Toukokuun tohinat

Hupsista. Minä vahingossa toukokuussa 146 kilometriä.

En ole mitenkään erikseen yrittänyt kerätä kilometrejä, vaan juostu matka on tullut ihan vaan puolimaratontreenien sivutuotteena. Olen pitänyt ohjelman tosi yksinkertaisena, koska ei vaan ole ollut aikaa tai energiaa alkaa vekslailemaan mitään erikoisempaa treeniä. Viikon treeneihin on nyt kuulunut tasavauhtinen vk-lenkki, vetotreeni, palauttava lyhyt pk-lenkki ja viikonlopun pitkis, jonka olen juossut joko maravauhtisena tai hiljalleen pk-vauhdilla. Ihan huikeat kilometrithän nuo mulle kuitenkin on, elämäni 3. kovimmat kuukausikilometrit!

VK-lenkeillä oli tarkoitus tehdä vähän monipuolisempaa treeniä sen jälkeen, kun huhtikuussa tahkosin joka viikko tuota samaa 4,2 kilsan lenkkiä. Vaihtelua tulikin hiukan, juoksin nimittäin yhden kuuden kilometrin vk-lenkin ja myös tuo RunFest toimi vk-harjoituksena, vähän vauhdikkaampana sellaisena. Silti täytyy myöntää, että suunnitelmissa oli kyllä juosta vielä vähän pidempiä vk-lenkkejä. Nyt ne jäävät kesäkuulle.

Vetotreenit, nuo puoli-Yassot, eli 400 metrin vedot kahteen minuuttiin, ovat menneet tosi hyvin. 6x, 6x, 4x ja tänään viimeisimpänä 8x. Eihän ne nyt helppoja tai erityisen kivoja ole olleet, tänäänkin oli pakko pitää juomatauko 6 vedon jälkeen, kun ajattelin, että kuolen tai sulan, mutta pakko myöntää, ei ihan niin kamalia, kuin etukäteen pelkäsin. Kun vaan menee ja tekee, eikä yritä juosta liian kovaa, vaan pitää vaan sen saman tahdin, niin kyllä ne siitä. Vetoja kamalampaa on loppuhölkkä kotiin, kun jalat painaa tonnin, hiki on valuttanut ripsarit poskille ja kotiin on vielä 3 kilsaa matkaa.

Kesäkuussa aion jatkaa suunnilleen samaan malliin kuin nyt toukokuussa. Kilometrit varmaan pakostakin putoavat, kun ei ole mitään järkeä juosta parikymppistä pitkistä enää puolimaratonin alla. Vetotreenejä ois jäljellä vielä ensi- ja sitä seuraavalle viikolle. Vk-lenkkeihin pitää nyt myös keskittyä; 6km, 8km ja 2 viikkoa ennen puolikasta 10km vk-lenkit, niin ne on siinä. Keventelen puolikkaalle sitten viimeisen viikon ennen kisaa, eli juhannusviikolla vielä muutama terävä treeni.

Postauksen kuvat viikonlopun pitkikseltä Katariinanlaaksosta.

Toukokuun kisakuteet

Koska tälle kuulle tulikin vähän yllättäen vuoden eka juoksukisa, päätin toukokuun vaatteina esitellä RunFestissa päällä olleet juoksuvaatteet. Juoksutapahtumiin olen pyrkinyt vetämään päälle aina luottokuteet, tosin nyt, kun matka oli niin lyhyt, en ajatellut vaatteilla olevan niin suurta merkitystä. Kisapäivä oli melko vilpoinen, mutta tiesin tarkenevani hyvin hihattomassa topissa ja lyhyemmissä trikoissa. Toukokuu on ollut niin lämmin, etten ole koko kuussa käyttänyt lenkeillä pitkiä trikoita enää kertaakaan, ja juoksupaitakin on ollut aina joko toppi tai t-paita.

Kisaan vedin päälle Puman sini-vihreän topin, jonka ostin alesta joitakin vuosia sitten muistaakseni 24 eurolla. Toppi on kevyt ja hengittävä, ja malliltaan sikäli erilainen, että istuvan yläosan jälkeen malli levenee ja helmassa on kiristysnyöri. Tykkään topista, koska se ei ole mikään makkarankuori, ja kangas on pehmeää ja vilpoista. Helmassa takaosassa on pieni tasku, mutta olen käyttänyt sitä vain pari kertaa, silti ihan kätevä avaimille tai vaikka nenäliinalle.

