Syyskuun juoksuja

15 lenkkiä, 144 kilometriä. Olen hiukan pettynyt. Syyskuusta piti tulla elokuutakin kovempi juoksukuu, ja oletin ilman muuta, että 150 kilometriä menisi rikki. Mutta minkäs teet, pieni flunssanpoikanen kovalla viikkolla tarkoitti heti 15 kilometrin vähennystä kuukausikilometreihin. Ja tuo pahuksen mukaflunssa ei ole vieläkään hellittänyt kokonaan, vaan tänäänkin aamulla kurkku oli karhea ja olo on selvästi normaalia tukkoisempi. Ärsyttävää!

Kuukausi on ollut kokonaisuudessaan melko stressaava ja vähäuninen, ja kuukauteen osui juoksujen suhteen kaksi kevennettyä viikkoa, joten siihen nähden kilometrit ovat tietysti ihan hyvät. Silti tuntuu, etten ole oikein ehtinyt tai jaksanut keskittyä juoksuun juuri ollenkaan, ja lenkit ovat huonoimmillaan tuntuneet vähän puurtamiselta. Toivoisin, että muu elämä ei veisi voimia ihan tällä tavalla, vaan että energiaa riittäisi harrastaa hyvillä mielin. Tässä kuussa ei nyt mennyt ihan putkeen. Sinänsä harmi, sillä syyskuu oli kivan lämmin ja vähäsateinen, ihan loistavia juoksusäitä riitti.

Tykkään näin syksyisin pitää useammin kameraa (eli puhelinta) mukana lenkeillä ja bongailla ruskan etenemistä. Postauksen kuvissa on näkymä lenkkipolulta Aurajoen yli, ensimmäisessä kuvassa olen ollut liikenteessä keskipäivän sumusäässä, jälkimmäisessä olen auringonpaisteisella iltalenkillä. Lenkkien välillä ruska näyttää edenneen ihan huimasti, mutta kuvien välillä aikaa on kulunut vain neljä päivää!

3 + 1 = 4 ≠ 5

Otsikon laskutoimitus viittaa luonnollisesti Sokoksen 3+1 -päiviin, jotka nimestään huolimatta kestävät keskiviikosta sunnuntaihin, ettekö te osaa laskea siellä äss-ryhmässä?! Päiväthän ovat tulossa taas huomenna, ja aivan kuten vuodenajat seuraavat toisiaan, voi näistä Sokoksen päivistä päätellä Hullujen päivien seuraavan niitä viikon-parin päästä. Nämä kulutusjuhlapäivät voi katsantokannasta riippuen nähdä joko tilaisuutena tehdä edullisia löytöjä tai sitten ylenmääräisen tavaranhamstrauksen ja kerskakulutuksen järjen nurkkaan heitäävinä bakkanaaleina, joissa viinin sijaan humallutaan tavaroista. Vaikka itse kallistunkin hiukan jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle, syynään silti happeningien kuvastot aina tarkkaan läpi ja teen päiville täsmäiskun tai kaksi.

Selailin juuri Sokoksen päivien kuvastoa, enkä löytänyt sieltä oikein mitään kiinnostavaa. Itselle nämä päivät ovat yleensä tarkoittaneet, että voi täydentää kosmetiikkavarastoja sekä ostaa ruokatarjouksia. Turun Sokoksen valikoimista ovat viimeisen vuoden aikana poistuneet lähes kokonaan urheiluvaatteet ja kosmetiikasta paljon käyttämäni Freeman-sarja, joten omalta kantilta tavaratalon valikoima on olennaisesti huonontunut jo näistä. Toisaalta Freemanin poistuttua valikoimista hiffasin, että siinä missä nuo olivat normihinnalla yli 5 euroa/puteli ja tarjouksessa olleet 4,5 euron luokkaa, niin maahantuojan verkkokaupassa putelit ovatkin 4,20/kpl, joten edullisemmaksi tulee ostaa verkosta kuin tavaratalojen tarjouksista. Tämä onkin hyvä pitää mielessä, kun kirkkaanväriset plakaatit kirkuvat milloin mitäkin tarjousta. Monet päivittäistuotteet ovat sellaisia, että niiden tarjoushinta saattaa olla sama kuin vaikka Tokmannilla, ja esimerkiksi meikkitarjoukset ovat yleensä parempia Cittarissa kuin Sokoksella. Hullujen päivien tuotteista monet ovat sellaisia, että niitä ei normaalisti ole normaalihinnalla myynnissä missään, joten hintavertailua on vaikea tehdä. Erityisesti elektroniikassa voi olla vaikeaa päätellä, onko tarjoustuote sittenkin joku karvalakkimalli, tai vasta markkinoille tulossa oleva malli, jota saisikin kahden viikon päästä Gigantista halvemmalla. Samoin ruokatarjousten kanssa voi hyvinkin olla niin, että tarjoushintaiset goudat tai pinaattilätyt ovatkin Lidlin normaalihintoja kalliimpia.

Silti päivien kuvastoja on kiva selailla, ja jos on hintatietoinen, päiviltä löytää kyllä edullisia tuotteita. Kunhan pitää mielessä, että niille tuotteille on sitten oikeasti tarvettakin. Omaan ostoslistaan kuuluu tänä vuonna varmaan ainakin Aussie-hoitoainetta, ehkä myös jotain kalliimpaa shampoota sekä sellaisia hiukan kalliimpia tai erikoisempia ruokatuotteita, joita en yleensä raaski ostaa. Eri asia sitten on, haluaako osallistua tapahtumaan, jonka ainoa pointti on ostaa, kuluttaa ja haalia tavaraa. Itse koen aina hiukan huonoa omaatuntoa siitä, että pidän häppeningien kuvastojen selailusta ja että päivät oikeasti myös ohjaavat ostoskäyttäytymistäni.

Maratoniin 1kk - pohdintaa juoksuohjelmasta

Älkää kysykö, mistä Turun murre (ei siis koira) tuli kuvateksteihin, ehkä pitkällä lenkillä Aurajoen maisemissa oli jotain outoja sivuvaikutuksia... Tämän päivän lenkillä kelailin juoksuohjelmaani viimeiselle kuukaudelle ennen maratonia oikein urakalla. Tässä nyt sitten näitä pohdintoja blogiin vuodatettuna! 

