Kuun puolivälissä aina silloin tällöin vaivannut selkäjumi äityi niin pahaksi, että tarvittiin kipupiikki, lihasralaksantteja ja kovakouraista käsittelyä hierontapallolla, ennen kuin olin taas toimintakuntoinen. Selkäjumi saattaa johtua polvivaivasta tai sitten ei. Lääkäri veikkasi jumia iskias-tyyppiseksi, mutta itse mietin myös vaihtoehtoa, että SI-niveleni olisi jotenkin juntturassa tai pois paikaltaan. Hieronta ja lääkkeet ovat auttaneet jumiin, mutta juoksut ovat jääneet vähiin. Liikkumattomalla ajanjaksolla myös polvi kipeytyi osittain uudestaan, taas osoitus polvivaivan epäloogisuudesta.
Juoksin syyskuussa vain 47 kilometriä. Harmi, että näitä vaivoja on nyt ilmaantunut, sillä on aika lannistavaa, kun säännöllinen lenkkeily väistyy kipujen myötä tämän tästä. Vanhuus ei tule yksin, mutta kun en ole vielä neljääkymmentäkään, niin en nyt vielä haluaisi vaihtaa lenkkareita rollaattoriin. Polvi- ja selkävaivat ovat vielä sikäli turhauttavia, että niitä on ilmeisen vaikea diagnosoida. Olenkin saanut lääkäreiltä lähinnä kipulääkkeitä ja valistuneita arvauksia, mutta oireiden perimmäinen syy ei ole selvinnyt.
Nyt, kun töissä on ollut kiireistä, en ole myöskään jaksanut huoltaa kehoa niin hyvin kuin pitäisi. Kävin syyskuussa kahdesti salilla ja uimassa, ja molemmilla kerroilla tuntui, että kroppa oli heti "terveempi". Viikonloppu menee vielä töissä, mutta sitten uskon alkusyksyn kiireiden helpottavan, ja saan toivottavasti myös itsestäni enemmän irti. Ruskan etenemisen bongailu on mielestäni yksi syyslenkkien parhaita puolia, onneksi olen sentään päässyt hiukan kirmaamaan syksyn lehtien väriloistossa!
