Tammikuun tavoite ylittyi heittämällä!

...tai siis juoksemallahan se meni, tiätty.

Alun perin tavoitteena mulla oli juosta tammikuussa 100 kilsaa, ja pidin sitä jopa kovana tavoitteena, kun tähän vuoteen lähdettiin. Siinä vaiheessa, kun kävin juoksemassa yli -20 asteen pakkasessa, totesin jo, että tavoitetta voisi hyvin korottaa 120 kilometriin, kun juoksuhaluja kerran piisasi. Nyt perjantai-iltana katsoin juoksukellosta, että kasassa oli 113 km, eli lauantain lenkille jäisi 7 kilometriä. Vapaan lauantain lenkiksihän seiska ei oo mitään, joten päätin juosta 12 kilometrin lenkin ja sitä myötä kuukauden kilometrit nousivat 125 kilsaan. Olen aika tyytyväinen.

Eilinen lenkki ei kyllä ollut mitään herkkua. Normisti pyrin löytämään pidemmille lenkeille kiertävän reitin, mutta nyt arvelin, että jäästä vapaata baanaa ei riittäisi tarpeeksi. Ja oikeassa olin, sillä suht turvalliseksi arvelemani 6 kilometriä sinne ja takaisin oli sekin paikoin jäinen. Heti ekalla kilsalla olin kaatua pahasti, kun märäksi luulemani asfalttipinta olikin mustaa jäätä. Huidoin käsilläni kuin mikäkin riivattu tuulimylly, ja onnistuin vaivoin pysymään pystyssä. Koko matkan saikin sitten kytätä, että milloin lumipenkasta pyörätielle sulanut vesi on märkää ja milloin jäässä. Paikoin tuuli myös aivan vietävästi. Itse juoksu ei siis varsinaisesti tuonut hyvää fiilistä, mutta fiilistelin kyllä sitä, että pystyin näin koviin kilometreihin näinkin vaihtelevia talviolosuhteita pursuilevassa tammikuussa.

Kuun virhearviointiin sorruin, kun kuun puolessa välissä lähdin lumikelin 15 kilometrin pitkikselle noin -14 pakkassäässä. Olin juossut saman reitin samoilla pakkasasteilla pari viikkoa sitten, ja silloin jo ollut tavallista uupuneempi lenkin jälkeen, kun pakkasessa aina tuntuu, että kroppa joutuu tekemään hiukan normaalia enemmän töitä. Nyt en vain osannut ottaa huomioon sitä, että lumikeli teki reissusta entistä raskaammaan. Alkuun noin 7 kilometriä kuntoreittiä oli ihan ok, kun useiden jalkaparien alla tallautunut lumi antoi periksi vain hiukan. Mutta tuota seuraavat kolme kilometriä meninkin metsätietä, jota oli minua ennen tarponut vain pari kulkijaa. Lähes 10 sentin hangessa kenkiin meni lunta ja tuntui, että puhti loppuu kesken. Viimeiset 5 kilometriä oli sentään aurattua pyörätietä, mutta jessus miten poikki olin lenkin jälkeen. Nilkan ja säären pienet lihakset olivat pari päivää kipeät, kun alusta oli niin vääntävä.

Kuun parhaat lenkit olivatkin lyhyempiä lenkkejä pikkupakkasissa, kun talvinen luonto loisti auringonpaisteessa ja tahti oli leppoisa. Lenkkejä kertyi tammikuussa yhteensä 15, joista vain yksi oli vauhdikkaampi vetotreeni. Suurimmaksi osaksi juoksin leppoisia pk-lenkkejä sekä hiukan rankempia juoksuja, joilla vauhti oli hiljainen, mutta olosuhteet veivät sykkeet yli pk-alueen. Hyvällä fiiliksellä tuli lähdettyä lähes joka lenkille, vasta nyt kuun lopussa liukkaat kelit vähän vei juoksuhaluja.

Helmikuun alustavana tavoitteena mulla on juosta "vain" 60 kilsaa. Onhan se vähän hassua, että seuraavan kuun tavoite on alle puolet tän kuun juoksuista, mutta en ala sitä ainakaan tässä vaiheessa vielä nostamaan. Treenin painopiste siirtyy salille, ja jos liukkaat jatkuu, niin se karsii kilometrejä aika tehokkaasti. Helmikuussa ei myöskään ole yhtään ylimääräisiä vapaapäiviä, joten arjen pyörteessä 2-3 lenkkiä ja 1-2 salikertaa viikossa on ihan riittävästi liikuntaa.

