Hyvin mennyt helmikuu

Yritän lähteä uuden kuukauden kilometritavoitteeseen aina mahdollisimman etupainotteisesti ja juosta kuun alkuun enemmän kuin loppukuusta. Nyt talvikuukausina juoksuohjelmani on hyvin yksinkertainen. Juoksuihin tulee vaihtelua lähinnä lenkkien pituuden myötä, mutta juoksen lähes aina pk-vauhdeilla. Vaihtelevat kelit tuovat ohjelmaan ennakoimattomuutta. Samanpituiset, samalla vauhdilla juostut lenkit voivat olla ihan eri tavalla kuormittavia, jos toinen on juostu lumipöpperössä vastaan satavaan tuiskuun ja toinen pitävällä kelillä tuulettomassa säässä. 

Helmikuussa homma toimi, ja juoksin tässä kuussa helmikuun ennätyskilometrit 110 km. Olen kokenut helmikuun aina vaikeaksi juoksukuuksi, sillä juoksukelit voivat olla ihan mitä sattuu ja kuukaudessa on vähemmän päiviä kilometrien keräilyyn. Silloin, kun juoksukuukausi lähtee hyvin käyntiin, ja on näin pitävät kelit, satasen juoksu ei kovin paljoa vaadi. Nyt oli tulossa jopa kovemmat kilometrit, mutta kuun loppupuoliskolla vähän himmailin juoksujen kanssa muun elämän mennessä juoksujen edelle. 

Vaikka kuun kilometrilukemat nousivatkin yllättävän korkeiksi, olen yhteen yksityiskohtaa hiukan pettynyt. Olin kuvitellut pidentäväni pitkää lenkkiä jonnekin 14-16 kilometriin, mutta pisin lenkkini olikin vain 12 km ja juoksin vähemmän ja lyhyempiä pitkiksiä kuin tammikuussa. Pitkisten lyhentäminen ei ollut edes kelistä kiinni, vaan enemmänkin omasta laiskuudesta ja muun elämän kiireistä. 

Jatkoin helmikuussa myös kotitreenejä saadakseni juoksuun lisää voimaa ja kimmoisuutta. Kotitreeni on HIIT-tyyppinen, eli pienissä pätkissä syke nousee korkealle ja intensiteetti on kova. Treenissä on jonkin verran hyppyjä sekä lihaskuntoa monia lihaksia treenaavien perusliikeiden muodossa. Toivon treenin tuovan vastapainoa pk-tasoisille hissuttelulenkeille, jotka kehittävät vain kestävyyttä. 

Tammikuun hurjan liikuntahaasteen jälkeen helmikuu oli kevyempi kuukausi, vaikka juoksua kertyi lähes yhtä paljon. Kotitreenejä tein kuitenkin hiukan harvemmin ja jooga unohtui lähes kokonaan, tein joogaa vain muutaman kerran koko kuussa. Maaliskuulle toiveissa olisi pitävät juoksukelit ja sitä myötä toivottavasti saan pitkiksille enemmän mittaa.

Matkailuinspiraatiota etsimässä

Parasta talvessa on se kun se loppuu. :D

No joo, olen oikeastaan oppinut ihan tykkäämäänkin lumilenkeistä ja usein talvikelit ovat ihan ok, kunhan vain menee ulos. Mutta olen silti sisimmässäni kesän lapsi ja odotan aina sulia juoksukelejä ja kevään tuomaa maiseman vihreyttä innolla. Kehnon tasapainoni kanssa olen aina vaikeuksissa talviliukkailla ja vaatekerrosten pukeminen alkaa jossain kohtaa talvea aina jurppia. 

Jos olisin rikas, viettäisin varmaan aina tammi-maaliskuun jossain lämpimässä maassa. Koska en ole, niin täytyy tyytyä nyt haaveilemaan reissuista. Kerroinkin tuossa viime vuoden koosteessa, että vuosi 2022 oli hiljaisempien koronavuosien jälkeen eka kunnon matkavuosi. Matkakuume vain kasvoi, kun pääsi reissaamaan sekä lähelle että vähän kauemmas ilman isoa pelkoa viime hetken perumisista ja sairastumisista. Matkojen suunnittelu on mielestäni ihanaa, ja etsin vähän koko ajan matkailuinspiraatiota. 

