maanantai 31. heinäkuuta 2023

Hauska heinäkuu

Heinäkuu tuntui pitkältä kuukaudelta, johon sisältyi paljon kivoja reissuja ja mukavaa kesätekemistä. Juoksin heinäkuussa yhteensä 154 kilometriä. Se tekee tästä kuusta vuoden toiseksi kovimman juoksukuukauden huhtikuun jälkeen. Juoksin myös kaksi kisaa, joista jälkimmäinen oli kyllä täysin suunnittelematon osallistuminen, johon ei pahemmin treenailtu.  


Kuun alkuun Kainuu Traililla tuli tietysti reippaasti kilometrejä, sopivasti heti kuun ensimmäinen päivä. Pitkää polkukisaa sitten tosin seurasi useamman päivän huilitauko ja juoksukisaa seuraavalla viikolla juoksinkin vain 12 kilometriä. Loppukuuksi viikkokilometrit nousivat ihan hyviin lukemiin; 30 - 42 - 30, mutta yhtään varsinaisesti kovaa treeniviikkoa ei tullut. Kun kuun loppuun tuli yllärinä kympin kisa, ei sillä viikolla tullut juostua määrällisesti niin paljoa. 


Jäin heinäkuussa nousumetritavoitteestani. Syytän Lounais-Suomen tasaisuutta. Lomalla juoksin paljon saaristomaisemissa ja mäkiä ei reiteiltä löytynyt. Kilometreihin olen kuitenkin tyytyväinen, sillä vaikka kovimmat juoksuviikot jäivät uupumaan, määrää kertyi kuitenkin kivasti myös kuukauden kuluttua olevaa Nuuksion polkumaratonia ajatellen. Kainuu Trailin lisäksi juoksin yhden 20 kilometrin pitkiksen, muuten kuun juoksut koostuivat enimmäkseen lyhyistä ja puolipitkistä lenkeistä. 


Juoksun lisäksi heinäkuu sisälsi paljon uimaan pulahtelua, ajoittaista auringonpaistetta ja kesäpuuhia. Suppailuretkiä tuli tehtyä muutama, enemmän tuli tehtyä päiväretkiä lähialueelle tutkimaan uimarantoja ja ruokapaikkoja. Saaristosta löytyi monta kivaa kohdetta, joissa tuli vierailtua, ja omassa kotikaupungissa riitti myös ihasteltavaa. 


Elokuun alkuun on luvassa pieni patikointireissu. Tosin sadetta on luvattu enemmän kuin runsaasti, joten voi olla, että patikointi vähän lyhenee, mutta tarkoitus on kuitenkin kurkistaa taas uuteen kansallispuistoon, Isojärven maisemiin. Elokuun ensimmäisen viikon jälkeen myös loma loppuu. :( Töiden aloituksen lomassa pitäisi vielä juosta reippaasti, jotta tulisi treeniä syyskuun alussa odottavaan Nuuksio Classiciin. 

lauantai 29. heinäkuuta 2023

Örö run 10 km

Ex-tempore juoksukisaan osallistuminen!

Olimme sattumalta menossa Örön saarelle kesälomareissulle, ja matkaa varatessa silmiin osui, että vierailumme jälkimmäisenä päivänä olisi Örö-päivä. Silloin olisi mahdollisuus osallistua juoksutapahtumaan Örössä. Tilaisuuteen oli pakko tarttua ja niin starttasimme Örö runin kympille tänään lauantaina. 

Örön saarihan on kertakaikkisen upea. Tämä oli jo neljäs kertani saarella, ja saaristomaisemat sekä saaren sotilashistoria jaksavat kiehtoa vierailusta toiseen. Juoksutapahtuma oli hauska, mutta annan pientä kritiikkiä siitä, että ennakkoon kisasta ei ollut juuri mitään infoa saatavilla. Osallistumismaksun yhteydessä ei kysytty esim juoksijoiden nimiä ollenkaan, eikä reittikarttaakaan ollut, joten oli hiukan epävarma fiilis reissuun lähtiessä. Infosähköposti juoksusta tuli vasta vuorokautta ennen lähtöä, jolloin olimme jo saarella. Siltä varalta, että lukija on eksynyt tähän postaukseen etsimään tietoa juoksusta, ajattelin nyt naputella kisaraportin ohella hiukan infoa juoksusta.

Ilmoittautumislomakkeet täytettiin vasta kisapäivänä Örön satamatoimistossa. Samalla saimme juoksupaidat, joita oli tarjolla kahta eri kokoa, sekä juoksunumerot. Lähdössä kerrattiin reitti sekä luvattiin, että reittimerkkejä olisi tiheässä. Juoksun tuloksien piti näkyä jossain, mutta itse emme lopulta onnistuneet löytämään tuloksia mistään. No, kumpikaan ei voittanut tai ollut kisan viimeinen, joten eipä sillä tuloslistalla edes niin väliä. :D

Juoksuun starttasi juoksijoita ehkä viitisenkymmentä, ja suurin osa vaikutti varsin kovakuntoisilta. Oma valmistautuminen ei ollut ihan timangia, sillä minulla oli syntymäpäivä eilen ja juhlimme sitä kolmen ruokalajin illallisella viineineen. Eli ihan tosissaan ei kisaa oltu juoksemassa.

En ole juossut nopeustreenejä koko kesänä, tai oikeastaan koko vuonna. Juoksupäätöksen ja kisan välissä ehdin juosta kerran testinä tonnin vetoja, jotka menivät rennosti alle 6:00 vauhtia. Ajattelin etukäteen, että seitsemän minuutin kilometrivauhti olisi varmaan ihan sopiva tähän kisaan. En sitten jostain syystä lähtenyt kuitenkaan sitä vauhtia juoksemaan.

Silloin kun juoksin säännöllisesti esim. Turun seudun polkujuoksukisoja, oli omasta kisavauhdista melko hyvä käsitys. Nyt olin kuitenkin nopeiden juoksujen puuttuessa aika lailla kuutamolla siitä, millaista vauhtia pitäisi juosta. Katsoin siis enemmän sykkeitä. Ensimmäinen kilometri täyttyi aikaan 6:13, eli ihan liian kovaa. Käytännössä ekat kolme kilometriä menivät vähän turhan kovaa, mutta toisaalta syke pysyi 165 alla, joka on sellainen taso millä pystyn juoksemaan pidempäänkin.

Reitti kulki Örön hienoissa maisemissa lähtien ensin satamakonttorilta hotellin ohi kohti saaren pohjoispäätä. Pohjoispään laiturilla oli ensimmäinen kääntöpaikka. Totesin siinä, että takana oli viitisen juoksijaa, joten ei tarvinnut murehtia olevansa kisan viimeinen.

Juoksureitti kulki hiekkateitä ja polkuja pitkin siten, että välillä juostiin myös vastaan kisan kärkeä. Tuomas oli aloittanut vauhdilla ja laskin hänen olevan kahdeksantena kun näimme ensimmäisen kerran. Siitä sijoitus taisi vielä pykälällä nousta, mutta kun emme tuloksia nähneet, jäi varsinainen loppusijoitus arvoitukseksi.

Oma juoksuvauhti asettui nopeamman alun jälkeen hiukan alle seiskan vauhtiin. Se ei tuottanut missään vaiheessa suuria vaikeuksia. Juoksin lähes koko kisan yksin. Kuuden kilometrin kohdalla reitti nousi Örön eteläkärjen näköalapaikalle ja siinä kohtaa jouduin pysähtymään ja tiirailin tovin ympärilleni, kun reittimerkkejä ei näkynyt. Onneksi vastaan juoksi toinen kisaaja, jolloin tajusin toisen kääntöpaikan olevan edessäpäin.

Nostin hiukan vauhtia viimeiselle parille kilometrille. Kasarmihotelli tuli vastaan yllättävän nopeasti viimeisellä kilometrillä ja hetken mietin, olenko oikealla reitillä, kun matkaa maaliin oli enää niin vähän, että kymppi ei tulisi täyteen. Maalilinja ylittyikin 9,4 kilometriä kellossa ja ajassa 1:03, ja ihan oikeaa reittiä juoksin. Kisan keskivauhti oli 6:43, eli ihan kivasti alle sen seiskan jota ajattelin pystyväni juoksemaan.

Etukäteen kymppi matkana hirvitti, mietin että olisi nyt edes puolimaraton! En ole viime vuosina treenannut nopeaa juoksua sitten yhtään, ja epävirallisesta kympin enkastani on viisi vuotta. Sillon juoksin kympin aikaan 55:09, eli onhan vauhti aika merkittävästi hidastunut noista ajoista. Toisaalta olen nykyään tällainen elämysjuoksija, jolle ennätysajat eivät ole tärkeitä. Silti ennen kisaa stressasin jonkin verran sitä, jos olisin kisan viimeinen, vaikka eihän siinä ole mitään noloa. Harva pystyy edes juoksemaan kymppiä, jolloin pitäisi ennemminkin olla ylpeä siitä, että on yleensäkin kisaamassa.

Juoksukisa oli siitä kiva, että reitillä tuli kierrettyä Örön upeita maisemia kattavasti. Itse kisassa järjestelyt toimivat hyvin. Reitillä oli yksi vesipiste, joka oli mennessä noin 4,5 km ja palatessa 8 km kohdalla. Juoksutapahtuman hinta (25e) oli varsin kohtuullinen, kun siihen kuului paitakin. Keli oli juoksuun hyvä lukuunottamatta kovaa tuulta, joka länsirannan pätkillä pisti puskemaan vastatuuleen ja nostatti mereen vaahtopäitä. Ajoittain hiukan kiemuraisella reitillä oli haastava löytää reittimerkkejä, mutta en onneksi harhautunut reitiltä. Alla vielä omasta juoksusta reittikartta.

Örö run saattoi olla mulle koko kesän ainoa kunnon nopeustreeni. :D Jäin kyllä miettimään, että ehkä voisin hiukan enemmän treenata myös nopeutta. Onnistuin juoksemaan kisan sellaista vauhtia, ettei missään kohtaa tuntunut pahalta. Uskoakseni kymppi kuuluisi juosta niin, että tuntuisi pahalta, mutta koin tämän huomattavasti miellyttävämmäksi tavaksi. 

Örön matka oli (taas) tosi kiva ja onnistunut. Tällä kertaa juoksukisa toi reissuun uuden kokemuksen. Aiemmat postaukseni Örön matkoilta löytyvät näistä blogijutuista:

Mennään metsään -polkujuoksulla Örön saarella

Patikointia Saaristomeren kansallispuistossa Örön saarella


sunnuntai 23. heinäkuuta 2023

Lähimatkailua ja lomajuoksuja

Kesäloman alkuun on tullut retkeiltyä lähiseuduilla ja nautittua kesäkeleistä. Mietin, että pitäisi ehkä kirjata ylöskin joitain kivoja kohteita. Näin kesälomalla kun tuntuu olevan tavallista enemmän virtaa, sitä jaksaa retkeillä ja loman aikana tulee käytyä niin monessa kohteessa, että loppulomasta meinaa jo unohtaa alkukesän reissut! Tässä muutama matkavinkki saaristoon!


Isokarin majakkasaari


Viime postaukseen jo heitin kuvia päiväretkeltä Isokariin. Tämä oli kolmas kertani majakkasaarella, ja joka kerta on paistanut aurinko, vaikka mantereella olisi ollut pilvistä. Matka Isokariin taittuu Uudenkaupungin vierasvenesatamasta noin 1,5 tunnissa, ja päiväristeilyyn kuuluu opastettu kiertokävely, lounas sekä pääsy majakkaan. https://www.isokari.fi/

Majakka vietti juuri 190-vuotispäiväänsä, ja retkellä yksi hienoimmista jutuista onkin päästä kipuamaan ylös majakan huipulle asti! Korkeanpaikankammoiselle jännä paikka, mutta näin kolmannella kerralla ei itseäni ainakaan kauheasti hirvittänyt, varsinkin, kun huipulla ei onneksi ihan kauheasti tuullutkaan. Isokarin risteily on mielestäni tosi kiva päiväretkikohde. Mukaan kannattaa pakata myös uikkarit ja pyyhe, sillä vierailulla on parisen tuntia vapaata aikaa ja uimavesi saaren liepeillä on kirkasta ja virkistävää!

Korppoo - mainio päiväretkikohde lähellä Turkua


Saariston rengastien reitti on hieno, kiersimme sen kokonaan joitain vuosia sitten. Jos ei kuitenkaan halua kiertää koko reittiä, voi saariston tunnelmaan päästä jo Nauvossa tai Korppoossa. Nauvo on Turusta päin tultaessa vain yhden ja Korppoo kahden lyhyen lauttamatkan päässä. Lautat myös kulkevat tiheällä aikataululla, jolloin reissua ei tarvitse niin tarkkaan suunnitella kuin jos olisi kiertämässä koko rengastien.

Olemme tehneet Nauvoon päiväretken pari vuotta sitten, joten nyt oli vuorossa seuraava pitäjä. Korppoon keskusta on saariston rengastieltä hiukan syrjässä, mutta se on ehdottomasti vierailun arvoinen. Päiväretki Korppooseen sisälsi munkkikahvit Torikahvila Simpussa, uimaan pulahtelua Likholmin uimarannalla sekä maistuvan aterian Hjalmarsissa. Korppoon keskustasta löytyy myös mm. keskiaikainen kivikirkko pällisteltäväksi sekä pieniä putiikkeja. 

Lomajuoksuja


Kainuu Trailista on nyt kolme viikkoa aikaa ja Nuuksion polkumaratoniin puolestaan kuusi viikkoa. Olin suunnitellut palauttelevani Kainuu Trailin 38 kilometrin juoksun jälkeen parisen viikkoa, mutta jo viime viikolla tuli kuitenkin juostua 30 kilometriä. Eihän se yllä kovimpien harjoitusviikkojen lukemiin, mutta kuitenkin ihan kelpo viikkokilometrit. Tuntuu, että olen palautunut kisasta varsin hyvin, ja siksi tälle viikolle nostinkin viikkokilometrit jo neljäänkymmeneen. Juoksin tällä viikolla myös ensimmäisen kunnon pitkän lenkin kisan jälkeen, 20 kilometrin lenkin.

Olimme viikon mökillä ja oli aivan ihanaa päästä lenkiltä suoraan uimaan. Kilometrejä kertyi kivasti, mutta mäkitreeniä ei. Uudenkaupungin makeanvedenallasta kiertävällä hiekkatiellä on ajoittain hienot maisemat, ja eksoottisia kohteita kuten veneen vetopaikka tien yli - kiskoja pitkin voi nostaa veneen makeanvedenaltaasta mereen ja toisin päin. Mäkiä sitä vastoin ei löydy oikein hakemallakaan. Juoksemallani 20 kilometrin lenkillä nousua kertyi 130 metriä, paljon tasaisempaa baanaa on vaikea löytää. Mäkitreenit ovat siis lomajuoksuilla jääneet tekemättä. 

Juoksu ei ole nyt lomalla ollut pääosassa, vaan enemmän on tullut löhöiltyä, syötyä ja uiskenneltua. Pari leppoisaa suppailuakin on lomaan mahtunut. Tähän heinäkuulle tuli kuitenkin ilmoittauduttua aivan ex-tempore myös yhteen juoksukisaan! Saaristoreissut jatkuvat Örön saarella, ja sattumalta siellä järjestetään Örö run vierailun korvilla, joten pitihän siihen sitten ilmoittautua! Nyt juoksuun on enää viikko, mutta siitä ei löytynyt minkäänlaista infoa mistään, vain matka (10 km) on tiedossa! :D Jännityksellä odotan, mitäköhän juoksussa on luvassa. 

Lomailun lomassa blogi päivittyy epäsäännöllisesti, enkä ole kyllä muistanut instaakaan päivitellä. Katsotaan, josko loppulomasta innostaisi somettaa enemmän. 

maanantai 10. heinäkuuta 2023

Hidasta palautumista

Kainuu Trailin jälkeen Garminin juoksukelloni antoi palautumisajaksi 4 päivää, joka taitaa olla pisin tuossa kellotaulussa näkemäni palautumisaika.

Heti kisan jälkeen jalat olivat aivan muussia ja lihaskivut pahenivat vielä hissukseen ainakin vuorokauden. Viivästynyt lihaskipu on yleensä pahimmillaan noin 2 päivää treenin jälkeen, mutta väittäisin, että mulla pahin vaihe oli tuossa kohtaa mennyt onneksi jo ohi. Ensimmäinen yö kisan jälkeen oli todella hankala, edes särkylääkkeillä ei meinannut saada nukuttua. Lisäksi nukahtamista haittasi se, että juuri nukahtamisen hetkellä sitä olikin äkkiä kompastumassa juureen tai kiveen juoksupolulla ja siitä hätkähti hereille. Tätä kävi ainakin pari kertaa ennen kuin uni tuli. Kroppa oli jäänyt vielä juoksemaan, vaikka olisi pitänyt jo nukkua. :D


Sunnuntaina ajelimme kotiinpäin yli 10 tuntia, ja matka meni yllättävänkin helposti. Ensimmäisillä pysähdyspaikoilla Hossasta etelään ajaessa satuimme samaan aikaan huoltoasemille kanssajuoksijoiden kanssa. Ai mistä tiesimme heidän olleen kisaamassa? No kävelytyylistä! Oli helppo bongata muita juoksijoita, kun kaikilla oli sama vaivalloinen vaappuminen ja kahvilan tuolistanousun vaikeus.

Viime viikon puolivälissä minulla alkoi kesäloma. Olin fiksuna tyttönä ajatellut, että voin hyvin olla alkuviikon vielä töissä, kun en kisaväsymyksessä kuitenkaan jaksaisi lomailla. Ensimmäisen pienen juoksulenkin juoksin sitten ekana lomapäivänä vasta. En laskenut, mutta vahvasti veikkaan, että Kainuu Trailin jälkeen tullut neljän päivän juoksutauko oli tämän vuoden pisin. Aika huikean hienosti lopulta treenit ennen kisaa menivät ja sitä kautta onnistunut juoksu kisassa.


Ennen Kainuu Trailia vihoitellut polvi on edelleen hiukan kenkunnut, vaikka olikin itse kisassa varsin hissukseen. Kävin sunnuntaina meriretkellä Isokarin majakkasaareen. Majakan noin 170 porrasta eivät tuottaneet vaikeuksia ylöspäin, mutta alaspäin laskeutuessa jouduin välillä astumaan alas vain toisella jalalla kipeää polvea säästääkseni. Postauksen kuvat ovat tuolta reissulta. Tuokin retki oli enimmäkseen hyvin palauttava, leppoisaa tallustelua saaren luontopolulla ja uimista kirkkaassa vedessä. 

Mitään kisan jälkeistä bluesia ei ole tullut, kaiketi siksi, kun seuraava pitkä polkujuoksu on vain kahden kuukauden päässä. Nuuksiossa matkana on maraton, enemmän korkeuseroja ja haastavampaan polkua. Treenit on tarkoitus hissukseen aloitella tässä siten, että heinäkuun lopulla juoksumäärät nousisivat taas kunnon lukuihin. Tuo polvi vähän mietityttää. Jos olisin reipas ja järkevä, tekisin polvea tukevaa treeniä joka viikko ennen seuraavaa kisaa. Koska kuitenkin olen laiska ja saamaton, veikkaan, että jumppaan sitä kesällä ehkä kolme kertaa ja sitten taas panikoin kisan alla.


Kainuu Trailista jäi hyvin menneen juoksun ja koko matkan jälkeen hyvä fiilis. Nyt lomailun lomassa olisi tarkoitus vähitellen käynnistellä juoksutreenejä. Tällä viikolla painotus on vielä kuitenkin palautumisessa ja löhöilyssä. :)

tiistai 4. heinäkuuta 2023

Kainuu Trail 38 km

Edellisen postauksen naputtelin menomatkalla Hossaan ja tätä aloittelin paluumatkalla. Kisaraportista tuli kuitenkin niin pitkä, että sain sen valmiiksi vasta näin 3 päivää kisan jälkeen. :)

Lauantaina juostiin järjestyksessään kolmas Kainuu Trail ja itse olin nyt ensimmäistä kertaa mukana tässä Hossan kansallispuiston maisemissa kirmattavassa polkujuoksukisassa. Meidän piti osallistua jo viime vuonna, mutta aivan kisan alla sairastuimme koronaan. 

Viime vuonna kisa juostiin kovassa helteessä, nyt oli todella viileää, vain noin 12 astetta lämmintä ja paikoin myös tuuli kylmästi. Ennen kisaviikonloppua oli myös satanut melkoisesti, mutta kävi hyvä tuuri, kun kisapäivänä ei vihmonut vettä ja polutkin olivat todella hyvässä kunnossa, märkää ei ollut.

Saavuimme perjantai-iltana Hossaan ja yövyimme lähellä kisakeskusta. Kisa-aamu oli silti tosi aikainen, sillä Tuomaksen 55 kilometriä lähti kello kahdeksan ja oma 38 kilometrin starttini oli yhdeksältä. Toisaalta aamulla ei ollut pahemmin aikaa hermoilla, vaan kaikki energia meni siihen, että sai edes vähän aamupalaa alas. Reppu oli pakattu jo edellisenä iltana. Aikomuksenani oli nauttia Noshtin energianamuja 4 kilometrin välein, juoda vettä ja puputella välillä myös suolaisia nachoja. Viileä keli aiheutti hiukan päänvaivaa juoksuvaatteiden osalta. Päädyin laittamaan pitkät trikoot sekä lyhythihaisen paidan. Pakkasiin reppuun eväiden ja pakollisten varusteiden lisäksi myös vaihtosukat, -urheilurintsikat ja -paidan, jotka kulkivat koskemattomina maaliin asti. Kisakeskuksessa saattelin Tuomaksen matkaan 55 kilometrin kisaan ja sitten itsellä olikin tunnin verran aikaa ennen omaa starttia. Söin siinä vähän ja tarkistin vielä, että kaikki tarvittava oli repussa.

0 - 5 km

Matkaan lähdettiin aivan Hossan luontokeskuksen nurkilta. 38 kilometrin kisan osallistujia oli vain viitisenkymmentä ja kaikki näyttivät varsin kokeneilta polkujuoksijoilta. Asetuin ryhmän häntäpäähän, sillä tiesin olevan porukan hitaimpia. Etukäteen minulla ei ollut juuri mitään aikatavoitetta. Nuuksiossa olen juossut polkumaratonin aikaan 6h 35 min, mutta siitä oli aikaa neljä vuotta. Ja tuona aikana olin sairastunut vakavasti sekä nostanut juoksukunnon uudelleen nollasta sille tasolle, että nyt saatoin yleensäkin lähteä tällaiseen pitkään polkukisaan. 

Kisan alku oli todella helppoa baanaa. Kun juoksijoita oli noinkin vähän, juoksijoiden nauha kasvoi heti pitkäksi ja porukoita alkoi muodostua. Lähdin omalle kuntotasolleni melko reippaasti liikkeelle. En mitenkään yltiöpäistä vauhtia, mutta sellaista reipasta polkuravia. Koska maasto oli helppoa, pääsi juoksun rytmiin nopeasti kiinni. Kellotin alkuun koko kisan nopeimpia kilometrejä. Tuossa kohtaa olisi ollut helppo luulla, että koko 38 kilometriä menisi samalla höökillä.

5 - 10 km

Vitosen täyttyessä otettiinkin luulot pois, kun vastaan tuli ensimmäinen kunnon ylämäki. Reitti kulki polveillen harjun päällä siten, että juostiin sekä ala- että ylämäkeä jonkin verran. Tällä pätkällä alusta asti peesissä juosseita meni pari ohi, kun tuntui, että mäet olivat mulle aavistuksen haastavampia. Kiristin myös kenkiä, koska erityisesti alamäissä liian löysällä oleva kenkä oli ihan mahdoton juostava.

Aika pian vastaan tuli kuitenkin jo kisan eka huoltopiste n. 8,8 km kohdalla. Huoltopisteellä taisin ohittaa pari tyyppiä, kun vauhdikkaasti vain täytin juomapullon ja nakkasin suuhun pari sipsiä jatkaen nopeasti matkaa. Huollon jälkeen juostiin pieni pätkä hiekkatietä ennen siirtymistä takaisin polulle.


10 - 15 km

Kympin täytyttyä matka jatkui hienoissa järvimaisemissa. Niitä ei kuitenkaan pystynyt pahemmin ihailemaan, sillä polku meni varsin kapeaksi ja polulle kaatuneita puita riitti. Polun päällä olevia puunrunkoja oli paikoin niin tiheässä, että ihan kuin laji olisi vaihtunut äkkiä satasen aitoihin! Olin tyytyväinen pitkiin trikoihini paikoin vähän ryteikköisellä osuudella. 


Kun tuo pätkä päättyi, saavuttiin Somerjoen varteen ja vuorossa oli nyt upeat joenrantamaisemat. Tämä pätkä olikin sitten puolestaan todella tekninen. Tiheä, korkealle nouseva juurakko ja kivikko teki juoksusta koikkelehtivaa ja kuluttavaa. En tiedä, olisiko haastava maasto kannattanut ottaa hitaammin.



15 - 20 km

Hiukan ennen 15 km täyttymistä 38 km reitti kääntyi jo takaisinpäin pidempien matkojen jatkaessa suoraan. Edellisten kilometrien höykytyksen jälkeen oli helpotus, kun polku muuttui selvästi helpommaksi ja vuorossa oli loivasti alamäkeen polveileva osuus.

Mutustelin vähän reippaammin energiaa 16 kilometrissä ja päätin tietoisesti juosta helppoa pätkää vähän vauhdikkaammin. Mietin kyllä, mahdankohan juosta loppumatkalta jalkoja alta. Mutta ajattelin, että viimeisillä kilometreillä maasto tulisi olemaan sen verran polveilevampaa, että nyt kannattaisi nauttia tasaisesta juoksubaannasta.

Noin 18,2 km kohdalla oli seuraava huolto, sama piste kuin ensimmäinen, eli nyt huoltoon saavuttiin hiekkatietä pitkin. Tankkasin vain pari sipsiä, mutta kävin vessassa. Silti huoltoon ei mennyt muutamaa minuuttia kauempaa ja siitä polku jatkuikin helppona soraistettuna reittinä, joten vauhti pysyi varsin hyvänä.

20 - 25 km

Kahdenkympin täyttymisestä tuli tosi hyvä fiilis! Tiesin, että nyt olen yli puolenvälin ja vaikka matkaa oli tietysti ihan älyttömästi vielä jäljellä, niin mulla oli luottoa siihen, että selviäisin maaliin. Olin juossut aika tasaista vauhtia, toki maaston muodot huomioiden, ja vauhti oli yllättänyt itseni. Kello kertoi, että loppuajan olisi mahdollista painua alle kuuden tunnin, joka oli kyllä kovempi aika kuin mitä olisin villeimmissä kuvitelmissakaan uskonut. Hossan polut olivat ehkä aavistuksen helpommat mitä olin etukäteen ajatellut. Erityisesti alamäet olivat tosi juostavia ja se osittain mahdollisti sen, että vaikeista pätkistä huolimatta kilometrivauhti pysyi hyvänä. 


Väsymys alkoi kuitenkin hiipiä kroppaan. Poluilla oli jonkin verran juurakoita, ja tuntui että jalka jää kiinni juuriin vaikka ne olivatkin ihan matalia. Yritin ottaa hiukan enemmän energiaa ja keskittyä menoon, jotta en tupeksisi itseäni nurin. 


25 - 30 km

Kainuu Trailin kisamatkat oli suunniteltu sillä tavoin kivasti, että kaikilla matkoilla juostiin pitkiä pätkiä samaa reittiä. 55 ja 78 kilometrin juoksijoita menikin silloin tällöin ohi. Omalla matkalla viimeinen huolto, josta sai syötävää, oli 25,5 kilometrin kohdalla. Kuten muillakin huoltopisteillä, otin kourallisen sipsejä huollossa. Olin laskenut, että vesi riittäisi hyvin maaliin asti, enkä täyttänyt vesivarastoja kuin ekalla huoltopisteellä. On henkisestikin helpompi juosta, kun juomareppu kevenee kisan edetessä! 25 kilometrin huoltopisteellä oli niin kylmä tuuli, etten viipynyt siinä yhtään pakollista kauempaa. Muutenkin näillä kilometreillä alkoi matkanteko jo tosissaan painaa. Jalkoihin sattui ja alkoi olla mahdoton löytää juoksuasentoa, jossa ei sattuisi. 

Suunnilleen neljän tunnin ja 27 kilometrin täyttyessä kuulin takaa tutunkuuloiset askeleet. Tuomas oli saavuttanut minut eli hänellä oli mittarissa noin 44 kilometriä. Juoksimme hetken yhdessä ja toviksi kaikki kivutkin hävisivät. Kysyin, missä kohtaa Tuomas ajatteli mennä minusta ohi ja hän meinasi, että joko nyt tai sitten hän juoksee maaliin kanssani. Hänellä oli tavoitteena alittaa 7 tuntia ja koska siihen oli vielä kaksi tuntia aikaa, näytti siltä, että tavoite täyttyy. En halunnut häntä kuitenkaan hidastaa, vaan kehotin mieluummin lähtemään omaa vauhtia eteenpäin. Pian hän katosikin etuoikealle keveällä askeleella.


