Joo, maaliskuu on yli puolivälin ja last year is so last season... Puolustuksekseni myöhäiselle vuosikoosteelle; naputtelin tekstin alkutahdit jo vuodenvaihteessa, mutta sitten oli terveysmurheita ja kun ne alkoivat hellittää, alkoi Ukrainan sota. Tuntuu hölmöltä vinkua omista - kuitenkin suhteellisen pienistä - terveysmurheista, kun varsin lähellä ihmiset joutuvat jättämään kotinsa ja sanomaan läheisille lopullisia jäähyväisiä. En juuri ota somessa kantaa ns. isoihin asioihin, mutta toisaalta tuntuu myös hölmöltä olla sanomatta mitään, jos puoli maailmaa kuohuu. Tämä blogi keskittyy kuitenkin omaan elämääni, juoksuihini ja muihin juttuihin, joista koen luontevaksi kirjoitella. Siispä päätin nyt vihdoin julkaista myös viime vuoden koosteen, kaikkine pikkuasioista vinkumisine.
Tässä siis pieni katsaus vuoteen 2021 - juoksuihin ja muuhunkin. Mennään tällä kertaa kronologisessa järjestyksessä.
Vuoden alkuun aloitin uusia juttuja, opintoja töiden ohella ja juoksut starttasivat puhtaalta pöydältä maltillisin tavoittein. Viime vuoden alkuun oli huomattavasti paremmat juoksukelit kuin mitä nyt on ollut, ja juoksin tammi-helmikuussa nätisti hiukan päälle satasen kuukausikilometrejä. Aurinkoisina talvipäivinä poikkesin juoksemaan välillä poluille ja meren jäälle ja vuosi alkoi juoksun suhteen hyvissä merkeissä.
Kilpirauhasen liikatoiminta monine oireineen ja lääkityksineen vaikutti kuitenkin taustalla. Vuoden alkupuoliskolla iski uusi oire, rytmihäiriöt. Tietenkään ei ole mahdollista tietää varmasti, onko kilpirauhasen liikatoiminta sydänoireiden taustalla, mutta se tosiaan altistaa sydänsairauksille jopa vuosikymmeniä liikatoiminnan toteamisen ja hoidon jälkeen. Ekg:ssa näkyi sekä kammiolisälyöntejä että sydämen vasemman etuhaarakkeen katkos. Lisälyönnit ovat juurikin niitä, jotka aiheuttavat oireita. Rytmihäiriöitä tutkittiin ja ne onneksi todettiin hyvälaatuisiksi. Silti vaiva nostaa aina välillä päätään ja on joka kerta yhtä inhottava.
No, pystyin kuitenkin jatkamaan juoksuja ja kevät olikin oikeastaan viime vuoden parasta juoksuaikaa. Pystyin juoksemaan pidempiä lenkkejä ja tekemään myös nopeustreenejä. Retkeilyjuoksuilla tuli juostua kivoja polkuja ja polkujuoksut suuntautuivat milloin Ruissaloon milloin Lietoon. Myös opinnot edistyivät kivasti niin, että fiilis kesän korvalla oli hyvä. Hankimme sup-laudat miesystäväni ja siskoni kanssa ja alkukesän lämpimillä keleillä tuli kokeiltua ensi kertoja omalla laudalla suppailua. Suppailusta tulikin tosi kiva lisä retkeilyrepertuaariin ja tietysti ihan uusia retkeilyreittejä.
Kesäkuussa vuorossa oli pitkästä aikaa juoksukisa. Lähdin Bodom Trailille vailla oikein minkäänlaisia odotuksia. Kisa oli raskas, mutta varsinkin jälkikäteen olen todennut, että se meni osaltani todella hyvin ottaen huomioon sen hetken kunnon ja kilpparilääkityksen.
Olen aina nauttinut kesästä ja niin viime vuonnakin. Kesä sisälsi mökkeilyä, kotimaan matkailua, suppailua, juoksua, uintia, aurinkoa, kansallispuistoja ja myös uuteen asuinpaikkaan tutustumista, kun muutimme Naantaliin. Naantali on tietysti hieno kesäkaupunki, ja se näyttikin parhaat puolensa kesäkuukausina. Muutenkin tuli harrastettua kotimaanmatkailua. Matkakohteina oli jälleen kansallispuistoja, kun teimme siskon kanssa perinteisen patikointireissun. Patikointi tosin jäi toissijaiseksi ja enemmän liikuimme suppaillen Liesjärven maisemissa. Veden äärellä on ihanaa kesällä ja päiväretki Seiliin sekä yhden yön matka Öröön olivat aivan upeita reissuja loistokelissä.
Loppukesästä sain taas ikäviä rytmihäiriöitä ja niiden vuoksi jouduin myös keskeyttämään yhden juoksukisan. Syytän työstressiä, sillä kun syyskuussa olin pidemmän aikaa opintovapaalla, olo taas tasaantui ollen melko hyvä taas koko loppuvuoden.
Alkusyksystä pääsin juoksutapahtumaan mukaan kannustus- ja huoltojoukkoihin, kun miesystäväni juoksi ensimmäisen maratoninsa Nuuksion poluilla. Juoksin itse samassa tapahtumassa ensimmäisen polkumaratonini 2019 ja oli kiva päästä kannustamaan tuttuihin maisemiin. Nyt kun retkeilin itse alueella kävelyvauhtia, pääsin hiukan paremmin katselemaan maisemia kuin omalla juoksulla.
Syyskuussa päästiin myös pitkästä aikaa ulkomaille! Viimeiseen asti piti kyllä jännätä, toteutuuko matka, sillä tässä korona-aikana oltiin varattu reissuja jo pari kertaa aiemminkin ja ne peruuntuivat. Nyt matkakohde valikoitui osin sattumalta sieltä, minne yleensäkin pääsi ja missä tilanne oli hyvä. Kreeta osoittautui onneksi aivan ihanaksi paikaksi, jossa viikon päiville riitti tekemistä, mutta oli myös mahdollisuus rentoutua rannalla löhöten. Matkan kohokohta oli vaellus Samarian rotkossa ja myös tukikohtamme Rethymnon oli tosi kiva paikka!
Loppuvuosi meni osaltani vähän väsyneesti. Pusersin kasaan loppuja opintoja töiden ohella ja juoksun suhteen tavoitteena oli vain saada kasaan satanen kuussa. Marraskuussa yllätin itsenikin lähtemällä mukaan omaan marrasputkeen, mutta se toi onneksi jaksamista kiireen keskelle. Vähän oli stressiä läheisten terveyden kanssa, mutta onneksi asiat kääntyivät parempaan suuntaan jouluksi. Kilpirauhasen liikatoiminnan lääkitys loppui ja vuoden lopussa alkoikin jännääminen, olisiko sairaus remissiossa vai palaisiko se.
Elämä kilpirauhasen liikatoiminnan kanssa on ollut todellista tasapainoilua. Lääkitys piti oireet enimmäkseen poissa, mutta lääkityksen myötä mm. lihasten aineenvaihdunta ei toimi kuten pitäisi. Stressi on superhaitallista ja voi viedä pois tasapainosta. Liikatoiminnalla ei juoksukunto kasva, mutta myös lääkitys torppaa kehityksen. Liika lääkitys voi tuoda muassaan kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Kun sairaus todettiin minulla vuonna 2020, en osannut odottaa, mitä tuleman piti. Koko viime vuoden vaikein asia oli minulle tuo kilpirauhassairaus, se vaikutti hyvin kokonaisvaltaisesti jaksamiseen.
Olen juossut parinkympin lenkin viimeksi vuonna 2019. Viime vuosi ei tuonut mukanaan toivottua juoksukunnon palautumista, vaan juoksin lääkityksen aiheuttaman "rajoittimen" kanssa koko vuoden. Siihen nähden voin olla todella ylpeä itsestäni. Saavutin kilometritavoitteet, juoksin joka kuussa vähintään satasen. Koko vuonna kilometrejä kertyi 1379. Se on uskomaton luku, sillä jäin ennätysvuodesta vain noin 50 kilometriä. Vaikka vuoteen liittyy juoksun suhteen paljon pettymyksiä ja vaikeita hetkiä, voin sanoa, että oikeastaan ylitin itseni.
Salaisuuteni oli lyhyissä ja tiheissä juoksuissa. Ilman koronaa ja etätöitä en varmastikaan olisi onnistunut. Juoksin usein etänä ollessa lounastauolla neljän kilometrin lenkin, siitä ehtii vielä pikasuihkuun ja kaapimaan lounaan kitusiin ilman, että saldo menee pahasti miinukselle. Sain juosta päivänvalossa ja usein. Myös opintoni etenivät aikataulussa ja vuoden lopussa opintopisteitä oli kasassa 51. Myös etäopinnoista saan kiittää koronaa. Siksi en voikaan sanoa, että viime vuosi olisi ollut minulle pandemian vuoksi raskas, kun tilanne itse asiassa mahdollisti sekä opiskelut että mainiot juoksukilometrit!
Vuoden suurimmat kohokohdat eivät liittyneet juoksuun, enkä saanut juoksusta ihan sellaisia onnistumisen elämyksiä kuin joskus olen saanut. Bodom Trailin onnistuminen taisi olla vuoden kohokohta juoksujen suhteen. Vuoden liikuntaelämykset olivatkin enemmän retkeilyyn keskittyviä, patikointia, suppailua ja matkailua. Huolimatta koronasta ja kilpirauhasen liikatoiminnasta, en voi sanoa oman vuoteni olleen raskas, vaan itse asiassa viime vuosi oli ihan hyvä. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että pystyin juoksemaan ympäri vuoden ja elämä oli tasapainoista muuten.
Aiemmat vuosikoosteet löytyvät näistä postauksista:
