Huhtikuun hippailut

Huhtikuussa jatkui maaliskuusta alkanut hyvä treenikausi, tosin ei ihan yhtä suoraviivaisesti. Reissu ja muun elämän kiireet muovasivat juoksuohjelmaa ja tarvitsin palautumiseen enemmän aikaa kuin olin etukäteen osannut ajatella.

Kuukauden alkupuolella juoksin vihdoin 20 kilometrin lenkin - ensimmäistä kertaa 2,5 vuoteen! Lenkistä palautuminen kesti pidempään mihin olin tottunut, mutta sellaista se on nyt ollut kilpirauhassairauden myötä. Tuon pitkiksen jälkeen keventelin seuraavan viikon; juoksin pari 4 kilometrin matalasykkeistä lenkkiä ja viikonlopun pitkiksen vain 12 kilometrin mittaisena.

Jatkoin huhtikuussa maaliskuussa aloitettua juoksuohjelmaa, mutta hiukan piti tinkiä kilometreistä, että jäi enemmän aikaa palautumiselle. Pääsiäinen toi kaivatun breikin töistä, mutta juoksuja hiukan haittasi se, että pyörähdimme Lontoossa. Matkalla tuli tehtyä 8 kilometrin aamulenkki juosten Hyde Parkiin ja sen lisäksi tallusteltua Lontoota ristiin rastiin niin, että jalat olivat reissun jälkeen ihan puhki. Muutenkin (lento)matkustus on elimistölle rasitus, joten reissun jälkeen piti taas kiinnittää extrahuomiota palautumiseen ja karsin sen vuoksi hiukan juoksuja.

Kilometrejä kertyi huhtikuussa 121, joten pääsin tavoitteeseeni! Juoksin kuun loppuun yhden "ylimääräisen" pitkän lenkin, koska olin aiemmin hiukan karsinut kilometrejä palautuakseni. Tämä sopi lopulta juoksuohjelmaan hyvin. Huhtikuussa juoksinkin selvästi vähemmän lenkkejä kuin maaliskuussa (14 lenkkiä vs. maaliskuun 20 lenkkiä), mutta juoksujen keskipituus kasvoi niin, että kilometrejä kertyi saman verran.

Nyt toivon toukokuusta ehjää ja hyvää juoksukuukautta, polkujuoksua, mäkitreenejä ja kasvavia kilometrimääriä. Tänään on tankattu pizzalla ja vappumunkeilla, joten heti huomenna starttaavat toukokuun juoksut!

Kevätpäivitystä juoksuvaatteisiin

Huomaan, että mulla näin keväällä alkaa yhtä aikaa auringonvalon kanssa kiinnostaa kevyemmät juoksuvaatteet, ja vastaavasti syksyn alkaessa sihtailee juoksutakkeja ja talvitrikoita. 

Lisääntyvän valon myötä sitä tuntuu myös kaipaavan päälle värikkäämpää vaatetta, kun talvella tummat urheiluvaatteet tuntuvat mukavammilta. Tosin musta alaosa toimii vuodenajasta toiseen - niissä on eniten vaihtoehtoja ja mustaan on helppo yhdistää värikkäämpiä yläosia. Kokosin tähän postaukseen muutamia kivoja löytöjä kotimaisista vastuullisista urheiluvaatekaupoista

Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-10% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista. 

Juoksupaita kevääseen

Yksi monipuolisimmista juoksuvaatteista on pitkähihainen tekninen paita. Jos lämmintä on +10 tai enemmän, en ainakaan itse kaipaa enää juoksutakkia vaan mieluummin juoksen hengittävämmän paidan kanssa. Kylmempiin keleihin ja jos tuulee, valitsen paksumman trikoopaidan, jossa on korkea vetoketjukaulus. Jos meinaa tulla liian lämmin, niin kauluksen avaamalla saa hyvin säädettyä pukeutumista.

Odlon pirteä juoksupaita korkealla vetoketjukauluksella (linkki: Scandinavian Outdoor)

Ohut pitkähihainen toimii kylmällä säällä juoksutakin alla ja lämpimämmällä yksinään. Tykkään itse käyttää useimmin joko hihatonta toppia tai pitkähihaista paitaa, t-paidat eivät ole suosikkejani. Jos on vilpoisampaa, niin pitkähihainen suojaa käsivarsia ja toimii hyvin myös polkujuostessa suojana raapivilta oksilta. Jos taas on niin lämmin, että käsivarret haluaa jättää paljaaksi, niin toppi takaa parhaan liikkumavapauden ja kainalot tuulettuvat paremmin. Juoksurepun kanssa kannattaa tosin valita sellainen paitamalli, joka suojaa hartioita repun hihnojen hankaukselta. Tässä teknisessä pitkähihaisessa on kivasti värivaihtoehtoja ja lisäksi avaintasku hihassa! Itse ainakin kaipaan juoksuvaatteisiin usein lisää taskuja.

Juoksuhousut kevääseen ja kesään

Jos haluaa kevään kunniaksi muun kuin mustan väriset trikoot, niin esimerkiksi nämä Odlon trikoot ovat mielestäni tosi kivan väriset. Ostin itse viime vuonna saman sarjan juoksutakin, koska ihastuin tuohon sinivihreään väriin ja kuviointiin. Jos taas haluaa mustan alaosan, niin esimerkiksi nämä Patagonian juoksutrikoot on valmistettu kierrätystä materiaalista ja niissä on viilentävät verkko-osiot.

Capri-pituiset trikoot ovat toimivat keväällä ja kesällä. Näissä Salomonin trikoissa on vielä useampi tasku! (Linkki Scandinavian Outdoorille)

Capri-pituiset trikoot toimivat kivasti, kun keli alkaa lämmetä ja niille on käyttöä niin keväällä kuin kesälläkin. Capreissa polvet ovat suojassa oksilta, jos tykkää juosta poluilla, mutta ne ovat täyspitkiä trikoita vilpoisammat. 

Ostin viime kesäksi Salomonin juoksushortsit ja olen tykännyt niistä tosi paljon. Juoksin ja retkeilin niillä paljon kesällä ja syksyllä Kreetan reissulla. Kirjoittelin juoksushortseista enemmän tässä postauksessa. Noita samoja shortseja ei taida enää saada, mutta voin suositella Salomonin shortseja, ja esimerkiksi nämä vaikuttavat hyviltä poksyiltä.

Lontoo: viisi vinkkiä!

Terkut Lontoosta! Olimme pääsiäisenä muutaman päivän minilomalla Lontoossa ja tämä oli mulle jo viides kerta kaupungissa. En ole mikään suuri kaupunkilomien ystävä, mutta jostain syystä olen viehättynyt Lontooseen. Kaupungin tunnelma on jotenkin maanläheinen (suurkaupungiksi) ja koen Lontoon jotenkin "helpoksi" matkakohteeksi, kun asiat hoituvat englannilla ja metrolla on niin kätevä liikkua paikasta toiseen.

Viidennen Lontoon matkani kunniaksi kokosin tähän viisi vinkkiä kaupunkilomalle. Varsinkin, jos ei ole aiemmin käynyt Lontoossa, niin kannattaa kurkata tämä vinkit! Vastaan myös mielelläni, jos on jotain kysyttävää aiheesta!

1. Käytä tovi hotellin valintaan

Hotellit Lontoossa ovat kalliita ja huoneet pieniä. Keskihintaisissa hotelleissa on suurta vaihtelua laadussa ja osa paikoista on aivan järkyttäviä murjuja. Pienet, vanhoissa taloissa olevat hotellit ovat persoonallisia ja niistä voi tehdä löytöjä, mutta kannattaa varautua mm ohuisiin seiniin ja olemattomaan vedenpaineeseen suihkussa.

Hotelliarvioita kannattaa todellakin lukea, sillä tähtiluokitus ei kerro vielä juuri mitään. Lukemissani arvioinneissa on kerrottu milloin homeisista seinistä milloin luteista, eli todellakin kannattaa kurkata arviot ennen kuin varaa. Ja arvioita lukiessa kannattaa olla myös terveen skeptinen. Jos hotelli on saanut paljon viiden tähden arvosteluja geneerisillä teksteillä, ne eivät välttämättä ole aitoja. Yleensä aidot arviot ovat yksityiskohtaisia ja harvoin pelkästään positiivisia. Myös jos useammassa arviossa kritisoidaan samaa seikkaa, kuten vaikkapa metroäänteen kolinaa hotellissa, pitää kritiikki useimmiten paikkansa. Mutta kuten sanottua, hotellit ovat kalliita ja usein jostain joutuu tinkimään majoitusta varatessaan.

2. Käytä metroa ja maksa omalla maksukortilla

Lontoon metro on kätevä tapa liikkua kaupungissa. Lontoossa on maailman vanhin metro ja osa asemista on jo itsessään näkemisen arvoisia. Joukkoliikenteeseen voi hommata päivälippuja tai Oyster-cardin, mutta niistä ei tarvitse huolehtia, jos käytössä on lähimaksullinen maksukortti. Omalla kortilla leimataan aina metroaseman sisään- ja ulostuloporteilla ja veloituksessa on päivä- ja viikkomaksimit. Kortilta veloitetaan aina alhaisin summa, esimerkiksi yhdellä päivämatkalla kertamaksu, mutta kun päiväkohtainen maksimi tulee täyteen, ei lisämatkoista makseta enää erikseen. Päivämaksimi oli euroissa noin kympin luokkaa. Sama maksuväline käy myös Lontoon punaisissa kaksikerrosbusseissa. Lisätietoja löytyy tästä linkistä (englanniksi). Bonusvinkki: Jos Lontoon metroverkko kiinnostaa, niin kannattaa ottaa lukulistalle Neil Gaimanin Neverwhere, jonka luettuaan on hauska bongailla asemia undergroundilla liikkuessa!

3. Vieraile kaupungin eri osissa

Lontoon eri alueet ovat keskenään hyvin erilaisia ja niissä näkyy historian kerrokset. Kannattaa oikeasti hyödyntää metroa ja suhailla kaupunginosasta toiseen. Ja jos käy useammin, niin valita hotelli aina eri osasta kaupunkia. Itse olen majoittunut kahdesti Bloomsburyssa, jossa lähellä on British Museum ja runsaasti kirjakauppoja, Earls Courtissa, josta on suora yhteys Heathrowlle ja paljon hyviä ruokapaikkoja, Paddingtonissa, joka on aivan Hyde Parkin kulmalla sekä Victoriassa, josta on nopea yhteys Gatwickille ja lyhyt matka Buckinghamin palatsille.

Oxford Streetin ostoskadulta voi poiketa Sohon pikkukujille tai Covent Cardenin torialueelle. Myös vähän kauemmas ydinkeskustan turistinnähtävyyksistä kannattaa lähteä, esimerkiksi Notting Hilliin antiikkimarkkinoille tai Camdenin värikkääseen vaihtoehtokulttuurien sekamelskaan.

4. Käy museoissa

Iso osa Lontoon museoista on ilmaisia, lukuun ottamatta mm. Tower of Londonia, jossa kannattaa silti käydä. Ilmaisuus rohkaisee kuitenkin poikkeamaan vaikka lyhyemmäksikin aikaa muun kaupungin kiertelyn lomassa. Esimerkiksi British Museum on niin laaja, ettei sitä oikein kertavierailulla otetakaan haltuun. Nyt korona-aikana vierailua pitää sen verran plänätä, että vierailuun pitää varata aika, jotta väkimäärä pysyisi aisoissa. Varauksen voi tehdä kunkin museon omilla sivuilla.

5. Mene puistoon

Lontoossa on aivan ihania puistoja, joissa voi bongailla kauniita kukkaistutuksia, lintuja ja oravia. Nurmikolla voi myös paistatella päivää tai nauttia eväitä ja se on myös paikallisten suosiossa. Hyde Park on puistoista suurin ja sen sekä Kensington Gardensin kiertämällä saa jo ihan kunnon juoksulenkinkin. St. James Park erottaa toisistaan Westminsterin, jossa on mm. Big Ben sekä Buckinghamin palatsin, joten nämä nähtävyydet kannattaa yhdistää puistokävelyyn. 

20 km lenkki - ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2019

Juoksin eilen pidemmälle kuin yli 2,5 vuoteen. Viimeksi vuonna 2019 olen juossut parinkympin pitkiksiä. Silloin ne sujuivat melko kevyesti osana maratonharjoittelua. Tällä kertaa 20 kilometrin lenkki oli todella rankka, mutta selvisin siitä!

Kun sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan 2 vuotta sitten, en osannut arvata, että sairaus vaikuttaisi juoksuihin näin pitkään ja näin paljon. Nyt kun lääkityksen lopettamisestakin on jo useampi kuukausi, olen vihdoin päässyt juoksemaan jotakuinkin terveenä. En ole joutunut aloittamaan harjoittelua ihan nollasta, mutta sairaus on vaikuttanut kuntoon todella paljon. Lihakset kipeytyvät lyhyilläkin juoksuilla ja jalat eivät meinaa toimia - lihaskestävyys ja -voima on mennyt todella paljon alaspäin siitä mitä joskus oli.

Olisi hienoa kirjoittaa, että kahdenkympin lenkki näin pitkän tauon jälkeen oli haaveiden täyttymys ja juoksin hyvillä mielin. Mutta todellisuudessa olin aivan loppu jossain 14 kilometrin kohdalla ja olisin mieluusti vain jäänyt jonnekin ojaan makaamaan. Paha vain, että tuossa kohtaa kotiin oli vielä 6 kilometriä matkaa, ulkolämpötila muutama aste ja tulossa kunnon lumipyry, joten eipä sitä oikein voinut keskenkään lopettaa. Onneksi miesystävä oli mukana ja tsemppasi sekä vihjaisi, että ehkä kannattaisi mutustella hiukan lisäenergiaa kun jalka painaa. Siitä oli apua, ja kun olin raahautunut joitain vaikeita kilometrejä eteenpäin, pystyin jopa nostamaan vauhtia vielä viimeisille kilometreille ja ne tuntuivatkin taas hiukan helpommilta.

Kotona tein kyllä koko loppuillan kuolemaa. Mutta kuitenkin hyvillä mielin. Olen nyt tehnyt itselleni löyhän juoksuohjelman, joka perustuu yksinkertaisesti määräharjoitteluun. Juoksumäärä lisääntyy vähitellen maltillisesti. Pidennän pitkää lenkkiä pikkuhiljaa ja niin, että välissä juoksen lyhyempiä pitkiksiä. Viikkokilometritkin nousevat hissuksiin ja joka kolmas viikko on kevennetty viikko, jolloin juoksen selvästi vähemmän. Yritän myös kiinnittää huomiota palautumiseen ja levätä tarpeeksi. Jalkani kärsivät pitkien lenkkien jälkeen, mutta toivon niiden pikkuhiljaa kestävän paremmin iskutusta ja pidempiä lenkkejä.

Opastettu patikointi: kannattaako osallistua?

Mulla on (taas!) mahdoton matkakuume. Seuraava reissu onkin onneksi jo tiedossa vain parin viikon päästä! Mutta mieli matkailee jo sitäkin seuraavassa reissussa. Tuleva matka on pikainen pyrähdys kaupunkikohteeseen ja jostain syystä itsellä pyöriikin nyt mielessä lähinnä vain patikointilomat lämpimässä. Johtuu ehkä tästä kalseasta takatalvesta, joka nyt iski maaliskuun kivojen aurinkoisten kelien jälkeen. Aloin siis muistella vanhoja reissuja ja mieleen tuli, että lupailin ehkä jossain kohtaa kertoa blogissa kokemuksia parin vuoden takaa, kun tuli koettua hilpeitä hetkiä opastetulla patikoinnilla Teneriffalla Anagan vuoristossa. 

Jos matkalla haluaa päästä patikoimaan, niin vaihtoehtoja löytyy. Vaellusmatkoja myyvät useat suomalaisetkin matkatoimistot, ja niillä on yleensä hoidettu kaikki lennoista ruokailuihin. Näistä mulla ei ole kokemuksia, vaan olen aina hoitanut itseni kohteeseen ja siellä tehnyt päivävaelluksia ihan oman aikataulun ja kiinnostuksen mukaan. Teneriffan reissulla pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa opastetuille patikoinneille ja ajattelin nyt kertoa omia kokemuksia sekä opastetuista että omatoimipatikoinneista.

Kokemuksia opastetuista patikoinnista

Osallistuimme Anagassa patikoinnille, jossa meillä oli kuljetukset hotellilta, opastettu vaellus vuoristossa sekä tunti aikaa tutustua Anagan eteläosan hiekkarantaan ja käydä uimassa. 42 euron hintaan sisältyi myös retkilounas (leipää ja hedelmiä) sekä mahdollisuus lainata patikointifirmalta varusteita (otimme sadetakit varuiksi mukaan).

Paikallisen firman auto nouti meidät hotellilla ja kaupungin ulkopuolella meidät jaettiin kahteen autoon. Toiseen menivät saksankieliset ja toiseen me muun kieliset, joille opas puhui englantia. Oppainamme olivat mies ja vaimo, joista mies puhui saksaa ja englantia ja vaimo vain englantia. Paitsi että pääoppaamme (miehen) kielitaidon kanssa oli vähän niin ja näin. Minulle jäi ajoittain epäselväksi, mitä kieltä hän oikein puhui ja myös kertomukset maastosta ja kasveista jäivät hiemat sekaviksi. Eräs tarina alkoi selostuksella siitä, miten kohta saavuttaisiin paikkaan, jonka nimi oli jotain naispuoliseen hevoseen viittaavaa. Jäi epäselväksi, miksi tämä paikka olisi ollut jotenkin merkityksellinen, sillä polveileva keskustelu oppaan kanssa eteni lopulta siihen, että porukka kertoi, mitä sana aasi on milläkin kielellä. Mukana reissussa oli pari ummikko-ranskalaista, joiden kanssa kommunikointi eteni runsaan toiston ja hirnumisen säestyksellä. Pyörittelimme toistuvasti kaverin kanssa silmiämme erikoiselle opastukselle. Jotain siitä jäi sentään mieleen, sillä nähdessämme jälleen myöhemmin erään esitellyn kasvin, totesimme yhteen ääneen, että kas, siinähän on tuo "typical canarian flower".

Meille osui ryhmä hyvin eritasoisia vaeltajia. Etelän luontokohteissa on tullut todistettua, että välillä ulkonäkö pettää, ja hauraan näköiset vanhukset loikkivat Dolomiittien vuoristossa kuin villivuohet. Tällä reissulla mukana oli kuitenkin vanhempaa väkeä, joka ei ollut niin liikunnallista, joten patikoinnin tahti oli verkkainen. Itse patikointi oli ihan kiva, tosin porukan viimeisiä jouduimme useampaan kertaan odottelemaan. Onneksi muutaman kilometrin jälkeen jakaannuimme toviksi kahteen ryhmään ja pääsimme tekemään pienen lisälenkin näköalapaikalle samalla kun hitaimmat ottivat hiukan etumatkaa varsinaisella reitillä. Sää ei oikein suosinut näköalojen katselua ja lähes poikkeuksetta näkyvyys reitillä oli vain joitain kymmeniä metrejä sakean sumun ja pilvien vuoksi. Tavallaan se oli myös tunnelmallista ja säälle nyt ei mitään voi, joten emme antaneet sen haitata patikointia.

Viime syksynä Kreetalla Samarian rotkon vaellus oli opastettu patikointi myöskin. Mutta siinä opastus oli juuri oman maun mukainen, eli bussimatkalla kerrottiin alueen luonnosta ja historiasta, sekä käytiin läpi käytännön asiat. Ja patikoida sai aivan omaan tahtiin. Tuollaisella reitillä, jolla ei voi eksyä, se sopikin mainiosti. Jutun tuosta Samarian rotkon patikoinnista voi lukea tästä.