Viimeviikkoisen pienen flunssan vuoksi jouduin jättämään sen viikon vk-lenkin kokonaan väliin. Viikonloppuna oli tarkoitus juosta tuo elämäni pisin lenkki, 35 km, ja sekin oli sitten flunssan takia vaarassa. Ennen lenkkiä mietin pitkään, kannattaako suosiolla jättää tuo pois ohjelmasta. Etukäteen juoksuohjelmaa miettiessäni ajattelin, että tuo 35 km ei ole ihan vättämätön, voin sen sijaan juosta toisen 30 kilometrin lenkin, jos siltä tuntuu. Toisaalta olisin halunnut juosta tuon siksi, että se olisi selkeästi lähempänä kokomaraa kuin "pelkkä" 30 km. Ihan tarkoituksella laitoin lenkin ohjelmaan 5 viikkoa ennen maratonia, jotta ehtisin kunnolla palautua. Viikonloppuna olo oli edelleen tukkoinen, ja päätin sitten tehdä niin, että juoksen 20 km lenkin, ja jos kaikki menee hyvin, jatkan siitä juomapullon täytön yms. puuhien jälkeen vielä 15 km lenkuralle. No, ei mennyt niin kuin tiedätte kyllä missä. Sää näytti aurinkoiselta ja lämpöä oli lähemmäs 20 astetta, mutta jo ensimmäisillä kilometreillä tuntui, että kalsea vastatuuli pilaa koko homman. Soitin siinä sitten siskolle, joka ehti neljän kilometrin kohdalle tuomaan minulle kaulan suojaksi buffin. Hassua juosta hihattomassa paidassa ja buffissa, mutta se olikin todella tarpeen, sillä kurkku tuntui ottaneen saman tien viimasta nokkiinsa. Jossain 10 kilometrin kohdalla pääsin viimalta paremmin puuston suojaan, mutta jotenkin olin siinä vaiheessa jo luovuttanut. Ajattelin, että tulen varmasti kipeäksi jos yritän ennätyspitkää lenkkiä, se 20 km saisi riittää. No, kunhan olin kunnolla lämmennyt, niin jossain 14-16 km kohdalla aloin vielä epäröidä. Tuntui, että luovutan liian herkästi ja harmitti, että kun töitäkin on niin paljon, että en mitenkään pysty juoksemaan tuota 35 km lenkkiä enää ennen maraa, jos nyt luovutan. Päädyin sitten jonkinlaiseen kompromissiin ja 25 kilometrin matkaan. Jossain 20 kilometrin jälkeen alkoi kyllä jalka painaa aika lailla, eikä fiilis ollut missään vaiheessa kovin hyvä, loppukilometrit menivät aika laahaavaa vauhtia... Mutta kotona, ja varsinkin saunan jälkeen, olo olikin taas ihan hyvä. Flunssa ei ole tuon lenkin jälkeen enää nostanut päätään, joten siinä mielessä hyvä, että lenkille ylipäätään lähdin.

Nyt olen sitten vain pohdiskellut aika lailla sitä, että yritänkö mahduttaa vielä yhtä 30 km lenkkiä viimeisen kuukauden treeneihin. Ainoa mahdollinen aikaslotti olisi ensi viikon torstaina, ja siitä olisi 3 viikkoa ja 2 päivää maratoniin. Riittääkö aika palautumiseen? Haluanko juosta tuon lenkin vain, koska haluan sen juosta, vai palveleeko se oikeasti maratontreenejä? Tunnen olevani jo nyt sellaisessa kunnossa, että mara menisi kyllä läpi, joten olisiko fiksumpaa toimia varovasti ja juosta vaan lyhyempi lenkki? Mutta jos juoksen vaikka 20 km pitkiksen, niin sehän on sitten ihan peruslenkki (Jeez, koska pääsin sellaiseen kuntoon, että 20 km on normikauraa??). Sitten kun noita 25 km lenkkejä on takana jo kaksi, niin olisi kiva juosta vähän pidempään kuitenkin. Mutta joku 26-28 km on sitten jo ihan sama vaikka juoksisinkin sen 30 km. Kun en kuitenkaan tähtää maratonilla kuin ensisijaisesti maaliin pääsyyn, niin tarvitseeko juoksuohjelman edes olla niin viimeisen päälle viritetty. Musta olis hauska juosta tässä treenijaksossa edes yhtenä viikkona vähintään 50 km, kun en ole koskaan ennen noin paljon yhden viikon aikan juossut, ja tuo 30 km lohkaisisi siitä ison osan. Joten laitoin nyt sitten ohjelmaan tuon lenkin. Juoksen sitten viimeisen pitkiksen noin 2 viikkoa ennen maraa selvästi lyhyempänä, joku 16 km, enkä sillä viikolla enää huolehdi niin noista kokonaiskilometreistä, niin eiköhän se lutviinnu. Tässä siis päivitetty ohjelma ja miten tähän asti on mennyt:

 

Heinä 13.-19.7.      Min. 30km -------------------------> 34km, pitkis 16km

Heinä 14.-26.7.      Min. 35km -------------------------> 37km, pitkis 17km

Heinä 27.7.-2.8.     Min. 40km, pitkis 25km ---------> 42km, pitkis 25km

Elo 3.-9.8.              Kevennetty viikko ----------------> 20km

Elo 10.-16.8.          Min. 35km -------------------------> 35km, pitkis 18km

Elo 17.-23.8.          Min. 40km -------------------------> 40km, pitkis 20km

Elo 24.-30.8.          Min. 45km, pitkis 30km ---------> 45km, pitkis 30km

Syys 31.8.-6.9.       Kevennetty viikko ----------------> 26km

Syys 7.-13.9.          Min. 40-45km ---------------------> 45km, pitkis 20km

Syys 14.-20.9.        Min. 45-50km, pitkis 35km -----> 35km, pitkis 25km

Syys 21.-27.9.        Kevennetty viikko

Syys 28.9.-4.10.     Min. 45-50km, pitkis 30km

Loka 5.-11.10.         Min. 30-45km

Loka 12.-18.10.       Kevennetty viikko

Loka 19.-24.10.       Kevennetty viikko, Maraton la 24.10.!  