Jalassa mulla oli viime vuonna ostetut Niken trikoot. Suurin osa mun juoksuvaatteista on alennusmyynneistä poimittuja, ja niin nämäkin byysat, mutta silti ne ovat (jos kenkiä ei lasketa) mun kallein juoksuvaate, alehintaisinakin 46 euroa. Trikoiden kohdalla mulle tuli vaan hyvin voimakas "pakko saada" -fiilis, ja onneksi housut ovatkin olleet tosi hyvät. Olen käyttänyt näitä paitsi juostessa, myös pari kertaa arkena hameen alla ja Madeiran reissulla nämä olivat jalassa patikoidessakin, kuten tuon reissupostauksen kuvista näkee. Trikoot ovat mukavan pehmoisat ja tukevat, eikä näistä todellakaan näy läpi, silti kangas on hyvin hengittävää. Tykkään kuosista tosi paljon, kun kaikki muut juoksutrikooni ovat kokomustia, niin nämä ovat suorastaan värikkäät!

Trikoiden parhaisiin puoliin kuuluu leveässä vyötärönauhassa oleva vetoketjullinen tasku, johon juuri ja juuri mahtuu älypuhelin. Tasku on vielä vuorattu vedenpitävällä kankaalla, mikä tekee siitä ideaalin juuri elektronisten laitteiden kuljetukseen. Muuten vyötärönauha on toki hengittävää trikoota, ja siinä on toinenkin pieni tasku sekä kiristysnyörit. Trikoot ovatkin yhdet mun ehdottomista lemppareista, ainoa pieni miinus on, että huolimatta vyötärön kiristyksestä näitä joutuu toisinaan kiskomaan lenkillä ylöspäin.

RunFest Turun Kupittaanpuistossa

Sadevaroitus! kirkuivat sääsivustot vielä keskiviikkoiltana, kun tutkailin torstain sääennustetta juoksutapahtuman ajalle. RunFest-päivänä sade kuitenkin odotutti itseään, ja kuurot moukaroivat vasta viestin viimeisien osuuksien juoksijoita. Oli hyvä, että ennen kisaa paikalle pääsi kuivin jaloin eikä lähtöä joutunut odottelemaan sateessa. Työnantajamme Turun kaupunki oli myös varannut kaikille kaupungin joukkueille ison teltan pikniköintiä varten. Ilman telttaa ei oltais kyllä pärjätty, sinne sai romppeet juoksun ajaksi ja safkailun aikana parikin rankaa sadekuuroa rummutti teltan kattoa. Iso kiitos Turun kaupungille teltasta!

RunFest-viestin olisi voinut juosta niinkin, että useampi joukkueen jäsen kiertää reittiä samaan aikaan, mutta me päätimme juosta kisan ihan viestinä. Mulle lankesi avausosuus, ja olinkin siinä ennen lähtöä aika jännittynyt. Teltalle ei järjestäjien ohjeistus oikein kuulunut, ja mulle oli hiukan epäselvää, mistä lähtö oikein tapahtuu, kun haahuilin lähtöportin tienoille. Onneksi olin toisessa lähtöryhmässä. Oman ryhmän lähtölaukaus kun pamahti, niin pinkaisin paukusta matkaan ihan järjetöntä lentoa. Jännitys tuntui kropassa ja jossain 200 metrin juoksun jälkeen tajusin, että nyt mennään kyllä ihan liian kovaa. Lähes koko eka kilometri menikin siinä, kun yritin hidastaa vauhtia, etten juoksisi jalkoja alta heti oman osuuden alkuun.