Onnistunut opastettu patikointi oli myös tuolla samaisella Teneriffan lomalla, kun nousimme Teiden huipulle opastetulla retkellä. Teiden huipulla pääsy oli muutaman mutkan takana, kun joitain vuosia aiemmin siskon kanssa Teneriffan lomalla emme päässeet edes vuorelle asti tietöiden takia ja huippukin oli suljettuna lumen ja jään vuoksi. Jos huipulle haluaa omatoimisesti, pitää lupa hankkia hyvissä ajoin ja niitä on vain rajattu määrä joka päivälle, jotta huippu ei kuluisi liikaa kulkijoiden alla. Kaverin kanssa matka varattiin sen verran myöhään, että luvat olivat jo menneet. Paikallisilla toimistoilla on kuitenkin kiintiö lupiin, joten heidän kauttaan huipulle pääsee ja valinta olikin tuossa kohtaa selvä, eli ostimme liput opastetulle retkelle. Samoin kuin Kreetalla, tälläkin reissulla opastus tapahtui bussimatkalla ja nousun sai suorittaa omaan tahtiin. Etukäteen meitä varoiteltiin, että korkea ilmanala saattaa tehdä tepposet ja nousu voi olla hyväkuntoisellekin varsin rankka. Teiden huippu kohoaa yli 3700 metrin, eli varoittelu onkin ihan paikallaan, mutta meille korkeus ei aiheuttanut tuolla lyhyellä patikoinnilla oireita. Vaikka opastettu patikointi oli tällä kertaa ainoa keino päästä nousemaan Teidelle, se oli muutenkin nappivalinta. Oppaan tarinat alueen luonnosta ja historiasta olivat mielenkiintoisia, mutta patikoinilla sai mennä omaan tahtiin. Tuolta Teiden reissulta tuli niin paljon hienoja kuvia, että käytin tällä kertaa vain niitä tämän postauksen kuvituksena. :)

Miksi valita opastettu patikointi? Tai miksi ei?

Opastettu patikointi on yleensä helpompi järjestelyjen kannalta, sillä siihen yleensä sisältyy kuljetukset, eli ei tarvitse murehtia bussiaikatauluja tai auton vuokraamista. Opas varmistaa, että kaikki pysyvät matkassa ja pysyvät reitillä. Omista varusteista ja eväistä joutuu tietysti aina huolehtimaan, mutta opastetulla retkellä omaa suunnittelua vaaditaan vähemmän. Tietysti palveluntarjoajan valikoimisessa on ihan oma vaivansa... 

Suurimmalla osalla omista reissuistani olen patikoinut tai polkujuossut omin päin. Kaikki on mennyt hyvin, kun ollaan suunniteltu reitti ja kulkemiset hyvin etukäteen. Sitähän se omatoiminen retkeily sitten vaatii, että etukäteen on tiedossa miten reitille pääsee, millainen reitti on ja miten sieltä pääsee pois. Madeiralla esimerkiksi on hyvä bussiverkosto ja siellä monet levadareitit päättyvät kilometrien päähän lähtöpisteestä, jolloin onkin fiksua käyttää julkista liikennettä vuokra-auton sijaan. Tosin juuri Madeiralla ollaan myös kahdesti päädytty palaamaan vaellusreitiltä toisin kuin suunnitellulla bussilla. Toisella kertaa seuraavaan bussiin olisi ollut pitkä odottelu ja satuimme jutustelemaan mukavan patikoijakaksikon kanssa, joilta saimmekin kyydin takaisin rannikolle. Toisella kertaa pysäytimme ohi ajavan taksin (näitä ei sitten välttämättä missään vuoristossa pyöri!). Eli omatoimireissulla täytyy myös osata joustaa suunnitelmista, jos esimerkiksi missaa bussin tai eksyy. 

Tykkään itse suunnitella reissuja ja mennä myös omassa rauhassa, eli mulle sopii omatoimiretkeily mainiosti. Mutta tilanteissa, joissa retkikohteeseen pääsy esimerkiksi julkisella liikenteellä on mahdotonta, voi opastetun retken varaaminen olla paikallaan. Kuitenkin, omien vähäisten kokemusten perusteella toteaisin, että minulle sopii valmisretki parhaiten silloin, kun se sisältää kuljetukset ja bussitarinointia, mutta patikoida saa omaan tahtiin. Koska tuntemattomien porukassa joutuu todennäköisesti jotenkin joustamaan itselle sopivasta kävelytahdista tai muusta.