Hieno huhtikuu

Juoksuvuosi on tähän asti ollut niin onnistunut, että vähän hirvittää. Joka kuukausi kilometritavoite on täyttynyt helponlaisesti ja olen edennyt juoksusuunnitelmissani kuin kone. Paitsi että olen myös nauttinut täysillä lenkeistä, ja erityisesti nyt huhtikuun lopun upea kevätsää on vetänyt suupielet ylöspäin lähes joka juoksulla.

Huhtikuulle suunnittelin noin 120 kilometrin verran juoksuja, ja se vielä ylittyi. Yhteensä juoksin 125 kilometriä. Tuosta iso pala meni kahdella kahdenkympin pitkiksellä kuun alussa ja puolivälin kieppeillä. Parikymppiset eivät olleet helppoja juoksuja, mutta olin tosi tyytyväinen niihin, sillä yritin pitää tasaista vauhtia ja juosta mun ns. maravauhtia siinä onnistuen. Muuten kuun juoksut olivat enimmäkseen leppoisaa pk-hölköttelyä.

Hiukan vauhdikkaampaa juoksuakin kuuhun sain, kun viime perjataina käynnistyi Turku Street-O:n kevätsarja ja pääsin taas pistesuunnistamaan. Tuo on kyllä niin koukuttavaa puuhaa, että toivottavasti pystyn osallistumaan kevätkaudella kaikkiin osakilpailuihin. Nyt tunsin, että juoksukuntoa olisi hyvä saada hilattua ylöspäin, sen verran hapokasta oli meno tunnin loppupuolella. Myös muutama pieni pummi tuli koettua, joten suunnistustaidon kehittyminen olisi sekin ihan bueno juttu. Mainio fiilis tuosta suunnistuksesta kuitenkin jäi, se on hauskaa puuhaa!

Olen kevään mittaan käynyt salilla noin kerran viikkoon. Sain työkaverista myös salikaverin, ja se on lisännyt intoa lähteä kuntosalille. Kerta viikkoon tuntuu tosin melko vähäiseltä, mutta on se parempi kuin ei mitään. Nyt juoksuinnon kasvaessa ja kevään edetessä salitreeni varmaan tulee jäämään kokonaan, mutta yritän sen tilalle löytää jonkin juoksijalle sopivan kotitreenin keskivartalolle.

Jos suunnitelmat toteutuvat, niin toukokuulle tulee pienimuotoinen kisakausi, jossa joka viikko on pistesuunnistus ja sen lisäksi vielä pari polkukisaa. Huh! Nuo kisailut saavatkin korvata kaikki nopeustreenit ja muuten ajatuksena on juosta hitaita ja rentoja lenkkejä.

Iloista vappua lukijat!

Millaisia lenkkejä sä juokset?

Otsikon kysymys esitetään mulle usein silloin, kun uusi tuttavuus kuulee juoksuharrastuksestani. Menen aina vähän hämilleni näistä kyselyistä, sillä kysyjän näkökulma juoksuun on hyvin todennäköisesti aivan eri kuin mulla. Yleensä vastaan jotain tyyliin "arkisin teen noin 4-6 km lenkkejä ja viikonlopulla juoksen sitten pidemmän lenkin", mutta asiahan ei suinkaan ole näin yksinkertainen. Tässä postauksessa perinpohjainen (ja mahdollisesti pitkäveteinen, you have been warned) vastaus otsikon kysymykseen.

Lenkit vaihtelevat vuodenajan mukaan

Talvikaudella juoksen vain kilometrejä välittämättä juuri vauhdeista tai sykkeistä. Pääosin peruskestävyyttä, mutta välillä lumi on niin raskas alusta, että rasitus nousee selvästi pk-alueen päälle, vaikka vauhti pysyisikin todella hitaana. Talvisin nopeusvedot ovat hyvin satunnaisia ja tavoitteellinen juoksu toteutuu lähinnä kuukausikilometrien ynnäilyn kautta.

Sulalla maalla juoksuharjoittelun varioiminen on helpompaa ja mielekkäämpää, joten keväällä ja kesällä tulee usein juostua jonkin oman löyhän ohjelman mukaan vaihtelevempia lenkkejä. Olen juossut joka kesä Paavo Nurmi Marathonilla puolikkaan ja pyrkinyt treenaamaan sitä silmällä pitäen muutaman edeltävän kuukauden. Viime vuosien polkukisat eivät juurikaan ole vaikuttaneet harjoitteluun, en ole siis niitä varten treenannut yhtään, kunhan olen katsonut, etten paria päivää ennen kisaa vedä mitään kovaa treeniä.

