Olin viikon juoksutauolla tuon viime postauksessa kuvatun kantapääkivun jälkeen. Ihan ideaalisti en saanut jalkaa lepuutettua, kun viikkoon tuli mm. työmatka, jossa jouduin olemaan paljon jaloillani. Kantapää ja pohkeen alaosa ovat edelleen hiukan kipeät, enkä edelleenkään tiedä, mikä jalkaa vaivaa.
Eilen kokeilin varovaista hölkkää nelisen kilometriä ja totesin, että juoksu hiukan tuntuu, mutta selvästi jalka on jo parempi. Lenkin jälkeen vamma ei myöskään tuntunut pahenevan, joten uskaltaisiko tässä olla varovaisen toiveikas...
Kainuu Trailiin on nyt kaksi viikkoa aikaa. Jalkavamman vuoksi mulla jäi viimeinen pitkä lenkki kokonaan tekemättä. Jos kuntoudun kisaan mennessä, joudun lähtemään siihen niin, etten ole yli kuukauteen juossut pitkää lenkkiä. Nyt kun kisaan on enää kaksi viikkoa aikaa, ei treenillä voi enää oikein muuta kuin pilata kisan, joten en taida tehdä nyt muuta kuin yrittää parhaani mukaan kuntouttaa koipea.
Olin ilmoittautunut Kainuu Traililla 38 kilometrin matkalle. Toukokuun lopussa juostu kolmenkympin lenkki poluilla valoi uskoa siihen, että tuo matka kyllä menisi. Nyt jalkavaivan myötä pitää tavoitetta kuitenkin punnita uudestaan. Vaikka olisin kovasti halunnut juosta tuon 38 kilometriä ja uskon, että kevään hyvien treenien ansiosta siitä selviäisinkin, tuo tämä viimeisten viikkojen treenaamattomuus ja vamma liikaa epävarmuustekijöitä muassaan. Jos jalka ärtyisi matkalla, en mitenkään voisi klenkata sen kanssa yli kolmeakymmentä kilometriä.
Katsoin tänään polkujuoksutapahtuman ohjeita ja hätkähdin, kun huomasin, että sarjanvaihto on mahdollista tehdä vain huomiseen mennessä. En voi siis enää puntaroida osallistumista ja matkaa ihan kisan alle, vaan päätös oli tehtävä saman tien. Päätin siis vaihtaa matkaa 21 kilometriin.
Puolimaraton poluilla ei ole pikku juttu sekään, mutta verrattuna 38 kilometriin on matka selvästi helpompi. Tosin puolikasta juostaan yleensä selvästi vauhdikkaammin kuin pidempiä matkoja, ja itse en ole tehnyt yhtään nopeusharjoittelua koko vuonna. Jos pääsen kisaamaan ja jos pääsen maaliin, uskon nimeni löytyvän siis aivan matkan häntäpäästä. Oman kommervenkkinsä kisamatkaan tuo se, että miesystäväni on juoksemassa kisassa 55 kilometriä. Jos olisin itse juossut pidemmän matkan, en joutuisi odottelemaan häntä maalissa tuntikausia niin kuin nyt. Mutta nämä ovat pieniä murheita. Isoimpana tietysti mietityttää, pääsenkö yleensäkään lähtöviivalle ja maaliin.
En ole koskaan juossut polkukisassa puolimaratonia, toivotaan, että pääsen kokemaan sen nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti