torstai 31. tammikuuta 2019

Kaksijakoinen tammikuu

Korkkasin vuoden 2019 juoksut perinteitä kunnioittaen heti uudenvuodenpäivänä. Mutta sen jälkeen tulikin 1,5 viikon juoksutauko, kun olin flunssassa. Taudin jälkeen oloni oli tavallista väsyneempi vielä ainakin viikon verran, eikä juoksukaan oikein maistunut. Kuukaudesta muodostuikin hyvin kaksijakoinen. Alkukuu oli alavireistä, loppukuu hyvinkin aktiivista.


Tammikuun alkupuoliskon aikana juoksin vain 31 kilometriä, ja noistakin 14 km heti ensimmäisen päivän pitkiksellä. Kuun jälkimmäisellä puolikkaalla tulikin sitten 69 kilometriä. Eilen mittarissa oli 96 kilometriä ja satanen houkutti niin, että kävin tänään hölkkäämässä sen täyteen. Eli huolimatta alkukuun vaikeuksista, tuli tammikuusta kuitenkin varsin kelpo juoksukuu.

Tammikuuhun mahtui vaihtelevaa talvikeliä, mutta pääosin sain juosta pitävällä lumella ja sopivissa pakkasasteissa, eli sääkin suosi juoksua. Juoksin puolivahingossa pisimmän lenkin sitten elokuisen puolimaratonin, kun oli niin upea aurinkoinen talvipäivä ja juoksu maittoi. 20 kilometriä lumikelissä oli hiukkasen ylipitkä nykykunnossa, mutta lenkistä jäi tosi hyvä fiilis ja sen jälkeen koko loppukuun juoksut kulkivat mainiosti.


Pääosin kipittelin todella hitaita lenkkejä. Kuukauteen mahtuu yksi vauhtikestävyyslenkki sekä eilinen pistesuunnistus, joka oli hyvinkin intervallityyppistä menoa. Kilometrejä kertyi onneksi sen verran, että voin lähteä aika luottavaisin mielin juoksulomalla, enköhän jaksa siellä kipitellä, kun saan vielä sulaa maata tossujen alle!

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Ihanasti pihalla pistesuunnistuksessa

Pysyin tosi hyvin kartalla, mietin hakiessani tänään viimeisiä rasteja Turku Street-O:n pistesuunnistuksessa. Pääsin nyt toista kertaa kokeilemaan lajia, ja jos ensimmäisellä kerralla olin kuvainnollisestikin ihan pihalla, tällä kertaa homma oli jo jollain lailla hanskassa. :)

Ensimmäistä kertaa rogainingia kokeillessani yritin kerätä rasteja välittämättä niiden pistearvosta tuon taivaallista. Nyt olin jo etukäteen päättänyt, että pyrin taktikoimaan minkä pystyn. Niinpä reititin itseni isompien pistepottien äärelle ja jätin kympin ja kahdenkympin rastit kokonaan väliin. Olisin niitäkin toki napsinut, jos olisi osunut sopivasti reitille.

Lähdössä saatuani kartan käteen kävin ensin nappaamassa ihan vieressä olleen helpon rastin ja sitten aloin vasta tutkia karttaa tarkemmin. En mitenkään osannut heti sanoa, montako rastia olisi realistista kerätä, joten päätin lähteä hakemaan pari lähistöllä olevaa 30 ja 50 pisteen rastia ja hahmotella niiden jälkeen reittiäni tarkemmin. Alun reittivalinta tuntui ihan fiksulta ja sain ensimmäisen puolen tunnin aikana kerättyä kivasti rasteja.


Kartan mittakaavan hahmotus tuotti ehkä hiukan vaikeuksia, mutta muuten pysyin todella hyvin kartalla koko suunnistuksen ajan. Ainoastaan yhdeltä polkurastilta lähdettäessä en ollut ihan varma suunnasta, mutta onneksi edessä näkyi muita otsalamppupäitä ja pian jo tiesinkin taas tarkkaan, missä olin.

Aikaa rastien keräämiseen oli tunti, enkä halunnut missään nimessä ylittää aikaa ja saada siitä miinuspisteitä. Jälkimmäisellä puolituntisella vietinkin vähän liikaakin aikaa pähkäillessäni, mitkä rastit olisivat vielä saavutettavissa ja miten saisin parhaan pistepotin helpoimmin. Rastien etäisyydet vähän kasvoivat, mutta toisaalta valitsin helppoja reittejä ja saatoin juosta ihan kunnon vauhtia.


Olin maalin liepeillä 50 minuutin täyttyessä ja päätin käydä hakemassa vielä yhden 30 pisteen rastin. Olisin ehkä ehtinyt myös hakea yhden parikymppisen, mutta totesin, ettei maksa vaivaa, ja leimasin maalissa jo 55 minuutin jälkeen. Keli oli nyt hiukan hitaampi kuin marraskuun alussa, ja matkaa kertyi tuossa ajassa 6,1 kilometriä. Vietin tosin tovin jos toisenkin paikallani tuijottamassa karttaa.