Kesän jälkeen olen yleensä ollut hyvässä juoksukunnossa, ja siksi syksyn lenkit kulkevat mukavasti lähes vuodesta toiseen. Mutta syksyllä tavoitteellisuus myös unohtuu, ja höntsäilen enimmäkseen mukavan rentoja lenkkejä nopeustreenit unohtaen.

Juoksuvauhti: PK, VK, vetotreenit ja mitä näitä nyt on

Lenkkieni vauhti vaihtelee todella paljon. Talvella hitaat lenkit asettuvat yleensä 8-9 minuutin kilometritahtiin. Se on melkoista hissuttelua, mutta sellaista vauhtia, jossa sykkeet pysyvät peruskestävyys alueella silloinkin, kun päällä on useampi vaatekerros ja alla lumipöpperöä. Sulalla maalla pk-vauhtini asettuu yleensä himppasen alle kahdeksan minuutin.

Vauhtikestävyys voi taasen olla melkein mitä vain 5:30 - 7:00 kilometritahtista juoksua. Varsinkin alkukeväästä en edes yritä alle kuuden minuutin kilometrivauhteja, koska menee aikansa, että talven taaperruksen jälkeen saan heräteltyä nopeat lihassoluni horroksesta. Kuitenkin, muutaman viikottaisen vk-lenkin jälkeen pystyn yleensä juoksemaan alle kutosen kilometrejä ja pidentämään tuota vk-lenkkiä vähitellen muutamasta kilometristä aina kymppiin asti. VK-lenkit pyrin juoksemaan yleensä tasavauhtisina ja toisinaan kiihtyvinä.

Vetotreeneinä olen jo useampana vuonna juossut puoli-yassoja. Niissä tahti asettuu 5 minuutin kilometrivauhdin pintaan ja vähän allekin. Hyvin harvoin juoksen pidempiä vetoja, mutta jos juoksisin vaikka kilometrin vetoja, luulen, että hiukan ne olisi fiksuinta juosta hiukan vitosen päälle.

Poluilla vai sileällä

Juoksin vuosia pelkästään sileällä muutamaan ihan satunnaista polkulenkkiä lukuunottamatta. Kunnes selkävaivasta kuntoutuessani päädyin kokeilemaan polkujuoksua säännöllisemmin ja jäin koukkuun!

Juoksen edelleen enemmän sileällä kuin poluilla, koska se on tavallaan helpompaa. Tavoitevauhti on helpompi pitää ja lenkin pituus miettiä jo etukäteen.  Mutta rakastan polkujuoksua, ja parhaimmillaan se tarjoaa upeita luontoelämyksiä mainion juoksuharjoituksen kylkeen.

Polkujuoksun myötä olen alkanut kiertää juoksukisoja ihan eri tavalla kuin aiemmin. Paikalliset Turku Trail Cupin polkujuoksukisat ovat olleet sellaisia matalan kynnyksen tapahtumia, että niihin on ollut kiva osallistua ihan vain päästäkseen juoksemaan hienoissa maisemissa ja mukavassa porukassa.

Olen suurelta osin menettänyt kiinnostukseni aikatavoitteita kohtaan. Juoksuharrastukseni alkuaikoina pidin tosi tärkeänä treenata puolikkaalle ja saada sen ajan alle kahden tunnin. Kun juoksin ennätyksekseni 1:59 puolikkaalle, en ole sen jälkeen enää jaksanut samalla lailla harjoitella loppuaika mielessäni. Polkukisoissa maaston vaihtelu ja keli vaikuttavat niin paljon, että niihin on vaikea laittaa etukäteen mitään tavoiteaikoja.

Pitkikset, pätkikset, palauttavat, kisat, höntsälenkit

Viikonlopun pitkis on mulla yleensä 12-20 kilometriä, mutta noita parikymppisiä juoksen käytännössä vain sulan maan aikaan. Töiden jälkeen suosin helppoja ja lyhyitä lenkkejä, useimmiten 4-6 km, mutta kyllä sinne lipsahtaa myös aika paljon kaseja ja joskus kymppikin. Mulla on outo pakkomielle juosta aina parillisia kilometrejä. :P

Jos juoksen pitkän lenkin tai muuten rankan treenin, tykkään usein seuraavana päivänä vauhdittaa palautumista hyvin lyhyellä ja helpolla hölkkäilyllä, yleensä vain 2-4 kilometriä.

Polkukisani ovat toistaiseksi olleet maksimissaan kympin juoksuja, mutta tänä vuonna tuohon tulee muutos, kun lähden kokeilemaan Nuuksio Classicissa maratonia poluilla. Pyrin olemaan aina sellaisessa kunnossa, että jaksaisin juosta puolikkaan, mutta maratonia varten pitkää lenkkiä täytyy kasvattaa jonnekin 30 kilometrin hujakoille.

Juoksulenkki on harvoin pelkkää tasatahtista juoksua alusta loppuun. Välillä tekee mieli mennä hiljaa, välillä juosta joku pätkä kovaa. Kesken polkulenkin voi innostua mäkitreeniin tai sileällä höntsälenkillä tuleekin tehtyä tekniikkaharjoituksia lenkin lomassa. Aika usein maisemat tai luonto innostaa ottamaan valokuvia kesken juoksun. Toisinaan kuuntelen musiikkia, toisinaan lintuja ja toisinaan vain itseäni.

Eli millaisia lenkkejä siis juoksen?

Pitkiksiä, palauttavia lenkkejä, pk-lenkkejä, vk-lenkkejä, tasavauhtisia, vauhtileikittelyä, kiihtyviä, ihan randomilla vauhdinjaolla, valokuvauslenkkejä, suunnistuskisoja, polkukisoja, puolimaratoneja, tavoitteellisia juoksuja, höntsälenkkejä, roskakilometrejä, fiilistelyjuoksuja, testilenkkejä, lumilenkkejä, polkulenkkejä, nastoilla, polkujuoksukengillä, pitkistossuilla, kisakengillä, vetoja, puoli-yassoja, mäkitreenejä, päännollauslenkkejä, pohdiskelujuoksuja, fiilistelyjuoksuja. Unohdin varmaan puolet tästä listasta. :D

Postauksen kuvissa yritän opetella lentämään kesken polkulenkin.

Ihana kevät!

Selaillessa viime vuosien kuvasatoa tein seuraavan johtopäätöksen: kevät on ollut jo useamman vuoden harvinaisen ankea täällä Lounais-Suomessa. Monena viime vuonna lumet ovat sulaneet vasta myöhään huhtikuussa. Kevät on ollut kolea ja ollaan siirrytty melkein suoraan talvesta kesään. Mutta nyt menossa on mitä ihanin kevät! Tähän on hyvä herätä ja nauttia, kun voi.

Kevään juoksut ovat edenneet kuin juna, ja mainiosti menneen maaliskuun jälkeen huhtikuukin on ollut hieno juoksukuu. Kuun alkuun juoksin 20 kilometrin pitkiksen pitkästä aikaa. Tänään kirmasin huhtikuun toisen parikymppisen. Nuo pitkät lenkit ovat olleet melkoisen raskaita, mutta juoksu on kuitenkin kulkenut tavoitevauhtia ja olen ollut tosi tyytyväinen treenien sujuvuuteen.

Kevät on ollut tosi kiva tähän asti. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, mulle tulee pienimuotoinen kisakausi tähän loppukevääseen. En ole valmistautunut siihen yhtään, vaan tarkoitus on oikeastaan korvata kevään nopeustreenit juoksu- ja suunnistuskisoilla. Pitkikset jäävät nyt mahdollisesti ihan ajankäytöllisistä syistä hiukan tauolle. Kesäkuusta eteenpäin aion ottaa pidemmät lenkit taas juoksuohjelman keskiöön, koska silloin alkaa sitten tosissaan treeni Nuuksio Classiciin.

Ihanaa kevättä ja pääsiäistä!

Entäs tämän vuoden tavoitteet?

Postasin viime vuoden koosteen vasta paria päivää ennen maaliskuun loppua. Koostettahan seuraisi loogisesti katsaus tämän vuoden tavoitteisiin, eikö niin?

Olen kokenut tavoitteet aiemmin motivoivina ja ne ovat kannustaneet lähtemään lenkille silloin, kun ei ole oikein huvittanut. Kuitenkin, kuten viime vuotta reflektoidessani totesin, olen muuttunut tavoitteellisesta juoksijasta enemmän elämysten etsijäksi. Juoksuharjoitteluni on aina ollut melko rentoa, ja olen tiedostanutkin sen, että tavoitteellisemmalla treenillä olisin varmasti kehittynyt nopeammaksi juoksijaksi. En kuitenkaan selvästikään pidä kehittymistä niin tärkeänä asiana, että jaksaisin panostaa siihen.

Ehkä tavoitteiden sijaan puhunkin mieluummin suunnitelmista. Tykkään suunnitella juttuja, mutta suunnitelmissa on se hyvä puoli, että niitä voi myös aina muuttaa lennossa. Tämän vuoden juoksusuunnitelmat tähtäävät siihen, että pääsisin taas kokemaan upeita juoksuelämyksiä. Elämykset eivät ole syntyneet aikatavoitteista, mutta on selvää, että mitä helpommin juoksu kulkee, sitä helpompi on myös saavuttaa elämyksiä. Niinpä koko vuosi on tarkoitus juosta sopivasti ja toki treenaan myös tavoitteellisemmin silloin, kun siihen on tarve.

