Ensimmäinen keskeytys ja muita elokuun juoksuja

Kuvittelin kirjoittavani viikonloppuna kisaraporttia kesän toisesta juoksukisasta, mutta toisin kävi. Ensimmäistä kertaa juoksu-urallani jätin kisan kesken.

Lauantaina piti herätä aikaisin ja lähteä Paraisille juoksemaan Saaristo Trailiin. Viikko oli osaltani mennyt vähän heikosti, sillä töissä oli kiire enkä ollut päässyt oikein palautumaan. Torstai-perjantai olin työmatkalla järjestämässä isoa koulutustapahtumaa ja stressitasot olivat aika lailla tapissa. Lauantai-aamuna ei ollutkaan mitenkään levännyt olo, vaan mietin kotona, lähdenkö ollenkaan kisaamaan. Sairastamani kilpirauhasen liikatoiminta aiheutti minulle alkuvuodesta rytmihäiriöitä, jotka eivät ole hetkeen kiusanneet. Lauantaina sydän kuitenkin muljahteli ikävästi pitkästä aikaa. 

Lähdin kuitenkin kisapaikalle ja olo oli automatkalla ja pelipaikalla ihan hyvä. Ajattelin, että 12 kilometrin matka on minulle ihan sopiva enkä uskonut, että ongelmia ilmenisi. Toisin kävi. Heti lähdössä ei tuntunut mitään, mutta jo toisella kilometrillä tuli taas rytmihäiriöitä. Kuulostaa varmastikin dramaattisemmalta kuin olikaan. Käytännössä lisälyönnit tuntuivat sykkeen poukkoiluna ja pienenä huimauksena, ei sen kummempaa. Noin kolmen kilometrin juoksun jälkeen totesin, ettei tästä nyt vain tule mitään, ja juoksusta puuttuu kokonaan ilo, joten päätin, että jätän kisan kesken. Kun reitti kaartoi maalialueelle 5 kilometrin kohdalla, en jatkanut enää matkaa. 

Ennen kisaa vielä hymyilytti. Kisan jälkeen ei tullut otettua kuvia...

Tämä oli ensimmäinen keskeytykseni ikinä. Heti kisan jälkeen olin aika huolissani terveydentilastani, mutta olo tasaantui aika nopeaan. Soitin päivystykseen, mutta siellä oli jo takaisinsoitossa lähes kahden tunnin jono. Sinä aikana rauhoituin ja totesin, että kyse oli varmastikin jo vaarattomiksi todetuista lisälyönneistä. Niitä ei vain aiemmin ole ilmaantunut rasituksessa, mutta nyt lähdinkin juoksemaan kovaa, enkä ollut kunnolla palautunut. Kilpirauhasarvot pitää kuitenkin käydä taas mittaamassa, että nähdään, onko siellä kaikki kunnossa...

Jotenkin keskeytyksestä jäi vähän hölmö olo. Olen aina kuvitellut, että jos joudun keskeyttämään jonkin juoksukisan, se johtuu rasitusvammasta tai kaatumisesta tai jostain konkreettisesta fyysisestä kivusta. Nyt minua ei sattunut, mutta kropassa oli selkeästi jotain pielessä. Siitä jäi epävarma olo takaraivoon, enkä ole ottanut yhtään juoksuaskelta kisan jälkeen. Huomenna pitäisi kokeilla taas hölkkää.

Vaikka tuo 12 km kisa kutistuikin 5 kilometrin hölkäksi, tuli elokuussa kuitenkin juostua yhteensä 122 kilometriä. Jos tätä loppukuun huonoa jaksoa ei oteta lukuun, niin elokuun juoksut kulkivat muuten mallikkaasti. Kuun alussa, kun olin vielä lomalla, ehdin juosta pari 12 kilometrin lenkkiä ja kuun puolivälissä meni 16 kilometriä poluilla. Tuo polkupitkis oli todella rohkaiseva lenkki erityisesti siksi, että se meni varsin helposti eikä tullut samanlaista seinää vastaan kuin aiemmilla pitkillä lenkeillä. Siksikin oli yllätys, että kisassa kävi niin kuin kävi. 

No, ei tässä nyt muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tai siis toivottavasti hyviä juoksuja. Jos elokuusta otan jotain mukaan, niin mieluummin alkukuun hyvät juoksut.

Juoksukisaan ilman kunnon valmistautumista

Mulla on lauantaina edessä kesän toinen juoksukisa. Valmistautuminen kisaan on ollut vähintäänkin puutteellista, mutta ei anneta sen nyt haitata. :D

Viime kesänä olin juoksukiellossa kilpirauhasen liikatoiminnan takia, ja sairauden lääkitys on haitannut menoa vielä tänäkin kesänä. Jouduin jättämään mm. Paavo Nurmi Trailin väliin, enkä ole edelleenkään päässyt juoksemaan puolimaratoneja tai lähellekään parinkymmenen kilometrin lenkkejä. Juoksuharjoitteluni on siis jo reippaasti yli vuoden ajan koostunut lähinnä lyhyistä lenkeistä. Pitkän lenkin hyödyt kestävyyskunnolle ovat kiistattomat, ja kun pisimmät lenkkini ovat olleen 16-kilometrisiä, en ole lainkaan niin hyvässä kunnossa kuin vaikka pari vuotta sitten, kun treenasin toiselle maratonilleni. 

Juoksin kesän alussa Bodom Traililla 12 km ja nyt on edessä vastaava matka Saaristo Traililla. Huomaan, että noin lyhyellä matkalle en oikein osaakaan valmistautua. Aikaan ennen koronaa, kun olin myös normaalikunnossa, kiersin Turun seudun lyhyitä polkujuoksukisoja ja pistesuunnistuksia. En juuri valmistautunut noihin kisoihin, vaan otin ne pikemminkin treenin kannalta. Nopeusharjoittelu on aina ollut juoksutreenini akilleenkantapää, ja nopeustreenien juokseminen kisoissa oli paljon mielekkäämpää kuin harjoituksissa. 

Nimenomaan nopeusharjoittelu on nyt se, joka on uupunut kisavalmistautumisestani, ja kun kyseessä on lyhyt kisa, niin nopeusharjoittelusta olisi varmaan ollut hyötyä... Kuten kerroin blogissakin, helteisessä keskikesässä juoksin hitaasti. Kelien hiukan viilentyessä loppulomasta otin taas vauhtijuoksut ohjelmaan, mutta töiden alkaessa tuntui, että kokonaiskuormitus nousi siihen malliin, että hölkkäilin jälleen vain hitaita lenkkejä. Mäkitreenien ja nopeusharjoittelun puute varmasti näkyy tuolla Saaristo Trailin mäkisellä reitillä. Aionkin lähteä ihan vaan fiilistelemään polkujuoksua ja uusia juoksumaisemia ilman mitään tavoitteita!

Juoksua joka säässä - paras juoksutakki syksyyn

Syksy tuntuu saapuneen vauhdilla, kun äkkiä kesäkelit vaihtuivat sateisiin ja kylmempiin lämpötiloihin. Tosi monella lenkillä on kastunut hiukan, ja parilla lenkillä aivan litimäräksi!

Juoksua joka säässä

Olen jokasään juoksija, mutta sen verran mukavuudenhaluinen, että mieluummin juoksen kuivassa ja lämpimässä kelissä. Mutta sadepäivä ei ole mikään syy jättää lenkkiä väliin! Syksyn sateissa juoksuvaatteiden valinta voi olla tavallista haastavampaa.

Hyvä nyrkkisääntö juoksuvaatteiden valintaan on miettiä, mitä laittaisi päälle, jos lämmintä olisi kymmenen astetta enemmän ja aikoisi vain hengailla ulkona. Liikaa ei kannata pukea päälle, koska silloin olo muuttuu tukalaksi ja juoksusta tulee raskaampaa. Parhaimmillaan syyskeleissä on helppo hengittää ja juosta rennosti hyvillä varusteilla. Sadesäässä pitää kuitenkin miettiä pukineita myös sen mukaan, pysyykö tarpeeksi lämpimänä myös kastuessa ja aiheuttaako vaatteiden kastuminen hiertymiä.

Suurin haitta rankkasateessa mulla on näkyvyyden heikentyminen, kun silmälasit ovat täynnä pisaroita. Kesäinen sade ei juurikaan juoksua haittaa, ei ainakaan lyhyellä lenkillä. Tietysti sade pitää ottaa huomioon pukeutumisessa ja varusteissa, esim. puhelinta ei välttämättä kannata ottaa mukaan ilman vedenpitävää koteloa. Kylmemmällä kelillä sade sitten viilentääkin jo selvästi, ja silloin joutuu puntaroimaan, laittaako päälle jotain sateenpitävää jotta pysyisi lämpimänä vai antaako vaatteiden vain kastua ja tarkenee silti. Itsellä raja menee jossain 10 ja 15 lämpöasteen välillä. Jos on 15 astetta lämmintä ja sataa, niin se ei kylmetä niin paljoa, etteikö pelkkä juoksun liike riitä pitämään lämpimänä. Mutta tuossa 10 asteessa puen mieluummin päälle jo sadetta hylkivän takin, jotta en kylmety.

Sadetta pitävät vaatteet eivät ole juoksussa yksiselitteisesti hyviä. Juostessa hikoilee sen verran, että kosteutta pitävä kangas voikin pahimmillaan pitää kosteuden vain vaatteen sisällä, jolloin sitä kastuu kuitenkin ja olo on hikisen nahkea. Siksi juoksulenkille kannattaakin valita pukimet, jotka eivät ole täysin vedenpitäviä vaan mieluummin hengittäviä.

Paras juoksutakki syksyn lenkeille

Mulla on pari juoksutakkia, jotka pitävät vettä. Toinen niistä on sen verran tiivis, että suosin sitä enemmän talvikeleillä, näin syyssäällä se on hiostava. Toinen takki taas on höyhenenkevyt ja superohut, se hylkii sadetta mutta myös hengittää niin, että olenkin käyttänyt sitä tosi paljon. Tarvitsisin toisen samantyyppisen ennen kuin tuosta aika jättää. Tuo takki on mielestäni paras mahdollinen syksyn keleihin. 

Etsin nyt vastaavaa takkia verkkokaupoista ja nostin tähän pari löytöä. Linkit verkkokauppaan ovat mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen komission. Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy.

Innostuin tämän juoksutakin väristä ja kuviosta ja tilasin sen kokeiluun.

Istuvuus on juoksuvaatteissa tärkeää, joten itselleen sopivimman takin löytää vain kokeilemalla. Innostuin tästä Odlon superkevyestä juoksutakista ja tilasin sen kokeiluun. Takissa on korkea kaulus ja vetoketjulliset sivutaskut, mutta erityisesti tykästyin sen ulkonäköön... 

Tuo minulla jo vuosia käytössä ollut suosikkitakkini on vaaleansininen. Juoksutakki saa mielellään olla jonkin muun kuin mustan värinen! Tämä Moabin vaalean sinivihreä tuulitakki ihastutti myös värillään. Ja tässä Patagonian takissa oli todella monta eri värivaihtoehtoa. Weekendbeellä voi myös olla varma, että kaikki tuotteet ovat vastuullisesti valmistettuja.

Tässäkin takissa miellyttivät väri ja kaulus.

Kuten noista kuvista huomaa, lempivärejäni ovat vihreän ja turkoosin eri sävyt. Lisäksi etsin nyt ensisijaisesti juoksutakkia ilman huppua. Huppu on toisinaan kätevä, mutta välillä vain tiellä. Nykyisessä takissani on huppu, joten siksikin ajattelin, että jos hankin toisen samantyyppisen takin, niin mieluummin ilman huppua, jolloin voin ottaa käyttöön sen takin, jonka ominaisuudet sopivat parhaiten päivän juoksukeliin.

Hyviä syysjuoksuja!

Lomassa pitää olla sekä toimintaa että laiskottelua

Loma on loppumaisillaan, joten hiukan haikea fiilis, mutta olipa todella kiva loma! En ole kovin paljoa sometellut, vaikka monesta kesän kohteesta tai retkestä olisi saanut kyllä tarinoitua. Tässä tuleekin nyt pientä yhteenvetoa lomapuuhista.

Mulla oli pisin kesäloma ikinä, sillä olin 5 viikkoa pois töistä. Siitä oli tosin viikko palkatonta, kun tarkoituksena oli myös suorittaa opintoja. Lopulta tein lomalla vain yhden kurssin, mutta toki sekin on eteenpäin. Lomalla riitti kuitenkin tekemistä vaikka opinnot eivät kauheasti edistyneetkään.