Kun juoksin heinäkuun lopussa tuon 25 kilometriä, olin sen jälkeen tosi naatti, ja jalat tönköt seuraavat pari päivää. Juoksuohjelman edetessä, joskus elokuun puolivälissä, tuntui, että jalat olivat vähän tavanomaista väsyneemmät ja lihaskipuja oli toisinaan. Mutta sen jälkeen kipuilut ovat oikeastaan jääneet pois. 30 kilometrin lenkki elokuun lopussa meni hämmentävän helposti, ja vaikka sen jälkeen jalkoja kyllä ihan särki, niin pari viikkoa tuon jälkeen ei ollut mitään ongelmia juosta 45 km viikkoa ja 20 kilsan pitkistä. Lauantaina juostu 25 kilometriä, vaikka olikin rankka, ei saanut jalkoja särkemään. Sunnuntaina kävely oli hiukan tönkköä, mutta maanantaina en enää muistanut koko juttua. Tiistaina juoksin vk-lenkin ilman ongelmia ja tänään meni 16 km pk-lenkki. Päivän lenkillä jossain puolivälissä havahduin tajuamaan, että onpa muuten kevyt ja palautunut olo! Viimeisillä kilometreillä kuulokkeissa raikui vähän eeppisempi biisi, ja äkkiä tajusin, että hei, jos tosiaan juoksen maratonin kunnialla maaliin, niin sitten mä voin kutsua itseäni maratoonariksi. Ja se ois kyllä aika siistiä se!

Paras lenkkikaverini

Postaus sisältää epätavallisen paljon kuvia, mutta kukapa ei bestistään tykkäisi kuvata!

Tapasimme ensi kertaa lähes neljä vuotta sitten. Olin kyllästynyt mittailemaan juoksemiani lenkkejä netin karttapalveluista ja kaipasin juoksuihin mukaan lenkkikaveria, joka mittaisi kuljettua matkaa ja näyttäisi myös reaaliaikaisen nopeuden sekä sykkeen. Kierrosaikatoimintokin siinä pitäisi olla ja ei olisi lainkaan hassumpi juttu, jos laitteesta saisi vielä ulos jotain käppyröitä koneella pyöriteltäväksi. Juoksufoorumilta olin saanut päähäni, että Garmin sen olla pitää. Otin selvää eri mallien ominaisuuksista ja mietin budjettia. Kauaa ei tarvinnut funtsia, kun jo laitoin 185 euron tilauksen menemään Britti-Amazonille. Miksi tilasin kellon Amazonilta? Koska sieltä sen sai selvästi Suomen hintoja halvemmalla ja VIHREÄNÄ. Kun löysin tuon omenan/vaalean oliivinvärisen mallin, olin myyty. Kyseessä siis rakas GPS-juoksukelloni, Garmin Forerunner 405 sykevyöllä varustettuna.

Juoksukellon mukana tuli paitsi sykevyö, myös klipsilaturi sekä ANT-muistitikku, jonka avulla harjoitukset saa siirrettyä kellosta tietokoneelle ja Garminin palveluun. Garmin Connect toimii nettiselaimella ja sieltä voi tarkastella paitsi yksittäisen lenkin tietoja, myös tsekkailla tilastoja ja diagrammeja koko siltä ajalta, kun tilille on juoksudataa siirtänyt. Garmin Forerunner -mallit ja Garmin Connect ovat kehittyneet tässä neljänkin vuoden aikana aika paljon, ja nyt myytävissä kelloissa tuo yhteys tietokoneeseen menee helpommin. Yhteysohjelman ensimmäisellä versiolla oli tapana välillä takkuilla siirrettäessä tietoja koneelle. Nykyisin käytössäni oleva ohjelma on toiminut hyvin, ja pääosin olen ollut juoksukelloon ihan hurjan tyytyväinen.

Minulle juoksukellon kanssa matkanteko on luontevaa ja motivoivaa. Tykkään suunnitella lenkin vauhteja ja sykkeitä etukäteen, ja sitten juosta suunnitelman mukaan. Edistymisen seuraaminen ja tilastojen pyörittely on koukuttavaa ja tuo lisäintoa juoksemiseen. Olen joskus Garminin hankkimisen jälkeenkin kokeillut juosta ilman kelloa, ikään kuin testatakseni, olisiko se jollain lailla rennompaa, mutta noiden lenkkien jälkeen olen sitten harmitellut sitä, etten ole saanut mistään dataa siitä, millaista vauhtia oikein tuollaisella rennolla lenkillä juoksen! Minulle juoksukello on siis ihan must, ja vaikka viikonloppureissulle lähtiessä (jos siis aion reissulla juosta) tärkein mukaan pakattava asia.

Kellolla kestää satelliittien etsintä yleensä useamman minuutin, mutta itse laitan sen ikkunalle etsimään satelliitteja pukiessani juoksukamoja päälle, niin ei sitten tarvitse seisoa pihalla pölön näköisenä käsi pystyssä. Juoksureitin tutkailu kartasta kertoo, että Garmin mittaa matkaa todella tarkasti, ja paljon paremmin kuin älypuhelinsovellukset. Kun olen testannut mm. Androidin Runtasticia ja Sports trackeria, on sovellusten reiteissä ollut outoja kiemuroita ja matkan mittauskin menee useammalla prosentilla pieleen. Myös nopeutta laite näyttää aika tarkasti, tosin pienellä viiveellä, ja erityisesti sankassa metsässä tai kerrostalojen keskellä nopeusnäyttö ei ole niin luotettava. Sykkeenkin laite mittaa tarkasti ja enimmäkseen virheettä, mutta esim. sykevälivaihtelua tai palautumisaikaa se ei ilmoita, toisin kuin monet uudemmat urheilukellot. Korkeuden mittauksen kanssa on vähän niin ja näin, välillä korkeusmittaus on onnistunut hyvin, välillä tiedoissa ei näy jotain karseaa ylämäkeä ollenkaan!

Kun aloin suunnitella maratonia tälle syksylle, minulle iski pieni paniikki, että hetkinen, mitenkäs tuo Garminin akku kestääkään mun hidasvauhtisen maratonin?! Uutena laitteelle luvattiin 8 tunnin akunkesto GPS päällä, mutta tässä vuosien varrella akunkesto on tietysti heikentynyt. Olen testannut ja laskeskellut, että taustavalo päällä akku kestää vain noin 3,5 tunnin suorituksen. Ilman taustavaloa akku saattaisi kestää viisikin tuntia, mutta ihan varma en voi olla, joten en halua maratonilla riskeerata. Hiukan tiedonhakua, ja ratkaisu löytyi usb:n kautta ladattavasta ja virtaa antavasta varavirtalähteestä. Vielä kun selvisi, että Garmin myös mittaa aikaa ja matkaa ihan nätisti myös ollessaan latauksessa (kaikki kellot eivät toimi näin), niin ei muuta kuin ostoksille. Hankin Clas Ohlssonilta 15 eurolla tuollaisen pienen varavirtamötikän, ja testasinkin sitä jo kolmenkympin pitkiksellä ja hyvin toimii. Tuon kyseisen mötikän täydellä latauksella saan Garminin akun ladattua tyhjästä täyteen kolmesti, joten voisin kuvitella, että tuollainen olisi aika näpsäkkä lisävaruste moneenkin GPS-juoksukelloon esim. pidemmille polkujuoksuille tai ultramatkoille. Suosittelen!

Mulla on tiettyjä rutiineja lenkille lähtiessä ja kotiin palatessa. Lähtiessä pitää aina ensin tarkistaa, että juoksukello on latingissa ja laittaa se pukemisen ajaksi etsimään satelliitteja. Kotiin tullessa, sitten kun olen saanut kengät ja päällysvaatteet pois, niin heitän (siis kuvaannollisesti, en tietenkään ala paiskimaan kultaani) Garminin läppärin viereen ja annan ANTin hoitaa tietojen siirron koneelle. Yleensä sitten venyttelyn ja joskus vasta suihkun jälkeen istahdan koneelle perkaamaan lenkkidataa. Nyt, kun juoksukello on kulkenut mukanani jo useamman vuoden, en oikein osaisikaan enää olla ilman. On se vaan loistokaveri!

Ärsyttävä melkein-flunssa

Kurkkukipua, tukkoisuutta, hiukan nuhaa ja nuutunut olo. Ihan kuin olisin flunssan toipumisvaiheessa - ilman sitä flunssaa! Tässä kun asiaa mietin, niin keväällä oli aika samanlainen juttu, 1-2 päivänä pientä kuumeilua ja alkavan flunssan oireita, mutta kunnolla kipeäksi en tule. Keväällä tympeä melkein-flunssa vaivasi ainakin pari viikkoa, ellei kauemminkin, onkohan nyt odotettavissa samaa? Sinänsä hyvä, jos en tule kunnolla kipeäksi, mutta pitkään jatkuvat oireet kyllä ryydyttävät ja harmittavat. Muistaakseni keväällä skippasin muutaman lenkin oireiden vuoksi, mutta eipä kroppa myöskään ottanut kevyistä lenkeistä sen enempää nokkiinsa. Tällä viikolla tiistaille suunniteltu juoksu jäi tekemättä, mutta torstaina hölköttelin kevyen pk-lenkin ilman oireiden pahentumista, joten kaipa tässä juosta uskaltaa. Ainakaan en halua maratontreeneihin mitään 2 viikon sairastelutaukoa tässä vaiheessa.

Fiilikset ovat nyt hiukan matalalla paitsi flunssan, myös ihan vain syksyn saapumisen vuoksi. Olen niin kesäihminen kuin olla voi, ja muista vuodenajoista pitää ihan hakemalla hakea hyviä puolia. Jotkut tykkäävät pimenevistä illoista, mutta minua tympii, kun päivänvalon aika lyhenee. Valaisemattomilla teillä ja poluilla ei kauaa enää iltaisin juosta, ja aamuisin pitää kahvinkeittimen lisäksi napsauttaa myös valot päälle. Kohta kaivan kirkasvalon työpöydän kulmalle ja alan haaveilla matkasta jonnekin aurinkoisempaan ympäristöön. Onneksi on sentään tämä maratonprojekti syksyä piristämässä.

Eettiset juoksukengät?

Ajattelin vinkata uusimman Kuluttaja-lehden (tänään ilmestynyt numero 6/2015) lenkkareiden eettisyys-vertailusta. Artikkeli on näin juoksukenkien suurkuluttajalle melko surullista luettavaa. Puolet vertailuun valituista urheilukenkävalmistajista ei vaivautunut vastaamaan kyselyyn ollenkaan, eikä vastanneiden firmojen vastuullisuudessakaan ole kehumista. Vähiten huono vaihtoehto on vertailun mukaan Adidas, jonka toimet ovat sentään oikeansuuntaisia, vaikkakin riittämättömiä.

Urheilukenkiä, kuten suunnilleen kaikkea muutakin isojen firmojen toimesta valmistettavaa päällepantavaa, tehdään pääosin Aasian halpatyömaissa. Lenkkareiden valmistuksessa työolot ovat pääosin paremmat kuin vaateteollisuudessa, mutta lenkkareiden osia valmistavat monet alihankkijat, joista kenkämerkki ei välttämättä itsekään tiedä juuri mitään. Ympäristövastuu on yleensä puutteellista ja työntekijät tekevät pitkiä päiviä minimaalisella palkalla huonoissa työolosuhteissa.

Vaikka yritysten toiminnan ympäristövaikutukset ja toiminnan eettisyyden varmistaminen eivät varsinaisesti kuluttajan vastuulla olekaan, voi tavallinen ostajakin tehdä paljon jo sillä, että lähestyy yritystä sähköpostitse ja kysyy mm. missä tuote on valmistettu, millainen on tehtaiden ympäristökuormitus ja millaiset työolot tehtailla on. Kun yritykset huomaavat asiakkaiden olevan kiinnostuneita näistä asioista, ne myös panostavat niihin.

Itse tunnen hieman huonoa omaatuntoa siitä, että en ole vielä kertaakaan kysellyt näitä asioita lenkkarivalmistajilta, vaikka pidänkin asiaa tärkeänä. Asia oli mielessä jo joskus yli vuosi sitten, kun luin kiinnostavasti vaateteollisuuden eettisyyteen pureutuvan Rinna Saramäen teoksen Hyvän mielen vaatekaappi. Nyt aion kuitenkin tehdä asialle jotain! Heti tämän postauksen jälkeen naputtelen Asicsille sähköpostia, jossa kysyn käyttämieni lenkkareiden valmistuksesta! Jos (parempi olisi vastata!) saan vastauksen, naputtelen aiheesta lisää sitten tänne blogiin, stay tuned!

Mutkia matkaan

Näyttää pahasti siltä, että flunssa sotkee tämän viikon juoksusuunnitelmat. Eilen kurkku muuttui päivän mittaan kipeäksi, ja illalla olin tosi väsynyt. Yöllä nousi kuume, joka onneksi taittui aamuun mennessä, mutta podin päivän suosiolla kotona. Join paljon kivennäisvettä sekä teetä ja nappailin c- ja d-vitamiineja. Kurkku on edelleen kipeä, mutta olo ei ole mennyt huonommaksi. Vielä on kai mahdollisuus, että elimistö saa tapeltua taudinaiheuttajat pois kropasta, enkä sairastu kunnolla.

Minulle on itse asiassa aika tyypillistä, että pari kertaa vuodessa tunnen flunssan iskevän ja sitten tankkaan kaksin käsin vitamiineja ja onnistunkin välttämään kunnon taudin. Tiedä sitten, onko toimillani mitään vaikutusta, vai saisinko oikein kunnon räkätaudin, jos en reagoisi mitenkään. Nyt ainakin toivon, että vitamiini ja nestetankkaus auttaisi.

Tämän viikon juoksujen kannalta pienikin sairastuminen sotkee suunnitelmia. Tarkoitus oli vetää syksyn kovin juoksuviikko, 50 kilometriä, ja lauantaina elämäni pisin lenkki, 35 kilometriä. Otin torstaille palkattoman vapaankin ihan juoksujen takia. Nyt vähän harmittaa, jos sairastuminen sotkee kaiken. Tämän päivän lenkki jäi nyt tekemättä, ja huomisen ja torstain kunnosta riippuu sitten, pystynkö viikonloppuna juoksemaan tuota (tai mitään) pitkistä. Juoksujen siirto ensi viikolle ei onnistu, koska silloin on kuusi työpäivää, ja tuosta syystäkin pakko pitää kevennetty viikko. Maratonkunnossa uskon kyllä jo nytkin olevani, mutta tuo 35 kilometriä toisi lisävarmuutta matkan läpäisyyn. Muutenkin kismittää, kun syyskuun kovin juoksuviikko lässähtää heti alkuunsa. Bah.

Viiden lenkin viikko

Juoksin tällä viikolla peräti viitenä päivänä ja sain kasaan maratonohjelman mukaiset 45 kilometriä. Vaikka suurin osa noista on ollut hitaita ja helppoja kilometrejä, eivät ne ihan tuosta vain ole tulleet. Viisi juoksupäivää työviikolla on minulle aika lailla maksimi, yleensä tyydyn 3-4 lenkkiin. Tuo itsetekemäni yksinkertainen maratonohjelma on sikäli tosi joustava, että voin etukäteen miettiä viikon lenkit sellaisiksi, jotka sopivat parhaiten muun elämän lomaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työpäivinä juoksen lyhyempiä ja helpompia lenkkejä ja pitkikset säästän vapaapäiville. Perjantaisin harvoin juoksen, sillä useimmiten olen työviikon jäljiltä niin kuitti, että perjantai-ilta menee vain sohvalla koomatessa. Tämä viikko oli vielä töiden ja muun elämän puolesta aika stressaava, joten saan olla tyytyväinen viikon juoksumäärään.

Hyvin menneiden juoksujen sijaan tästä viikosta jää kuitenkin päällimmäisenä mieleen hallituksen leikkauslista ja sen kiukuttava epäoikeudenmukaisuus. Ei niinkään siksi, että leikkaukset vaikuttaisivat erityisesti omaan elämään, vaan koska tuntuu uskomattamalta, miten eriarvoistavia hallituksen toimet ovat. Välillä olen joutunut ihan tietoisesti olemaan avaamatta uutissivustoja tai facebookia, koska kaikista uutisista tulee paha mieli. Hallitus leikkaa eläkeläisiltä ja koulutukselta, aivan toisin kuin puoluejohtajat ennen vaaleja lupasivat. Työttömät leimataan työtävieroksuviksi lusmuiksi ja Euroopan tehokkainta julkista sektoria kiitetään leikkaamalla lomista, lisistä ja rankaisemalla sairastamisesta. Hallitus myös ilmeisesti katsoo, että vanhusten- ja laitoshoidossa on työntekijöillä liikaa aikaa mm. rupatella vanhusten kanssa ja saattaa potilaita vessaan, koska hoitajien määrää vähennetään. Joukkoliikenteen tukia leikataan samoin kuin ympäristön- ja eläintensuojelusta. Kaikkein vähiten (jos ollenkaan) leikkaukset kohdistuvat sijoittajiin, isoihin yrityksiin ja maatalouteen, ja talousasiantuntijoiden puheet kaikuvat kuuroille korville. Tuntuu, kuin maata olisi johtamassa kolme ilkeää imbesilliä... No niin, saatoin eksyä hiukan blogin aiheesta. Pointtina kuitenkin se, että koskaan ennen en ole tällä tavoin ahdistunut maamme päättäjien toimista. Lenkeillä yleensä kelailen päässäni milloin mitäkin, ja tällä viikolla olen toisinaan tuntenut jopa suoranaista vihaa hallitusta kohtaan asioita juostessa pohtiessani. Koska lenkit ovat yleensä minulle tietyllä tavalla pään nollaavia rentoutusharjoituksia, ei tunnu yhtään kivalta tämä nykymeno.

