Terveisiä sairastuvalta

Kirjoitin viimeksi, että mulla oli varattu aika viisaudenhampaan poistoon helmikuun ensimmäisenä päivänä. Hammasoperaatio tulikin vastaan jo aiemmin ja yllättäen. Olin todella kipeä sekä heti hampaan poiston jälkeen että vielä kipeämpi, kun hammaskuoppa tulehtui. Juoksut ja kaikki muukin aktiivisuus oli tauolla pari viikkoa. 

Suunnittelinkin ottavani tämän vuoden alun kevyesti, mutta nyt tuli pakkolepoa kipeänä. Sairaana olo ei vastaa sitä, kun terveenä ollessa lepää ja palautuu. Esimerkiksi itsellä oli kipeänä leposyke normaalia korkeampi ja sykevälivaihtelu hyvin alhainen, ja molemmat kertovat huonosta palautumisesta. Juoksuharjoittelussa olisikin hyvä muistaa, että sairauden jälkeen pitää vielä levätä, eikä juoksutauon jälkeen saa yrittää kiriä menetettyjä kilometrejä.

Tammikuussa juoksin vain hitusen yli 49 kilometriä. Enpä muista, koska vuosi olisi alkanut noin pienillä kuukausikilometreillä. Mutta semmoista se joskus on.

Vuoden ensimmäiset juoksut

Kahden viikon blogitauon jälkeen onkin hyvä aloittaa näin mielikuvituksellisella otsikolla! :D

Juuh, myönnän heti alkuun, että runosuoni ei nyt oikein pulppua ja vuosi on alkanut väsyneissä merkeissä. En ole lähtenyt uuteen juoksuvuoteen innoissani kirmaten kuin laitumelle päässyt varsa vaan pikemminkin kuin liukkaalle juoksubaanalle eksynyt laiskanpulskea poni, joka mieluummin köllisi sisällä lämpimässä. 

Mietin jo vuodenvaihteessa, etten aseta alkuvuoteen mitään kummempia juoksutavoitteita. Kuten tuossa vuoden lopussa kerroin, kilpirauhaslääkitykseni loppui ja se tuo hiukan epävarmuutta elämiseen ja olemiseen. Ensimmäisissä laboratoriokokeissa kilpirauhasarvoni olivat menneet taas hiukan kohti liikatoimintaa ollen kuitenkin viitteissä. Niitä nyt seurataan, että palaako liikatoiminta heti kun lääkityksen vaikutus loppuu, vai kuuluisinko niihin onnellisiin, joilla liikatoiminta pysyy remissiossa jo ensimmäisen lääkitysjakson myötä. 

Toinen alkuvuoden juoksuja latistava tekijä on se, että joudun helmikuun ensimmäisenä viisaudenhampaan poistoleikkaukseen. Kauheaa, hirvittää jo nyt. Tuosta tulee noin viikon tauko liikuntaan, joten helmikuun kilometritavoitteet saa unohtaa ihan alkuunsa. Helmikuu on ollut aina mulle haastava kuukausi talvikelien puolesta, joten viikon taukoa ei noin vain kiritä enkä aio sitä edes yrittää. Niinpä olenkin miettinyt, että aloitan tavoitteellisemman juoksuharjoittelun vasta, kun olen selvinnyt tuosta hammasleikkauksesta. Siinä kohtaa olen ehkä viisaampi myös tuon kilpirauhasen liikatoiminnan suhteen, nyt sen tilannetta joutuu vielä jännäämään.

Sain viime vuonna suoritettua opintoja aivan suunnitelmieni mukaan. Vuosi sitten kirjoittelin aiheesta ja silloin opintojen suorittaminen työn ohella hirvitti. Aina ei ollutkaan helppoa ja olin ajoittain kuormittunut, mutta yllättävän kivasti opinnot kuitenkin sujuivat. Olen sellainen tyyppi, joka kaipaa aina jotain projektia ja opiskelut toivat sisältöä vuoteen, joka koronan vuoksi oli mm. sosiaaliselta elämältään melko hiljainen. Nyt ei kuitenkaan ole mitään erityisempää projektia tässä alkuvuonna, joten olen vähän tyhjäkäynnillä. Suunnitteilla ollut pieni viikonloppumatkakin peruuntui koronan myötä. 

Olen nyt juossut vain lyhyitä lenkkejä ilman mitään kilometritavoitteita. Se ei ole minulle lainkaan luonteenomaista, mutta koska olen tuntenut myös oloni varsin väsyneeksi, on tällainen rento hölkkäily sopinut olotilaan. Kelit ovat myös olleet vuoden alkuun vaihtelevat ja paikoin ihan kauheat liukkauden puolesta. Välillä on ihan ok juosta vähemmän ja säästää energiaa. Toivon kuitenkin, että vähän piristyisin, ehkä sitten vuoden juoksutavoitteetkin alkaisivat kirkastua!