Olin etukäteen miettinyt, että 5:20/km olisi varmaan ihan hyvä tahti. 5:30-tahti on vk-lenkeillä tuntunut jo vähän pahalta, ja mietin vähän sitäkin, että pitäisikö vaan tyytyä tuohon vauhtiin. Omasta vauhdista tällaisella lyhyellä matkalla ei ollut oikein käsitystä, mutta tuo 5:20 tuntui ihan hyvältä, niin pidin sitten sen. Ensimmäinen kilometrilaikka tuli Garminin mukaan vastaan 150 metriä liian aikaisin, samoin toinen kilometri, joten siitä jo päättelinkin, ettei kokonaismatka todennäköisesti olisikaan ihan sitä 4,2 kilometriä mitä piti.

Minuuttia aikaisemmin lähteneitä jouduin ekalla ja tokallakin kilometrillä ohittelemaan aika paljon. Useammankin kerran kävi niin, että huomasin olevani jonkun peesissä, ja että vauhti painui liian hiljaiseksi, pakko lähteä ohi. Munkin ohi toki tulivat myöhemmissä lähtöryhmissä lähteneet kovaa pinkovat. Pidin oman 5:20 tahdin enkä oikeastaan kovin paljoa edes vilkuillut kelloa. Tiukissa mutkissa ja ruuhkassa vauhti hiukan laski, mutta pysyi kuitenkin melko hyvin tasaisena.

Kolmas kilometri täyttyi yllättävän nopsaan, ja siinä vaiheessa kävi ekaa kertaa mielessä, että ehkä sitä vois vähän kiristääkin. Juoksu ei oikein tuntunut missään vaiheessa kovin hyvältä, ei ollut sellaista lennokasta fiilistä, kuin tällaiselta lyhyeltä juoksulta ehkä odotin. Ei tosin tuntunut yhtään pahaltakaan ja ihan hyvin sain kiristettyä viimeiselle puolelle kilometrille, ohitin siinä pitkään edellä menneitä. Vaihtoon tullessa matkaa oli takana tasan 4 km, en tiedä, mihin se 200 metriä oli järjestäjiltä unohtunut, mutta eipä se tällaisessa rennossa tapahtumassa haitannut. Vaihdon onnistuin töpeksimään ihan kunnolla, en vaan yksinkertaisesti nähnyt meidän 2. osuuden viestinviejää ollenkaan! No, vaihto saatiin sentään suoritettua, mutta sen verran tuossa meni aikaa, että kun pysäytin kellon, se näytti kokonaisaikaa 21:20, ja kaikki viimeisellä kilsalla kirityt sekunnit tuhrasin tuohon vaihtoon niin, että keskinopeus oli tasan tuon 5:20. Kellontarkkaa työtä :D

Oman juoksun jälkeen olo oli helpottunut, mutta energiaa piisasi vielä. Mua hiukan kismitti, kun joukkuekaverit eivät olleet älynneet tulla reitin varrelle kannustamaan, niin pidin sitten huolen siitä, että muiden osuuksilla menimme sopivaan kohtaan kannustamaan omia ja muita juoksijoita. Meidän joukkue pärjäsi tosi hyvin! Me kolme naista juoksimme omat osuutemme aikoihin 21:20 - 21:50 - 22:40 ja miehet omat osuutensa 19:57 - 18:40, eli ihan huikeita suorituksia! Viestin jälkeen mussutimme hyvillä mielin piknik-eväämme ja teltassa nauru raikui. Tapahtumassa oli todella rento tunnelma ja koko kööri oli valmis tulemaan ensi vuonna uudestaan. Erityskiitoksen ansaitsee myös paikalle tullut (1!) työkaveri, joka sateesta huolimatta jaksoi kannustaa meitä joka osuudella.