Lenkille tsemppaamista

Viime viikolla jo kerroin nihkeästä lenkille lähdöstä. Tällä viikolla päätin kokeilla - kun takana oli kevennetty viikkokin - siirtää tuon vauhtikestävyyslenkin heti viikon alkuun, jos lenkille lähtö siitä vähän helpottaisi. Työviikon raksuttaessa eteenpäin vireystilani aina laskee, joten kun takana on vasta viikon eka duunipäivä, niin silloin pitäisi työnjälkeisten aktiviteettien olla helpompia, eikös juu? No ei kyllä ollut. Jotenkin nuo nopeat lenkit ovat nyt sellaista pakkopullaa, että aina täytyy jotenkin kaivella sitä motivaatiota lähteä lenkille. Juoksu on kaikinpuolin ihanaa, ja hyvin usein lenkille on helppo lähteä, mutta silti takataskussa on hyvä olla joitain tsemppikeinoja, jotka motivoivat solmimaan lenkkarinnauhat myös niinä tavanomaista ankeampina päivinä.

Jos ja kun motivaatiota etsii, on hyvä ensin miettiä, että miksi tätä hommaa oikein harrastaa. Juoksen, koska haluan olla hyvässä kunnossa, koska se vähentää stressiä ja kohottaa mielialaa, koska tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen on palkitsevaa ja koska juoksu on vain yksinkertaisesti kivaa. Edellämaininut positiiviset jutut ovat siellä taustalla, syitä miksi juoksen, mutta ne ovat sen verran abstrakteja, etteivät oikein kannusta lähtemään yksittäiselle lenkille. Juuri NYT lenkille lähtöön kannustavien juttujen tulee olla konkreettisempia. Kilometritavoitteet ovat hyvä tsemppari; alkukuusta pitää saada homma käyntiin, ja loppukuusta jaksaa viimeiset kilometrit, jotta tavoite varmasti täyttyy (ja ylittyy!). Mutta jos katsoo vain kilometrejä, niin lenkeistä tulee nopsaan aika yksitoikkoista yhden tavoitteen perässä juoksemista, kirjaimellisesti. Niinpä yksittäisille lenkeille tarvitsee vielä tarkempia, juuri siihen kyseiseen juoksuun kannustavia juttuja.

Pidän ihan hyvänä tsempparina jo sitä, että lenkit ovat vaihtelevia. Kun edellispäivänä on juossut pitkän lenkin, niin lyhyempi ja nopeampi pyrähdys maistuu seuraavana juoksupäivänä. Vaihtelu virkistää. Tässä on tietysti taustalla myös ajatus, että vaihteleva harjoittelu kehittää monipuolisesti, ja tuo tavoite konkretisoituu siinä lenkille lähtiessä. Joskus tosin tsempparina voi toimia myös se, että päätän juosta samanlaisen lenkin kuin joskus aiemminkin. Kun se aiemmin juostu lenkki on mennyt hyvin ja siinä on ollut hyvä fiilis, niin samalle reitille voi lähteä varmuudella, että nytkin kyllä kulkee. Joskus myös juoksureitin vaihtelu tai uusiin maisemiin suuntautuva lenkki motivoivat, vaihtelu virkistää kaikin puolin.

Joskus motivoin itseäni lenkille tosi arkisin keinoin; kun lenkki on valmiiksi kalenterissa, se vaan kuuluu rutiininomaisesti päivään. Kun kalenterissa ei seuraavaan pariin päivään ole tilaa juoksulle, on lenkille "pakko" lähteä samantien. Saatan myös ajatella, että hiukset pitää kumminkin pestä, tai että kun nyt juoksen, saan sitten pesukoneen täyteen, kun heitän juoksuvaatteet vielä sinne. Silloin tällöin juoksen myös arkisia huolia ja ahdistusta pois, kun ahdistaa, ei oikein tekisi mieli lähteä lenkille, mutta kun sen tietää, että juoksu auttaa ahdistukseen, niin se kannustaa lähtemään.

Olen muussakin elämässäni laiska ja mukavuudenhaluinen, joten olen sitä myös juoksun suhteen. Kun jotkut hehkuttavat, miten on mahtavaa "ottaa itsestään kaikki irti", niin minä en todellakaan tähtää siihen. Joskus kyllä vedän itseni ihan piippuun, ja se saattaa silloin tuntua hienolta, mutta en minä koskaan lähde lenkille sillä ajatuksella, että tää on nyt rankin juoksu ikinä. En tykkää rehkiä ja kärvistellä, vaan haluan tehdä sitä, mikä on helppoa ja mukavaa. Käytetyin tsemppikeino minulla onkin yksinkertaisesti tehdä lenkistä mielikuvissani helppo juttu. Juoksuhan ei äkkiseltään ajateltuna ole ehkä se helpoin liikuntalaji, sillä kyllähän se vaatii kropalta (ja mieleltäkin) paljon. Lenkeistä saa mielikuvissa tehtyä haastavia, jos sille tielle lähtee; pitkät lenkit mittaavat sekä kropan että mielen kestävyyttä, ja nopeat lenkit ovat epämiellyttäviä kovan vauhtinsa vuoksi, sillä eihän se vauhdikas juoksu nyt mitään herkkua ole, tulee hiki, hengästyttää ja jalat menevät hapoille. Pointtina on kuitenkin unohtaa edellä mainitut seikat, ja keskittyä siihen, miten tajuttoman helppo juuri se sillä hetkellä edessä oleva lenkki tulee olemaan. Esimerkiksi pitkiksethän ovat helppoja, kun niitä ei tarvitse juosta täysillä, vaan voi vaan painella menemään automaattiohjauksella ja tuulettaa ajatuksia. Ja lyhyet lenkithän ovat helppoja, kun ne eivät kauaa kestä. "Vitonen ei ole mitään, vitosen juoksen vaikka silmä kiinni ja päällään seisten." Samaa keinoa voin käyttää myös pidemmän lenkin loppupuolella; kun matkaa on jäljellä enää pari kilometriä, niin alan miettiä, että eihän se ole matka eikä mikään, vähät siitä, että alla on kilometrejä 20+. Keino toimii lähes tulkoon kaikilla lenkeillä, jotka ovat hiukankin lyhyempiä kuin pisin juoksemani lenkki. Rankoille lenkeille minun on aina hiukan vaikeampi saada itseäni lähtemään, koska mäkitreeneistä ja intervalleista ei mielikuvissakaan oikein helppoja tehdä. Silloin yritän ajatella, että juoksen vaikkapa mäen ylös VAIN 4 kertaa, ja intervalleillakin pidän vauhdin kohtuullisena. Minua motivoivat parhaiten harjoitukset, joista tiedän, että varmasti jaksan, ja ettei minun tarvitse vetää itseäni piippuun. Juoksuharjoituksistani jää ehkä tällä tyylillä se viimeisin maksimi saavuttamatta, mutta entäs sitten. En minä tätä hommaa nyt niin tosissani kumminkaan tee. Asetan tavoitteet sellaisiksi, että tiedän pystyväni saavuttamaan ne normaalisuorituksella, niin niihin on sitten helpompi sitä kautta lähteäkin.