30 - 38 km

Kolmenkympin täyttyminen tuntui henkisesti isolta voitolta ja tunne siitä, että kyllä tässä maaliin juostaan vain vahvistui. Kunnes vastaan tuli kisan ehdottomasti pahin ylämäki. Epäuskoisena tuijotin jonnekin korkeuksiin kohoavaa kivikkoa. Jouduin pysähtymään mäessä kahdesti tasaamaan hengitystä ja siinä kohtaa tuntui, että eihän tästä tule mitään! Yritin natustella lisäenergiaa ja katselin, miten minua koko kisan peesannut tyyppi vetikin äkkiä ison kaulan edelleni. 

Kilometrit 30-32 olivat varmaan koko kisan vaikeimmat ja hitaimmat eikä siitä eteenpäinkään ollut helppoa. Jaloista tuntui olevan aivan puhti poissa ja ylämäet olivat todella vaikeita. Onnistuin taas saavuttamaan juoksijan, jonka kanssa olin mennyt yhtä matkaa koko kisan, mutta voi miten vaikeaa juoksu olikaan. Olisin halunnut juosta kovempaa, jotta maali olisi tullut vastaan nopeammin, mutta jalkani eivät yksinkertaisesti enää totelleet. Joka paikkaan sattui. Juttelimme siinä, että jalat ei toimi yhtään, mutta niin sitä kuitenkin matka eteni.  

Pari kilometriä ennen maalia sain jostain vielä virtaa nostaa hiukan vauhtia. Jos kisan alussa olin juossut selvästi alle kahdeksan minuutin kilometrejä, nyt vauhdin nosto tarkoitti, että juoksin sentään alle yhdeksän minuutin kilsoja. Reitti oli kelloni mukaan hiukan ylimittainen ja ainakin itsestä tuntui, että ne ylimääräiset sadat metrit olivat juurikin viimeisellä kilometrillä. 

Kuva: Mikko Turunen, Kainuu Trail

Maalissa! 

Kainuu Trailin reitillä oli tietysti yksi jyrkkä ylämäki vielä aivan viimeisillä sadoilla metreillä. Sen päällä joku kannustaja huuteli, että loppukiri, ja minä vastasin, ettei pysty! Maaliviivalla sentään jaksoin tuulettaa. :D Maalissa kävely oli vaivalloista, mutta fiilis aika hyvä. :) Juoksin 38 kilometriä loppuaikaan 5:52. Tuomaksen ensimmäinen ultra oli mennyt mainiosti ja 55 km taittui alle 6,5 tunnin.

Kisa oli minulle monella tapaa iso voitto. Juoksin pitkän polkukisan neljän vuoden tauon jälkeen. Olin yllättynyt vauhdistani, sillä pystyin juoksemaan kovempaa mitä ennakkoon arvelin. Annoin myös aika lailla kaiken itsestäni poluille. Hossan polut olivat hyvin juostavia ja kävelin kisassa tosi vähän, käytännössä vain pisimmät ja jyrkimmät ylämäet. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että onnistuin juoksemaan alamäet ja tasaiset pätkät hyvällä vauhdilla. 

Ennen kisaa olin huolissani vähän kaikesta. Harjoituslenkeillä kenkkuillut polvi tuntui jossain alamäessä ensimmäistä kertaa noin 13 kilometrin kohdalla ja sen jälkeen siinä oli joitain tuntemuksia muutaman kerran. Olin laittanut kinesioteipillä tukiteippaukset molempiin polviin, ja ehkä niistä oli apua, sillä polvet selvisivät reissusta yllättävän vähällä. Nyt muutama päivä kisan jälkeen tuntuu, että polvet ovat paremmat kuin ennen juoksua! Kisan jälkeen kyllä koko kroppaan sattui. Kisa meni tosi hyvin, ja mulla oli koko juoksun ajan hyvä fiilis. Samalla kärsin tuntikausia ja viimeisillä kilometreillä olo oli välillä tosi tuskainen. Pitkien matkojen ihanuus ja kurjuus tuli koettua. 

Kainuu Trail oli hyvin järjestetty tapahtuma. Polkujen merkkaus ja huolto toimi erinomaisesti. Hossan kansallispuisto oli aivan upea paikka ja juoksulla ehti nähdä paljon hienoja maisemia. Kisasta jäi hyvä fiilis ja reissu oli pitkän ajomatkan arvoinen!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...