Kelivaroitus

Työpaikan kahvipöydässä viime päivien puhutuin aihe on luonnollisesti ollut sää, tai tarkemmin järkyttävän liukas keli. Eilen aamulla kahlasin töihin kymmenen sentin vetisessä loskamössössä, mutta jo neljän jälkeen kotimatka oli paikoin kovaksi tallautuneen lumen muodostamaa jäätä. Tänään oli vielä liukkaampi keli, yök. En todellakaan ole mikään varmajalkainen gaselli, vaan lonkkavaivaiset mummotkin ohittavat minut, kun yritän köpötellä alas liukasta rinnettä. Inhoa liukkautta yli kaiken, ja joskus koen jopa ahdistusta, kun tiedän, että kotimatka kulkee aina erästä järkyttävän liukasta alikulkua.

Koska ainakin täällä Turussa on ollut liukkauden lisäksi todella märkää, olen nyt parina päivänä kulkenut työmatkat kumppareissa, ja sopivaksi katsomillani osuuksilla vetänyt saappaiden päälle Nordig Gripin nastat. Pito on ollut ihan hyvä, mutta jalkani eivät ole tykänneet sitten yhtään. Erityisesti päkiän alla olevat nastat tuntuvat älyttömästi saappaiden pohjan läpi, joten huomenna en aio enää kiduttaa jalkojani samalla virityksellä.

Tänään oli sitten lenkkipäiväkin. Nasturit alle ja lyhyelle (4km) hölkälle siis. Hyvä, että laitoin nastakengät, sillä vaikka kadut ja pyörätiet ovat paikoin sulat, oli tavallisella lenkkireitilläni kuitenkin todella liukasta. Mulla on Icebugin Anima2 nastalenkkarit, jotka ajavat asiansa, mutta ovat mielestäni paljon normikenkiä epämukavammat. Ennen kuin ostin nuo kengät, kokeilin myös paria muuta Icebugin mallia, mutta niillä tuntuma alustaan tuntui aivan olemattomalta, ja koska normisti käytän aika kevyitä kenkiä, oli ero normaalikenkään liian suuri. Animaan päädyin, koska sitä kehuttiin nastureiden vertailussa kevyeksi ja hyvin juostavaksi.

Mulla on molemmissa jaloissa hiukan ylipronaatiota, oikeassa enemmän kuin vasemmassa. Tuon oikean jalan kanssa on sellainen ongelma, että siitä on joskus nivelsiteet venähtäneet/revähtäneet, ja siksi nilkka joustaa liikaa sisäänpäin. Käytän kuitenkin lähes pääosin neutraaleja kenkiä, ja vain kahdella kengällä tämä on tuottanut joitain ongelmia. Valitettavasti nuo Animat ovat niistä toiset. Kenkiä suositellaan neutraalisti tai supinoivasti askeltaville, mutta itse kuvittelin nuo hankkiessani, että askellukseni olisi neutraalimpi kuin onkaan. Kuitenkin kengät ohjaavat askeltani sen verran sisäänpäin, että jos en kiinnitä jatkuvasti huomiota askellukseen, lonkkani kipeytyy ja bursiitin vaara kasvaa.

Kun olin nuo kengät hommannut, ja ekan lenkin jälkeen saanut jalkani ja lonkkani hyvinkin kipeiksi, yritin myydäkin niitä. Kun ostajaa ei ilmaantunut, päätin, että työmatkakäytössä voin niitä kuitenkin käyttää ja sitten, kun Turkuun tuli kunnon liukkaat, päätin yrittää juostakin niillä hiukan. Kengät eivät aiheuta vaivoja, jos juoksen selvästi päkiäpainotteisesti. Kun normaalisti olen enempi kanta-astuja, tuo on tietysti pidemmän päälle hiukan rasittavaa tuokin. Mutta lyhyet lenkit menevät toisaalta kivana tekniikkaharjoituksena, jossa tulee käyttöä sellaisille jalan lihaksille, jotka eivät normiaskelluksellani tee niin paljoa töitä. Joten eivät nuo nasturit suinkaan hukkaan ole menneet. :)

Salilla käynti ja erityisesti pakaratreenit vahvistvat niitä lihaksia, joiden tehtävä on estää jalkojen vippaaminen sisäänpäin. Siksipä minäkin noita treenaan. Nyt kun tammikuu on ollut mulla sellainen pienois-peruskuntokausi, on helmikuun tarkoitus olla salikausi. Toivottavasti juoksu- ja työmatkakelit kuitenkin paranevat, sillä vaikka saleilukin on kivaa, ei juoksua voita mikään.