Tykkään viettää mieluummin toiminnallista kuin löhölomaa. Toisaalta olen myös laiska, joten esimerkiksi mihinkään siivous- tai remppaprojekteihin en halua lomaani käyttää. Jaksan kyllä reissata ja tehdä juttuja, mutta tekemisen vastapainoksi pitää olla myös aikaa rentoutua oleillen. Parasta rentoutumista on mielestäni päästä irti töistä ja arjesta - siihen auttaa usein maisemanvaihdos ja kiva tekeminen. Toiminnallinen loma ei tarkoita, että pitäisi koko ajan olla menossa, mutta jos olisin vain kotona, niin seinät kaatuisivat takuulla päälle ja tuntuisi, että loma menee "hukkaan", jos ei tee mitään merkityksellistä. Loma-ajassa on mielestäni pointtina se, että on oikeasti aikaa tehdä juttuja ja reissata, kun työarjessa aika on yleensä kortilla.

Tämä kesäloma alkoi kansallispuistoreissulla siskon kanssa. Mielestäni loma on hyvä aloittaa pikku matkalla, niin saa saman tien etäisyyttä töihin ja normiarkeen. Vierailimme Liesjärvellä, Torronsuolla ja bonuskohteessa Saaren kansanpuistossa. Tammela Hämeessä on aika hieno paikka, kun siellä sijaitsee kahden kansallispuiston lisäksi tuo kansanpuistokin. 

Toiminnallisuus voi tällaisella laiskalla ihmisellä tarkoittaa myös hoitokissan viihdytystä, kahvittelua isolla kirkolla, juoksulenkkejä ja uimapaikkojen keräilyä, kuten loma jatkui tuon ensimmäisen reissun jälkeen. Lomaan kuului myös ulkona syömistä pitkän kaavan mukaan ja ilta-auringossa terassilla istuskelua. Ihmisjoukkoja tuli kuitenkin vältettyä ja kaikki reissut suuntautuivat väljille vesille.

Lomalla tuli tehtyä useampi reissu saaristoon. Olen asunut lähes koko ikäni lounaisrannikolla, mutta saaristo jaksaa silti olla kesästä toiseen yhtä hieno. Teimme päiväreissun Seilin saareen, joka olikin mielenkiintoinen päiväretkikohde ja helposti saavutettavissa. Seilin saaren historia on värikäs ja siellä on toiminut niin lepraparantola kuin mielisairaalakin ennen kuin tilat siirtyivät Saaristomeren tutkimuskeskuksen käyttöön. Muutama vuosi sitten saareen on tullut runsaasti uusia matkailupalveluita ja nykyään Seiliin kulkee useampikin yhteysalus.

Lomalla tuli vietettyä myös pari pätkää mökillä sekä vierailtua kahdesti päivän verran siskon mökillä. Mökillä laiskottelu ja toiminnalisuus vuorottelevat luonnostaan, kun tavalliset askareet, kuten saunan lämmitys ja ruoanlaitto vievät tavallista enemmän aikaa. Toisaalta uimaan voi käytännössä kieriä suoraan laiturilta auringonpaisteesta ja iso osa päivästä kuluu mainiosti vain ei-mitään tehden. Suppailu toi aurinkoisiin päiviin uuden ulottuvuuden, kun retkeilemään pystyi lähtemään vesiteitse! 

Tänä kesänä vierailin jo kolmannen kerran Örön saaressa Saaristomeren kansallispuistossa. Aiemmat jutut Öröstä löytvät näistä postauksista: Polkujuoksemassa Örön linnakesaarella & Paluu Öröön. Tällä kertaa olimme Örössä yötä vanhaan kasarmiin rakennetussa hotellissa. Olikin kiva, kun oli kunnolla aikaa koluta saarta ympäri. Örön luontopolut ovat kulkemisen arvoiset, saaristonäkymät upeat, linnoitukset jänniä ja silokalliot sopivat levähtämiseen ja meren katseluun. Täytyy sanoa, että Örö on yksi suosikkikohteistani Suomessa!

Loman viimeinen viikko meni kyllä enimmäkseen löhöillen. Luin kirjaa ja katsoin olympialaisia, ja kävin tietysti lenkillä. Meillä oli kyllä liput festareille, mutta Turun koronatilanne on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan ja tuli mahdollisuus siirtää liput ensi vuodelle, niin päätettiin jättää festarit väliin. Kakkosrokotteeseen ei ole pitkä aika, joten mieluummin sitä vielä välttelee väkijoukkoja. 

Ilman koronaakin olisin tuskin kesälomalla lähtenyt Suomen rajojen ulkopuolelle, sillä lomassa riitti ohjelmaa näin kotimaassakin. Tykkään lämpimästä ja aurinkoisesta, joten säätkin suosivat. Oli ihana loma!