Niin se tän päivän VK-lenkki? No, olihan se nihkeää alkuun, pyörivä tuuli ja vaikeuksia saada kiinni tarpeeksi nopeasta askelrytmistä. Mutta viimeisellä nopealla kilometrillä sain viimeisillä sadoilla metreillä jo höllätä, kun meinasi mennä turhankin vauhdikkaaksi meno. Kotona hämmästelin, että koko 6,2 kilometrin lenkkiin meni aikaa vain 37 minuuttia, ja tuossa oli sentään alku- ja loppuverryttelyt mukana. Tuli kyllä hyvä fiilis, viikon vaikein lenkki suoritettu, loppuviikon juoksuohjelmassa on enää 39 helppoa kilometriä! :D

Nihkeää lenkillelähtöä

Tänään jouduin tosissani maanittelemaan itseäni lenkille. Vuorossa oli viikon nopea lenkki, ja ne ovat aina vähän nihkeitä. Olen hidas ja tykkään hitaasta juoksusta. VK-lenkeillä tulee hiki, hengästyttää ja pitää tsempata ihan eri lailla kuin hitailla PK-lenkeillä. Vaikka toisinaan nopea juoksukin maittaa, lenkille lähtee eri fiiliksellä silloin, kun tietää lenkin olevan jo lähtökohtaisesti helppo. Se, että olen äärimmäisen mukavuudenhaluinen persoona, ei auta asiaa. Erityisesti keväällä minulla olikin melkoisia vaikeuksia nopeustreenien kanssa, en jaksanut, ei huvittanut, jätin väliin milloin milläkin tekosyyllä. Olin myös ajoittain hyvinkin väsynyt ja stressaantunut, enkä vain saanut itseäni ylipuhuttua juoksemaan silloin, kun päivä oli muutenkin ollut raskas ja kotisohva huuteli sulokutsuaan. Syyskuun myötä energiat tuntuvat olevan vähissä, kuin kävisin aurinkoenergialla ja sadepäivien myötä virtaa ei oikein ole. Kesällä olin paljon pirteämpi ja onnistuin jopa hämmästyttämään itseni nukkumalla välillä todella sikeitä yöunia. Olen kärsinyt jotakuinkin koko ikäni unettomuudesta, jonka vaikeus tosin vaihtelee paljon elämäntilanteen mukaan. Tämä viikko on ollut nukkumistenkin suhteen haasteellinen, sentään viime yönä sain kunnon yöunet.

Menossa on kevennetty viikko, juoksen koko viikon aikana vain noin 20-26 kilometriä. Kyllähän se ainakin ajatuksen tasolla tuntuu kevyeltä, kun koko viikon juoksumäärä jää edellisviikon pitkää lenkkiä lyhyemmäksi! Silti jotenkin tämä nopea lenkki ei olisi innostanut. Lykkäsinkin siinä lähtöä niin, että tuli jo hiukan kiire muiden menojen kanssa. Sitten, kun olin juossut jo parisataa metriä, tajusin, että hei, sain kuin sainkin itselleni lenkkikamat päälle ja ruhoni ulko-oven kynnyksen yli. Jee! Rutiinit auttavat silloin, kun on nihkeää. Kun vain juoksee säännöllisesti, lenkille lähdöstä tulee rutiini jota ei niin vain skippaakaan. Nyt olin onnistunut hoitamaan lähtörutiinit niin tyhjällä päällä, että huomasin tosissani päässeeni liikkeelle vasta liikkeellä! Hyvä homma!

Eikä se nopea lenkki nyt niin kamala ollutkaan (taaskaan). Ensimmäinen nopea kilometri meni hiukan vaivalloisesti, toisellakin jäin hiukan tavoiteajasta, mutta kolmas meni jo tavoiteaikaan. Pyrin vain nostamaan askeltiheyttä ja pitämään lantion ylhäällä, enkä pusertamaan väkisin. Neljäs ja viimeinen nopea kilometri menikin sitten jo sen verran letkeästi, että kiristin tahtia ja otin kiinni ensimmäisillä kilometreillä tuhratut sekunnit. Kyseessä oli vasta syksyn kolmas VK-lenkki, olen ottanut kesän rennosti ja juossut lähinnä hitaita ja rennon letkeitä lenkkejä. Tavallaan maratontreeni tuntuu puolimaratontreeniä helpommalta siinä, ettei tarvitse panostaa nopeustreeneihin... :) Nytkin pyrin pääsemään helpolla; jokaviikkoinen VK-lenkki on todella simppeli. Alkuun ja loppuun kilometri verryttelyä, siellä välissä sitten 4 kilometriä 5:30/km tasavauhtisesti. Matka ei syksyn mittaan pitene, vaan lenkkien tavoite on vain pitää ohjelmassa ja kropassa tuntumaa vähän nopeampaan tahtiin.