Lumisia lenkkimaisemia

Kermalla lumella kuorrutettu Posankka.

Halistenkoskella vesi oli mustaa.

Siivilöity valo.

Vuoden 2016 juoksutavoitteet

Jaiks, tästä tulikin aika pitkä postaus! Mutta vaikeahan sitä oliskin koko vuoden tavoitteita pariin sanaan tiivistää. Tässä siis nämä tärkeimmät juoksutavoitteet vuodelle 2016:

Koko vuoden tavoite: 1000 kilometriä

Mulla koko vuoden tavoite toimii. Jaettuna vielä pienempiin kuukausitavoitteisiin, se kannustaa lenkille viikosta toiseen. Metrit ja kilometrit ovat lahjomattomia. Aikaa voi kuluttaa liikennevaloissa seisoskelemalla, mutta kilometrit karttuvat vain juoksemalla. Toisaalta ei ole väliä sillä, meneekö hidasta hölkkää vai kiskooko vetoja, kaikki lasketaan. Kilometritavoite kannustaa tekemään edes lyhyitä lenkkejä silloin, kun ei yhtään huvittaisi. Tai jos kovavauhtinen treeni tuntuu liian raskaalta, sitä ehkä suostuttelee itsensä vaihtamaan sen hitaaseen lenkkiin, jotta saisi edes kilometrit kerättyä. Yksikään lenkki ei mene hukkaan, vaan jokaisella juoksuaskeleella on lähempänä tavoitteen täyttymistä.

Miksi sitten "vain" 1000 kilometriä? Koska se on minulle hyvä määrä. Jos kaikki menee hyvin ja innostun tänäkin vuonna treenaamaan maratonille, niin varmaan sitten tavoite taas nousee. Mutta jos tuleekin jotain vastoinkäymisiä, tai muuten vain elämään ei mahdukaan juoksua, niin ei hätää. Pari kuukauttakin voi ottaa leppoisammin, ja silti saada tavoitteen täyteen. Ei tarkoitus ole, että joka tavoitteen eteen joutuu tekemään hampaat irvessä töitä. Tavoite on motivaattori, ei pakote.

Puolimaraton alle kahden tunnin

Tämä onkin sitten jo hiukan hankalampi homma. Eikä välttämättä itsestä kiinni. Paavo Nurmen ilmoittautuminen on sisässä, ja siellä tuota olisi tarkoitus koittaa. Kaksi vuotta sittenhän se jo meni, mutta nyt tavoitteena on alittaa taas kahden tunnin raja puolimaratonilla. Viimeiset kolme vuotta Paavossa on ollut hyvät juoksusäät, mutta tänä vuonna tapahtuma on poikkeuksellisen myöhään, 2.7., joten helteen mahdollisuus kasvaa. Jos tavoitteet sulavat helteellä hehkuvaan asfalttiin, niin sille ei sitten oikein mitään voi.

Aion aika rohkeastikin painottaa vauhtikestävyyttä loppukevään ja alkukesän treeneissä. Aiempina vuosina mulla ei oikein ole ollut luottoa omaan pohjakuntoon, ja olen tehnyt keväälläkin vielä runsaasti peruskuntotreeniä. Nyt uskon ja toivon, että syksyn maratonitreenin ja tämän tammikuun pk-lenkkien myötä pohja on kunnossa. Helmi-maaliskuussa teen enimmäkseen ylläpitävää pk-juoksua, mutta huhtikuusta kesäkuuhun on tarkoitus kasvattaa vauhdikkaan juoksun määrää, ja oikeasti saada sitä kuuluisaa kisavauhtia nostettua. Saas nähdä, miten käy.

Entäs sitten maraton?