Tykkään lukea matkavinkkejä niin kaukokohteista kuin Suomestakin. Vaikka nyt kaipaankin lämpimään, minua siis kiinnostaa matkailussa niin ulkomaat kuin kotimaan kohteetkin. En halua tehdä mitään bucket listiä matkailukohteista, vaan pikemminkin päättää kohteet sen mukaan, mikä sopii muuhun elämään ja mihin pääsee mielellään vaivattomasti. Silti mielessä on useampi kohde, joihin olisi kiva päästä tutustumaan lähivuosina. Bongailen matkavinkkejä niin blogeista, aikakauslehdistä kuin milloin mistäkin.

Lämpenin lähimatkailulle jo kauan ennen korona-aikoja, mutta vasta viime vuosina on tullut innostuttua myös Staycationeista. Yhden yön tai viikonlopun pako arjesta jossain lähialueen hotellissa voi olla myös elämyksellistä, ja ainakin se on helppoa. Viimeksi olimme staycationilla Ruissalon kylpylässä tammikuun puolivälissä. Käymme juoksemassa Ruissalossa vähintään kerran kuussa, joten kyse ei tosiaan ollut mistään uudesta kohteesta. Mutta oli superhelppoa lähteä, kun ei ollut pitkää ajomatkaa tai tarvetta katsella nähtävyyksiä. Kävimme tietysti juoksemassa Ruissalossa, ja sen jälkeen kylpemässä ja saunomassa. Illalla oli tosi rentoa käydä syömässä, kun ei tarvinnut poistua hotellilla. Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen hyödynsimme vielä hotellin kuntosalin, ja sitten hurautimme vartissa kotiin niin, että oli vielä käytännössä kokonainen päivä kotona. Suosittelen!

Nyt jo aika monivuotinen perinne on tutustua joka kesä johonkin ennenkokemattomaan kansallispuistoon. Jos tämän kesän suunnitelmat toteutuvat, pääsen käymään sekä Hossassa että Isojärven kansallispuistossa! Kansallispuistoreissuille yritän aina löytää jonkun mielenkiintoisen paikallisen majoituksen. Niitä joutuu joskus vähän hakemaan, ja siksi myös erilaisista majoituskohteista on kiva löytää vinkkejä.

Voivatko eritasoiset juoksijat harjoitella yhdessä? Viisi vinkkiä, miten se onnistuu!

Ystävänpäivän kunniaksi kirjoitus yhdessä treenaamisesta! 

Kahden samantasoisen juoksijan on todennäköisesti helppoa löytää mahdollisuuksia tehdä yhdessä treeniä. Jos juoksuvauhdit ovat suunnilleen samat ja kumpikin pystyy juoksemaan pidempiäkin matkoja, voi lenkille lähteä niin, että juoksu on molemmille suunnilleen samalla rasitustasolla. 

Mutta entä jos haluaisi juosta ystävän tai puolison kanssa, joka on selvästi eritasoinen juoksija mitä itse on? Mitä jos toinen on aivan aloittelija ja toinen harrastanut juoksua jo kymmenen vuotta? Jos toinen jaksaa juosta maksimissaan vitosen ja toiselle maraton on perusmatka? Juoksuvauhdeissakin voi olla minuuttien erot kilometriajoissa. Ihan pelkkä pituusero voi vaikuttaa siihen, että samanlainen lenkki on rasitukseltaan selvästi erilainen eri juoksijoille.

Jos eritasoiset juoksijat haluavat juosta yhdessä, se on täysin mahdollista ja parhaimmillaan tosi kivaa yhdessä tekemistä. Kannattaa kuitenkin jutella ja sopia yhdessä, mikä on lenkeillä tavoitteena, miten pitkään ja millaista vauhtia juostaan. Esittelen tässä postauksessa viisi vinkkiä, joiden avulla eritasoiset juoksijat voivat harjoitella yhdessä!

Vinkki 1: Juoksuohjelman kannattaa olla yksilöllinen, vaikka juokseekin osan lenkeistä yhdessä

Jos noudattaa jotain juoksuohjelmaa, ei sitä kannata edes yrittää siirtää suoraan toiselle juoksijalle. Edes kahden samantasoisen juoksijan ei kannata yrittää noudattaa täsmälleen samanlaista ohjelmaa. Jokaisella on omat arjen kiireet ja kalenterit, joihin juoksuohjelma pitää sovittaa. Muut menot, levon määrä ja vaikka ravinnon tarve ovat yksilöllisiä asioita. 