Päivän pistesuunnistus oli Turun Uittamolla, jossa olen nyt tammikuussa lenkkeillytkin muutaman kerran. Alueen tuntemisesta oli ehkä inasen etua, mutta enimmäkseen olin kyllä niin kartan ja seuraavan rastin lumoissa, etten juuri kiinnittänyt ympäristööni sen enempää huomiota kuin mitä suunnistuksen kannalta oli välttämätöntä.

Lumi valaisi sen verran tienoota, että mielestäni ympäristöä oli paljon helpompi hahmottaa kuin ensikokeilulla marraskuun pimeydessä. Liukasta ei ollut kuin paikoin, joten pärjäsin hyvin polkujuoksukengillä ilman nastoja. Nyt kun olin pistesuunnistuksesta paremmin kartalla, pääsin heti lähdöstä hyvään saalistusmoodiin ja oli tosi hauskaa yrittää taktikoida maksimaalista pistesaalista! Oikeita vastauksia ei ole vielä nettiin ilmestynyt, mutta jos sain kaikki löytämäni rastit oikein, keräsin 490 pistettä, kun ensikokeilulla jäin 270 pisteeseen. Koukuttavaa puuhaa. :)

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Ajatuksia yksinmatkustamisesta

Hui, varasin viikko sitten matkan etelään - yhdelle. En ole aiemmin reissannut ulkomailla yksin, joten tämä on hiukan jännittävä juttu ja ajattelinkin naputella fiiliksiäni hiukan tänne blogiin. Ja tulossa on siis myös pitkästä aikaa matkajuttuja!


Googletellessani yksinmatkustusta törmäsin mm. näihin 10 vinkkiin. Blogin kirjoittaja oli aloittanut yksinmatkailun eron jälkeen, ja myönnän, että itselläkin vuoden takainen ero on taustalla. Ei se, että olisin eron myötä menettänyt matkakumppanin, sillä olen vuosien varrella reissannut eniten kuitenkin toisen siskoni kanssa. Vaan se, että jossain vaiheessa eron jälkeen huomasin, miten olin laittanut omia haaveitani tietyllä tavalla sivuun jo pitkään ja keskittynyt enemmän yhteisiin juttuihin. Kun aidosti ymmärsin olevani vapaa, tajusin myös, että voisin todella keskittyä vain omiin haaveisiini ja yrittää toteuttaa niitä mahdollisuuksien mukaan.


Yksin matkustus on aina jollain tavalla kiehtonut. Siitä asti, kun luin kirjan Wild - villi vaellus, olen mietiskellyt yksin pitkälle vaellukselle lähtemistä. Toisaalta pohdinnassa on ollut myös kokeilla parin kuukauden ajan asumista ulkomailla. Ja mielessä on kytenyt myös pitkään haave juoksulomasta. Viimeksi mainittu on nyt se, jonka aion toteuttaa nyt helmikuun alussa!


Viime kesänä tein muutaman päivän reissun Ahvenanmaalle yksikseni. Paikka oli entuudestaan tuttu ja pysyttiin kotimaan kamaralla. Mutta olihan siinäkin oma säätämisensä, ja ensimmäistä kertaa olin yksin sekä laivalla että Airbnb-majoituksessa. Jotenkin sitä Suomessa vaan luottaa niin paljon kanssaihmisten rehellisyyteen, ettei homma arveluttanut siinä mielessä yhtään, mutta kyllähän se hiukan jännitti lähteä yksin matkaan. Tuolla reissulla treffasin myös erästä yksinmatkailu-idoliani, Karkkipäivä-blogia kirjoittavaa Sannia. Postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.


Ahvenanmaan reissun pääasia arjesta irtioton lisäksi oli päästä polkujuoksemaan siellä, ja tein Bomarsundin rauniolinnoituksen alueelle päiväretken, jossa kiersin alueen luontopolut juosten. Juoksun jälkeen mietin, että jaa, mitäköhän enää saarella teen, kun suunnitellut jutut olivat pulkassa ja vielä yksi ilta ja yö edessä. Olisin ollut valmis jo palaamaan kotiin, mutta sitten Sanni vinkkasikin Maarianhaminassa olevasta ilmaiskonsertista. Päätin mennä katsomaan konserttia, yksin tietysti, ja se olikin todella hauska kokemus. Artistit olivat Krista Siegfridsiä lukuun ottamatta täysin vieraita, mutta se ei haitannut yhtään, sillä meininki oli todella hyvä. Illan päätteeksi majapaikkaani palatessani olin valtavan hyvilläni, että olin päässyt kokemaan konsertin.


Paluulaivalla oloni oli vähän pitkästynyt ja pelailin jotain tylsää mobiilipeliä, kun eräs yksin matkustava mies tuli juttelemaan minulle. Olin hyvin viileä enkä keskustelussa ollenkaan aloitteellinen. Mies lähti melko pian shampanjabaariin esitettyään samassa yhteydessä hienovaraisen kutsun liittyä seuraan. Olin ihan että evvk. Myöhemmin mietin, että miksi. Jotkut tuntuvat aina reissuilla törmäävän mielenkiintoisiin tyyppeihin ja löytävät uusia kavereita mistä vaan. En ihmettele, miksen kuulu näihin ihmisiin. Mutta miksi olin niin torjuva? Ei minulla varsinaisesti ollut mitään parempaa tekemistä, joten miksi en olisi voinut vain lätistä tyypin kanssa niitä näitä? Siinäpä kysymyksiä, joita pohdiskelin reissun jälkeen.