No, kokonainen maraton on harkinnassa. Viime vuonna tuo eka kokomaraton kulki jo keväällä mukana sellaisena salaisena tavoitteena, vaikka äänen lausuin suunnitelmat vasta kesän puolikkaan myötä. Voi olla, että tänä vuonna käy samoin. Tai sitten ei. En osaa vielä sanoa, juoksenko kokonaista maratonia tänä vuonna, löydänkö inspiraatiota siihen treenaamiseen, vai viekö joku toinen juttu mennessään. Jos maraton toteutuu, niin todennäköisesti aiemmin kuin viime vuonna. Ei joka vuosi voi osua lokakuun loppuun täydellistä juoksukeliä, joten todennäköisimmin tähtäisin johonkin syyskuussa järjestettävään kisaan.

Tammikuu

Kuten olen aiemmin jo maininnut, tammikuu on pk-kuu. Laitoin kuukaudelle tavoitteeksi itselleni talvikuukaudelle kunnianhimoisen satosen, ja nyt puolivälissä on kasassa siitä puolet. Vielä siis riittää lenkkejä juostaviksi. Pakkaset harmittavat ensisijaisesti siksi, että pitkiä lenkkejä en ole kovilla pakkasilla halunnut lähteä koittamaan. Jos nyt lauantaina mittari on suotuista, niin ohjelmassa olisi 15 kilometrin pitkis. Se toisi tavoitteen jo kosolti lähemmäs ja veisi paineita pois loppukuulta.

Helmi-maaliskuu

Tarkoitus on tammikuun jälkeen siirtyä juoksussa enempi ylläpitävään treeniin ja ottaa pieni salikausi tähän väliin. 6-10 kertaa olisi hyvä määrä. Helmikuussa yritän saada säännöllisen ja hyvän treenirytmin saleilulle ja juoksulle, ja maaliskuu on sitten vähän sellainen keventelykuu, kun silloin on tiedossa reissua ja pääsiäistä. Kumpanakin kevättalven kuuna juoksutavoite on 60 km.

Huhti-touko-kesäkuu

Juoksua, juoksua, vauhtia. Loppukeväällä tavoitteena on tietysti paukuttaa satanen rikki joka kuussa ja panostaa treenien laatuun. Talven leppoisat pk-lenkit ovat muisto vain, ja ohjelmassa on vetoja, tv-reipasta ja ehkä mäkijuoksuakin. Toki pk-lenkkejäkin on ohjelmassa, mutta enemmän palauttavassa roolissa eikä niinkään viikon ainoina lenkkeinä. :)

Entä kesä ja loppuvuosi?

Jos kaksi tuntia ei Paavolla alitu, niin saattaa olla, että haluankin koittaa aikatavoitetta vielä uudestaan tänä vuonna. Tai sitten mieli palaakin maratonille, ja satsaan täysillä siihen. Toisaalta toivon hellekesää, eikä silloin jaksa samalla lailla treenata, vaan haluan helteellä mieluummin köllötellä auringossa uimapaikan kupeessa. Mulla on myös syksystä asti ollut jonkinlainen hinku kokeilla polkujuoksua ja retkeillä juosten. Saattaisi tehdä hyvää unohtaa välillä tavoitteelliset ohjelmat ja retkeillä juosten.

On vielä aika lailla avoinna, että mitä tuon heinäkuun alun puolikkaan jälkeen. Jos kaksi tuntia ei alitu, niin yritänkö uudestaan jossain kesän tai syksyn tapahtumassa? Vai onko ohjelmassa maratontreeniä? Vai haluanko sittenkin ottaa vaan rennosti ilman mitään ohjelmia, juosta rannalle ja kirmata metsäpolkuja? Sen näkee sitten.

Pakkaspäivien lämmikkeeksi superhelppo linssikeitto

Pakkasella mehevä ja ruokaisa keitto on mitä parasta ruokaa, joten ajattelin laittaa jakoon helpon linssisopan ohjeen. Jos joku sattumalta kaipaa uusia reseptejä vegaanisen tammikuun viettoon, niin keitto on myös vegaaninen.