Kaksi eritasoista juoksijaa voi tietysti juosta yhdessä silloin, kun se kummankin ohjelmaan sopii. Kummallakin voi olla samanlaisia harjoituksia ohjelmassaan, ja silloin yhteistreenit voivat olla parhaimmillaan kivaa yhteistä aikaa kunnon kohotuksen parissa! On kuitenkin hyvä muistaa, että jos ohjelmassa on vaikka kahden tunnin pitkis, se voi toisella tarkoitaa 12 ja toisella 20 kilometrin lenkkiä.

Vinkki 2: Jos juoksuvauhdit poikkeavat paljon toisistaan, kannattaa mennä hitaamman ehdoilla

Yksi haastavimmista yhteensovitettavista asioista on hyvin erilaiset juoksuvauhdit. Sama vauhti voi toisella tarkoittaa vauhtikestävyysalueen lenkkiä ja toisella kevyttä pk-treeniä. Mielestäni kannattaa mennä mieluummin hitaamman ehdoilla, koska kovempi juoksija hyötyy taatusti kevyestä treenistä, mutta ylikova harjoitus hitaammalle voi olla aivan liian rankka ja tappaa yhteisjuoksuinnostuksen kerrasta. On kuitenkin hyvä muistaa, että samalla vauhdilla tehty treeni on toiselle huomattavasti kevyempi kuin toiselle, ja tämä on hyvä ottaa huomioon mm. palautumisajassa ja seuraavaa juoksua mietittäessä. 

Kaverin kanssa juostessa on yleensä kiva rupatella niitä näitä ja silloin vauhti asettuu toivottavasti luontevasti tasolle, jossa pystyy puhumaan puuskuttamatta. Tuo kolmen peen sääntö on hyvä yhteislenkeille, silloin vauhti pysyy tarpeeksi maltillisena. 

Se, että mennään hitaamman ehdoilla, ei tarkoita, että hän juoksisi koko ajan edellä. Esimerkiksi tuulisessa kelissä kovempitasoisen juoksijan on fiksuakin juosta edellä tarjoamassa takanatulijalle peesihyötyä. Tätä voi joutua hiukan harjoittelemaan ja kannattaa opetella kommunikoimaan myös lenkeillä.

Vinkki 3: Koko lenkkiä ei tarvitse juosta yhdessä

Olemme miesystäväni kanssa tehneet kymmeniä lenkkejä siten, että juoksemme yhdessä vain osan matkaa. Mies on nykyään minua selvästi parempi juoksija ja hän pystyy samassa ajassa juoksemaan pidemmälle kuin minä. Teemme usein niin, että lähdemme lenkille yhdessä ja menemme hitaamman eli minun vauhtiani. Jossain kohtaa juoksua sitten mies lähtee esimerkiksi lisälenkille kovempaa vauhtia. Loppulenkistä tai viimeistään päätepisteessä tiemme kohtaavat taas. Saamme juoksuseuraa ja mies hyötyy siitä, että joku himmaa vauhtia alkulenkistä, jolloin hän malttaa juosta tarpeeksi hitaasti.

Vinkki 4: Valitse juoksulokaatio sellaiseksi, että se mahdollistaa variaatiot

Varsinkin polkujuoksu tarjoaa kuntoilun lisäksi hienoja maisemia ja juoksuelämyksiä. Retkeilyjuoksussa ei kannata miettiä vauhteja, vaan tosiaan mennä hitaamman ehdoilla ja pitää aina sopivassa paikassa kuvaus- tai evästaukoja. 

Voisiko lenkkireitti lähteä ja päättyä sellaiseen paikkaan, jossa toinen juoksija voi viettää aikaa silloin, kun toinen jatkaa vielä juoksua? Tämä voi mahdollistaa hyvinkin erilaiset lenkit siten, että on sekä yhteistä aikaa että kumpikin saa tehtyä juuri itselle sopivan treenin. Joskus yhteiseksi tekemiseksi voi riittää, että mennään samalla kyydillä samaan paikkaan juoksemaan. Ruissalo on yksi meidän suosikkikohteista. Kesällä ollaan juostu siellä yhdessä esimerkiksi niin, että juostaan ensin yhdessä joku lenkki, ja sitten minä menen uimaan ja aurinkoon lojumaan, kun mies jatkaa juoksua vielä toisen samanlaisen rundin. Talvella täytyy tietysti ottaa huomioon se, että hikisissä urheiluvaatteissa tulee helposti kylmä, jos toista joutuu odottelemaan. Silloin voi mennä yhteiskyydillä vaikka jonkin kivan kahvilan liepeille, jolloin ensiksi juoksunsa valmiiksi saanut pääsee odottelemaan toista sisätiloihin.