Vaikka tapahtuma oli kiva, niin mulle jäi omasta juoksusta hiukan ristiriitaiset fiilikset. Ei se nyt huonostikaan mennyt, mutta, no, olisin mä nyt voinut juosta kovempaakin. Kuten sanoin, juoksu ei tuntunut hyvältä, mutta ei pahaltakaan. Maalissa en ollut erityisen hengästynyt enkä mitenkään poikki, hiki kyllä oli. En selvästikään antanut kaikkea itsestäni radan varteen. Olin etukäteen suunnitellut vauhtia treenien perusteella, enkä osannut ottaa huomioon sitä, miten erilaista on juosta lappu rinnassa. Ja tällaista lyhyttä matkaa. Jotenkin mun aivoissa toimiva laskuri ei ehtinyt yhtään mukaan, ennen kuin oltiin jo viimeisellä kilometrillä, enkä silloinkaan jotenkin uskaltanut lisätä vauhtia kovin rohkeasti. Ihan hyvin olisin voinut vetää viimeisen kilometrin täysillä tai lähteä jo alusta rohkeammin liikkeelle. Pari tyyppiä joukkueestamme sanoi, etteivät tällaiset lyhyet matkat ole se oma juttu, ja vähän sama fiilis mulla oli. Mun diesel ei ollut lähtenyt vielä kunnolla käyntiin, kun maali tuli jo vastaan! Silti haluan ehdottomasti juosta jossain vaiheessa uudestaan tällaisen lyhyen matkan kisan. Nyt jäi sellainen fiilis, että kiristettävää olisi ollut vielä, ja haluan tietää, että mihin sitä oikein pystyisi, kun lähtisi vaan rohkeammalla vauhdilla juoksemaan.

RunFest järjestettiin nyt ekaa kertaa Turussa, mutta toivottavasti tästä tulee jokavuotinen tapahtuma. Hiukan vielä selkeyttä ohjeistukseen ja juoksijoiden ohjaukseen reitillä, niin tulee ihan huipputapahtuma. Työnantajaorganisaatiolle, eli Turun kaupungille, iso käsi osallistumisen ja teltan sponsoroinnista! Kiva tapahtuma, suosittelen!

Radalla: Puoli-Yassot

Tiedättekö mitä ovat Yassot? Lyhyesti kyse on 800 metrin vetojen juoksusta maratonin tavoiteaikaa vastaavasti siten, että maran tavoiteaika tuntia ja minuuttia käännetään Yasson tavoiteajaksi minuuttia ja sekuntia. Eli jos tavoiteaika maralla olisi 3h50min, pitäisi Yassot juosta aikaan 3min50s. Sitten jos Yassoja pystyy juoksemaan 10 kpl tavoiteaikaan (kunnon palautuksilla), pitäisi myös maratonin mennä tavoitteseen.

Yassothan kuulostavat ihan kauheilta, eikös vain? No, pari vuotta sitten fiksuna tyttönä tuumiskelin, että koska tähtään puolimaralle, niin siihen voisi harjoitteluna toimia puoli-Yassot, eli 400 metriä puolikkaan tavoiteaikaan suhteutettuna. 2014 teinkin juuri tuollaista treeniä radalla, eli 400 metriä kahteen minuuttiin, 200 metrin hölköttelypalautuksilla. Aloitin 6 vedosta ja nostin treenien edetessä 10 toistoon, ja puolikkaallakin sitten 2 tuntia alittui.

Viime vuonna minun oli tarkoitus juosta samantyyppisiä vetoja, mutta hommasta ei vaan tullut mitään. En jaksanut, en viitsinyt lähteä, en pysynyt vauhdissa, lyhensin vetojen pituutta, mitä milloinkin. Eli aika vihkoon meni viime vuoden treenit. Pääsyyllisenä oma saamattomuus ja vetämättömyys, osasyyllisenä myös lähiurheilukentän huonous (ainakin omassa päässä syytin myös kenttää). Tänä vuonna päätin mennä tekemään vedot taas tuonne Paavo Nurmen stadionille, vaikka ympäristö onkin vähän jännittävämpi ja paikalla on usein myös oikeita urheilijoita.

Olen nyt käynyt kolmasti juoksemassa Paavolla. Ekat kaksi harjoituskertaa 6 x 400 metriä, tällä viikolla vain 4 kertaa Puoli-Yasso. Vetojen välissä 200 metrin hölköttelypalautukset, todella verkkaista vauhtia. Olen pyrkinyt juoksemaan vedot tasaisesti kahteen minuuttiin, eli 5:00/km, paitsi nyt maanantaina hiukan nopeammin, n. 4:50/km, eli 400 m n. 1:55. Tuo alkaa olla mulle jo aika maksimivauhtia, sen ylläpitäminen ei ole enää kovin helppoa, vaikka toisaalta maanantain treeni tuntuikin tosi kevyeltä, kun vetoja oli vain 4. Nuo 400 metrin vedot kahteen minuuttiin taas ovat minulle varmaan aika sopivan haastavia. Vauhti pysyy ihan hyvin, mutta viimeisillä vedoilla pitää jo puristaa ja mieluusti palautella entistäkin hitaammalla lönköttelyllä.