Tarvitset soppaan:

• 3 dl punaisia linssejä
• 1 purkki chili-tomaattimurskaa 
• 1/2-1 sipulia
• 1 paprika
• Mustia kivettömiä oliiveja

1. Huuhtele linssit runsaalla vedellä ja heitä ne sitten kattilaan. Pilko sipuli joukkoon.
2. Lisää tomaattimurska ja 2-3 murskapakkauksellista vettä. Voit lisätä vettä kypsentymisen aikana, riippuen siitä, miten paksua keittoa haluat. Linssit imevät melko paljon vettä, joten keiton tilannetta on hyvä tarkkailla.
3. Kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia, lisää sitten suikaloitu paprika sekä puolitetut oliivit ja keitä vielä n. 10 minuuttia.
4. Keittoa tulee noin 4 annosta, joten eikun syömään! Jos ei tykkää oliiveista, ne voi jättää poiskin. Itse asiassa olen jonkun kerran tehnyt keittoa ihan vaan linsseistä ja tomaattimurskasta, se on ihan ok niinkin. :)

Pakkaslenkillä

Tehdään heti alkuun selväksi, että mielestäni pakkanen on perseestä. Itse asiassa koko Suomen talvi on pyllystä, ja jos olisin rikas, karkaisin Seychelleille aina tammi-maaliskuuksi. Epämieluisa sää ei vaan koskaan ole syy jättää lenkkiä väliin, joten pitihän tämä vapaapäivä käyttää hyväksi ja tehdä lenkki päivänvalossa, vaikkakin vain kuuden kilometrin mittaisena.

Viime päivinä silmiini on netissä osunut useampikin kirjoitus kovilla pakkasilla juoksusta, ja siinä missä toisaalla varoitellaan rehkimisestä näissä celsiuksissa, toisaalla kerrotaan pakkaslenkkien olevan vain asenne- ja pukeutumiskysymys. Mielestäni tämä HS:n juoksublogin kirjoitus aiheesta on hyvä ja kannattaa lukea, jos mielii pakkaslenkille. On oleellista muistaa, että jos kylmän ilman hengittäminen tuntuu pahalle, niin silloin ei kannata kuntoilla pakkasessa. Mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisilla pakkasilla ongelmia hengityksen kanssa, joten kuuluun ilmeisesti niihin onnekkaisiin, joilla ei ole vaarana saada rasitusastmaa pakkaslenkeillä. Silti kyseenalaistan hiukan sitä, että lenkit näillä säillä olisivat vain asennekysymys. Täällä Turussa ei näin kovia pakkasia ole edes vuosittain, ja silloin kun on, ne harvemmin jatkuvat kovinkaan pitkään. Joten ei mun ole mielekästä hankkia jotain teknistä välikerrosta ei erillistä hegityssuojaa, kun ei niille ole juurikaan käyttöä.

Tänään päätin lähteä lenkille, koska on hauskaa kokeilla välillä vähän extreemimpää juoksua ja arvelin, että ainakin ulkona olisi nättiä. Laitoin päällekkäin kahdet sukat, kahdet trikoot & tuulihousut sekä kaksi teknistä paitaa & juoksutakin. Mulla ei ole juoksupipoa, kun yleensä pärjään pannalla tai buffilla, mutta nyt totesin järkevimmäksi estää lämmönhukkaa pukemalla ihan kunnon pipon. Laitoin siihen vielä juoksupannan päälle pitämään pipoa paikallaan ja ekstrasuojaksi korville. Kaulan & kasvojen alaosan suojaksi buffi ja juoksuhanskojen päälle vielä lapaset, niin olin valmis koitokseen!

Kilometrin leppoisan hölköttelyn jälkeen totesin, että yläkropassa on ehkä inasen liikaa päällä, ja koko loppulenkin olikin selkä märkänä hiestä. Tosin en kyllä tiedä, miten saisin tuota yläkropan pukemista tasapainoisemmaksi, kun vain yksi paita juoksutakin alla tuntuu turhan kylmältä ratkaisulta näihin keleihin, ja nytkin, jos hiukankin tuuli, tuntui se käsivarsissa. Puolimatkassa reidet olivat jo aika jäässä, ja viimeisellä kilometrillä myös berberi, eli alakroppa olisi kaivannut vielä villahousuja tai vastaavaa.

Hankalintahan on naaman suojaaminen ja hengitysilman lämmittäminen, kun juostessa on pakko hengittää suun kautta. Mulla tuo buffi toimi aika hyvin, hengittelin sen läpi ja sillä sai mainiosti suojattua nenän ja posketkin. Hiukan mietin jo ennen lenkkiä, että mahtavatkohan lasit huurustua, mutta sitä ongelmaa oli vain pysähdellessä. Suurin ongelma oli se, että näin talvella ulkoillessa mun nenä vuotaa kuin Niagara, ja nytkin räin lenkkipolun varteen varmaan litrakaupalla nenä-eritteitä... Ungh, sori tästä mielikuvasta.