Juoksuradalle voi myös lähteä yhdessä tekemään ihan omia treenejä. Kumpikin kiertaa rataa omaan tahtiinsa ja aluksi sekä lopuksi voi lätistä keskenään. Juoksuradalla jäniksestä voi kuitenkin olla yllättävänkin iso etu. Jos kovempi juoksija pystyy ja haluaa, voi hän pyrkiä sovitulla vauhdilla vetämään hitaampaa kohti ennätysaikoja. 

Vinkki 5: Ilmoittautukaa yhdessä juoksutapahtumaan!

Juoksutapahtumat ovat aina kivoja, mutta varsinkin, jos lähteminen jännittää, niin kaverista on paljon apua! Lähtötohinat eivät jännitä ihan niin paljon, kun saa höpötellä toisen kanssa, ja kisan jälkeen vasta onkin kivaa käydä juoksua läpi yhdessä!

Samaan tapahtumaan treenaaminen myös asettaa kummankin juoksuohjelmalle selkeän tavoitteen, jolloin treenaaminen maistuu. Matkat voi taittaa yhdessä ja jos lähtee kauas, saa siitä kivan retken yhdessä. 

Tänään kannattaa muuten bongailla somesta juoksutapahtumien ystävänpäivätarjouksia! Ilmoittautumalla nyt voi päästä kaverin kanssa kaksi yhden hinnalla juoksemaan.

Talvella juoksu on minulle määräharjoittelua

Juoksublogissani puhun ajoittain hyvin vähän juoksusta. Se ei tarkoita, ettenkö kävisi lenkillä. Juoksuharjoitteluni vain tuppaa näin talviaikaan olemaan varsin simppeliä ja juoksuohjelmassa lähes ainoa variaatio on lenkkien pituus. 

Talvikuukaudet ovat mainiota aikaa peruskunnon kohottamiseen. Juoksuharjoittelussa tämä tarkoittaa ylläpitävää treeniä ja pohjakunnon rakentamista. Juoksuohjelmassa olisi hyvä olla säännöllisesti myös nopeusharjoittelua, mutta peruskuntotreeniä eli pk-treeniä tulisi olla noin 80% harjoittelusta. Talvella voi olla mielekästä nostaa tuota osuutta vieläkin korkeammaksi, varsinkin, jos liukas keli hankaloittaa nopeustreeniä.

Ennen kuin innostuin juoksemaan ympäri vuoden, inhosin ulkoilua talvella. En pidä pimeästä enkä kylmästä. Juoksen talvisin mieluiten valoisaan aikaan. Arkisin tätä rajoittaa tietysti työ, mutta etätyöt ovat tehneet minusta lounastaukolenkkeilijän. Lounastauolla ei millään ehdi juosta kovin pitkään, joten siksi arkena lenkkini ovatkin lyhyitä, 4-6 km pituisia. 

Viikonlopun pitkis kuuluu vakiona lähes jokaisen juoksijan ohjelmaan. Tässä alkuvuonna pitkikseni ovat olleet vain inasen yli 10 kilometrin lenkkejä. Kevään mittaan tarkoitus on pidentää pitkää lenkkiä. Arkijuoksuilla otan puolestaan sulan maan aikaan ohjelmaan yhden vauhdikkaamman lenkin.

Pelkkä määräharjoittelu pk-sykkeillä ei ole pidemmän päälle kovin kehittävää, vaan juoksuvauhtia pitäisi varioida, jos tavoitteena on kunnon kohoaminen. Näin alkuvuonna pyrinkin yksinkertaisella juoksutreenillä vain rakentamaan pohjakuntoa. Olen iloinen siitä, että nykyään juoksen talven ympäri, kelissä kuin kelissä ja saan kilometrejä kerättyä!