Silloin, kun ensimmäistä kertaa uskaltauduin radalle kesällä 2014, meni ekat vedot ihan siihen, että yritin keskittyä juoksemaan kunnolla. Aluksi oli vaikeaa saada menosta sellaista, etten pomppisi hulluna ylös alas, vaan että liike suuntautuisi hyvin eteenpäin. Muutenkin vedot toimivat hyvänä tekniikkaharjoituksena. Radalla nopea juoksu on helpompaa kuin maastossa, mutta selvästi vetoharjoituksen jälkeen jalka liikkuu nopeammin myös perus-vk-lenkillä. Toiveissa on tänäkin vuonna juosta nyt ensin 8 toistoa ja vielä vähän myöhemmin 10 vetoa noita Puoli-Yassoja, kahden minuutin tavoiteaikaan kaikki. Tavoitteena tietysti hyödyntää vetotreenien vauhti puolikkaalla! Postauksen kuvat on napsittu tämän kevään vetotreeneistä, lämmintä on piisannut!

Lappu rintaan jo viikon kuluttua

Viime vuonna tein juoksutapahtumaennätykseni osallistumalla peräti kahteen tapahtumaan. Tänä vuonna taitaa tulla taas uusi ennätys, sillä mukaan tuli ex-tempore juoksuhappeningi jo viikon päästä!

Kyseessä on Kupittaanpuistossa järjestettävä RunFest. Tapahtuma on työ- ja kaveriporukoille suunniteltu rentohenkinen viesti, jossa 5 hengen joukkueella juostaan yhteensä puolimaratonin verran. Jokaiselle joukkueen jäsenelle tulee siis juostavaksi 4,2 kilometrin osuus. Meillä työnantaja sponssasi osallistumisen, ja joukkuekin saatiin helposti kasaan. 4,2 kilsaa on kuitenkin matka, joka ei vielä ihmeempää treeniä vaadi.

Juoksen viestissä aloitusosuuden. Jännittävää joutua aloittamaan, mutta varmaan vielä enemmän olisin jänskännyt, jos omaa osuutta olisi joutunut odottelemaan pitkään. Joukkueessamme on 3 naista ja 2 miestä, ja olemme liikkeellä rennolla asenteella. Reitti sisältää melkoisesti tiukkoja käännöksiä ja epäilen sen olevan myös melko ahdas, joten turha lähteä repimään mitään ennätysaikaa. Itse aion juosta oman osuuteni vk-treeninä.

Muistelen jostain lukemastani blogista bonganneeni Helsingin vastaavaan RunFestiin osallistuneen kokemuksia, ja tapahtuma vaikutti kivalle. Toivottavasti meilläkin on kivaa, ja sää suosii sekä juoksua että piknikiä!

Vetoja, Game of Thronesia ja lätkää

Otsikossa tulivatkin jo ne tärkeimmät kuulumiset. Puolimaratontreenit ovat edenneet jotakuinkin suunnitelmien mukaan ja takana on jo kahdet vetotreenit urheilukentällä. Rankkaa ja vähän jännääkin juosta juoksurataa, mutta uskoakseni myös tehokasta. Ainakin 2014 sain samanlaisista treeneistä mielestäni hyvin irti juoksuvoimaa, joka silloin realisoitui puolimaratonilla kahden tunnin alituksena. Sama on tavoite tänäkin vuonna. Olen juossut nyt 400 metrin vetoja kahteen minuuttiin, molemmissa treeneissä kuudesti, 200 metrin palautuksilla. Työkaveri tänään totesi, että tuohan on aika hidasta. :D No, minkäs teen, kun kerran olen hidas, tuon 5:00min/km vauhdin ylläpito ei nimittäin ole mulle mitään lastenleikkiä. Ja lisäksi olen - taas kerran - niin mukavuudenhaluinen, etten missään nimessä halua juosta vetoja siihen malliin, että viimeisen jälkeen pitää miettiä, että pyörrynkö vai oksennanko.