Päivän lenkki oli ihan jees, kun se tosiaan oli vain se 6 km. Mutta saisko jo ensi viikoksi lämpimämpää säätä, kiitos! Muuten mun tammikuun 100 kilsan juoksutavoitteessa on tekemistä...

Kiitämme:

• Kaunista auringonpaistetta
• Garminia, joka toimi jähmeästi, mutta ongelmitta
• Buffia
• Pipoa

Moitimme:

• Hillitöntä rääneritystä
• Puhelinta, joka hyytyi puolimatkassa just ennen kauneimpia maisemia
• Pukeutumisen vaikeutta

Vuoden ekat lenkit ja tavoitteet

Kuten jo ties kuinka monena peräkkäisenä talvena, halusin myös tänä vuonna korkata juoksuvuoden heti tammikuun ekana. Uudenvuodenpäivänä hölköttelin sitten leppoisan kympin muutaman asteen pakkassäässä.

Vuoden vaihteen juhlinta venyi ja nukkumaan mentiin vasta kolmen jälkeen, joka on mun nykyisessä säännöllisyyteen tähtäävässä elämässä aivan järkyttävän myöhään. Join vain 2,5 lasia kuoharia ja nekin vanhan vuoden puolella, mutta olo oli silti vähän pöhnäinen, ilmeisesti ihan huonosti nukutun yön vuoksi. Ekat kilometrit olikin vähän sellaista, että koko ajan mietti, että no niin, tässä sitä nyt ollaan lenkillä vaikka väsyttää ja nuuduttaa, mutta sitten jossain neljän kilometrin kohdalla mun dieselkone lähti vihdoin käyntiin. Tajusin, että voi hyvänen aika sentään, olen viimeksi juossut kympin yli kuukausi sitten. Oli aivan ihanaa tehdä pitkästä aikaa vähän pidempää lenkkiä. Vaikka kymppi onkin viime vuosina ollut mulle jo keskipituinen matka, eikä enää mikään pitkis, niin hissutteluvauhdilla ja tauon jälkeen se tuntui siltä, että ihanaa kun pääsee kunnolla lenkille. Vaikka paikoin tuuli oli aivan jäätävä, ei se onneksi kauheasti laskenut fiilistä, vaan lenkillä tuli oikein hyvä mieli. 10 kilometriä vuoden ekana päivänä, se on jo kokonainen prosentti mun koko vuoden kilometritavoitteesta.

Tänään lähdin sitten lenkille vielä kovemmalla kilometritavoitteella. Mietin jopa 20 kilsan pitkistä, mutta kun pakkasta oli kymmenisen astetta, päätin, että 15 kilometriä olisi hyvä pitkis tälle päivälle. Lenkki sujui hiukan nihkeämmin kuin vuoden eka juoksu. Vaatteet olin osannut valita keliin sopiviksi, mutta naamaa paleli paikoin, ja ei nää pakkaslenkit vaan oikein oo mun juttu. No, kilometrejä kertyi lopulta 16,5 eli hyvin on kyllä juoksuvuosi saatu käyntiin.

Mistä nyt moinen innostus juosta pitkiä lenkkejä laiskan joulukuun jälkeen? Päätin laittaa tammikuulle heti rohkean 100 kilometrin kuukausitavoitteen. En ole aiempina vuosina kertaakaan juossut noin paljon talvikuukausina, mutta kun nyt kelienkin puolesta näytti tulevan ihan ok vuodenvaihde, niin päätiin, että voisi sitä ainakin yrittää! Leppoisan joulukuun päälle kaipaankin jo vähän pidempiä lenkkejä. Tarkoituksena on nimenomaan juosta pitkiä hissuttelulenkkejä, pitää pieni peruskuntokausi tässä heti vuoden alkuun. Helmi-maaliskuulla tavoite sitten laskee jonnekin 60 kuukausikilometrin pintaan, kun harjoittelu painottuu salitreeniin ja todennäköisesti kelitkin saattavat olla liukkaat.

Hyvin siis alkoi vuosi, mutta nyt lupailevat loppiaiselle jopa -20 astetta tänne Turkuun, joten tuolle päivälle kaavailtu pitkis vaihtunee johonkin pikkulenkkiin, jos yleensäkään tarkenen ulos. Toivottavasti sää tuosta alkaisi sitten mahdollisimman pikaisesti lämmetä lumisateiden myötä, niin tulisi taas hyvät juoksukelit!