja kukkivia kasvejakin. 

Polku on alkuun kivikkoinen, mutta kun päästään nousun jälkeen tasaisemmalle pätkälle, myös polku tasoittuu helppokulkuisemmaksi. Polku suuntautuu aluksi kohti pohjoista kunnes kääntyy länteen ja kohti Altavistan huippua. Melko pian näkymä avautuu länteen ja hyvällä säällä näkyy naapurisaari Teneriffa ja Teiden huippu.

Altavistan huippu nousee n 1400 metriin ja sieltä on näköalat joka suuntaan. Näköalapaikka on huipun jälkeen hiukan sen alapuolella, mutta tietysti huipullekin piti nousta. :D Näköalat Gran Canarian korkeimmille huipuille avautuvat etelään ja itään ja pohjoisessa välkkyy meri kaukana alhaalla. Pilvisellä säällä ei reitille välttämättä kannata lähteä, sillä avarat näköalat ovat tämän patikointireitin juttu. Matka parkkipaikalta Altavistan näköalapaikalle ja huipulle on noin 5 km yhteen suuntaan. Edestakaisella matkalla nousua kertyy yli 500 metriä ja opaskirjoissa reitti on määritelty keskivaativaksi. Useamman pysähdyksen taktiikalla meillä meni menomatkaan noin 1 h 45 minuuttia ja paluuseen noin tunti ja vartti. 

Menomatkalla noustaan enemmän kuin paluumatkalla. Alun nousun lisäksi punnerrus huipulle on hiukan haastava. Alaspäin meno on helpompaa, mutta paikoin irtokivet hiukan luistivat jalan alla ja sai olla tarkkana. Reitti sopi kuitenkin varsin hyvin polkujuoksuun, vaikka hienoja näköaloja olikin niin paljon, että matkanteko oli varsin hidasta!