Olen viettänyt myös melkoisesti aikaa sohvanpohjalla telkun ääressä. Olen aina tykännyt tv-sarjoista enemmän kuin elokuvista, kun sarjoissa pääsee paremmin sisälle henkilöhahmoihin ja hahmoilla on tilaa kehittyä. Vuosien varrella olen seurannut intohimoisesti ja fanittanutkin joitain sarjoja. Babylon 5, Buffy, Wire, aivan loistavaa viihdettä ja myös ajattelemisen aihetta. Tällä hetkellä seurannassa on vain yksi sarja, Game of Thrones. GoT ei ehkä asetu omaan kaikkien aikojen TOP5-sarjalistaan, mutta kyllähän joka jaksoa odottaa, ja tykkään myös seurata sarjaa ”vanhanaikaisesti”, jakso kerran viikossa (HBO Nordicilta). Jossain vaiheessa tuli katsottua sarjoja puoli kautta illassa dvd-boksilta, ja vaikka siinä olikin oma viehätyksensä, on tavallaan kuitenkin mukavampaa makustella uutta jaksoa aina viikon verran ennen seuravaa.

Lätkän katsominen ei tapahdu sohvanpohjalla, vaan on toisinaan hyvinkin fyysistä, kun pompin ylös ja alas ja toisinaan revin hiuksiani. :D Nuorempana olin todella intohimoinen penkkiurheilija, sittemmin muut asiat ovat nousseet tärkeämmiksi ja urheilun seuraaminen on keskittynyt muutamaan lajiin. Ampumahiihto on ykkössuosikkini ja myös yleisurheilua seuraan kesäisin melko tiiviisti. Muuten sitten lähinnä suurtapahtumia, MM-kisoja ja Olympialaisia. Lätkän MM-kisat ovat jokakeväinen perinne, vaikka kisojen siirtyminen maksukanaville onkin vaikeuttanut seuraamista huomattavasti. Viimeisen parin viikon aikana juoksupäivät ovatkin menneet kalenteriin lomittain Suomen pelien kanssa, ja nyt viikonloppuna ajattelin vähän kevennellä juoksujen kanssa, kun lauantaina tulee välierät ja sunnuntaina mitalipelit.

On muuten aivan kertakaikkisen ihanaa, kun kaikkialla on vihreää, kukat jo kukkivat ja lenkillä tarkenee lyhythihaisessa paidassa! Sain jo yhdellä pitkiksellä hölmöt rajat hartioihin juoksutopista ja aurinko nostaa mielialaa mielettömästi. Kesä on ihan nurkan takana!

VK-lenkkien seurantaa

Kun aloitin VK-treenit huhtikuussa, tarkoituksenani oli juosta sellaisella vauhdilla, etten heti pökräisi. Ja myös matkan piti olla maltillinen, sillä tiesin, että talven pk-lenkkien jälkeen jo muutama kilometri vauhdikkaampaa juoksua olisi vaivalloista. Mulla on 4,2 kilometrin pituinen vakioreitti, sinne-ja-takaisin, joka on tasainen ja helppo juostava, joten sitä aloin sitten tahkoamaan.

Tarkoituksena oli juosta tasavauhtisia lenkkejä, mutta parilla ekalla lenkillä aloitin kuntoon nähden liian kovaa ja sehän luonnollisesti vaikeutti menoa jonkun verran. Parempi aloittaa maltillisesti ja kiristää lopussa, jos vielä voimia on. Tämä sujuikin jo parin lenkin jälkeen ihan mainiosti. Alla olevaan taulukkoon olen koonnut olennaisimmat tiedot kevään vk-lenkeiltä. Pyrin lenkeillä n. 5:45 keskivauhtiin, ja voimien riittämisen mukaan olen juossut lenkin loppuun 4 kilometrin täyttymisen jälkeen aina joko 200 tai 300 metrin loppukirin.