Ruokaa verkkokaupasta!

Jaiks, näin alkuun täytyy heti tunnustaa, että olen turkulainen, jotta tästä postauksesta olisi kenties jotain hyötyäkin jollekulle! Sain idean testata Turun alueen ruoan verkkokauppaa seuraamastani Arkijärki-blogista, jossa oltiin testattu pääkaupunkiseudun ruokaverkkokauppoja. Pikaisen googletuksen perusteella Turussa ainoa kotiinkuljetuksella ruokaa toimittava verkkokauppa on K-Market Puhakka. Myllyn Prisma tarjoaa myös ruoan verkkokauppaa, mutta he ainoastaan keräävät ja pakkaavat ostokset, ne pitää itse hakea kaupasta. Itseäni kiinnosti nimenomaan kotiinkuljetuspalvelu, koska näin autottomalle kävellenliikkujalle kaupassakäynti on välillä turhankin rasittavaa arkiliikuntaa. Erityisesti isoja juomapulloja ja pyykinpesuainetta on ankea raahata, koska reppu tulee äkkiä täyteen ja painavaksi.

Hämeenkadulla sijaitseva Puhakka on tuttu kauppa, ja sen valikoima on ihan ok, mutta mieluummin olisin tehnyt ostokset Cittarin laajasta valikoimasta ja edullisemmista hinnoista. Erityisesti hedelmien ja tuoreiden vihannesten kohdalla en uskaltanut tilata kuin muutamaa lajia, sillä hevi-osaston laatu ei valitettavasti ole pikkukaupoissa Cittarin tasoa. Muutamissa tuotteissa tiesin myös, että saisin ne halvemmalla jostain muusta kaupasta, mutta laitoin ne kuitenkin homman helppouden vuoksi tilaukseen.

Itse verkkokaupan käyttö rekisteröitymisineen oli simppeliä. Tuotteiden jaottelu kategorioihin ei kaikilta osin ihan auennut, mutta löysin kuitenkin kaikki ne tuoteryhmät, joista olin kiinnostunut. Kategorioiden sisällä tuotteet oli oletuksella järjestetty suosituimmuuden perusteella. Itse klikkasin tuotteet joka kerta hintajärjestykseen, ja olisin toivonut, että sivulta toiselle siirtyessä tuo valinta olisi säilynyt… Valikoima oli suunnilleen samanlainen kuin itse kaupassakin, paljon Pirkka-tuotteita sekä tunnetuimpia merkkejä. Tuotekategorioiden sisällä oli mahdollista valita näkymään vain tarjoustuotteet. Itse olisin toivonut näkymää, johon olisin saanut KAIKKI tarjoustuotteet, koska usein teen nimenomaan tarjoustuotteiden perusteella viikon ruokalistaa. Ostoskorin voi halutessaan tallentaa ostoslistaksi, joka pysyy omilla sivuilla muistissa, ja josta voi lisätä kerralla kaikki tuotteet ostoskoriin. 

Alle 60 euron tilauksiin tulee 10 euron kuljetusmaksu, mikä on mielestäni aika paljon, joten kasasin ostoskoriin tuotteita tietysti yli tuon 60 euron. Tilasin pyykinpesuainetta, käsitiskiainetta, astianpesutabletteja, terveyssiteitä ja hammastahnaa varastoon, samoin kuin erinäisiä pitkään säilyviä papu- sun muita kasvissäilykkeitä. Muut ruokatuotteet tulivat sitten viikonlopun ja lähipäivien aikana syötäviksi. Koska verkkokaupassa ei ole mitään varastosaldoja, ei kaikkien tuotteiden saatavuudesta ollut varmuutta. Valmiiseen ostoslistaan voi jokaisen tuotteen kohdalle erikseen laittaa, haluaako, että tuotepuute korvataan vastaavalla tuotteella. Itse laitoin tämän osaan tuotteista, mutta en kaikkiin, eikä mitään tuotetta jouduttu korvaamaan toisella. Sitä vastoin yhtä tuotetta tuli 3 kappaleen sijaan vain 1, ja tämä oli selkeästi merkitty kauppakassien mukana tulleeseen vahvistukseen.

Ruokakassien toimitukselle annettiin 2 tunnin aikaslotti, joita oli kolme päivässä. Jos kuljetuksen haluaa samalle illalle klo 18-20, piti tilaus tehdä kello 11 mennessä. Itselleni tuli tuon aikarajan kanssa hiukan kiire, joten siksi ostoslista ei ollut ihan niin harkittu kuin olisi voinut. Ruokakassit tulivat sovittuun aikaan, maksu hoitui kortilla ja ruokakassien purkaminen oli hauskaa, ihan kuin olisi lahjoja avannut. Ruokien päiväyksistä mikään ei ollut ihan heti, mikä oli mukavaa, sillä olisi ollut ikävää saada vaikkapa kuivaa leipää tai seuraavana päivänä vanhaksi menevää rahkaa.

Aion ehdottomasti käyttää palvelua toistekin! Saimme tällä kertaa viikonlopun ruoat todella kätevästi kotiovelle ja samaan syssyyn ison satsin pesuaineita yms. Lisäksi kassien avaamisessa oli jotain erityisen hauskaa. Voisin kuvitella, että isommassa taloudessa tuo 60 euron raja ilmaisella kuljetukselle tulisi helposti täyteen. Omassa kahden hengen taloudessakin 60 euron ostokset saisi toki kasaan, kunhan vain suunnittelisi ruokailuja kunnolla etukäteen ja ostaisi kulutustavaroita ja hyvin säilyviä varastoon. Kuitenkin tässä tulee pienen K-Marketin valikoima ja ei-ihan-niin-edullinen hintataso vastaan, joten viikottaista käyttöä palvelulle ei tule olemaan. Mutta aiomme tässä miehen kanssa laittaa ylös juttuja, mitä seuraavaan tilaukseen voisi laittaa, ja seuraava tilaus lähtee viimeistään pesuaineiden ollessa taas vähissä!