Kesällä reissasin myös Vepsään, Turun edustalla olevaan ulkoilusaareen, yksikseni. Laivalla mennen tullen ja saaren ravintolassa lounastaessani bongasin muitakin yksin liikkeellä olevia. Se onkin tainnut olla ainoa kerta, jolloin olen erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, onko lähistöllä joku esim. syömässä yksin. Monessa yhteydessä olen törmännyt siihen, että yksin syöminen jännittää ihmisiä. Niin minuakin. Toisaalta aina, kun olen käynyt yksin lounastamassa tai kahvilla, kokemus on ollut ihan mukava. Joten miksi jännätä asiaa?


Vaikka siskon kanssa reissatessa olen minä ollut se, joka varaa liput, selvittää reitit ja tilaa ravintolassa, on seurassa matkustaminen ollut kuitenkin vaivattomampaa. Jos eksyy, on sentään eksyksissä kaverin kanssa. Ja epävarmoissa tilanteissa voi tukeutua toiseen. Sehän se suurin jännityksen aihe yksin matkailussa onkin, että on yksin vastuussa kaikesta ja jos joutuu pulaan, joutuu yksin selviämään siitä.


Minulle tuleva matka on hiukan niinkuin yksinmatkailun harjoittelua. Valitsin helpon pakettimatkan lentokenttäkuljetuksineen. Tarkoitukseni on kuitenkin polkujuosta, joten se tarkoittaa reittien ja bussiyhteyksien selvittämistä, sekä tietysti täysin vieraassa maastossa suunnistamista. Kohteena on Gran Canaria, joten ainakin luvassa on melko takuuvarmaa aurinkoa ja saan pitkästä aikaa sulaa maata jalkojen alle. :D

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Viikonlopun pitkis kuvina

Vuosi ei käynnistynyt mitenkään opimaalisesti, kun olin yli viikon flunssan vuoksi juoksutauolla. Senkin jälkeen olo jatkui vielä aika väsyneenä, mutta vihdoin nyt viikonloppuna tuntui, että on virtaa taas! Viikonloppuun osuikin aivan mahtavat ulkoilusäät.

Olin ajatellut juosta pitkiksenä 16 km, joka olisi sekin ollut pisin lenkki sitten marraskuun, mutta koska sää ja oma fiilis olivat suotuisat, kipittelinkin 20 km! Oli kyllä aika rankka loppupuoli lenkistä, mutta ihmeen hyvin palautuminen lähtikin käyntiin ja tänään tein vielä lyhyen palauttavan lenkin ongelmitta. Tässä kuvasatoa lenkiltä, jolla poikkesin mm. meren jäälle kirmaamaan. :)


keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Juoksutauot jatkuvat

Vuosi on alkanut mollivoittoisesti, sillä olen flunssassa – taas! Miten on edes mahdollista saada kuukauden sisällä jo toinen flunssa? Tartutinko saman taudin itseeni joululoman jälkeen uudestaan vaikka hammasharjasta vai mistäköhän sain flunssan uudestaan? No, ärsyttävää tämä on joka tapauksessa.

Pääsin korkkaamaan vuoden 2019 kilometrien keräyksen perinteisesti uudenvuodenpäivänä, jolloin jolkottelin 14 kilometriä. Siinä onkin sitten koko alkuvuoden saldo. Olen monesti saanut heti tammikuussa vuoden kilometrien keräyksen hyvin alulle, mutta nyt on olo, että olen kamalasti jäljessä. Joka on tietysti hieman ylidramaattista, kun vuotta on kuitenkin kulunut vasta 9 päivää. 


Nyt, kun olen sairastanut jo kohta viikon verran, olen kyllä erityisen tyytyväinen siihen, että sain heti tammikuun ensimmäisenä juostua pitkiksen. Täällä oli melko liukasta, ja mietin ennen lenkkiä, että kaikki kuudesta kuuteentoista kilometriin olisi ok juoksusaldo sekä pakkasin nastalenkkarit juoksureppuun. Niitä ei onneksi tarvinnut vaihtaa kesken lenkin, vaan muutamaa paikkaa lukuun ottamatta lenkki sujui ilman liukasteluja normilenkkareilla. 

Tänään oli ekaa kertaa parempi olo kuin edellisenä päivänä, eli toivottavasti flunssa alkaa tästä taittua. Olisi ihana olla viikonloppuna jo juoksukunnossa. Viikonloppuna ei oikein ollut fiilistä kirjoitella blogiakaan, kun juoksemaan ei pääsyt, mutta olen kyllä funtsinut tämän vuoden tavoitteita ja niistä on tulossa oma postauksensa piakkoin. Toivottavasti lukijoilla on lähtenyt vuosi paremmin käyntiin!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...