Pvm	Matka	Aika	Keskivauhti	Keskisyke	Max. syke
12.5.2016	4,30	24:01	5:35	171	182
2.5.2016	4,30	24:51	5:47	165	178
30.4.2016	4,31	24:28	5:41	164	182
27.4.2016	4,21	24:01	5:43	162	181
21.4.2016	4,31	24:52	5:46	167	182
16.4.2016	4,21	24:03	5:43	173	187
13.4.2016	4,21	24:15	5:46	171	182

Parin ekan lenkin jälkeen huomasin selvästi, miten juoksu helpottui, kun maltoin aloittaa hiukan hiljempaa, ja tämä näkyy selvästi myös sykkeistä. Toukokuun ekalla vk-lenkillä kyseessä oli jo kolmas perättäinen juoksupäivä, ja se näkyi pienenä vauhdin hiipumisena. Viimeisimmän vk-lenkin juoksin kaksi päivää kevään ensimmäisen vetoharjoituksen jälkeen, ja siinäkin edeltävä harjoitus näkyy. Vauhtia piisaa, mutta sykkeet nousivat melko korkealle, enkä selvästikään ollut palautunut vetoharjoituksesta täysin. Korkeista sykkeistä huolimatta lenkki ei tuntunut erityisen pahalta, onneksi.

Nyt aion hylätä tuon vakioreittini ja alkaa varioimaan vk-lenkkejä enemmän. Välillä pidempää, välillä vaikka vähän nopeampaa lenkkiä. Vetoharjoitus kuuluu myös ohjelmaan joka viikko. Jossain vaiheessa aion juosta taas tuon vakioreitin vk-lenkkinä ja verrata sitä näihin tuloksiin. Toivottavasti saan jalat lentoon!

Viikonloppuloma Helsingissä

Käyn tosi harvoin pääkaupungissa, vaikka se on vain kahden tunnin ja edullisen bussimatkan päässä. Jostain syystä en oikein tykkää Helsingistä. Minulla on siellä fiilis, että kaupunkilaisille on tärkeää osata käyttäytyä oikein, ja koska itse olen siellä aina ihan pihalla ratikoiden sun muiden suuren maailman juttujen kanssa, en tunne kuuluvani joukkoon. Tämä tulkinta on hyvinkin mahdollisesti ihan vain omassa päässäni, ja varmaan osittain johtuu siitä, etten osaa heittäytyä turisti-moodiin, kun kerran Suomessa kuitenkin pysytään. Pärjään jotenkin paremmin maailmalla, kun saa rehellisesti olla turisti.

Mutta asiaan. Vietimme miehen kanssa viikonlopun Helsingissä ja samalla tuli ensimmäistä kertaa yövyttyä jossain pääkaupungin hotellissa. Majoituspaikaksi valikoitui Sokos Hotel Torni keskeisen sijaintinsa, persoonallisen ilmeensä ja huoneiden vedenkeitinten vuoksi. :) Viimeksi mainittu saattaa kuulostaa oudolta, mutta kun on sellainen kuin minä, että tarvitsee mukillisen kahvia heti kun silmänsä avaa, niin vedenkeitin huoneessa lisää mukavuutta ihan huomattavasti. Lisäksi on muutenkin kiva, kun voi laittaa kuumaa juomaa tarvittaessa. Esimerkiksi viime vuonna Köpiksen reissulla olin erään ulkoilun jälkeen umpijäässä, eikä huoneen ainoana kodinkoneena oleva jääkaappi silloin paljoa lämmittänyt.

Voin suositella Tornia lämpimästi. Meidän huoneemme oli edullisemmasta päästä, eli alemmissa (4.) kerroksissa eikä kovinkaan iso, mutta siinä oli hyvä sänky ja huone oli hiljainen. Paksut kiviseinät blokkasivat tehokkaasti mahdollisen ulkoa kuuluvan älämölön. Huoneessa oli parkettilattia (inhoan kokolattiamattoa), hiukan tilaa oleskeluunkin ja siisti kylppäri. Muutenkin huone oli siisti, tosin bongasin joistain paikoista pinttynyttä likaa. Se on usein hotellien ongelma, päivittäisessä siivouksessa ei ehditä jynssätä sormenjälkiä tms. pois, eikä huoneita siivota juuri koskaan perinpohjin. Esimerkiksi meidän huoneessamme minibaari oli sisältä tahmainen ja sisäänkäynnin tienoilla oli pölykerrostumaa. Pääosin siis kaikki oli kuitenkin kunnossa.