Suunnitelmissa on taas liuta juoksukisoja, mutta näissä kilpailen aina vain itseäni vastaan ja suurella todennäköisyydellä aika moneen kisaan menen vaan fiilistelemään ja höntsäilemään.

Kokeilin talvella pistesuunnistusta muutaman kerran, ja huhtikuun lopussa starttaa Turku Street-O:ssa kevätsarja, joka houkuttelee tällä hetkellä aika lailla. Pistesuunnistus on hyvinkin intervallityyppistä menoa, ja mietin, että olisiko noista suunnistuskisoista korvaamaan nopeustreenejä kevään osalta.

Turun seudun polkujuoksusarja Turku Trail Cup järjestetään tänä vuonna kolmatta kertaa. Viime vuonna starttasin kisakauden TTC:llä jo huhtikuussa, nyt sarjan ensimmäinen kisa on toukokuun alussa ja nimeni löytyy taas osallistujalistalta. Tuttuja kivoja tapahtumia ja tuttua huippuporukkaa, joten näihin tulee osallistuttua mahdollisuuksien mukaan.

Perinteinen kisa on myös Paavo Nurmi Marathon, jonne olen taas ilmoittautunut puolikkaalle. Vuorossa olisi jo seitsemäs puolimaratonini Paavolla. Kummasti kisakalenteri alkaakin täyttyä, kun näitä aiempina vuosina hyväksi havaittuja kisoja kertyy. 

Luvassa on myös jotain ihan uutta ja jännittävää. Viime syksynä mielessäni alkoi itää ajatus vähän pidemmästä polkujuoksusta. Ajankohdan ja sijainnin perusteella tapahtuma oli helppo valita, mutta vitkuttelin ilmoittautumisen kanssa, koska hirvitti. Pisin juoksemani polkukisa on ollut kymppi. Pisin polkulenkkini on ollut noin 18 kilometrin mittainen. Olen juossut vain kerran maratonin ja sen hyvin tasaisella reitillä. Pystynkö todella juoksemaan poluilla kymmeniä kilometrejä? Se punnitaan syyskuussa, kun lähden kokeilemaan maratonia poluilla Nuuksio Classic Trail Marathonilla. Jännää!

Näyttää siis siltä, että kisakalenterissa kyllä riittää tapahtumia, ja koska meno on näin polkupainotteista, uskoisin pääseväni kokemaan nimenomaan elämyksellisiä juoksuja, joissa loppuaikaa enemmän merkitsee itse matka ja fiilistely. Harjoitella toki pitää kelloa vastaankin, koska polkumaraton ei ole mikään pikkujuttu ja mielelläni olisin sellaisessa kunnossa, että voimat riittävät hyvin juoksuun. Mutta mitään aikatavoitteita en tapahtumiin aseta. Jos jokin tavoite pitää ääneen sanoa, niin päästä lähdöstä maaliin ehjänä ja hyvällä fiiliksellä!

Tapahtumien lisäksi juoksu kuuluu tietysti arkeen ympäri vuoden. Viime vuonna juoksuhaaste toi mukavaa lisätsemppiä normaaliin lenkkeilyyn, mutta nyt en oikeastaan koe tarvitsevani erityisempiä lisätsemppareita. Alkuvuoden speliaalijuttu oli juoksuloma Kanarialla, mutta muuten kilometrit ovat kertyneet hyvän rutiinin ansiosta. 

Minulla on suunnitelmissa juosta joka kuussa vähintään 100 kilometriä. Tasaisen vauhdin taulukolla vuodessa kertyisi siis 1200 kilometriä. Niin kauan kuin tavoitteellinen juoksu on ollut osa elämääni, olen asettanut vuoden kilometritavoitteeksi tasan tonnin. Ilokseni voin todeta, että olen hissukseen kehittynyt juoksijana niin, että 1200 kilometriä vuodessa on realistinen päämäärä. Mutta en ota siitäkään sen kummempia paineita. Arkena juoksen peruslenkkejä ja kenties viikonloppuisin vähän pidempää lenkkiä tai retkijuoksua poluilla, sillä nuo kilometrit varmaan kertyvät lähes itsekseen. :)

Ai niin, mietin myös, että pitäisikö ottaa tavoitteeksi yrittää saada itsestään vuoden aikana edes yksi onnistunut lenkkiselfie. Aika haastavaa, kuten näistä viime vuoden kuvista voinee päätellä. :P