Sokos Hotel Tornissa oli myös ravintola ja parikin baaria. Helppouden vuoksi söimme hotellin ravintolassa ja annokset olivat isoja ja ihan maistuvia. Käväisimme myös kattoterassin pikkuruisessa baarissa. Sieltä olikin hienot näkymät ja muutenkin hotellin ilme oli persoonallinen ja ihanan vanhanaikainen. Aamiainen oli monipuolinen ja tosi hyvä, ja pitää vielä erikseen kiitellä ravintolan ja aamiaisen iloista ja ystävällistä henkilökuntaa.

Juoksu- ja muita kuulumisia

Eilen juoksin puolimaratonin mittaisen pitkiksen. Suunnitelmissa oli 20 kilometrin pitkis, mutta kotiinpäin tullessa mietin, että yhtä lailla voisinkin juosta puolikkaan, eikä ”ylimääräinen” kilometri juurikaan tuntunut. Lenkin pituuden huomasin kropassa ehkä ensisijaisesti siitä, että tukilihakset vatsassa ja selässä alkoivat ilmoitella itsestään viimeisten 5 kilometrin aikana. Lenkin jälkeen jalat kyllä olivat aika tönköt ja vielä illallakin väsyneet. Selvästikään nuo parikymppiset eivät vielä ole kropalle rutiinia. Eivätkä talven aikana juostut, max. 16 km pitkikset ole pitäneet kroppaa siinä pitkiskunnossa, jossa olin maratonin aikoikin viime lokakuussa.

Nyt toukokuussa tavoitteena on, että kaikki lenkit olisivat laadukkaita treenejä, enkä juoksisi mitään roskakilometrejä, toisin kuin talvikuukausina. Se tietysti vaatii sitä, että pidän myös kiinni suunnitelmista, enkä ala sluibailemaan heti kun väsyttää. Viime vuonna puolimaratontreenit eivät sujuneet sitten alkuunkaan. Olin jatkuvasti väsynyt ja nuutunut ja lenkkejä jäi väliin milloin mistäkin syystä. Vuosi sitten juoksin vauhtilenkkejä selvästi liian kovaa sen hetkiseen tasoon nähden. Niinpä ne tuntuivatkin aina kamalilta eivätkä millään lailla kannustaneet lähtemään uudestaan vastaavalle lenkille. Nyt yritin ottaa oppia viime vuoden virheistä, ja määrittelin jo etukäteen huhtikuun vauhtilenkit sellaisiksi, että varmasti jaksaisin vetää ne läpi ilman uupumusta. Nyt toukokuussa pitäisi kuitenkin vähitellen alkaa pidentää ja/tai nopeuttaa juoksua. En haluaisi millään poistua mukavuusalueeltani ja haluaisin edelleen, että lenkit eivät tuntuisi liian rankoilta. Toisaalta kehittymisen kannalta olisi pakko tehdä myös harjoituksia, joiden avulla sitten noustaan sitä omaa tämänhetkistä tasoa korkeammalle. Harjoitusohjelman rakentaminen on nyt vain jotenkin jäänyt työ- ja muiden kiireiden vuoksi, eikä minulla ole vieläkään selkeää viikkosuunnitelmaa toukokuun juoksuille...

Tänään olo on ollut todella väsynyt. Eilinen lenkki ja muutenkin aktiivinen päivä ovat selvästi painaneet. Työrintamalla huhtikuun kiireet ovat onneksi hellittäneet, mutta viimeisen viikon aikana olen ollut itselleni epätyypillisesti todella sosiaalinen, ja se vähän nuuduttaa. En todellakaan ole mikään sosiaalinen tyyppi, ja vaikka onkin ollut hauskaa tavata pitkästä aikaa kavereita lähes päivittäin nyt, niin tuntuu, että kaipaan yksinoloa ja hiljaisuutta palautuakseni. Riennot tosin jatkuvat vielä viikonlopun yli, eli vasta ensi viikolla pääsen möllöttämään iltojani yksin sohvannurkassa. Ja toivottavasti myös lenkkipoluilla. :)